He saw wanderlust in my eyes

Ajatella, että juuri tuli täyteen 7 viikkoa siitä, kun saavuin tänne. Minulla on ollut elämäni aikana vaikeuksia juurtua yhtään minnekään ja kutsua mitään paikkaa kodiksi enkä ajatellut, että sellaista tunnetta täälläkään kovin helposti tulisi. On jotenkin jännä fiilis, että jollain tapaa tunnen kuuluvani tänne ja toisaalta taas en. Ihan kuin olisin jollain lomamatkalla, josta ei tule loppua. :-D Tässä ajassa on kuitenkin sopeutunut aika hyvin arkielämään täällä, varsinkin kun Englanti ei ollut hirvittävän vieras paikka minulle ennestäänkään.


ASUMISESTA
Löysin asunnon onneksi jo ensimmäisenä viikonloppuna täältä ja sain kolme mukavaa kämppistä: ranskalaisen Aman, kyproslaisen Philippoksen ja englantilaisen Alexin. Asun kaupunginosassa nimeltä Earlsdon, joka sijaitsee Coventryn lounaispuolella. Monet university hallissa asuvista ovat säälineet minua, kun ovat kuulleet että asun noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Omasta mielestäni on kuitenkin vain hyvä juttu, että tulee käveltyä paljon, koska meikäläisen koordinointikyvyt yhdistettynä laiskuuteen ei ole mikään paras yhdistelmä vapaaehtoisesti harrastetun liikunnan kannalta. :-D Lisäksi mieluummin asun turvallisella alueella vähän kauempana kuin esimerkiksi Hillfieldsissä, joka on erittäin lähellä kampusta, mutta jossa minua epäilyttää kävellä jopa silloin kun on valoisaa.

Kuitenkin jos voisin valita uudelleen – ja jos tätä lukee joku vaihtariksi tänne päin aikova – suosittelisin ehkä mieluummin yliopiston asuntolaan hakemista kuin yksityisellä asumista, vaikka se on paljon kalliimpaa. Siellä bileitä vaikuttaa olevan joka ilta ja sosiaalinen elämä on varmasti rikkaampaa sekä kavereiden kanssa voi tehdä asioita enemmän ex tempore. Jos on tulossa vaihtoon nimenomaan Coventryyn, Priory Hall vaikuttaa mielestäni parhaalta vaihtoehdolta sijaintinsa ja moderniutensa perusteella (mäkin haluun meidän suihkuun vesiputoussuihkupään!). Toisaalta hyvä puoli yksityisellä asumisessa on se, että on enemmän yksityisyyttä. Pystyn myös kokkaamaan itse kotona kunnon ruokaa mikrohötön sijasta juuri silloin kuin haluan, eikä minun tarvitse huolehtia ruokalaan ajoissa menemisestä ennen kuin ruoka loppuu kesken. Itse alun perin valitsin yksityisen myös siksi, että jossakin OAMKin vaihtari-infoista Coventryssä opiskellut kertoi, että asuntoloissa oli ollut homeongelmia. En kuitenkaan antaisi sen vaikuttaa liikaa päätökseen, koska jatkuva sade + viktoriaanisella ajalla rakennetut talot ei luonnollisesti ole hyvä yhdistelmä kosteuden kannalta. Toisin sanoen, homeongelmia on täällä aika vaikea välttää. Tällä hetkellä tässä asunnossa ei onneksi ole homeongelmia, mutta sen perusteella miten vuokranantaja on opastanut meitä homeen välttämisen suhteen (esim. suihkussa käydessä pitää aina avata ikkuna ja laittaa kylpyhuoneen tuuletin päälle)… Ei ole ihan Suomen meininki ehkä näissä asioissa. :-D

Tästä näkeekin huoneeni siltä illalta kun muutin tänne: myrooom.mp4 , viewfrommyroom.mp4. Asustelen siis ullakkohuoneessa ja tykkään tästä tooosi paljon, etenkin kattoikkunoista. Tähän asti on ollut ihanan valoisaa herätessä, toivottavasti asia ei muutu hirveästi kun päivät pimenevät. Tähän asti täällä on ollut myös yllättävän hyvä sää – en muista milloin olisin viimeksi nauttinut marraskuusta niin että kelit ovat 10 asteen paremmalla puolella!

Asia, joka on herättänyt minussa eniten ihmetystä täällä asumisessa, on ehdottomasti jätehuolto. :D Tiesin ennestään, että ihmiset jättävät Englannissa roskansa etupihalle, mutta en tiennyt, että joka keskiviikkoaamu meidän kotikatumme näyttäisi tältä:

 

En myöskään tiennyt, että meidän (=vuokralaisten) pitää huolehtia siitä, että jäteastiat viedään kadulle, ja jos sitä ei vie takaisin oikealle paikalle oven eteen saman päivän aikana klo 18 mennessä, siitä voi napsahtaa hemmetin kovat sakot. Myös kierrätys on aika omituista mielestäni täällä: kaikki kierrätettävät asiat riippumatta siitä ovatko ne pahvia tai lasia, laitetaan samaan jäteastiaan. Mutta maassa maan tavalla!

