Melkein oululainen

Tänään olen asunut Oulussa kaksi viikkoa ja neljä päivää. Päivät ovat ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta olleet melko hektisiä, ja Oulu on kummasti alkanut tuntua jo kodilta, vaikka ajoittain vielä eksyilenkin ympäri kaupunkia yrittäessäni löytää eri paikkoihin.

Muutin ensimmäiseen omaan kotiini, mukavaan soluasuntoon hyvällä paikalla Välkkylässä, ja ensimmäiset askeleet yksin asumiseen ilman isän ja äidin hellää hoivaa olivat melko karmeita.  Sairastuin kovaan flunssaan ja olo oli hirveä. Kaupan päälle kukaan ei ollut tuomassa kuumaa mehua, särkylääkettä eikä ruokaa, vaan piti ihan itse pöngätä itsensä sängystä ylös kauppaan ja apteekkiin, että saa itsensä tolpilleen ja ruokittua. Melko karu herätys yksin asumisen arkeen, mutta sitä se toisinaan on.

Flunssasta toivuttuani pääsin aloittamaan harrastukseni paikallisessa karateseurassa ja opinnotkin lähtivät käyntiin Kotkantien kampuksella kulttuurialan yksikössä. Ensimmäinen koulupäivä hieman jännitti, ja ensimmäinen viikko meni infoähkyä vastaanottaessa ja sitä sulatellessa, sekä tutustuessa uusiin opiskelutovereihin ja muihin ylempien vuosikurssien opiskelijoihin, lähinnä tutoreihin. Ensimmäinen kouluviikko oli hyvin hetkinen koulun, harrastusten ja innokkaan ryhmäyltämisen merkeissä.

Pikkuhiljaa kaupunki alkaa olla tuttu ja arki alkaa rullata. Opiskelutoverit ovat mahtavia ja odotan tulevia kursseja innolla. Kestänee vielä hetki kun haen identiteettiäni oululaisena ja kulttuurialan opiskelijana.

Oulun murretta
en oppinut puhumaan,
ainakaan vielä.

Auri Hautala, 1. vuosikurssin opiskelija ja uusi oululainen

Syksy alkaa, ahertaminen jatkuu

Tervehdys! Oikein mukavaa loppukesää myös allekirjoittaneen puolesta täältä opiskelijakunnasta.  Voitteko uskoa, ensi sunnuntaina elämme jo syyskuuta! Mihin tämä aika oikein rientää?  Opiskelijakunta on tehnyt aktiivisesti työtä jo koko elokuun ajan vaikka ensimmäiset opiskelijat saapuivatkin taloon vasta viime viikolla. Olemme olleet levittämässä ilosanomaa OSAKOsta uusille opiskelijoille ja on ollut ilo huomata, että meidät on otettu lämmöllä vastaan.  Olemme saaneet mukavasti uusia jäseniä ja myös vanhat jäsenemme ovat jo käyneet vaihtamassa tarrojaan uusiin. Edunvalvontatoiminnan turvaamiseksi jokainen jäsen on meille hyvin tärkeä, joten suuri kiitos jo tässä vaiheessa liittyneille!

Ensi viikolla alkaa myös syksyn tapahtumakausi OSAKOn osalta. Keskiviikkona  4.9. on vuorossa Tour d’Oulu, sekä 6.9. syksyn ehdottomasti kovin opiskelijatapahtuma Preludi, joka järjestetään Oulun Kuusisaaressa. Lippuja tapahtumiin myyvät koulutusalajärjestöt kampuksilla sekä OSAKO Välkkylän toimistollaan.  Näitä kinkereitä ei missään nimessä kannata jättää väliin, joten ota kaverit mukaan ja tule ihmeessä paikalle!  Viime vuonna osallistujia Preludissa oli noin 1700 - meneekö tänä vuonna 2000 osallistujan haamuraja rikki?

Syyskuun pyörähtäessä käyntiin alkavat myös OSAKOn eri tiimit heräillä kesän hiljaiselostaan. Maanantaina 2.9. pidetään liikunta- ja hyvinvointitiimi, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Muiden tiimien osalta suosittelen seuraamaan OSAKOn nettisivuja, jonne päivitämme eri tiimien kokoontumisajat ja -paikat.

