Tunnelmia Preludin järjestämisen jälkeen

Opiskelijoiden syyslukukausi alkoi aiempien vuosien tapaan koulutusalajärjestöjen järjestämillä aloittavien ja jatkavien bileillä. Näiden juhlien joukossa olivat myös OSAKOn Tour d’Oulu ja Preludi. Preludi on vuoden suurin OSAKOn järkestämä tapahtuma, sillä Preludi järjestetään yhdessä Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaisten kanssa Ouluhallissa. Myös kaksi aiempaa Preludia järjestettiin samalla kaavalla yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.

Tammikuussa, kun kahden aiemman vuoden tapahtumavastaava Valtteri aloitti perehdytykseni, mieleeni istutettiin tärkeä ajatus – aloita järjestelemään tapahtumaa mahdollisimman ajoissa.  Tämän neuvon myötä syyskuussa järjestettävä Preludi synnytti jo alkuvuodesta jännitystä ja pieniä paineita. Paineita kasvatti entisestään ajatus siitä, että olin ensimmäinen jatkaja Valtterin roolissa uudistettua tapahtumaa järjestäessä. Uutena hallituksena emme kuitenkaan huomanneet ottaa aikaa Preludin suunnittelulle ennen Talvirieha-laskiaistapahtumaa, joten helmi-maaliskuun taitteessa saimme sovittua syyskuisen perjantain tapahtumapäiväksi. Päivän tuli kuitenkin sopia Oamkille ja Ouluhallin varauskalenteriin, ja  tästä syystä tapahtuma aikaistettiin yhdellä päivällä torstaille.

Alkukeväällä jatkunut Preludin suunnittelu hidastui, kun OSAKOn Wappu-tapahtuman järjestely alkoi vaatia paljon aikaa meiltä ja muilta järjestöiltä. Näihin aikoihin aloimme myös tavata henkilöitä, jotka vastasivat lukuvuoden avajaisista Oamkin puolelta. Tapaamiset rytmittivät tapahtumapäivän suunnittelua ja sen osien toteutusta, kuten messualueen, eli Oamk-kylän järjestämistä. Pian ensimmäisten tapaamisten jälkeen aloitimme silloisen kulttuurisihteeri Vallon ja pääsihteeri Korhosen kanssa mainosmyynnin Oamk-kylään, sekä saimme hallituksen kesken sovittua Preludin artistit ja jaoimme loput tapahtumaa koskevaa työt.

Preludin suuruisen tapahtuman järjestäminen oli meille kaikille uutta ja ihmeellistä, sillä tuhansia ihmisiä yhteen tuovat tapahtumat ovat melko harvinaisia. Yhdessä tehden ja pohtien saimme kuitenkin aikaan mahtavan juhlan, josta pääsi nauttimaan suuri määrä ihmisiä. Koko kuusihenkinen hallitus ja kolme työntekijäämme tekivät kovasti töitä tapahtuman eteen niin ennen tapahtumaa kuin tapahtumapäivänä, ja se totisesti kannatti. Suuret kiitokset ansaitsee myös koko Oamkin väki - ilman heidän panostaan juhlasta ei olisi saatu yhtä upeaa. Yhteistyöllä saa aikaan parhaat tulokset ja yhteistyössä on todellakin voimaa!

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita ja toivomme, että piditte juhlista Preludi tulee taas ensi vuonna - ole siis valmis!

Juho Hirvelä, OSAKOn hallituksen jäsen
Essi Lassila, OSAKOn hallituksen puheenjohtaja 

Back where I belong

Palasin Suomeen jo reilu viikko sitten, ja vieläkin tuntuu että olen vähän hämilläni siitä, kun muutkin ihmiset ympärilläni puhuvat ja ymmärtävät suomea! Vaikea sanoa kadulla ”an­teeksi”, kun huulilta on jo ehtinyt lipsahtaa ”sorry”, puhumattakaan siitä montako kertaa olen meinannut jäädä auton alle, kun olen ollut hieman sekaisin siitä, että taas pitää tottua eri­puoleiseen liikenteeseen.
 