OPISKELUSTA 
Yllätyin aika paljon myös siitä, miten paljon holhoavampaa täällä meno on opiskelujen suhteen verrattuna Suomeen. Läsnäolopakkoa on 80 % ja sitä vahditaan niin nimilistoilla kuin opiskelijakortin leimaamisella jokaisen luennon ja seminaarin yhteydessä. Erityisesti tämä ihmetyttää minua siksi, että jos itse maksaisin £9000 lukuvuosimaksuja kuten paikalliset tekevät, en todellakaan jäisi luennoilta pois kuin vain erittäin hyvästä syystä. ’Holhoaminen’ tulee esille myös seminaarien suhteen: niille on valmistauduttava kunnolla, koska jollei ole tehnyt läksyjä (= lukenut määrättyä aluetta ja vastannut kysymyksiin, joiden määrä on vaihdellut kymmenestä kolmeenkymmeneen riippuen professorista), professorit ovat sanoneet, että seminaariin ei ole tulemista. Ottaen huomioon 80 % läsnäolopakon, niiltä ei viitsi jäädä poiskaan. Ei sillä että haluaisinkaan – opiskelumotivaationi on ollut korkealla tähän asti ja toivottavasti se ei laskisi jatkossakaan. Minulle tämä opiskelutyyli on sopinut hyvin, ja huomaan opiskeltujen asioiden jääneen tällä tavalla myös päähän paremmin. Välillä ärsyttää, että seminaareihin valmistautuminen tuntuu vievän kaiken ajan, kun niitä on kolme viikossa ja lukemista on yleensä paljon. Tämä kuitenkin johtuu varmaan valitsemistani moduuleista, koska kavereilla, joilla on esimerkiksi markkinointiin tai mediaan liittyviä moduuleja, vaikuttaa olevan aika paljonkin rennompaa.
criminallaw.mp4

ELÄMISESTÄ
Coventryn sijainti on erittäin hyvä matkustamisen kannalta. Birmingham on vain 15-20 minuutin junamatkan päässä, ja sieltä pääsee helposti minne päin vain, koska se on suht keskellä Englantia (kuten Coventrykin). Olen myös huomannut, että lennot Birminghamistä Dubliniin on erittäin halpoja ja toivonkin, että pääsisin käymään siellä jossain vaiheessa vaihtovuoden aikana. Tähän mennessä en ole ehtinyt matkustamaan näiden 7 viikon aikana muualle kuin Birminghamiin. En malta odottaa joulun ajan shoppailua siellä!

Lisäksi kävimme poikaystäväni kanssa noin kaksi viikkoa sitten Harry Potter Worldissa Leavesdenissä Lontoossa, mikä oli aivan huippu kokemus – suosittelen lämpimästi muillekin Potter-faneille. :)

 

Viimeisenä muttei vähäisempänä biletys. Muistan kun lähdimme ensimmäistä kertaa vaihtariporukalla yökerhoon ja olimme hämmentyneitä siitä millaisessa kunnossa ihmiset olivat, mutta ehkä selityksenä on se, että juominen baarissa on täällä melkein puolet halvempaa kuin Suomessa. Suurin ero Suomen opiskelijabileisiin on se, että baarit ja klubit oikeasti panostavat teemoihin, esimerkiksi halloween-koristelut oli mahtavat. Lisäksi täällä tuntuu olevan paljon enemmän teema-painotteisia iltoja, joista osa kuulostaa melkeinpä kahjoilta (minigolf-rata yökerhon sisällä, really?! :D). Tällä videolla teemana oli UV Glow Party: kasbah2.mp4

Pubeissa olen käynyt tähän asti hävettävän vähän, mutta ne ovat myös täällä opiskelijoiden suosiossa ja kampuksen vieressä on katu, jolla on ainakin 3 opiskelijoille kohdistettua pubia. :)

Ulkona syöminen on todella paljon halvempaa verrattuna Suomeen (riippuu tietysti paikasta), ja väittäisin myös päivittäistavaroiden ja ruuan olevan jonkin verran halvempia – tosin tähän varmaankin tulee muutos Brexitin myötä.

Jos koko vaihto menee yhtä nopeasti kuin nämä 7 viikkoa, niin tästä vuodesta mahtaa tulla elämäni nopein vuosi. :-D

Until the next time!
Noora

Elämä täällä
Alkaa olla jo tuttua
Joulu, tule jo!

