Uusi upea vuosi (ja sitäkin upeampi hallitus)


Nyt on kulunut vähän yli kuukausi siitä, kun astelin eräänä maanantaiaamuna Kajaanintie 32 D -rakennuksen puisesta ovesta sisään. Toki olin siitä kulkenut jo monet kerrat aikaisemmin, mutta nyt siinä oli jotain paljon jännittävämpää – tämä oli ensimmäinen päiväni puheenjohtajana. Hullua, eikö? Niin minäkin vielä viikkoa ennen edustajiston järjestäytymiskokousta ajattelin.

OSAKOn ensimmäinen kuukausi on ollut varsin hektinen – monet kerrat olen löytänyt itseni junasta matkalla milloin mihinkin. Kalenterit ovat täyttyneet jos jonkinlaisesta tapaamisesta ja juoksevasta asiasta. Jo ensimmäiseksi viikonlopuksi suhautimme hallituksen ja edustajiston puheenjohtajien voimin Helsinkiin tutustumaan siihen, mitä puheenjohtajuus oikein on. Johtamiskoulutuksessa saatuja lukuisia mehukkaita keskusteluja, vinkkejä ja uusia tuttavuuksia rikkaampana palasimme koti-Ouluun.

Seuraavana viikonloppuna koitti se, jota koko OSAKOn porukka oli suunnitellut ensimmäisestä päivästä lähtien – edustajiston perehdytyskoulutus. Vaikka edustajistosta löytyi allekirjoittaneelle hyvin paljon tuttuja, oli jokainen puheenvuoro silti jännittävä. Viikonloppu meni mukavissa merkeissä; ensimmäisenä iltana pääsimme kuulemaan niin Oulun kaupungin kuin Oamkin terveiset (kiitokset vielä Hanna Sarkkiselle ja Jyrki Laitiselle!), oppimaan uutta kansainvälisestä Oamkista (kiitos Bastian!) sekä tutustumaan tämän vuoden mahtaviin edaattoreihin!

Oamkin vararehtori Jyrki Laitinen
 
Oamkin kansainvälisten palveluiden Bastian Fähnrich
 

Predarin toisena päivänä pääsimme ääneen me, hallitus ja työntekijät. Saimme myös vieraaksemme kummeja ja alumneja, kun upeat SAMOK- ja OLL-kummimme Anni Suvisuo ja Marjukka Mattila kävivät piristämässä päiväämme ja OSAKO-alumnit Timo Pieti ja Heikki Leppänen opastivat meidät kokoustekniikan ja opiskelijaedustamisen saloihin. Mieletön viikonloppu huipentui sunnuntaina edustajiston kokoukseen.

Oamk- ja OSAKO-alumni Timo Pieti

SAMOK-kummimme Anni Suvisuon kainalossa
 
Predarista ei taukojumppaamatta selviä
 
Yhteiskuva, totta kai!
 

Uuden hallituksen kolmas viikonloppu oli myöskin täynnä toimintaa, kun hallitus ja edustajiston puheenjohtajisto lähtivät perehtymään SAMOKin järjestämälle perinteiselle Lähtölaukaus-risteilylle Itämeren aalloille. Kolmipäiväiseen risteilyyn kuului asiaa niin SAMOKista, opintotuesta, sote-uudistuksesta kuin opiskelijavaikuttamisestakin. Jokainen päivä oli täynnä tekemistä, kun luennot jatkuivat aina illalliseen saakka. Illallisenkaan jälkeen ei päästy helpolla, sillä ainakin muuan hallituksen puheenjohtaja oli illat vuoteen omana Itämeren hurjasta aallokosta johtuen. Infosta saatavat matkapahoinvointilääkkeet tulivat siis tarpeeseen.

Hallitus Lähtölaukauksella. Antti ja Juho ovat selvästi sopineet, minkä värinen takki otetaan mukaan.

Uusi vuosi on alkanut kaikin puolin mielenkiintoisesti ja tällaisen upean porukan kanssa on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin!