Täytyy sanoa, että kuluneen viikon aikana tapahtuneesta ”liikenteen vaarantamisestani” huolimatta vaihtovuosi kehitti erityisesti vastuullisuuttani sekä itsenäisyyttäni. Olen mielettö­män iloinen, että tapojeni vastaisesti osasin olla hukkaamatta mitään koko vuoden aikana! Tämä on oikeasti saavutus ottaen huomioon, että olen esimerkiksi hukannut 3 takkia erään vuoden aikana. KYLLÄ, TAKKIA – you wonder how it’s possible? So do I. Muutenkaan en ole ollut siitä vastuullisimmasta päästä, mutta on ilo huomata, miten paljon olen kehittynyt pärjäämään omillanikin niin, että löydän perille uusiin paikkoihin hukkaamatta tavaroitani ja eksymättä. Tuntuu ettei pelkää mitään. (Paitsi hämähäkkejä, mutta asuinpaikkani Englan­nissa toimi aika hyvänä siedätyshoitona senkin suhteen!)
 

Eräs huomattava asia mitä vaihdosta jää käteen on kielitaidon parantuminen ja varmentu­minen. Siinä mielessä vähän harmittaa, etten lähtenyt johonkin sellaiseen maahan, jossa kielitaitoni olisi tarvinnut enemmän kehittämistä. Lisäksi suomen kielen puhetaitoni on heikentynyt en­tisestään, mutta olin aika puolikielinen jo sinne mennessäkin. :-D

Olen myös tyytyväinen siihen, että sain tietää millaista Englannissa asuminen oikeasti on. Olen haaveillut pitkään siellä opiskelemisesta ja asumisesta, ja katsellut sekä kuunnellut vierestä muutamien kavereiden elämää siellä osittain naama vihreänäkin. Olen kiitollinen, että sain tämän 8-9kk aikana paremman ja realistisen kuvan siitä, miten elämä oikeasti siellä sujuu, etenkin kun asuin yksityisellä vuokranantajalla asuntolan sijasta. Aloin arvostaa Suo­mea ihan eri tavalla ja sain varmuuden siitä, ettei Briteissä pitkäaikaisesti asuminen ole var­maankaan tarkoitettu meikäläiselle, vaikka lomaillessa siellä viihdynkin. :) Halu nähdä maa­ilmaa ei silti ole tyrehtynyt mihinkään!

Opiskelusta Briteissä minulla jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Pidän siitä, että Suomessa opis­kelu on rytmitetty neljään tai viiteen jaksoon – mielestäni Briteissä tenttiviikot olivat aika­moista helvettiä, kun lukea pitää joulu- ja pääsiäislomat, ja asioita pitää kerrata koko puolen vuoden edestä. :-D Mutta joillekin se sopinee paremmin kuin toisille. Henkilökohtai­sesti pidän enemmän siitä, että Suomessa tentit eivät ole yhtä stressaavia, vaikka sinänsä Suomessa opiskellessa taas tuntuu olevan paljon enemmän ryhmätöitä ja muita tehtäviä luomassa stressiä (joita minulla ei siis ollut Englannissa koko lukuvuoden aikana kuin _vain yksi 1200 sanan essee_). Toisaalta ehkä olin vain onnekas, koska esimerkiksi toisella OAMK-vaihtarilla Jennalla oli 5000 sanankin kurssitöitä rustattavana. Mielestäni opiskelu itsessään oli paljon mielenkiintoisempaa Englannissa. Kuten sanottu, olen joskus pohtinut tutkintoni suorittamista Briteissä kokonaan ja vaihtovuosi tarjosi siihen haluamani realistisemman näkökulman. Odotukseni eivät ehkä täyttyneet kaikissa asioissa, mutta sain merkittäviä vastauksia oman elämäni kannalta suuriin kysymyksiin!

 

Oli tosi mukavaa päästä myös käymään vaihtovuoden lopuksi Lontoossa, jossa käymisestä olen haaveillut aina. Mielestäni yksi parhaista puolista vaih­toon lähtemisessä oli se, että matkustaminen Englannin sisällä ja sieltä muuallekin Euroop­paan on halvempaa kuin Suomessa. Niistä matkoista jäi myös varmaankin vaihtovuoden parhaat muistot.