Rakkaudesta lajiin

Tuntuu oikealta hetkeltä kirjoittaa opiskelijatoiminnasta, kun on juuri ollut juhlimassa oman kasvattajajärjestönsä 25-vuotisjuhlaa Oulussa. Nyt tuntuu kaukaiselta vuosi 2009, jolloin seisoin ainejärjestöni vuosikokouksessa salin etuosassa tavoitteena hallituksen sihteerin paikka. Voitto tuli ja myöhemmin siirryin edustajistovaalien järjestelytiimin myötä ylioppilaskunnan hallitukseen ja samaan aikaan aktivoiduin politiikan puolella nuorisojärjestössä. Nyt elän pitkäaikaista unelmaani ja päivät teen töitä eduskunnassa, kansanedustajan avustajana. Itse asiassa esimieheeni, kansanedustaja Mari-Leena Talvitiehen, olen tutustunut ollessani ylioppilaskunnan hallituksessa ja hänen toimiessaan Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Hänellä taustaa myös opiskelijajärjestöissä.

Hämmästyttävää on ollut huomata, että eduskunnan käytävillä ja sidosryhmissä moni on tuttu nimenomaan opiskelijataustan vuoksi, seminaareista, eri yhteisöjen hallituksista tai valtakunnallisista verkostoista. Tuttuja on myös opiskelija-aikaisten erilaisten juhlien tuoksinasta; oluen ääreltä, vuosijuhlista tai mitä kummallisimmasta paikoista kuten silliaamiaisen pomppulinnasta. Kuinka paljon helpompaa onkaan aloittaa yhteinen työtaival, kun voitte esittäytymisen sijaan kysyä kuulumisia tai päivittää tietonne entisen taustayhteisönne päivän polttavilla puheenaiheilla.

Koska valtakunnankin tasolla on nykyään tullut tavaksi käsitellä asioita kolmen pointin kautta, niin teen minäkin ja kerron kolme esimerkin kaltaista pointtia siitä, mitä opiskelijatoiminnasta voi oppia.

Ensimmäisenä nostan verkostoitumisen. Näin kauppatieteilijänä sana ”verkostoitua” on tullut tutuksi niin luennoilta kuin seminaareista. Verkostoituminen ei toki ole itseisarvo; kolmen tuhannen ihmisen tunteminen ei ole itseisarvo, vaan se, miten suhteita pystyy molemminpuolisesti hyötymään. Parhaita asioita opiskelijatoiminnassa on tutustuminen eri taustaisiin ja eri aloilta tuleviin ihmisiin. Oppii asioita, joita tarvitsee työelämässä, mutta joita ei voi opiskella. Saat vähintäänkin kourallisen hyviä ystäviä!

Toinen pointti: sitoutuminen yhteisen asian taakse ja sen eteen töiden tekeminen. Eritoten ylioppilaskunnan hallitus, jonka jäsenkunta oli mitä moninaisin, opetti sen, kuinka montaa mieltä asiasta voikaan olla ja miten eri tavoin sitä voi perustella. Kompromissit kuuluvat päätöksentekoon. Lopulta asiat kuitenkin aina ratkeavat ja jopa hurmoksellinen juhlan tunne siitä, että olette saavuttaneet jotain yhdessä, on mahtava, olipa kyse sitten tapahtuman järjestämisestä tai poliittisesta voitosta.

Viimeisenä mainitsen päätöksenteon eri tasot. Vuosista on tarttunut taskuun ymmärrys siitä, missä päätökset tehdään, kuka niitä tekee ja milloin niihin pitää vaikuttaa. Tieto siitä, kuka tai mikä vaikuttaa vaikka esimerkiksi koulutuksen eri rahavirtoihin tai siihen, mitä aloja eri kaupungeissa opiskellaan tai että missä saat opiskelijana terveydenhuoltosi, helpottaa valtavasti asioiden ymmärtämistä ja niihin vaikuttamista myöhemmässä elämässä.

Opiskelijatoiminnan on ensisijaisesti oltava hauskaa, eikä se saa estää sitä tärkeintä, eli opiskelua. Opiskelijatoiminta tuo ystäviä, oppeja ja tulevaisuudenpolkuja, joita et välttämättä tällä hetkellä osaisi kuvitellakaan. Opiskelijatoiminnan hienous piilee vapaaehtoisuudessa ja siinä kuuluisassa ”rakkaudessa lajiin”. Opiskelijayhteisö on valtavan tärkeä meille kaikille opiskelijoille ja se antaa äärimmäisien hienoja mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Haluan rohkaista juuri sinua tarttumaan tilaisuuteen ja lähtemään mukaan siihen toimintaan ja sillä ajan määrällä mikä ikinä tuntuukaan eniten itselle sopivalta.

