R.I.P. 2014–2015

Näin tuutorirekrytoinnin aikana on aina kivaa muistella takkatulen ja kuuman kaakaokupin äärellä omaa tuutorointivuottani. Olin nimittäin yhden vuoden perustuutorina lukuvuonna 2014–2015. Olen ehkä vähän erilainen tuutori kuin muut, sillä lähdin tuutoroimaan vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Muistankin kuin eilisen päivän, kun rakas ystäväni Eemeli houkutteli minut lähtemään tuutoroimaan. Sen jälkeen olikin sokka irti ja hurahdin myös järjestötoimintaan.

Mikä sai minut lähtemään tuutoriksi? Palava halu auttaa uusia opiskelijoita? Not. Mikä sitten? Yksinkertaisimmillaan halusin vain tutustua uusiin ihmisiin. Ja niitähän riitti. Reipas 30 samanhenkistä ihmistä pölähti syyslukukauden alussa opiskelemaan tietotekniikkaa ja imemään sitä tietoa jota minulla oli annettavana. Halusin myös saada jonkinlaista vastapainoa opiskeluilleni ja sitähän riitti, kohtuudella luonnollisesti. Oli tuutoroitavien tapaamisia, kahvittelua, tuutoroitavien illanviettojen järjestelyä, tapahtumiin houkuttelua ja paljon muuta, ainakin jonkin verran. Raatamaan en joutunut hetkeäkään. Kovin homma on ehkä raportin kirjoittaminen saadakseni ne kolme opintopistettä tuutoroinnista. En ole sitä vieläkään saanut kirjoitetuksi, edes aloitetuksi.

Tuutorointi voi joillekin olla jännittävää ja ehkä hieman sekavaakin aikaa. Yritäpä siinä muistaa toisten ihmisten nimiä, kun yhtäkkiä eteen työnnetään 30 ihmistä joilla kaikilla on eri nimet. Kun tässä takkatulen äärellä muistelen omaa nuoruuttani tuutorina, tulee ensimmäisenä mieleen aloituspäivä sekä ne kerrat, kun kävimme kollegojeni kanssa moikkaamassa tuutoroitaviamme heidän luokissaan. Sekä tietenkin tuutorikahvit, jolloin sai opiskelijoiden lemppariherkkua eli ilmaisen kahvin ja pullan. Lempiherkku tuossa on tuo ilmainen. Oi voi… Olisinpa taas tuutorina!

Ennen kun nukahdan tähän takkatulen äärelle, voisin kertoa muutaman kivan pointin miksi juuri sinun kannattaa lähteä tuutoroimaan. Muutakin kuin ilmaisen ilmaisen.

Muistanet oman koulunaloituksesi. Voinet myös nyökytellä, kun sanon, että tuutoroinnilla on iso merkitys siihen miten uusi opiskelija, mahdollisesti aivan uudessa kaupungissa kaukana pois kotoa, kokee opiskelun ylipäänsä. Tuutoroinnin onnistuttua opiskelu voi näyttää huomattavasti mukavammalta asialta kuin se ehkä voisi olla. On myös mahdollista, että opiskelija keskeyttää pienemmällä todennäköisyydellä, jolloin Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun kaupunki todennäköisesti kiittävät sinua. Onnistuneella tuutoroinnilla saatat saada myös jonkun ihmisen hymyilemään ennen nukkumaan menoa. Ja jos karma on olemassa, voit sinäkin saada hymyn huulillesi. Minä ainakin olen saanut!

Oi takkatuli
Nojatuolissa istun
Katsellen sua

Joni Huttula
OSAKOn hallituksen jäsen
Sosiaalipoliittinen vastaava 

Mikä ihmeen SAMOK?

"Mikäköhän se sellainen SAMOK on? Luulin, että liityin OSAKOn jäseneksi. "

Ai olet huomannut, että opiskelijakortissasi lukee joku SAMOK?

Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry on ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvontajärjestö, joka tekee valtakunnallista vaikuttamista ja tukee opiskelijakuntia heidän paikallisessa vaikuttamistyössään.