On uusi vuosi
Timanttia luvassa
täl’ porukalla

Essi Lassila
OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Terveiset Alankomaista ja Intiasta!

Olen toisen vuoden sosionomiopiskelija, ja syksyllä 2016 lähdin viiden kuukauden vaihtojaksolle Alankomaihin. Lopulta päädyin kuukaudeksi ammattiharjoitteluun Intiaan.

Jo Oamkille opiskelemaan hakiessani tiesin, että sieltä on hyvät mahdollisuudet päästä Erasmus-vaihtoon ulkomaille. Ensin halusin hakea Ruotsiin, mutta Pohjoismaihin vaihtohaku loppuu pari viikkoa aiemmin, enkä ehtinyt deadlineen ajoissa. Selasin Oamkin vaihtokumppanikouluja eri Euroopan maissa, ja vaihdoin hakukohdetta Tilburgiin Alankomaihin. Tilburgissa sijaitseva Fontys-ammattikorkeakoulu tarjosi mielenkiintoisen opintokokonaisuuden, Global Development Issues, johon kuuluu kuukauden työharjoittelu kehittyvässä maassa. Itse lähdin Intiaan kahden italialaisen opiskelijakaverin kanssa tekemään töitä köyhyysrajan alapuolella elävien lasten ja nuorten kanssa.

Vaihtokohde Tilburg on asukasmäärältään noin Oulun kokoinen opiskelijakaupunki, josta on junayhteydet Alankomaiden joka kolkkaan. Lisäksi junalla tai bussilla pääsee helposti ja nopeasti päiväreissulle Belgiaan tai viikonlopuksi Saksaan. Monta kertaa viikossa International Erasmus Student Network eli IESN järjestää yhteisiä tapahtumia, matkoja ja illallisia, jotka on tosi hyvä keino tutustua sekä paikallisiin että muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.

Olen myös tyytyväinen siihen, että valitsin vaihtokohteeksi juuri Fontysin: opetuksen laatu ja opetustilat ovat mielettömän hyvät. Pienet opetusryhmät ja asialleen omistautuneet opettajat toivat opiskeluun aivan uuden ulottuvuuden.

Kaiken kaikkiaan nämä viisi kuukautta ovat olleet täynnä mahtavia uusia tuttavuuksia, hauskoja tapahtumia ja bileitä, edullista reissaamista ja uuden oppimista. Totta kai kulttuurisokki on odotettavissa vaikka vaihtokohteena Alankomaat ei niin paljon koto-Suomesta poikkeakaan. Ulkomailla asumisen myötä kynnys lähteä itsenäisesti reissuun on madaltunut ja mahdollisuus hakea tulevaisuudessa töitä ulkomailta tuntuu yhtäkkiä aivan mahdolliselta. En vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta! 

Hanne Mällinen, sosionomiopiskelija Oamkista

Hannen terveiset ovat osa OSAKOn #FlyFurther-kalenteria, jossa esitellään vaihtohaun ajan oamkilaisia, jotka ovat parhaillaan vaihdossa maailmalla. Uusi luukku avautuu kerran viikossa helmikuun loppuun asti Instagramissa @osakoweb ja Facebookissa. Lisää vaihtomahdollisuuksista osoitteessa oamk.fi/flyfurther.

Päiväreissu Belgiaan opiskelijakavereiden kanssa / Day trip to Belgium with friends


Matka Efteling-puistoon vaihto-opiskelukavereiden kanssa / Visiting Efteling park with friends
 
Pongal-festivaalin viettoa eteläisessä Intiassa sadonkorjuun kunniaksi / Pongal festival in southern India to celebrate the harvest
 
Vapaaehtoisavustajana englanninkielisessä esikoulussa Intiassa / Volunteering in an English preschool in India
 
Vapaaehtoisporukka yhteiskuvassa / Volunteer crew

Opiskelijakonservatiivi

Suvaitsevaisia, ennakkoluulottomia ja avarakatseisia diginatiiveja, jotka kannattavat avointa ja kaikki huomioivaa yhteiskuntaa. Sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus. Vapaampaa alkoholi- ja päihdepolitiikkaa, laajempaa kansainvälisyyttä.