Hyvästit ei oo
ikinä kiva juttu
Siis näkemisiin

- Noora

Noora Wesin on OSAKOn Going Abroad -apurahan saaja, joka on Coventryssa viettämänsä lukuvuoden aikana jakanut kuulumisiaan Haikuja kellarista -blogissa. OSAKOn uusi "ulkomaankirjeenvaihtaja" on viestinnän opiskelija Noora Haapaniemi, joka on parhaillaan opiskelemassa Stuttgartissa, Saksassa.

Suomen parasta opiskelukaupunkia rakentamaan!

Kiinnostukseni kuntapolitiikkaa kohtaan juontaa juurensa yli 7 vuoden taakse. Tulin syksyllä 2009 valituksi Haukiputaan nuorisovaltuustoon, jonka toiminnassa pääsin perehtymään kuntapolitiikkaan aitiopaikalta, sillä tuolloin nuorisovaltuustollamme oli oma edustajansa kunnan sivistyslautakunnassa. Lautakunta käsitteli koulutukseen, varhaiskasvatukseen, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisoasioihin liittyviä kysymyksiä. Kaikki asioita, jotka olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja joihin oli nuorenakin helppo perehtyä!

Seurasin myös säännöllisen epäsäännöllisesti valtuuston toimintaa ja kokouksia, sillä aiheet olivat isoja: suunnitteilla oli useampi uusi koulurakennus sekä jättimäinen monikuntaliitos viiden muun Oulun seudun kunnan kanssa. Huomasin, että kuntatasolla päätetään valtavasti meidän jokaisen arkeen vaikuttavista asioista. Kuntapolitiikka alkoi kiinnostaa tosissaan – valtuutetun tehtävä ehti olla unelma ainakin 7 vuoden ajan.

Olin kuitenkin sen verran ujo, etten olisi ehkä lähtenyt ehdolle vuoden 2012 vaaleissa ilman ulkopuolista kannustusta. Mieleen on painunut ainakin nykyisen kansanedustajan (silloisen Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan) Mari-Leena Talvitien tsemppaavat sanat. Vuonna 2012 äänisaalis (79) ei vielä vienyt valtuustoon, mutta se riitti varajäsenyyteen Oulun teknisen liikelaitoksen (Tekli) johtokunnassa.

Neljä vuotta myöhemmin – viime syksynä – ehdolle lähteminen oli jo melkein itsestäänselvyys. Vuosien aikana olin ehtinyt tekemään kaikenlaista politiikan parissa, mutta veri veti nimenomaa kaupunginvaltuustoon. Opiskelukiireet ja työt veivät kuitenkin sen verran aikaa ja voimia, että kampanjan suunnittelu venyi ja venyi… Jouluna otin itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin itselleni Facebook- ja verkkosivut. Ajattelin, että nyt on viimeistään aika polkaista kampanja käyntiin. Mutta. Koulu ja muut asiat veivät taas aikaa ja voimia.

Lopulta suunnittelin ja toteutin kampanjan pitkälti viimeisen kuukauden aikana aika tiivistahtisena rykäisynä. Sain ympärille ystäviä, tuttuja ja jopa tuntemattomia, jotka tarjoutuivat auttamaan kampanjan tekemisessä. Kiitos heistä jokaiselle – ilman lähipiirin vankkaa tukea tavoite ei olisi täyttynyt!

Vaalipäivänä jännitti. Jännitti ihan vietävästi. Ennakkoäänten julkaisun jälkeen jännitys vain yltyi. Nimittäin niiden perusteella olin 145 äänellä 11. eniten ääniä saanut Kokoomuksen 100 ehdokkaan listalla – ja näytti melko varmalta, että Kokoomus saisi 13 paikkaa uuteen valtuustoon. Illan päätteeksi äänimäärä kasvoi aina 319 ääneen saakka. Olin kiinni Kokoomuksen viimeisessä valtuustopaikassa, 300 äänen tavoite täyttyi ja edellisten vaalien äänimäärä nelinkertaistui. Tunne oli mahtava!

Jännitettävää riitti kuitenkin vielä tarkastuslaskentaan. Ensimmäinen varavaltuutettumme oli vain kahden äänen päässä saamastani äänimäärästä. Tarkastuslaskennassa löytyi vielä kaksi lisä-ääntä, jotka sinetöivät tuloksen: 321 ääntä ja valtuustopaikka.

