Löytyykö OSAKOlta ratkaisu nälänhätään?

 

Haukkuminen on rumaa ja sormella ei saa osoitella, niin minulle lapsena opetettiin. Mummokin sanoi, että ruokaa ei saa haaskata, sillä Afrikassa lapset näkevät nälkää. Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Paaso puolestaan sanoi, että kuulostan kipakalta puhelimessa.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa?

Maailmassa on liikaa vastuutonta sormella osoittelemista ja vallitsevien rakenteiden kritisoimista. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen valittaja myös tekisi jotain epäkohtien parantamiseksi. Jos jokainen ihminen tekisi aktiivisesti arjen työtä ongelmien ratkaisemiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, niin tuskin olisi nälänhätää.

Olen käyttäytynyt rumasti ja osoittanut sormella Oamkia yt-neuvottelujen toteutuksesta. Siksi päätinkin, että valittajan on tarjottava myös vaihtoehtoisia ratkaisuja ja uusia ideoita. Olemmekin OSAKOssa pohtineet monenlaisia vaihtoehtoja. Johtoportaan keventäminen on mielestämme hyvä ratkaisu, sillä säästöjä pitää hakea tasapuolisesti koulutuksen eri osa-alueilta. Lähiopetuksen karsiminen ja verkko-opetuksen lisääminen voi tuntua pelottavalta, mutta OSAKO näkee myös siinä suuren mahdollisuuden.

Vielä suurempi mahdollisuus piilee mielestämme sähköisissä tenteissä ja tentti-ilmoittautumisen sähköistämisessä. Mielestäni sähköiset tentit ovat tulevaisuus ja Oamk elää vielä menneisyydessä. Tenttiakvaariot paitsi helpottavat opiskelijoiden ja henkilöstön elämää, myös tuovat säästöjä Oamkille. Oamkin tavoitteet kehittää monimuoto-opetusta ovat askel oikeaan suuntaan.

Lapsena nautin alasti kirmailusta, johon äiti sanoi aina, että köyhän perheen lapsilla ei ole vaatteita. Kun sain uudet kumisaappaat, osasin iloita niistä niin paljon, etten suostunut ottamaan niitä pois edes yöksi.

Nyt mietit: miten tämä puolestaan liittyy yt-neuvotteluihin?

Köyhän perheen lapsena ymmärrän, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa on tehtävä vaikeita ratkaisuja. Vaikeita ratkaisuja helpottaa kuitenkin luovuus ja uuden yrittäminen. On tärkeää, ettei keskitytä ylläpitämään vanhoja toimintamalleja, jotka eivät toimi. Jos jokin ei toimi, siitä luovutaan. On tärkeää keksiä erilaisia vaihtoehtoja ja katsoa tulevaisuuteen.

Tällaisessa vaativassa muutostilanteessa olennaisinta on saada henkilöstö ja muut asianosaiset osallistumaan aktiivisesti muutokseen. Muutoksen lopputulos ei tunnu niin lamaannuttavalta, kun asianomaiset ovat saaneet olla mukana kehittämässä ja suunnittelemassa tulevaisuutta. Päätöksien on oltava yhteisiä.

Tällä hetkellä yhteistyö Oamkin ja OSAKOn välillä on omassa pienessä mielessäni yhtä tärkeässä asemassa, kuin Afrikan nälänhätä oli 5-vuotiaan Heidin mielessä. Sillä erotuksella, että melkein aikuinen Heidi ei itke yöllä Oamkin ja OSAKOn yhteistyön takia. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, että OSAKOn tarkoitus on toisinaan olla kipakka ja muistuttaa kärkkäästi opiskelijoiden asioista, sillä jos me emme sitä tee, niin kuka tekee? Yritän vähentää sormella osoittelua, mutta mielestäni OSAKOn kuuluukin olla piikkinä Oamkin lihassa, ainakin silloin tällöin.

 

Uivatko kalat

Tenttiakvaarioissa?

Eivätpä taida.

 

Opiskelijat

Haluaisivat uida.

Vähän enemmän.

 

Tykkään uinnista,

Se on hyötyliikuntaa.

POLSKITAAN PIAN!