SAMOKissa teemme joka päivä töitä sen eteen, että ammattikorkeakouluopiskelijoilla olisi muun muassa riittävä opintotuki, paremmat opiskeluterveydenhuoltopalvelut, maksuton koulutus, mahdollisuus joustaviin opintoihin, hyvä työllistyminen ja laadukkaampaa koulutusta. Tapaamme päättäjiä ja virkamiehiä, ja viemme heille eteenpäin ammattikorkeakoulutuksen ilosanomaa ja tarjoamme heille opiskelijanäkökulmaa päätöstensä tueksi.

Monet varmasti muistavat SAMOKin Koulutuslupaus-kampanjasta viime vuoden eduskuntavaaleissa. Nyt, kun seuraa hallituksen suunnitelmia mittavista koulutusleikkauksista, voisi sanoa, että kampanja epäonnistui. Näin ei kuitenkaan ole, koska vuoden 2015 vaalit muistetaan koulutusvaaleina ja Koulutuslupaus-kampanjaa pyöritellään edelleen mediassa. Jos meillä ei olisi valtakunnallisia opiskelijajärjestöjä, kuka olisi nostanut koulutuksen vaalien keskiöön?

Tälläkin hallituskaudella SAMOKilla riittää töitä, koska hallituksella on kovat paineet tehdä valtavia säästöjä. Opintotuki ja koulutus ovat leikkurin alla, ja korkeakouluille halutaan lisää tuloja ottamalla käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuville opiskelijoille. SAMOKina haluamme varmistaa opiskelijoiden riittävän toimeentulon ja mahdollisuuden laadukkaaseen koulutukseen ja kansainvälistymiseen myös taantuman aikoina. Suomi tarvitsee koulutettua ja kansainvälistä väkeä myös tulevaisuudessa!

Tämähän alkaa kuulostaa siltä, että SAMOK vain puolustaa olemassa olevia oikeuksia ja vastustaa kaikkia muutoksia?

Onneksi näin ei ole, sillä me opiskelijat olemme kuitenkin tulevaisuuden työvoimaa ja olisi todella ikävää, jos olisimme jumissa vanhoissa malleissa ja asenteissa. Viime vuoden puolella SAMOK julkaisi #Digipaperin, jossa tuomme ehdotuksia, miten digitalisaatiota voitaisiin edistää korkeakoulumaailmassa. Haluamme kannustaa valtiota ja korkeakouluja edistyksellisyyteen ja antaa vinkkejä, miten voisimme hyödyntää vielä paremmin digitalisaation tuomia mahdollisuuksia. SAMOK ei siis halua toimia vaan ei-liikkeenä, vaan myös tuoda keskusteluun uusia ja tuoreita ajatuksia.

No kukas minä sitten olen? Olen Sonja Raitamäki ja toimin tänä vuonna SAMOKin varapuheenjohtajana ja vastaan myös opiskeluterveydenhuoltoon vaikuttamisesta. Opiskelen edelleen Turun ammattikorkeakoulussa kestävää kehitystä, vaikka pidän tänä vuonna välivuotta opinnoista. Toimin OSAKOn kummina, eli kun osakolaisilla on huolia, voi minuun olla yhteydessä.

Opiskelija
jäsenyytesi takaa
toimistokoiran

Sonja Raitamäki

Varapuheenjohtaja

Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry 

Puheenjohtajan jorinoita, osa 1

Päätös: Valitaan Toni Hyvönen hallituksen puheenjohtajaksi

Tuollainen tekstinpätkä löytyy edustajiston järjestäytymiskokouksen pöytäkirjasta, ja näin tammikuun lopussa ja puheenjohtajakauteni alussa voin sanoa, että siitä lähti käyntiin minun keski-ikää lähenevän elämäni mielenkiintoisin vuosi.

Vaikka olenkin ollut jossain määrin aktiivinen järjestötoiminnassa, ei OSAKOn hallitukseen hakeminen käynyt edes mielessä ennen viime syksyä. Lukuisten ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen kautta tajusin, että OSAKOkin on mahdollisuus ja minulla olisi oikeasti mahdollisuus tulla valituksi hallitukseen. Hiukan ennen edustajistovaaleja sain päähäni idean hakea samalla puheenjohtajaksi, koska miksi ei? Noin tunti vaalien tuloksen julkistamisen jälkeen kofeiinin ja nikotiinin vaikutuksen alaisena tullut päähänpisto alkoi elää omaa elämäänsä. Yhtäkkiä muutkin ihmiset alkoivat ottaa minun puheenjohtajuuteni esille ja poliittisen suhmuroinnin seurauksena aloin jopa itse uskomaan, että minut ehkä mahdollisesti valitaan puheenjohtajan tontille.