Monet ystävistäni ovat opiskelijakunnista – tuttuja esimerkiksi SYL:n ja SAMOK:n yhteisliittokokouksesta tai OSAKOn hallituslaisia, joiden kanssa on yhdessä pähkäilty tulevia kuntavaaliteemoja. Teillä on opiskelijakunnassa edessä edustajistovaalit. Kokemuksesta voin kertoa, että ne on hyvä paikka lähteä mukaan: enpä osannut arvata, mihin oman listamme vaalipäällikön pesti vuonna 2011 lopulta johtikaan. Lopuksi koetan tiivistää edellä kerrotun haikun muotoon ja vahvistaakseni aiemmin kertomaani tämäkin on kirjoitettu opiskelijakaverin kanssa, yhdessä. Toivotan teille samalla mukavaa syksyä täynnä oppimisen iloa ja mahtavia yhteisiä hetkiä vaikuttamisen parissa!

tietotaitoa
kasvua, ystäviä
pomppulinnoja

Laura Pistemaa
Kansanedustajan avustaja
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus 2012 ja 2013
Mukana opiskelijatoiminnassa 2009-2015

Suomitytöt Epsanjassa

Olemme kaksi toisen vuoden fysioterapiaopiskelijaa Oamkista, ja osallistuimme huhtikuun alussa ENPHE:n kansainväliseen seminaariin Barcelonassa, Espanjassa. ENPHE, eli European Network of Physiotherapy in Higher Education, on Euroopan fysioterapiakorkeakoulujen verkosto, joka järjestää aina keväisin seminaarin ja syksyisin suuremman konferenssin jossain ENPHE:n jäsenkorkeakoulussa. ENPHE:n jäsenkorkeakouluja on yhteensä 34:ssa maassa.
 

ENPHE:n osana toimii ISB, eli International Student Body, joka on tarkoitettu opiskelijoille.  ISB työskentelee työryhminä, joiden aiheet käsittelevät esimerkiksi ammattiin liittyviä ongelmia tai kansainvälistämistä. Työryhmää ohjaa tehtävään nimetty opettaja. ENPHE:n tarkoituksena on yhdistää Euroopan maiden fysioterapiaopettajia ja – opiskelijoita sekä lisätä yhteistyötä maiden välillä. ENPHE pyrkii myös samanlaistamaan opetussuunnitelmia Euroopan maiden välillä. Barcelonan seminaaria isännöi Universitat Ramon Llull, ja seminaari pidettiin terveystieteiden yksikössä lähellä La Sagrada Familiaa.

Seminaari järjestettiin kolmena päivänä, to 7.4. - la 9.4. Lähdimme reissuun Oulusta jo maanantaiaamuna 4.4., joten meillä oli muutama päivä aikaa tutustua Barcelonaan ennen seminaarin alkua. Lensimme Helsingin kautta, ja saavuimme Barcelonaan myöhään iltapäivällä. Majoituimme opiskelijabudjetille sopivassa hostellissa muutaman kilometrin päässä keskustasta ja seminaaripaikasta. Maanantai-ilta meni hostelliin asettuessa ja sopivan ravintolan metsästyksessä. Lyhyen bussimatkan ja muutaman mutkan jälkeen huutava nälkä sai helpotusta. Matkasta väsyneinä suuntasimme ruokakaupan kautta höyhensaarille. 

 

Tiistai oli sateinen päivä Katalonian maalla, joten päätimme viettää sen ostoksia tehden. Siinäpä se päivä vierähtikin kauppoja kierrellen. Illalla suuntasimme syömään hostellimme lähellä sijaitsevaan sushiravintolaan, mikä olikin mielenkiintoinen kokemus. Englanninkielisen ruokalistan puuttuessa ruuan tilaaminen oli melkoinen homma, mutta lopulta saimme suuhunpantavaa.

Keskiviikkona lähdimme heti aamusta liikkeelle. Suunnitelmissa oli käydä La Sagrada Familiassa ja Barceloneta-rannalla, sekä Barcelonan vanhankaupungin pääkadulla, La Ramblalla, aurinkoisen sään suosiessa meitä. Ensimmäisenä hurautimme muutaman minuutin matkan metrolla La Sagrada Familian luo, ja se olikin upea nähtävyys. Kirkko on todella vaikuttavan kokoinen ja sen arkkitehtuuri yksityiskohtainen. Sisällä emme lippujen kalliin hinnan vuoksi käyneet. Lyhyen kävelymatkan päässä La Sagrada Familiasta on art nouveau-arkkitehtuuria edustava Sant Pau, joka on ennen toiminut sairaalana, mutta nykyään turistinähtävyytenä. Sant Pautakin ihailimme ainoastaan ulkoa päin, sillä vierailisimme siellä perjantaina seminaarin yhteydessä. Jatkoimme matkaa metrolla La Ramblalle, josta kävelimme muutaman kilometrin matkan Barcelonetaan. Rannalla oli jo muutama auringonpalvoja bikineissä ottamassa aurinkoa meidän suomalaisten pelätessä ihon palamista. Sangria- ja nachotauon jälkeen kävelimme takaisin keskustaa kohti. Väsyneet ja kipeät jalat vaativat taas taukoa useiden käveltyjen kilometrien jälkeen, joten mikäs sen parempi lääke kuin pizza. Loppujen lopuksi takaisin hostelliin pääsy kävellen vaati Annilta uusien lenkkareiden oston kesken matkan. Käveltyjä kilometrejä päivän aikana kertyi päälle kymmenen, joten illan ohjelmaan kuului lepoa ja akkujen lataamista seuraavana päivänä alkavaa seminaaria varten.