Heidi Keränen

OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

Being International in Oulu

What a fun day at ice fishing I had! Sauna nights, sledging, trips, sports, parties and friends, it truly has been a good year being back in Finland. I came back in Oulu just over a year ago, after living abroad for 2, 5 years. I didn’t know what to expect, would I have a culture shock, would my old friends still have me in their lives after not seeing me for such a long time and how would I survive the dark. Luckily I was full of energy, both happy and busy catching up with family and friends, who turned out to be even more precious and open to have me back that I could have ever wished for. Thanks to them, I didn’t have the time for a shock or misery.

I got back to studying, but before I even attended any lectures I contacted the school and OSAKO to get involved with anything international here in Oulu University of Applied Sciences. I wanted to keep having my life international. I started international tutoring straight away, and that was one of the best things I did the whole year. It brought so much content in to my life by so many means I’m forever grateful about getting the chance to be an international tutor. It made me meet amazing people, beautiful personalities and kind hearts.

International students are a treasure. They are both weak and strong, they bring colour to our Finnish lives by being who they are and introducing us to their cultures. International tutors are another treasure. They take care of the international ones, who, especially the exchange students, literally go through love and hate, events and experiences worth of a decade in just a couple of months. International degree students have taken a step further, they have come here in the cold for years, and they for sure need their tutors for support.

I’m continuing my mission to stay international in Oulu by working on international affairs in OSAKO. I want others to have as good experiences as I did as an International tutor and as a student returning back home after a fair bit of time away. I’d love to see internationals and Finns getting closer together, I know there’s people intrigued by the other!

It can happen. I started off in Oulu knowing nobody but Finns, and I’ve ended up spending my days talking and thinking in English. In my opinion, the best way to internationalize yourself is to sign up to being an international tutor, that’s definitely the number one method. Another one is to join our international events, where you can’t avoid meeting and talking to people from another country to yours. Of course the most renowned way is simply to talk, this can be applied anywhere. International students won’t bite you, and neither do the Finns. Start off with smiling, and after a while you’ll have built up courage to go and have a discussion with one another! And last but not least: OSAKO’s International Team is a perfect place for anyone with even the tiniest bit of interested in international affairs to meet likeminded fellow students and to start working on with improving international Oulu.

 

I meet a student

rye bread or salmiakki

the first ice breaker



Asta Ojala

Member of the board, international affairs

Mistä on Pikkulaskiainen tehty

Pullista ja mehusta, mäenlaskusta ja haalarimerkeistä, niistä on Pikkulaskiainen tehty”, saattaisi tuumata vanhan lastenrunon muunnelma. Vaan kulisseissa tapahtumien järjestäminen on melkoinen soppa, jota hämmentämässä on kahmalokaupalla eri tyyppejä. On graafista suunnittelijaa, on tekstien kääntäjiä sekä kokonainen tapahtumavastaavista koostuva kulttuuritiimi heittämässä mukaan omia ideoitaan.

Tämän ohjeen mukaiseen tapahtuman valmistukseen tarvitset noin kahdeksan viikkoa aikaa.

Ainesosat

1 huikee idis
2 kpl paikkoja
2 kpl lupahakemuksia
1 järjestyksenvalvoja
5-7 kpl viestintäkanavia
2-3 kpl markkinointitekstiä per viestintäkanava
40 kpl julisteita
1 kpl juontaja
6 kpl tuomareita
200 kpl laskiaispullia

+ ripaus haalarimerkkejä oman maun mukaan
 

Kahdeksan viikkoa aiemmin

Pohjusta huikee idis hyvin. Sekoita mukaan vanhoja ideoita, uusia ideoita sekä vielä keksimättömiä asioita, jottei pohjasta tule turhan yksipuolinen. Mitä, missä ja miten tapahtuma järjestettäisiin?

Seitsemän viikkoa aiemmin

Idea on nyt hyvin pohjustettu sekä päivä- ja iltatapahtumien paikat päätetty. Joten on aika laittaa hautumaan yleisen alueen käyttölupa -hakemus, jonka kypsymisaika voi olla jopa kolme viikkoa. Samalla voi tehdä myös ilmoitusta yleisötilaisuudesta, vaikka sen valmistumiseen ei menekään kuin noin viikko. Samaan aikaan laitetaan vielä kolmaskin asia hautumaan, sillä tässä vaiheessa tehdään graafiselta suunnittelijalta tilausta haalarimerkkien ja julisteiden suunnittelemisesta.