Valtuustokausi alkaa vasta kesäkuun alussa, mutta jo nyt ovat käynnissä luottamuspaikkaneuvottelut, joiden lopputuloksena nimetään jäseniä ja edustajia kaupungin satoihin luottamustehtäviin. Valtuuston lisäksi luottamushenkilöitä valitaan muun muassa kaupunginhallitukseen, lautakuntiin, liikelaitosten johtokuntiin sekä kaupungin omistamien yhtiöiden (muun muassa Oulun ammattikorkeakoulu Oy) hallituksiin.

Itselleni tärkeimpiä asioita seuraavan neljän vuoden aikana ovat edullisen asuntorakentamisen, toimivien liikenneratkaisujen, elävämmän kaupunkikulttuurin, laadukkaan koulutuksen ja tasapainoisen kaupungin talouden edistäminen. Tavoitteeni on, että Oulu näyttäisi neljän vuoden päästä edes vähän enemmän Suomen 5. suurimmalta kaupungilta – ja olisi Suomen paras opiskelukaupunki!

Tulevan valtuuston nuorimpana jäsenenä koen velvollisuudekseni arvioida päätöksiä erityisen pitkällä aikajänteellä. Useat valtuuston päätöksistä vaikuttavat nimenomaan tulevien sukupolvien ja tulevien oululaisten arkeen. Kaupunkisuunnittelun ratkaisut, Oulun imagon kehittyminen, korkeakoulutuksen tulevaisuus ja kaupungin velkaantumisen taittaminen ovat kaikki keskeisiä kokonaisuuksia Oulun tulevaisuuden kannalta – erityisesti meidän sukupolvemme näkökulmasta. Työtä riittää.

Valtava kiitos vielä jokaiselle äänestäjälleni! Olkaa rohkeasti yhteydessä, kun koette sen tarpeelliseksi. En tehnyt ennen vaaleja juurikaan vaalilupauksia, mutta yhden lupauksen aion nyt vaalien jälkeen antaa: lupaan olla aktiivisesti läsnä opiskelijabileissä – saa tulla jututtamaan!

Niilo Heinonen
Rakennusarkkitehtiopiskelija
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1.6. alkaen
OSAKOn vaalilautakunnan puheenjohtaja

Vastatuuleen

 

Jipii, viikko sitten alkoi vihdoin virallises­ti se odotettu lukuloma – luennot ja seminaarit ovat nyt siis takana, ja enää jäljellä häämöttävät vain tentit kolmen viikon päässä. Vaikka opiskelu on selvästi täällä rutinoituneempaa ja luentoja ei saanut skippailla miten haluaa, niin olen kyllä pitänyt siitä ja on ollut kivaa vaihtelua amk-opintoihin, että olen yksin vastuussa arvosanoistani. Minulle ei ole osunut ainuttakaan ryhmätyötä tänä lukuvuonna! Tosin eiköhän kotikouluun palatessa taas sekin muutu. :-D Sitäkin radikaalimpi muutos tulee varmasti tottua taas Suomen säähän. Hassua että siellä on vielä lähiaikoinakin satanut lunta, ja täällä on saanut nauttia viime aikoina jopa +20C -keleistä. Toisaalta olen kyllä talven aikana ikävöinyt todella paljon lunta – mielestäni Englannin pimeät ja sateiset talvikuukaudet olivat masentavampi näky kuin Suomen lumiset maisemat, ja vaikken yleensä ole kaamosmasennuksesta kärsinyt, niin täällä nuo pimeimmät kuukaudet tuntuivat kyllä pitkiltä.