Tällainen käsitys opiskelijoista elää monen mielessä. Osa siitä voi pitää hyvin paikkansakin, vaikka opiskelijat kattaakin käsitteenä reilu neljännesmiljoona täysi-ikäistä suomalaista. Oulussakin ”meitä” on noin 25 000. Joku saattaisi kuitenkin sanoa, että opiskelijat ovat yleisesti ottaen liberaaleja.

Vaan osaavat opiskelijat olla myös konservatiiveja. Yliopiston puolella teekkarit puivat viime syksynä kuukausitolkulla yhden sanan vaihtamista laulussa. Sitseillä taas pitää laulaa Helan går. Aina. Haalareita ei saa pestä ja saunasta ei lähdetä ennen kuin jallupullo on tyhjä. Kun itse OSAKOn tapahtumavastaavana  päätin siirtää vapputapahtuman aloituksen kaupungin keskustaan Rotuaarille tai halusin järjestää koko ammattikorkeakoulun yhteiset lukuvuoden avajaiset Ouluhallissa, oli vastaus ei. Ei onnistu, ei kannata. Aina on tehty näin, tämä on perinne. Turha tätä nyt on muuttaa. Entäpä reaktiot, kun kerrotaan, että iso osa koko korkeakoulusta siirtyy toiselle puolelle kaupunkia?

Opiskelijat osaavat kyllä pitää perinteistä kiinni – eikä siinä mitään. Itsekin vaadin haalarimerkkejä ommeltavaksi, ei liimattavaksi. Perinteet luovat yhteisöllisyyttä. Opiskelumaailma on hektistä ja väki korkeakouluissa vaihtuu väliin tiuhaankin tahtiin, joten on hyvä, jos on jotain pysyvää, mihin tarrata kiinni. Jotain mikä osoittaa oman viiteryhmän, jotain mistä alkaa rakentaa omaa identiteettiään oman alansa opiskelijana. On helpompaa, jos jokaisen vuosikurssin ei tarvitse joka kerta keksiä ”opiskelijuutta” uudestaan. Olennaisten perinteiden tulee kuitenkin perustua kestävästi faktoille ja tasapuolisuudelle. Muuten niillä ei ole sijaa tulevaisuuden muutoksissa, kun kaikki eivät pystykään enää jakamaan noita arvoja ja ryhmissä tapahtuu hajaannusta. Perinteiden tulee silloin uudistua.

Linnanmaan yhteiskampus on fakta ja se on myös yhtä paljon mahdollisuus. Se pistää monet perinteet koville tai pistää ne kokonaan uusiksi; se puhdistaa pöydän. Nyt voimme luoda yhdessä uusia perinteitä ja rakentaa ne kestävälle pohjalle, joka perustuu faktoihin, on tasapuolinen ja pyrkii huomioimaan kaikki. Poikkiteloin on turha asettua, sillä muutto sekä muutos ovat vääjäämättömiä. Kriittinen opiskelijakunnan tulee silti olla ja huolehtia, että opiskelijat saavat mielipiteensä kertoa ja huolehtia myös, että nuo mielipiteet otetaan huomioon. Enää ei voida perustella, että näin on aina ollut ja tulee olemaan, koska tilanne on meille kaikille täysin uusi. Tilaratkaisuissa ei voida suosia ketään, vaan kaikkien ratkaisujen tulee olla tasapuolisia. Yksi ei voi saada, jos muut eivät saa. Tällöin kannattaa jokaisen korkeakouluyhteisön toimijan kysyä itseltään, voitaisiinko jotain tilaa käyttää yhdessä, mikäli vaihtoehtona on, että sitä ei saa kukaan? Pitää suunnata katse tulevaan ja yrittää tehdä Oulusta paras paikka opiskella, mutta myös paras paikka opiskelijoille.