Omalta osaltani syksy näyttää varsin kiireiseltä, mutta samalla myös hyvin mielenkiintoiselta. Edessä on mm. kaksi liittokokousta, edustajistovaalit, huikeita tapahtumia sekä olen myös etuoikeutettu tapaamaan monia mielenkiintoisia ihmisiä. Tästä kiitos kuuluu kaikille niille äänestäjille jotka luottivat allekirjoittaneeseen viime edustajistovaaleissa. Oikein mukavaa syksyä kaikille!

 

Koulu voi alkaa

kaikki valmista taas on

mennään eteenpäin

 

Heikki Leppänen, OSAKOn hallituksen varapuheenjohtaja

Paluu asemapaikalle

Olen saanut nähdä aika paljon maailmaa nuoreen ikääni suhteutettuna. Kielimatka Englannin kanaalin saarelle yläasteikäisenä, kotimaanmatkailu perheen kanssa sekä korkeakoulumme mahdollistamat työharjoittelu Pohjois-Thaimaassa ja osallistuminen YK:n nuorisokonferenssiin New Yorkissa elokuun alussa ovat opettaneet minulle valtavasti itsestäni sekä tietenkin maailmasta. Uusien taitojen oppiminen sekä erilaisten kulttuurien ja ihmisten tapaaminen antaa mielestäni avaimet menestykseen itsensä kehittämisen kautta. Tänäkin vuonna vaihto-opiskelumahdollisuuksia tarjotaan opiskelijoille monista kohdemaista.

Myös kotimaassa opiskelu on itsensä kehittämistä. Uudet opiskelijat aloittavat tällä viikolla opintonsa Oamkissa. Joillekin koulumme on unelmien täyttymys, toisille taas kakkosvaihtoehto. Korkeakoulun tavoite kuitenkin on aina yksilön sivistäminen tietyllä saralla. Uuden elämänvaiheen aloittaminen kannattaakin tehdä täysillä oppiakseen eniten itsestään. Opiskeluaika on kasvun aikaa, jolloin oman identiteetin löytyminen määrittelee jollain tasolla koko loppuelämää.

Oamkin pinnan alla myllertävä muutos ei näy vielä opiskelijoille. Ammattikorkeakoulu uudistuksen takia Opetus- ja kulttuuriministeriöltä haettavan toimiluvan valmistelu sekä tulevan Oulun ammattikorkeakoulun Oy:n strategian valmistelu on tapahtunut niin vikkelää tahtia, että opiskelijakunta on saanut olla kärppänä niin sanotusti. Hallinnon myllerryksen myötä muun muassa opiskelijapalveluiden organisaatio on muuttunut. Tämäkään muutos ei toivottavasti tule näkymään opiskelijalle, mutta opiskelijakunnassa se vaatii totuttelua ja tutustumista uudistuneisiin vaikuttamisen reitteihin.

Uuden Oulun uusi kaupunkistrategia on myös nähnyt päivänvalon. ”Oulu on Suomen paras kaupunki opiskella” lause on suoraan opiskelijoiden suusta. Kiitos kuuluu aktiivisille oamkilaisille sekä yliopiston opiskelijoille, jotka asettivat tämän kunnioitettavan tavoitteen päättäjillemme. Uuden Oulun ensimmäinen vuosi on alkanut opiskelijoiden kannalta hyvin myös joukkoliikennepäätösten myötä. Muutoksen ilmapiiriin tottuminen on poikinut monia hyviä asioita opiskelupaikkakunnallemme.

Muutoksen tuulet kuitenkin laantuvat aina hetkeksi. Näinä suvantokausina ei tule unohtaa, että jatkuva kehittyminen ja kehittely pitävät yllä muutoksen ilmapiiriä. Myös opiskelijakunta luo uutta strategiaa ja peilaa tavoitteitaan sekä kaupungin että Oamk Oy:n tavoitteisiin. Myös opiskelijakunnan ilme on ollut kevään aikana mietinnän alla. Opiskelijan arki saattaa olla vielä aluillaan, mutta OSAKOn toimistolla on jo kuukauden päivä paiskittu töitä tapahtumien ja opiskelijan paremman arjen puolesta.

Syksyllä onkin luvassa mielenkiintoisia edustajiston kokouksia, tapaamisia rehtorien kanssa, Tour d’Oulu, Preludi sekä monia muita huikeita juttuja!

Syksy tulee ah!

Kumisaappaat jalkaan hoi!