Olen kuullut aiemmin muilta vaihdossa olleilta, että yleensä juuri tammikuussa iskee se pahin koti-ikävä, jos on iskeäkseen. Veikkaankin, että jos olisin lähtenyt pelkästään syyslukukaudeksi vaihtoon, en varmaan olisi edes kärsinyt koti-ikävästä – joulukuu menee aina niin nopeasti jouluhulinan keskellä, ja muutenkin aika vain kului kuin siivillä koko syyslukukauden. Koti-ikävä iski tammikuun lopussa ja sitä kesti aika pitkälle maaliskuuhun. Ehkä se johtui kaamosmasennuksen lisäksi osittain siitäkin, etteivät asiat menneet täysin nappiin muutenkaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävätkin kyllä huonon tuurini – Murphyn laki on aikalailla enemmän sääntö kuin poikkeus elämässäni. (Oikeastihan se on vain karman keräämistä Eurojackpotin voittoa varten.) Täällä eläessä tuo on pätenyt asumisolosuhteisiin: minulla on ollut sen verran ongelmia vuokranantajan kanssa nyt keväällä, että lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen, että pääsen takaisin Suomeen. :-D

 

Kotikatu aka Broomfield Road! Montakohan piuhaa yhdestä tolpasta lähtee näihin taloihin… :-D

Tammikuun lopussa vuokranantajani havaitsi talotarkastuksen yhteydessä huoneeni ikkunankarmeissa hometta, mutta hän kehotti vain pyyhkimään sen pois talouspaperilla päivittäin. Jos ikkunankarmien ja ikkunan väliseen pieneen rakoon jää hometta, niin ”se on niin pieni määrä, ettei se voi aiheuttaa terveydelle haittaa”. Lisäksi hänen mielestään uudet ikkunankarmit maksettaisiin minun takuuvuokrastani, koska home on tullut siitä, että olen kuivattanut huoneessani vaatteita pyykkitelineellä, vaikka hän itse antoi siihen luvan. Siitä vasta riemu repesikin kun ehdotin, voisiko taloon hankkia terveystarkastajaa katsomaan, että mahtaako talossa olla muualla hometta... Kaiken kukkuraksi vuokranantajani mainosti olevansa vuokranantaja tiukemmasta päästä homeasioiden suhteen verrattuna muihin täällä päin. En todellakaan halua tietää millaisia muut sitten ovat. :-D No, hänen miehensä tuli käymään pari viikkoa tuon jälkeen ja oli sitä mieltä, että huoli oli turhaa ja ikkunankarmit ovat vain kuluneet vuosien saatossa eikä niissä ole edes hometta. Olen edelleenkin vähän ymmälläni tästä tulkinnan erilaisuudesta! Niin tai näin, kevät on mennyt vähän kurjasti sairastellessa ja olosuhteet ovat vaikuttaneet terveyteeni, sillä kärsin jatkuvasta yskästä kotona oleskellessa. Lisäksi en ole esim. ikinä aikaisemmin sairastanut silmätulehdusta, mikä on yksi homeen oirehtimistapa, mutta viikko sitten olin siitäkin antibioottikuurilla. Vaikka yliopistojen tarjoamat asuntolat kalliimpia ovatkin, niin en voisi alleviivata, kuinka paljon kadun sitä etten itse hakenut sinne. Olen kyllä kuullut, että sielläkin on joissakin hometta – haha, missähän täällä ei olisi hometta, lienee parempi kysymys. :-D Luulen kuitenkin, että yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden terveyttäkin eikä pelkästään rahaa näissä asioissa.

Omalta osaltaan ketutuskäyrää ovat nostaneet myös yliopiston käytännöt. Toisaalta tämä oli kyllä omaakin syytä: olisi pitänyt uskoa heti alusta alkaen, että silloin kun sanotaan ettei moduuleja voi muuttaa, niin niitä ei voi muuttaa. :-D Sain mielestäni silti todella epäreilua kohtelua Coventryn kv-palveluilta. Moduulivalinnathan meillä piti tehdä jo viime touko-kesäkuussa. Sain vasta elokuussa viestin, ettei yhtä valitsemaani moduulia hyväksytty sen takia, että se ei mahtunut lukujärjestykseen, joten minun piti valita jokin muu sen tilalle mahdollisimman pian. Halusin vain saada moduulivalinnat nopeasti kuntoon ja vastasin viestiin ottavani erään espanjan kurssin ottamatta tarpeeksi selvää, mitä tasoa se vastaa. Tajusin virheeni heti seuraavana päivänä: Lower Intermediate Spanish vastasi tasoltaan kurssia, jonka olin jo suorittanut. Lähetin heti viestiä asiasta, mutta kuulemma valintani oli jo tehty ja se oli peruuttamaton eikä sitä voinut muuttaa.