Tämähän kaikki tapahtuisi vain siinä tapauksessa, että oikeasti saisin kirjoitettua sen hakemuksen. Kaikki jotka minut tuntevat tietävät, että olen erittäin huono kirjoittamaan. Suu kyllä käy välillä liikaakin, mutta kun ne samat ajatukset pitäisi saada kirjoitettua ylös, loppuu meikäläisen ammattitaito melko ripeästi. Tätäkin juttua kirjoitan julkaisupäivän aamuna.

Edustajiston järjestäytymiskokous oli kutsuttu koolle joulukuun 10. päiväksi eli minulla oli vajaa kuukausi aikaa kirjoittaa hakemus. Sain myös kuulla asiasta moneltakin ihmiseltä. Päivä ennen kokousta kolme ihmistä tuli kysymään minulta, että enkö haekaan, kun hakemusta ei ole tullut. Nämä olivat vielä sellaisia ihmisiä joiden ei olisi edes pitänyt tietää, että aion hakea. Oikeastaan hakemusta ei olisi pakko edes kirjoittaa, koska ehdolle asetutaan vasta kokouksessa. Sain kuitenkin lopulta kirjoitettua hakemuksen ja lähetin sen aamukuudelta kokouspäivänä. Hakemus toimitettiin edustajistolle puolisen tuntia ennen kokousta. Jäin ainakin mieleen.

Tarina jatkuu sitten seuraavalla kerralla, kun on minun vuoroni kirjoittaa blogia. Uhkailin jo, että teen videoblogin, koska en vaan osaa kirjoittaa, mutta ei minun naamaani kukaan jaksa vapaaehtoisesti katella :)

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Toni Hyvönen
OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Loppuun vielä pakollinen haiku:
Katot matalia
Esteettömyys ongelma
Mun päähän sattuu

”WELCOME to Nagoya!”

 

Vihdoin ja viimein Japanin koulu varmisti vaihtoni joulukuun alussa, ja hurjan tuuletuksen jälkeen ajatus siirtyikin valmisteluihin! Olin odottanut pakkaamisen aloittamista kuin kuuta nousevaa ja samalla minuutilla lähtövarmistuksesta heitinkin etukäteen joululahjana saadut 15 paria sukkia (kiitos äiti!) matkalaukkuun. Kenkien ja sukkien metsästäminen Japanista käsin kun voi olla hieman haasteellista isojalkaiselle länsimaalaiselle... Toivottavasti pakkausintoni on yhtä hurjaa vielä lähdön lähestyessä, koska matkalaukkuun pitäisi maagisesti mahtua vähintään puolet elämästä!

Juuri nyt odottelen, että pääsen opiskelijaviisumin kimppuun. Lähetin Japaniin käsiteltäväksi hyväksymiskirjeen mukana tulleet Certificate of Eligibility -paperit (3 sivua!), ja kun ne on käsitelty Japanissa, ne lähetetään takaisin tänne Suomeen, jotta voin erikseen vielä hakea viisumia, sitten viedä kaikki Helsinkiin, jossa viisumi myönnetään, jotta pääsen Japaniin. Onneksi KV-toimiston väki oli apuna paperisodassa!

Vaikka olenkin luonnonlahjakkuus jännittämisessä, ei minua pahemmin vielä jännitä. Olen myös siinä onnellisessa tilanteessa, että yksin ei tarvitse jännittää; lisäkseni Japaniin lähtijöitä on kolme muutakin ja olemme alkaneet suunnitella matkaa ja hoitaneet asioita yhdessä. Kovasti jo odotellaan, että päästään ostamaan lentolippuja!

Vaikka tekemistä on vielä, missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä, että tekisipä mieli jättää homma kesken. Päinvastoin; koko ajan odotan lähtöä enemmän ja enemmän! Pelkästään tämä vaihe on jo avannut mieltäni maailmalle, mielenkiinnolla odotan kun pääsen sinne oikeasti!