Koulu alkaa jee!


Noora Nousiainen
OSAKOn hallituksen puheenjohtaja ja lätäköissä räpijä

 

Suvi-uuno kesäduunissa

Ei pääskysestä päivääkään. Kesä on paukutellut hellerajoja rikki pitkin Pohjois-Suomea, mutta siitä huolimatta rannat ja torit eivät täyty nuorista. Miksi näin? Vastaus on: kesäduuni! Sosiaali- ja terveysala, teollisuus ja muut alat imevät korkeakouluopiskelijat koulun penkeiltä työelämään muutamaksi kuukaudeksi.  Joillekin kesätyö on opintopisteitä kerryttävää harjoittelua, toisille se on jo oikeaa työkokemusta cv:n jatkoksi.

Osa opintoja tai ei, kesätyö on arvokasta työtä niin työllistävän tahon kuin myös meidän opiskelijoiden kannalta. Palkka ja työttömyyskassaan kerrytetyt kuukaudet ovat se konkreettinen palkkio tehdystä työstä, mutta työkokemus on tulevien töiden haussa nykypäivänä ehkä se halutuin ominaisuus hakijassa. Opiskeluaikanani olen ehtinyt olla jo kaksi kesää oman alani töissä ja tällä viikolla alkoi kolmas ”suvi-uunoiluni”. Työelämän pelisäännöt ja työyhteisön dynamiikka jotakuinkin säilyvät vaikka työpaikka vaihtuisi. Ne kun on kerran omaksunut, tulee työssä käymisestä kuin pyörällä ajoa; aluksi voi pitkän tauon jälkeen vähän horjuttaa, mutta pian muistaa, miten ajetaan ilman käsiä.

Jokaisen työn alkaessa kunnon perehdytys on A ja O. Ja uskon, että jokainen korkeakouluopiskelijakin osaa arvostaa kunnon perehdytystä. Se tunne kun olet yksin työpisteessäsi, etkä tiedä mitä tehdä, on yhtä kiusallinen, kuin huomata kaupan kassalla lompakon unohtuneen kotiin. Työ jää tekemättä, jos kukaan ei ole neuvomassa. Viime kesänä sain perinpohjaisen perehdytyksen organisaation strategiasta ihan ruohonjuuritasolle asti. Perehdytysasiakirjani jopa jäivät säilöön työyksikkööni siltä varalta että jos palaan, niistä voi kerrata ja katsoa, mitä viimeksi tehtiin ja mitä ei tehty. Tästä jäi lämmin olo – olen siis tervetullut takaisin milloin vain.

Kesätyön kuva ja työyhteisön suhtautuminen suvi-uunoon eli kesätyöläiseen kertoo yleisesti organisaation hengestä. Yksinkertainen työnkuva ja ynseä kohtelu ovat arkipäivää monille meistä. Monesti kuulen tarinoita siitä, ettei opiskelijan nimeä viitsitä edes opetella. Kesätytöttely ja -pojittelu on varsin yleistä. Vaikka tituleeraan kesätyöntekijöitä suvi-uunoiksi tässä blogissa, en tarkoita sitä pahalla. Kunnon perehdytys, hyväksyvä työyhteisö ja monipuolinen työnkuva ovat osoitus siitä, että työnantaja ja muut työntekijät luottavat kykyysi hallita sinulle annetut työtehtävät. Tänä kesänä saan tehdä hieman edistyneempää työtä kuin aikaisemmin ja olen todella innoissani!

Opiskelijuus kesätyöpaikassa mielestäni saa näkyä, ja sen saa tuoda esille! Vaikka et olisikaan harjoittelussa, mielestäni sinulla opiskelijana on oikeus toivoa ja jopa vaatia asianmukaista opastusta työtehtävääsi! Akavan opiskelijat ovat laatineet harjoittelusuositukset, joissa on ohjeita niin opiskelijalle, harjoittelupaikalle kuin korkeakoulullekin. Mielestäni useimmat opiskelijaa ja työnantajaa koskevat kohdat pätevät myös työelämässä ja näitä suosituksia voisi noudattaa myös kesätyön aikana.

Työelämän suola on hyvä meininki ja sitä toivotan teille kaikille, olitte sitten duunissa tai harjoittelemassa tai jopa ihan vaan lomalla! Muistakaa myös rentoutua! Niin minäkin teen!