Viisi viikkoa aiemmin

Valmistuneet julisteet siirretään hetkeksi sivuun odottamaan markkinointikeitokseen lisäämistä. Haalarimerkkitilaus pistetään porisemaan omaan kattilaansa ja odotetaan niiden saapumista.

Neljä viikkoa aiemmin

Haalarimerkkien kypsymistä odotellessa aloitetaan markkinointikeitoksen sekoittaminen muun muassa viestintäsuunnitelman laatimisella. Aloitetaan viestintämateriaalien tekeminen suomeksi ja englanniksi.

Kaksi viikkoa aiemmin

Markkinointisoppa alkaa olla nyt valmis. Heitetään vielä mukaan  Facebook-tapahtuma, julisteet, Oiva, opiskelijatiedotteet, infotelevisiot, ständit ja blogit. Facebook-tapahtumaa voi myös oman maun mukaan maustaa esimerkiksi myös oulustetulla versiolla tapahtumatekstistä.  

Viikkoa aiemmin

Heitä mukaan vielä viimeiset mausteet: ripaus sopimuksia, palkintoja ja etuuksia, hyppysellinen markkinointia, kourallinen lisänäkyvyyttä, roppakaupalla some-myllytystä sekä aimomäärin viime hetken valmisteluja tarjoilusta käytännön järjestelyihin sekä paljon innokasta odottamista.

Tapahtumapäivänä

Koristele koko komeus laskijoilla, tuomareilla, katsojilla,  järjestyksenvalvojalla ja lipunmyyjillä.  Kata pöytä ja odota vieraita.

Kohta se alkaa!


Ei saa unohtaa
Kysyä vierailta nyt
Maistuiko ruoka

 

Vekkulein tapahtumaterveisin

Heta Jyrälä
Tapahtumavastaava

Of the Importance of Time Management

First of all, I’ll have to admit something. This blog entry was supposed to be posted on last Thursday. Instead, I started writing this late on a Sunday evening (also known as ‘the time to rest’). In my defence, if I and a couple of unexpected other factors wouldn’t’ve messed up my schedules last week, I would be writing about something totally different and not so important or remotely interesting.

Frankly, I did consider skipping my turn to blog. I thought if I couldn’t do it in time I probably shouldn’t do it at all, because doing something in a rush usually means it’s going to be - pardon my French - half-arsed. If there’s one thing I’ve promised myself that would happen this year, it’s that I’d try my very best not to ruin any good ideas or plans just because I left putting it into practice at the last minute. But as I walked to our office yesterday thinking about planning and rescheduling this week’s meetings and the use of working hours, I realized I could actually kill two birds with one stone if turned my train of thought into a blog text.

I am not too great with time management. I guess that’s quite a general problem, especially when you’re young and have five million things going on at the same time, such as school, hobbies, parties, friends, family, and otherwise excessive social life. Places to go and people to meet, you know. I used to be great at planning my life beforehand, but that was before I got sucked into the daily life of being a “student active”.

The first weeks of January were hectic, to say the least. Turn of the year is always challenging in OSAKO because that’s when the new board starts working and that means a lot of introduction of every aspect of our roles and jobs to the new board members. Unlike others in our board, I was a member of the board in 2013 also, so I had an interesting double role as I tried to re-learn everything I could, yet share as much as possible of what I’d learned before. On the side there was some extra work due the changes in OUAS, and some undone work from last year.

(Sidenote: read more of the new board in the newest Osakolainen, pg. 6-7)

Above all there was all of the things we’ll have to organize this year, which is a massive amount of everything. Most of our events need a lot time of planning and my promise to do it well doesn’t really help. I could bore you with details of everything we do, but I’ll just sum it up to save time and space: there’s a lot of places to go and people to meet when you’re working in the student union. Let’s just say there were many evenings I (and not only me) spent at the office. The whole beginning of the year remains as a blur in my memory.