- Elisa

Elisa Kinnunen on Oamkin viestinnän opiskelija ja OSAKOn Going Abroad -apurahan saaja. Elisan vaihtoa Japanissa seurataan kevään aikana tässä blogissa sekä Facebookissa ja Instagramissa #osakolainenmaailmalla.

Hakuaika opiskelijavaihtoon alkaa 15.1. ja päättyy 28.2.2016. Lue lisää eri mahdollisuuksista.


Haikeita haikuja

OSAKOn edustajistossa on jälleen valta vaihtumassa. Itse seuraan tämän vuoden vaaleja haikein mielin, sillä omat opintoni ovat niin loppusuoralla, etten nähnyt järkeväksi enää asettua ehdolle.

Ensimmäisen kerran olin mukana edustajistovaaleissa 2014 lähinnä muiden painostuksesta.  ”Ei sun tarvi mitään tehdä. Tärkeintä että saadaan sotelta useampi naama vaalijulisteeseen. Ei siellä kokouksissa oo pakko käydä.” Päädyin Sairaan Hyvän vaaliliiton puheenjohtajaksi kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Viime syyskuussa minut valittiin viiden minuutin suostuttelun (”Ei sun oikeestaan mitään tarvi tehä.”) jälkeen edustajiston varapuheenjohtajaksi vielä loppukaudeksi.

Kymmeniä kertoja olen läheisilleni kironnut typerää edustajistotoimintaa ja uhannut lopettaa kesken kauden. Useampia kymmeniä kertoja olen kuitenkin oppinut, ajatellut, jännittänyt, oivaltanut, vaikuttanut, nauranut, tutustunut ja jopa ystävystynyt. Edustajiston toiminta ei ole aina vauhdikasta, jännittävää tai edes mielenkiintoista, mutta kaikki hyvät ja huonot hetket on koettu porukalla, yhdessä. Hassua sanoa näin, mutta juuri tuo ”yhdessä kärsiminen” on ollut minulle jollain tapaa todella lämmittävää. Edustajiston kautta on tullut omiin piireihin monenmoisia ihmisiä, joihin en muuten olisi välttämättä koskaan tutustunut. Tuntuu surulliselta ajatella, etteivät tiet useimpien kanssa enää valmistumisen jälkeen kohtaa, sillä meidät yhteen kokoava tekijä puuttuu. Uutta vaalijulistetta katsoessa herää monenlaisia kysymyksiä tulevasta kaudesta. Mihin vastuutehtäviin Vesa-Ville vielä päätyy? Hyväksytäänkö tekun Jonia koskaan sotelaiseksi? Mitä muutosehdotuksia Pinjalla on esittää? Mitkä uudet nimet nousevat aktiivisimmiksi vaikuttajiksi? Löytyykö listalta tulevia hallituksen jäseniä?

Mitä siis haluaisin sanoa tulevalle edustajistolle? Ole ylpeä itsestäsi, sinä olet tärkeä. Pidä kiinni omista arvoistasi ja uskalla ilmaista myös erimielisyytesi. Ole kuitenkin myös avoin kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja ehdotuksia. Ota kaikki ilo irti sääntöpykälien ja poliittisten ohjelmien hiomisesta ja pitkälle iltaan venyvistä kokouksista, sillä tulet vielä myöhemmin kaipaamaan niitäkin. Tutustu muiden yksiköiden edustajiin, niin sinulla on aina seuraa opiskelijatapahtumissa. Kun käsiteltäväksi tulee asioita joita et ymmärrä, sano se ääneen, niin puoli salia huokaa helpotuksesta – et todellakaan ole ainoana pihalla.

Jos edustajisto ei kerta kaikkiaan kiinnosta, hakeudu mukaan koulutusalajärjestöön tai ihan mihin tahansa opiskelijatoimintaan. Opiskeluajasta voi saada irti PALJON enemmänkin, kuin pelkän tutkintotodistuksen.

Sitten vielä pakollinen aivopesu: ÄÄNESTÄ! ÄÄNESTÄ!! JAHUUU!! :----)

Kohta meen minä
Ota ja jatka tästä
Tee paremmaksi

OSAKOn edustajiston varapuheenjohtaja
Saana Annala