 

suvi-uuno duunissa

piikana autan

et muut pääsee lomalle


Noora Nousiainen

Hallituksen puheenjohtaja, kesätyöläinen ja välillä lomalainen

Liikuntaa, koulutuksia, kokouksia

Kun kävelee kaupasta ulos banaaneja täynnä olevan muovikassin kanssa, saattaa hetken aikaa ihmetellä, mihin on tullut hypättyä mukaan. Sama tunne voi iskeä silloin, kun huomaa katsovansa mm-lätkää lähes tuntemattomien ihmisten kanssa toisella puolen Suomea ja pelaavansa juomapelin sijasta liikuntapeliä, jossa mm. venytellään aina, kun tulee pitkä kiekko, hakataan nyrkillä lattiaa vastustajan tehdessä maalin ja matkitaan fanien reaktioita, kun he tajuavat olevansa ruudussa. Ja jos muulloin vielä pysyy todellisuudessa kiinni, ote irtoaa viimeistään sitten, kun näkee työkaverin jonglööraavan viittä työtehtävää ilmassa ja olevan kolmessa eri tilassa yhtä aikaa.

Hetkinen, eikö OSAKOssa töissä oleminen meinannutkaan sitä, että suunnitellaan vaan bileitä ja käydään sitten niissä?

Kaksi kuukautta sitten olin vielä tavallinen opiskelija. Tavallinen siinä mielessä, että valmistumiseen suunniteltu normiaika oli jo kulunut ja tarkoitus oli aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Kuukausi sitten opiskelijakuntamme edustajisto päätti ottaa allekirjoittaneen töihin, ja sen jälkeen viikot ovat hukkuneet oppimiseen ja välittämiseen.

Kaksi kuukautta sitten en tiennyt, mitä liikuntatuutorit ovat; kaksi viikkoa sitten olin mukana kouluttamassa heitä. Siinä välissä opin, että liikuntatuutorit ovat tuutoreita, jotka järjestävät erilaisia liikunnallisia tapahtumia eri ryhmille ja liikkuvat heidän kanssaan. Tarkoituksena on löytää yhdessä mukavia tapoja liikkua ja päästä viimeistään nyt yli peruskoulun pakkoliikunnasta. Miten, sitä mietitään syksyllä tarkemmin ensi vuoden liikuntatuutorien kanssa, kun koulutus jatkuu. Toissaviikon koulutuksessa ohjelma oli vielä teoriapainoitteista, mutta silti koulutettavat vaikuttivat olevan täynnä intoa ja ideoita.

Ensi viikolla koulutettavina ovat uudet häirintäyhdyshenkilöt. Siis opiskelijat, joihin voi ottaa yhteyttä, jos on kokenut tai epäilee kokeneensa häirintää ja haluaa keskustella tapahtuneesta luottamuksellisesti.

Kouluttaminen itsessään on mielenkiintoinen prosessi. Muutaman tunnin koulutuksen takana voi olla kymmenien tuntien työ: perehtymistä, suunnittelua, järjestelyä, tiedottamista, materiaalien laatimista, kaupassa käyntiä ja kahvinkeittoa. Esiintymistaitojensa lisäksi pääsee siis helposti testaamaan vuorovaikutus-, organisointi- ja catering-taitojaan. Onneksi välillä pääsee nauttimaan koulutusten antimista katsomon puolelta, itse viimeksi viime viikolla OSAKOn järjestökoulutuksessa, jossa opittiin kokoustekniikkaa ja esiintymistä, sekä Opiskelijoiden Liikuntaliiton järjestämässä liikuntavastaavien tapaamisessa Nurmijärvellä.

Kokoukset ja palaverit ovat viimeisen kuukauden aikana tulleet harvinaisen tutuiksi. Niiden lisäksi pääsin eilen debytoimaan opiskelijanäkökulman sanansaattajana työryhmässä, aiheena opiskeluhyvinvointi.

Mutta onhan niitä bileitäkin. Tänään on aihetta iloita, sillä illalla juhlitaan 16-vuotiasta OSAKOa cocktail-tilaisuuden ja Super Sweet Sixteen -synttäriteemabileiden muodossa. Tämän viikon haiku onkin omistettu meidän omalle pärinäpupulle:

Elämä haisee
Vaikka kasvatkin, muista:
Oot super upee


Pinja Laukkanen
OSAKOn hallituksen jäsen