    

 

Torstaiaamuna lähdimme ajoissa liikenteeseen metrolla ja pääsimme kätevästi Universitat Ramon-Llull- terveystieteiden yksikköön, kiitos mainion kartturimme, Nean. Perillä meidät otti vastaan koulun opiskelijat ja saimme nimilappumme ja tervetuliaislahjamme. Koulun kiertoesittely paljasti tuttuja anatomianukkeja ja hoitopöytiä. Erona Suomeen oli hyvin pienet luokkahuoneet, joissa opetus tapahtuikin pienryhmissä. Käytössä oli myös elektroninen anatomiamalli, jonka avulla pystyi ihmiskehoa tarkastelemaan kerros kerrokselta. Torstaipäivä oli kaikkiaan hyvin opiskelijajohtoinen, käsittelimme kansainvälisissä ISB-työtiimeissä erilaisia ENPHE-teemoja - meidän suomalais-alankomaalais-belgialaisryhmämme tehtävänä oli Internalization eli pohtia ENPHE:n kansainvälistämistä ja uusien korkeakoulujen ja maiden mukaan saamista.


 

Perjantaina näimme tuttujakin kasvoja Euroopan toisella laidalla, sillä myös jäsenkorkeakouluista saapuneet opettajat, ja tietenkin Oamkin oma fysioterapian tutkinto-ohjelmavastaava Eija Mämmelä, liittyivät ENPHE-joukkoon ja ryhtyivät johtamaan työryhmiä. Näimme myös ensikertaa ENPHE:n johtoryhmän. Idearikkaan päivän päätteeksi halukkaat osallistuivat Social Programme -ohjelmaan eli kävimme tutustumassa oppaan johdolla Sant Pau -sairaalaan pienen kävelymatkan päässä. Illan huipensi loistokas Gala Dinner Barcelonan satamassa Katalonian historianmuseon kattoterassin ravintolassa. Monien ruokalajien jälkeen ja auringon jo laskettua osa oppilaista vielä suuntasi tutustumaan myös öiseen Barcelonaan ja La Ramblan pikkutuntien vilinään.

 

Lauantaina liityimme uuteen työryhmään ”Research” eli tutkimus, jossa käsittelimme muun muassa opinnäytetyön tekemistä kansainvälisesti ja ENPHE:n myöntämää parhaan opinnäytetyön palkintoa. Hienon seminaarin päätti järjestäjien ja opettajien kiitokset ja arvokkaiden toimijoiden muistamiset. Saimme myös pientä esimakua syksyn 2016 konferenssista Itävallassa, Grazissa järjestäjäkoulun FH Joanneum Universityn esittelyn myötä. Seminaarista lähdimme hyvien muistojen ja uusien tuttavien, sekä raikkaiden ideoiden siivittäminä valmistautumaan kotimatkaan.

Sunnuntaina olikin jo kotiinlähdön aika ja aikainen lintu madon nappaa, tai ainakin odottaa kello viideltä aamulla bussia pysäkillä klubeista palailevien barcelonalaisten kanssa. Paluumatka kentälle ja Suomeen onnistui mutkattomasti ja saimme vielä ihailla auringonnousuakin Barcelonan lentokentällä. Kiitos väljän aikataulumme, ehdimme käydä myös Helsingissä välipysäkillä kakkugalleriassa, ennen jatkolentoa kotoisaan Ouluun ja viileämpiin merituuliin.

Hei nyt, Barcelona ja ENPHE-toverit, nähdään taas!

Nea Åman ja Anni-Riikka Mäkinen FTK14SN

www.enphe.org

Joukon viikon oppimispäiväkirja

Viime viikolla Oamkissa vietettiin Joukon viikkoa, jonka aikana Oamkin johto pääsi sukeltamaan opiskelijoiden haalareihin. OSAKOn vuosi sitten ideoima haaste laajeni tänä vuonna, kun rehtori Jouko Paaso sai kurssiseurakseen vararehtori Jyrki Laitisen, hallintojohtaja Marja Sarajärven ja viestintäjohtaja Anne-Maria Haapalan.