Seuraavan kerran asiaa puitiin ensimmäisellä kouluviikolla syyskuun lopussa. Ennen kuin sain allekirjoituksen Erasmus-papereihini, minulta kysyttiin, oliko moduulivalinnoissa mitään häikkää. Selitin tilanteeni ja minulle sanottiin, että ”We can’t do anything about it right now but we’ll look into it”. Tarvitseeko mainita, etten kuullut asiasta pihaustakaan sen jälkeen… Oletin siis, ettei asialle voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kun espanjan opiskelu sitten lopulta alkoi tammikuun lopussa, opettaja kysyi, olemmeko oikeassa paikassa. Selitin hänellekin tilanteeni, johon hän sanoi, että moduulin vaihtaminen – jonka piti olla mahdottomuus – onnistuu helposti parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan vain saa hyväksynnän tähän moduulien ohjaajilta (siltä, jolta olisin siirtymässä pois ja siltä, jolle haluaisin siirtyä). Lähetin viestiä Coventryn kv-vastaaville, ja sain vastaukseksi että tämä on liian myöhäistä tehdä toisella viikolla. Liian myöhäistä – senhän piti olla mahdotonta alusta alkaen? Vastasin viestiin aika kipakasti saamastani informaation ristikkäisyydestä, ja pyysin, että voisinko edes välttää läsnäolopakon, kun osaan opiskellut asiat jo ennestään – puhumattakaan siitä, miten fantastista on istua maanantaiaamuna klo 9 turhan panttina luennolla, joka aiheuttaa ikävän hypyn seuraavalle, klo 16 alkavalle luennolle. Minulle annettiin mahdollisuus tulla keskustelemaan asiasta International Office Managerin kanssa parin päivän päästä. Ihmettelin kovasti, miten palvelua tuntui saavan vain olemalla tarpeettoman tyly.

Saavuttuani tapaamiseen tämä henkilö jota tulin tapaamaan, huikkasi minulle tasan klo 9, että ”voinko odottaa hetken” ja palasi juoruamaan työkavereidensa kanssa – henkilökunnan tilojen ovi oli auki, joten kuulin kaiken odotustilaan. Se että jouduin odottelemaan 10 minuuttia ”turhan” takia tuntui jo hieman epäkunnioittavalta – erityisesti sen jälkeen, kun hän sitten saapui ja kertoi tismalleen samat asiat, jotka olin saanut tietää ensimmäisessä sähköpostissa. Moduulien vaihtaminen oli täysi mahdottomuus, koska järjestelmät olivat lukkiutuneet viime perjantaina. ”Sitä ennen olisit voinut vaihtaa moduuliasi milloin tahansa”. Eikä myöskään unohdettu huomauttaa, että jos minua ei näy espanjan tunneilla maanantaiaamuisin klo 9, niin lennän ulos kaikilta muiltakin moduuleilta, vaikka osaisin asiat kuinka sujuvasti. En vieläkään ymmärrä, minkä takia minulle ei voitu yksinkertaisesti ilmoittaa samaa asiaa sähköpostitse siitä että järjestelmät ovat lukkiutuneet, vaan jouduin heräämään klo 7 raahautuakseni ajoissa tapaamiseen, johon toinen osapuoli saapui myöhässä, ja joka kesti korkeintaan 10 minuuttia. En tiedä olisinko saanut sen parempaa kohtelua jossakin muualla Briteissä, mutta tästä kokemuksesta Coventryn kv-palveluiden kanssa jäi kyllä lievästi sanottuna ruskea maku suuhun. Opetuksena tästä joka tapauksessa painottaisin, että jos kukaan tätä lukeva aikoo hakea tai haki nyt kevään haussa tänne vaihtoon, niin pitäkää mielessä, että moduulivalinnat ovat sitovia ja miettikää tarkkaan, mitä moduuleja valitsette. Lisäksi täytyy mainita, että olen erittäin tyytyväinen saamaani opetuksen tasoon Coventryssä! Opiskelu tuntuu paljon mukavammalta, kun professorit ovat ainakin omien moduulieni kohdalla olleet todella päteviä, mutta myös viihdyttäviä.