I was still quite optimistic in late January that I could even the workload eventually. But as February came and my calendar got filled with too many happenings and meetings again, and everyone was complaining about how there isn’t enough time to do anything, decisions were waiting to be made. As I am the captain of one of the two ships of OSAKO, it is one of my responsibilities to make sure my team sails as smoothly as possible.

Somewhere along the road I had realized deadlines are not enough, you also need time to process - or in the case of this blog text, time to write. That time needs to be given, otherwise it’ll always happen “tomorrow”, whatever it is. I had to sit down and think. What’s priority, what can wait? I’ve found that it’s one of the most important skills you can have, the skill of focusing. That’s something we easily forget. We spend some time learning about learning methods at school, yet we forget to stop and check whether or not we’ve slipped into our old lazy ways regularly.

Even if my calendar looks messy looking back, there’s been some progress in my time management this year already. I should probably publicly thank our new event coordinator who unknowingly taught me how efficient tool Google Drive is. Also, I’ve learned how important it is that you communicate enough with your team, share the workload and plan everything together. Because nothing wastes time as much as doing the same thing twice.

 

Focus now because
there seems always to be time
to procrastinate

 

Pinja Laukkanen
Vice-Chair of the Board

PS. The next proof of our great planning is the Traditional Sledging Competition. You should definitely join in, just ask your friends to team up with you!

Heleästi helmikuulle haikuni henkäisen

Aloitin Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan koulutuspoliittisena vastaavana tammikuun kylmyydessä. Alku on koostunut Helsingistä Tukholmaan M/S Mariellalla tehdyn risteilyn lisäksi pitkälti osallistumisista kokouksiin ja seminaareihin sekä perehtymisestä tehtävääni. Perehtymistä olenkin saanut jo niin perusteellisesti, etten välttämättä edes muista mihin kaikkeen olen jo perehtynyt.

Osa-aikainen toiminta opiskelijakunnassa tuo mukavaa vaihtelua normaaliin maisemasuunnittelun opiskelijan koulutyöhön. Monesti opiskelijat kaihtavat hakeutumista mukaan opiskelijakunnan toimintaan, koska se johtaa usein opintojen venymiseen, kun samanaikaisesti olisi paineita valmistua nopeasti. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että opiskelijakunnan kautta avautuu tutustumisen arvoinen maailma, joka antaa erilaista kokemusta ja näkökulmaa asioihin.

Opiskelun tahtia ei saa kiristää ennestään uusilla opintoaikojen rajausyrityksillä, kuten tähän asti on pyritty tekemään. Sen sijaan, että opiskelijoita painostetaan valmistumaan nopeammin työelämään, työelämän olisi aiheellista tulla vastaan ja joustaa tarjoamalla opiskelijoille paremmin mahdollisuuksia tehdä osa-aikaisia pätkätöitä opiskelun ohella. Se olisi pitkällä tähtäyksellä sekä opiskelijoiden, että työnantajien etu. Korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestön, Akavan opiskelijatkin kokosivat tässä vähän aikaa sitten asiasta selvityksen, jonka tulos oli se, että opiskelijoiden työssäkäynnistä on hyötyä.

Itse olen ikuinen opiskelija. Valmistun silloin tällöin, mutta sen sijaan, että siirtyisin pysyvästi työelämään, jatkan opiskeluani koulusta kouluun. Luultavasti olen vielä eläkeikäisenä mummonakin jollain veneenrakentamiskurssilla, kuten muuan menoa sivusta seurannut ystäväni kerran tuumasi. Miksi siirtyä pysyvästi työelämään, jos työelämässä ei ole vastassa muuta, kuin pätkätöitä, joiden sijaintikin on enimmäkseen etelässä, eikä työelämä tarjoa pitkällä tähtäyksellä motivoivaa, eettisesti kestävää ja tärkeältä tuntuvaa työtä, jossa pääsee toteuttamaan omaa luovuuttaan?

Heleästi helmikuulle haikuni henkäisen

keinuvilta aalloilta itämeren

tuon terveisen.

Maria Ronkainen, koulutuspoliittinen vastaava