Helppoa uudistuminen ei tule olemaan. Moni tulee olemaan opiskelijakonservatiivi. Näin on aina ollut ja kaikki muutos on pahasta. Ei onnistu, ei kannata. Ja samaa tullaan kuulemaan myös henkilöstön puolelta, kun kaikki tilat menevät käytännössä uusiksi. Silloinkin tulee muistaa faktat, tarkoituksenmukaisuus ja tasapuolisuus, ja pyrkiä rakentamaan ratkaisut niiden varaan, kun suunnittelemme yhdessä uutta kampustamme. 

Valtteri Törmänen
Opiskelijakunta OSAKOn edustajiston puheenjohtaja 

Pohdintoja ajasta ja ovista

Joskus tuntuu siltä, ettei aika riitä mihinkään. Se on varmasti hyvin tuttu tunne monelle opiskelijalle. Mutta kuinka monesti sitä tuleekaan istuttua tyhjänpanttina sohvalla tuijottamassa televisiota tai Facebookia. Eilen minulla olisi ollut koko päivä aikaa kirjoittaa tätä blogia, jonka olisi pitänyt olla valmis jo viikko sitten, mutta kirjoitan tätä Barents Cooperation Forumissa, väärässä paikassa väärään aikaan siis. Mutta mitä väliä? Pääasia, että olen täällä ja pääasia, että kirjoitan tämän.

Aika on subjektiivinen käsite. Yllättävästi se valuu sormist,a kun on hauskaa, mutta esimerkiksi junassa tuntuu kuin aika pysähtyisi. Aika tuntuu olevan myös vastauksena ihmisillä, kun he sanovat, etteivät halua osallistua esimerkiksi opiskelijatoimintaan. On totta, että aktiivisuus on aikaa vievää, mutta ainakin oma kokemukseni on, että tylsyys on lähes tappavaa.

Uhraamalla aikaa voi saavuttaa paljon hienoja asioita. Huippu-urheilija hieroo suoritustaan tuhansia kertoja, eikä siltikään ole tyytyväinen, muusikko nakertaa samaa sointukuvioita inhoon asti ennen kuin nousee lavalle ihmisten eteen. Opiskelijatoiminta ei ole mitään näihin verrattavaa, mutta se ei myöskään vie yhtä paljon aikaa kuin edellä mainitut esimerkit. Kuitenkaan en itse voi kuvata sanoin sitä iloa, jota olen saanut siitä, että olen uhrannut aikaa ja saavuttanut monia asioita yhdessä muiden aktiivisten ihmisten kanssa.

Aktiivisena ihmisenä ei menetä mitään. Uusia ovia aukeaa aina, jos niitä uskaltaa avata. Nyt istuessani Helsingissä, suuressa Jugendsalissa kuuntelemassa miten Barentsin alueella voi saada rahoitusta erilaisiin hankkeisiin, on huvittavaa ajatella, että en istuisi täällä, jos en olisi huutanut bussikuskille 2 vuotta sitten, että pysäyttää bussin ja avaa bussin ovet.

Ne ovet olivat kirjaimellisesti minun oveni OSAKOn hallitukseen. OSAKOn hallitus taas ovi Barents Regional Youth Councilin varapuheenjohtajan paikalle. Tämä blogi tulee ulos samana päivänä, kun OSAKOlle valitaan uusi hallitus. Heille toivotan mukavaa aikaa, uusia ovia ja paljon mahtavia kokemuksia. Toivon myös uskallusta niille, jotka pelkäävät ettei heillä ole aikaa mihinkään aktiivitoimintaan. Kyse on usein vain halusta järjestää sitä.