Viikon aikana kierrettiin jokaisella kampuksella ihan konkreettisesti opiskelemassa, mutta aikaa varattiin myös lounastapaamisiin opiskelijoiden kanssa. Viikon tavoitteena olikin paitsi tutustuttaa johto oamkilaisten opiskelijoiden arkeen, myös tarjota mahdollisuus keskusteluun ja ajatustenvaihtoon. Mitä osallistujat pohtivat nyt viikon päätyttyä?

Rehtorimme Jouko osallistui vero-oikeuden tunnille ja lounasti Otron ja OSASTOn kanssa. 

”Johdolla on viikon aikana mahdollisuus päästä opiskelijan maailmaan, nähdä Oamk siitä näkökulmasta. Toki tärkeintä on mahdollisuus vuorovaikutukseen ja rakentavaan palautteen antoon, puolin ja toisin. Mahdollisuuksia rajoittaa kiireinen kalenteri. Nyt toteutettu tapa, jossa useita Oamkin johdon edustajia osallistuu ja jakaa osallistumisia on parempi kuin aiempi, jossa vain rehtori ”oli opiskelijana”. Tällä kertaa nousi esille, yleisluontoisen vuorovaikutuksen lisäksi, kaikilta opiskelijoilta mahdollisesti edellytettävien omien läppäreiden käyttömahdollisuuksiin liittyvät haasteet, sähköisen tenttijärjestelmän Exam’in tarjonnan lisääminen sekä englanninkielisen liiketalouden tutkinto-ohjelman valinnaisuusvaihtoehtojen lisäämistarve.”

Vararehtori Jyrki vietti tiistaiaamun tutkien pintavesinäytteitä yhdessä luonnonvara-alan opiskelijoiden kanssa.

”Vierailin pintavesiekologian laboratoriotunneilla, joissa tutkittiin vesinäytteiden bakteeripitoisuutta. Pääsin itsekin verestämään taitojani esimerkiksi pipetoinnissa, josta minulla oli varsin hämärä muistikuva. Vesien laatu on monella tavalla tärkeä ja käytännönläheinen aihe. Erityisesti minulle jäi mieleen mukava tunnelma ja ”tekemisen meininki”, joka tunneilla vallitsi.

En malttanut oppitunnin jälkeen olla hieman selvittelemättä, miten pintaveden laatuun liittyvät asiat Oamkin koulutuksessa näkyvät. Jo pienen nettiselailun perusteella huomasin, että veden laatuun liittyvää koulutusta tarjotaan sekä rakennus- että luonnonavara-alalta ja että tarjoamme ripa-työelämäpalveluiden kautta vesistönäytteenottoa ja vedenlaatumittausten toteutusta ainakin rakennusalan opiskelijoiden toteuttamana maksullisena palvelutoimintana. Toivottavasti alat keskustelevat ja tekevät tässäkin asiassa keskenään hyvää yhteistyötä!”

Viestintäjohtaja Anne-Maria vieraili opiskelijajärjestöjen some-koulutuksessa, lounasti OTEn, Kultin ja Luvan kanssa, nautti kirkkomusiikin opiskelijoiden urkuvartista ja osallistui valmistustekniikan ja televisiojournalismin tunneille.

”Tutustuin sekä opettajien että opiskelijoiden työhön, ja tapaamiset olivat erittäin antoisia.  Ne vahvistivat ajatustani siitä, kuinka tuollaiset kohtaamiset ovat aina arvokkaita ja tarpeellisia. Niissä sain palautetta Oamkin toiminnasta ja uusia ideoita, esimerkiksi siitä, kuinka käytöstä poistettua materiaalia voisi kierrättää opiskelijajärjestöjen kautta. Sellainen on vastuullista toimintaa. Kuuntelin innostunutta ja innostavaa televisiojournalismin opettajaa, ja sain seurata, kun neljännen vuoden journalistiopiskelijat antoivat palautetta toistensa kuvakäsikirjoituksista. He olivat palautteissaan erittäin rakentavia ja kannustavia. Sellaisessa ympäristössä on mahdollisuudet ylittää itsensä ja päästä hyvään lopputulokseen Sellainen on motivoivaa kenelle tahansa. Hienoa oli myös kohdata työstään ja Oamkista ylpeä konetekniikan laboratorioinsinööri. Oamkissa on hyvää potentiaalia, joka tahtoo unohtua arjen kiireissä ja haasteissa.”

Hallintojohtaja Marja tutustui kampuskohtaisten hyvinvointiryhmien työskentelyyn ja toimi harjoituspotilaana fysioterapian opiskelijoille.