Kenilworth Castle

 Vaikka tarkoitukseni lienee kannustaa ihmisiä lähtemään vaihtoon, koen, että haluan kertoa vaihtokokemuksistani rehellisesti ilman sokerikuorrutteista kaunistelua, ja että tänne vaihtoon tulevat voisivat oppia meikäläisen virheistä. Vastoinkäymisethän on tehty selätettäväksi, eivätkä nämäkään vastoinkäymiset edes ole valtavan suuria, jos laittaa ne oikeaan mittakaavaan. Espanjan moduuli kaikessa turhuudessaan on jo onneksi ohi, ja toivon kovasti ettei tästä homeelle altistumisesta jäisi pitkäaikaisempia vaikutuksia. Uskomatonta, että jo viiden viikon päästä olen Suomessa! On jo niiin ikävä kunnollista leipää(!!) ja saunaa! Suomeen palattuani kirjoittelen tänne vielä kuulumisistani ja pohdin mitä vaihtovuodesta kaiken kaikkiaan jäi käteen – toivottavasti terveempänä ja paremmalla mielellä! :)

Kesä tulossa
Viimeiset viikot täällä
Mieli rikkaampi

- Noora

Jaossa paikka Oamkin huipulta

Oulun kaupungin lähihistorian sekä lähitulevaisuuden yksi suurimmista ellei peräti suurin päätös, joka liittyy kaupunkisuunnitteluun ja -rakenteeseen, tehtiin viime syksynä kaupunginvaltuuston, -hallituksen sekä lautakuntien ulkopuolella. Se tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun hallituksessa, kun ammattikorkeakoulu päätti siirtää Teuvo Pakkalan kadun sekä Kotkantien kampusten toiminnot Linnanmaalle. Nyt sinulla, opiskelija, on mahdollisuus hakea Oulun ammattikorkeakoulun hallitukseen opiskelijoiden valitsemaksi jäseneksi. Jaossa ei siis ole mikään turha pesti – rehtori on alaisesi.

Tulevana kahden vuoden hallituskautena pääset vaikuttamaan konkreettisesti miten ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteiskampus onnistuu, sillä hallitus linjaa sekä valvoo operatiivisen johdon työn etenemistä. Linnanmaalle syntyvä yli 20 000 opiskelijan sekä opetus- ja tutkimushenkilökunnan osaamiskeskittymä on molemmille korkeakouluille sekä Oulun kaupungille valtavan suuri mahdollisuus, mutta onnistuakseen se vaatii suunnittelun ehdotonta onnistumista ja kaikkien osapuolten siihen osallistamista. Niin opiskelijoiden kuin henkilöstön, ammattikorkeakoulun ja yliopiston sekä tietenkin Oulun kaupungin. Eikä kampushanke ole varmasti ainoa asia mistä hallitus tulee päättämään tulevina vuosina. Sen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muun muassa päättää ammattikorkeakoulun toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista, strategiasta, johtosäännöstä ja ohjauksen periaatteista. Ja sinä pääset vaikuttamaan kaikkiin näihin asioihin täysin tasavertaisena muiden hallituksen jäsenten kanssa. Eikä vastuu ole pieni, joukossa tulee olemaan varmasti kipeitä ja hankalia päätöksiä korkeakouluihin ja koulutukseen kohdistuvien leikkausten myötä.

Haku Oulun ammattikorkeakoulun osakeyhtiön hallitukseen on käynnissä. Paikkaa voivat hakea kaikki tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevat, läsnä- tai poissaolevat opiskelijat. Opiskelijaedustajan hallitukseen valitsee opiskelijakunnan edustajisto kokouksessaan huhtikuussa 2017. Opiskelijajäsenen toimikausi alkaa Oamk Oy:n yhtiökokouksesta toukokuun lopulla ja kestää vuoden 2019 kevään varsinaiseen yhtiökokoukseen asti. Lisätietoja ja virallisen hakukuulutuksen löydät OSAKOn kotisivuilta. Haku päättyy keskiviikkona 5.4.2017 klo 12.00, jolloin hakemuksen on oltava viimeistään opiskelijakunnan toimistolla.
 

’My watch has ended’
sanoi Jon Snow, kun jätti
Oamk hallituksen.


Valtteri Törmänen
OSAKOn edustajiston puheenjohtaja ja Oamk Oy hallituksen jäsen