Tappamallako
aikaa saavuttaa suuret
tavoitteet täällä

Tuure Vairio, OSAKOn hallituksen jäsen

Vuoden mukavin työtehtävä

Parasta opiskelijakunnalla työskentelemisessä on se, että aina toisinaan pääsee tekemään jotain sellaista, joka ihan oikeasti ilahduttaa ihmisiä. Jotain sellaista, jonka tietää osallistujien muistavan vielä vuosienkin päästä. Juuri tällaisena on jäänyt mieleen kolmen vuoden takainen joulukuu, kun OSAKOn ja Oamkin kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu ystäväperhetoiminta pyöräytettiin käyntiin ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla huolehdin, hakeeko mukaan yhtään perhettä. Vaikka tiesin vastaavaa toimintaa järjestettävän onnistuneesti monessa muussa korkeakoulussa, jännitin meidän onnistumistamme. Jälkeenpäin turha pessimismi harmitti, sillä mukaan lähti joukko ihania perheitä, jotka ottivat ystäväopiskelijansa lämpimästi vastaan. Opiskelijat taisivat jännittää perheitä enemmän. Yhteisen aloitustapaamisen lopuksi viimeisetkin jännityksestä kireät hartiat näyttivät kuitenkin rentoutuneen.

Ystäväperheet ja perheille valitut opiskelijat ovat muun muassa kokanneet ja leiponeet yhdessä, retkeilleet, katsoneet elokuvia ja juhlineet synttäreitä. On kuulemma mietitty porukalla, miten jokin asia sanotaan englanniksi ja todettu, ettei kellään ole aavistustakaan. On keskusteltu kulttuurieroista ja yhtäläisyyksistä, opittu ja opetettu.

”Parasta oli oppia tuntemaan eri kulttuuria ja ulkomailta opiskelemaan tulevan maailmaa. Oli kiva lähteä yhdessä retkeilemään ja antaa opiskelijalle mahdollisuus tutustua meidän elämäämme. Parasta oli, kun näki miten opiskelija tykkäsi seurata lasten touhuja ja olla osa "normaalia" suomalaista perhettä”, kertoi yksi perheistä loppupalautteessaan.

Tänä syksynä ystäväperheitä etsitään kolmatta kertaa. Mukaan toivotaan kaikenlaisia Oulussa ja Oulun lähialueella asuvia perheitä; pariskunnat, sinkut, lapselliset, lapsettomat, yksinhuoltajat ja eläkeläiset voivat kaikki ryhtyä ystäväperheeksi. Koska toiminnan tarkoitus on tarjota kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille mahdollisuus tutustua oululaiseen elämään ja suomalaiseen kulttuuriin opiskeluympyröiden ulkopuolella, mukaan toivotaan ensisijaisesti perheitä, jotka eivät vietä opiskelijaelämää, vaikka perheessä opiskelija olisikin. Tärkeintä on kuitenkin avoin ja positiivinen asenne ja se, että on aina silloin tällöin valmis lahjoittamaan hetken aikaa uudelle ystävälle. Itselläni monet jutut tyssäävät yleensä juuri tähän. ”Eihän mulla mitenkään ole aikaa, kun nykyiselläänkin on niin kiire.” Totuus kuitenkin on, että esimerkiksi tänä syksynä olen katsonut telkkarista todella monta kertaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Se siitä kehittävästä ajankäytöstä. Kuulostaako kenestäkään yhtään tutulta?

Tilanne on alusta asti ollut se, että perheitä on hakenut mukaan hieman opiskelijoita vähemmän. Jos oman perheesi piiriin mahtuisi uusi ystävä arkea piristämään, suosittelen lämpimästi uskaltamaan ja osallistumaan. Toiminnasta kannattaa mainita myös kavereille! Ehkäpä omasta tuttavapiiristä tulee mieleen perhe, jota toiminta voisi kiinnostaa? Osoitteesta oamk.fi/ystavaperhe löytyy paitsi hakulomake, myös lisätietoa toiminnasta. Haku päättyy 11.12.

Uusi ystävä
Parempaa joululahjaa
ei voi toivoa

Tanja Vallo
OSAKOn kulttuurisihteeri, joka koordinoi ystäväperhetoimintaa