”Osallistuin viikolla hyvinvointiryhmän kokoukseen. Oli kiinnostavaa kuunnella eri asiantuntijatahojen menetelmistä opiskelijoiden hyvinvoinnin varmistamiseksi. Toimin myös työsuojelupäällikkönä ja tämä keskustelu antoi joitakin ajatuksia siihen tehtävään.

Työviikkoni päätteeksi pääsin fysioterapian oppitunnille tutkittavaksi ja hieman hoidettavaksikin. Olin ystävällisen opiskelijaryhmän havaintovälineenä - vastailin kysymyksiin ja liikuttelin jäseniäni ohjeiden perusteella aktiivisen ja tarkkaavaisen joukon arvioidessa liikeratoja ja oireitani. Opettajan ja opiskelijoiden keskinäisissä keskusteluissa vilisi termejä, jotka eivät kuulostaneet etäisestikään tutuilta, mutta minua ohjattiin selkokielisesti ja sain ohjeita ja neuvoja, joista on varmasti jatkossa hyötyä.”

 Konetekniikan laboratorioinsinööri Tomi Tuononen opetti 3D-mallinnusta valmistustekniikan oppitunnilla.

”Näin opettajan näkökulmasta on mahtava asia saada Oamkin johtoa seuramaan mitä opiskelijat tekevät opinnoissaan. Odotin mielenkiinnolla tätä vierailupäivää, jotta saamme näyttää konetekniikan opiskelijoiden tekemisiä luokkatilan ja laboratoriotyösalin välillä. Tämä varmasti avartaa lisää johdolle laboratoriotilojen ja laitteiden tärkeyttä oppimisessa. Ehkä tästä vierailusta voi myös syntyä jotain uutta markkinointiin liittyvää, varsinkin tulevia yhteishakuja ajatelle.”

Terveydenhoitajaksi opiskeleva Essi Lassila tapasi johtoa viikon aikana kahteen eri otteeseen.

”Joukon viikon aikana pääsin käymään Joukon kanssa lounaalla ja osallistumaan Anne-Marian kanssa some-koulutukseen. Oli mukava päästä tapaamaan Oamkin johtoa ja huomata, että hekin ovat loppujen lopuksi aivan tavallisia ihmisiä. Pääsin käymään mielenkiintoisia keskusteluja lounaspöydässä muun muassa tenttiakvaarioista ja tenttien etäsuorittamisesta sekä kuulemaan some-koulutuksessa, kuinka Oamkin brändiä rakennetaan. Uskon tämänkaltaisten matalan kynnyksen tapahtumien olevan hyväksi koko Oamkille, niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin, sillä näin pystymme ymmärtämään toisiamme paljon paremmin. Tällä tavoin me opiskelijat pääsemme lähemmäksi johtoa ja johto meitä. Joukon viikko näytti varmasti johdolle hyvin sen, millaista on opiskella Oamkissa. Uskon, että näin pystymme kehittämään meidän ammattikorkeakouluamme vieläkin paremmaksi. ”

OSAKO kiittää lämpimästi kaikkia viikkoon osallistuneita! Lisäkuvia voi selailla somessa tunnuksella #joukonviikko.

Mä vaan tunnen et oon melkein perillä

Mun on erittäin vaikeaa uskoa, että eletään jo syyskuuta ja kirjoitan tätä postausta tässä ja nyt. Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet sellaista tunteiden vuoristorataa pienistä pettymyksistä ja välillä syvästä epätoivostakin riemun kiljahduksiin. Mutta nyt voi jo alkaa – tai ainakin yrittää – sisäistää sitä faktaa, että 18 päivän päästä olen Coventryn yliopistossa aloittamassa induction weekiä!

Ehkä olisi hieman syytä myös esitellä itseäni. Olen siis Noora, 22-vuotias opiskelija kotoisin Pirkanmaalta, mutta viime syksystä lähtien oululaistunut. Tätä nykyä opiskelen Oulun ammattikorkeakoulussa liiketaloutta erikoistuen oikeuden ja hallinnon puolelle. Kipinä matkailuun ja halu seikkailla on ollut jollakin tapaa aina osa minua, mutta kukkaron kanssa ei asiasta pääse yhteisymmärrykseen niin usein kuin haluaisi. :-D Se on yksi syistä, minkä takia on aivan mahtavaa, että vihdoinkin pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ei paitsi vaihtoon lähtemisestä ulkomaille, mutta sen lisäksi Briteissä asumisesta, ja kolmantena unelman täyttymisenä pääsen opiskelemaan yliopistossa oikeustiedettä!

Sain jo itse asiassa mahdollisuuden kokea hieman, millaista Coventryssä eläminen mahtaa olla, kun lähdin pari viikkoa sitten sinne muutamaksi päiväksi asuntonäyttöjä varten. Täytyy sanoa, että ensimmäisenä päivänä olin matkustamisesta aivan poikki (kestihän sitä 16h päästä perille kaikkien lentojen vaihtamisen jälkeen…), ja Coventryn masentavan sateinen sää ei auttanut yhtään mielialaani, kun mietin että tätäkö sitten on elämä seuraavat 10 kuukautta. Aamulla herättyäni mieli oli kuitenkin paljon parempi, ja tajusin että hotellin sijainti hevonkuusessa saattoi myös vaikuttaa hieman negatiiviseen ensivaikutelmaani kaupungista. Kun pääsin oikeasti Coventryn keskustaan ja aurinkokin kurkisti pilven takaa, alkoivat asiat näyttää rutkasti valoisammalta – etenkin kun näki kaikki shoppailupaikat. Nelikerroksisen Primarkin koko pelkästään sai ajattelemaan, että olen varmaankin kuollut ja noussut taivaaseen. :-D Lompakkoni voi tosin olla jälleen asiasta hieman eri mieltä.

Jos jotain opin, niin kävely vedettävän 15kg painavan matkalaukun ja suuren käsilaukun (isäni sanoin: ”vedät sieltä laukusta joku päivä varmaan jonkun norsun kun se on noin iso”) kanssa edestakaisin neljän tunnin verran ei ollut paras mahdollinen idea. Muutakaan mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ollut, koska en halunnut antaa huonoa ensivaikutelmaa myöhästymällä ensimmäisistä asuntonäytöistä. Pelkäsin myös kuollakseni läppärini puolesta, jonka olin pakannut aamulla hotellilta lähtiessä matkalaukkuun ja joka näin ollen joutui kestämään kaikki mukulakivimäisten ja rikkinäisten teiden iskut, mutta siitäkin lopulta selvittiin! Kun saavuin airbnb-majoitukseeni eli parikymppisten Abigailin ja Andyn kotiin, sain kokea vierailuni olevan mukava heti alusta lähtien: Abi pyysi minua mukaan kavereidensa kanssa katsomaan Finding Dory’n. Oli ihan mahtava ilta, ja leffa oli yksi parhaista Pixar-leffoista, jonka olen nähnyt, ellei jopa paras. Päätin myös, että haluan jotenkin adoptoida elokuvan vauva-Dorin, koska en ole varmaan ikinä nähnyt söpömpää hahmoa elokuvassa. Just keep fishin’. <3

Andy ja Abigail olivat molemmat todella ystävällisiä vierailuni ajan, vaikka minusta tuntui että olin häiriöksi heidän pänttäämiselleen – etenkin Abillä oli tärkeät tentit edessä. Siksi halusin viettää suurimman osan ajastani heitä häiritsemättä tutustuen tulevaan kotikaupunkiini, ja mikäs sen mukavampaa, kun molempina päivinä lämpöä riitti melkein 25C! :)

Löysinpä yliopistollekin!

Asunnot, joita kävin katsomassa, olivat valitettavasti suurimmaksi osaksi huonoilta alueilta. Sen jollain tapaa näki heti ympäristöstäkin siellä kävellessä. Yksi asunnoista oli todella ihana, ja paremmalta alueelta – itseasiassa vain kahden korttelin päässä Abin ja Andyn luota. Minun oli tarkoitus saada siitä huone, mutta tämän viikon alussa vuokranantaja ilmoitti, etten kelpaa vuokralaiseksi, koska muut hakijat olivat opintojensa post grad –vaiheessa ja minä vasta undergrad (en kyllä ymmärtänyt miten tämä vaikuttaa yhtään mihinkään… oh well).

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen pikareissuni Coventryyn oli tosi mukava, mutta kämpän suhteen asiat ovat vielä auki. Tunnelmani vaihtoon lähdöstä ovat edelleen aika ristiriitaiset: toisaalta en malttaisi odottaa, että pääsen Englantiin, mutta tiedän että minulla tulee varmasti myös järjetön ikävä läheisiä ihmisiä ja tällä hetkellä stressin määrä on vielä aika valtava. Mutta eiköhän se tästä, kun tämän kuukauden vielä jaksaa puurtaa näiden käytännön asioiden järjestämisen kanssa.

Jos seikkailuani opiskelijavaihdossa haluaa seurata muutenkin kuin täällä OSAKOn blogissa, minua voi seurata myös instagramissa ja/tai snapchatissa: nnoooraw . Lisäksi olen aloittanut kirjoittamaan omaa vaihtariblogia englanniksi osoitteessa covunicalling.blogspot.fi , mutta en ole vielä ihan varma, kuinka aktiivisesti sitä tulen päivittämään. :)

”Ristiriitaista”,
miettii tämä tyttö kun
Coventry kutsuu.

Noora Wesin
Oamkin liiketalouden opiskelija, OSAKOn Going Abroad -apurahan saaja