Viimeisimmät kommentit

E. Ikonen

Vastauksena kirjoitukseen: Millaista on hyvä opetus ammattikorkeakoulussa?

E. Ikonen [Vieras]

Hyvältä kuulostaa noin paperilla, mutta mitä käytännössä tarkoittaa "annetaan opiskelijoiden itse tehdä"? Ennakkotehtäviä, ryhmätöitä, näitä perinteisiä vaihtoehtoja. Sotella opiskelevat ainakin lähes kaikki jossain vaiheessa ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, joka on suuri ja energiaa vievä opintojakso (viime syksynä meni kaavalla ennakkotehtävät + luennot + harjoitustunnit). Pitkät luentosarjat imevät ainakin itsestäni mehut ja motivaatio alkaa kurssitentin aikaan olla nollaluokkaa, kun samaa opintojaksoa käydään lähes koko lukukausi. Anatomian harjoituksista pidettiin (räpelletään muovisia mallikappaleita) konkreettisuutensa takia ja ne todella paransivat monen oppimista. Itselläni ei ole vastauksia, mutta heitänpä ilmaan kysymyksen, miten teorian opiskelusta saisi vielä konkreettisempaa, jolloin motivaatio saattaisi säilyä kauemmin?

 Pysyvä linkki 06.10.2015 @ 12:32
Sanna O.

Vastauksena kirjoitukseen: Opettajaa aina tarvitaan

Sanna O. [Vieras]

Kasvuun haastajaksi?

 Pysyvä linkki 13.05.2015 @ 09:50
LB

Vastauksena kirjoitukseen: Opiskelijan monimuotoinen kohtaaminen

LB [Vieras]

”Esimerkiksi suurille ryhmille toteutettu luokkahuoneluento on toisenlainen yksilön kohtaamisen foorumi, kuin jokin sähköinen oppimisympäristö. Sosiaalisessa mediassa yksi viesti voi sekunnissa liikuttaa miljoonia..."

Viestien paljous sähköisessä ympäristössä ei tarkoita sitä, että oppija saa enemmän ohjausta ja tukea. Oppijan ympärillä vilisevät viestit vaativat jopa medialukutaitoa. Myös e-ympäristössä tarvitaan ihmisiä ohjaamaan eli toisin sanojen, opettajia. On turha ajatus, että opetushenkilöstön vähentäminen ja opetuksen siirtäminen verkkoon korreloivat jotenkin sillä tavalla, että saadaan aikaiseksi oppimista. Tai laatua. Tai yhtään mitään.

 Pysyvä linkki 20.09.2014 @ 15:43
Kaija Kvist

Vastauksena kirjoitukseen: Mappi tarinoi: ammatillinen opettajankoulutus Oulussa pian 40 v.

Kaija Kvist [Vieras]

Hei Asko, olipa herkistävää lukea kirjoitustasi. Mielestäsi olet tiivistänyt olennaisen opettajankoulutuksesta ja tuonut esiin niitä kompakiviä, joita vuosien saatossa on ollut. Erityisen ilahtunut olen siitä, että toit esille yhteistyön yliopiston /KTL.n kanssa. Meillä oli jopa yhteinen opettaja 1. monialaisessa ryhmässä ( Vappu Sunnari). Terveisin kk

 Pysyvä linkki 27.01.2014 @ 12:07
@LadyBlack

Vastauksena kirjoitukseen: Ohjausta digitaalisessa pusikossa

@LadyBlack [Vieras]

Tiedon paljous on tehnyt minusta valikoiden kuulevan, näkevän ja lukevan. Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että en osta sitä, mitä mainostetaan tai piilomainostehtaan. Kuvittelen olevani hyvä opettaja ja valikoin ryhmälleni lähdelinkkejä verkosta, ettei opiskelijoiden täytyisi. Se varsinaisesta asiasta.

Vihreästä näkökulmasta pohdittuna on pelottava havaita, miten ajatukseni energian ja luonnon säästämisestä ei toteutunutkaan. Kuvittelin, että kun siirrymme tietoverkkoihin, paperiton toimisto ja etätyöt pelastavat maailman. Miten kävikin, tietoverkkojen ylläpitämiseksi tarvitaan yksi ydinvoimala Suomeen. kaikille tunnettuja valtavia datakeskuksia ovat Facebook ja Google. Tiesikö, paljonko maksaa yksi Google-hakusi tai Facebook-päivityksesi ympäristölle? Asiasta väitellään keskustelufoorumeilla.

 Pysyvä linkki 04.04.2013 @ 14:29
Teemu Korpela

Vastauksena kirjoitukseen: Ohjausta digitaalisessa pusikossa

Teemu Korpela [Vieras]

Totta turiset. Jos ei halua ihan tyystin pudota vauhdikkaasti etenevän tietoyhteiskunnan ulkopuolelle, täytyy medialukutaito ja tieton etsimiseen liittyvät taidot olla melko hyvin hallussa.

MUTTA! Voihan tuon valtavan informaatiomäärän nähdä myös mahdollisuutena. Juuri nyt on aika muodikasta puhua "big datasta" jossa yhdistetään ja kerätään käsittämättömiä määriä digitalisoitua tietoa ja tätä tietoja jalostamalla voidaan havaita ties mitä ennen havaitsematta jääneitä ihmeitä tai tehdä ainakin tulkintoja (sekä hyvässä että pahassa). Varsinkin ihan täysin poikkitieteellisten tutkimustuloksien hyödyntäminen helpottuu, kun tietoa on sitä janoaville niin valtavasti tarjolla. Toki tämä vaatii juuri todella edistyneitä hakukoneita ja sen olennaisen asiatiedon jalostamista. Tulevaisuus on jännittävää!

Nimimerkillä "1-3 tuntia päivässä oman alan ja harrastuksien nettiuutisiin / blogeihin aikaa kuluttava ja informaatioähkystä kärsivä nettikansalainen." :)

 Pysyvä linkki 02.04.2013 @ 19:37
Raija

Vastauksena kirjoitukseen: Opetustilanne luontoelämyksenä

Raija [Vieras]

Aika hauskoja metaforia; seikkailu, retkeilijä, kohisevia koskia. Opettaja-opas johdattaa opiskelijat jonkin uuden äärelle. Ilmiö toimii myös toisinpäin, sillä retkeilijän asenteeseen kuuluu myös taito oppia luonnosta.

Onko oppimista ilman elämystä?

- Raija

 Pysyvä linkki 14.09.2012 @ 18:51
Tuula Sillanpää

Vastauksena kirjoitukseen: Opettaja - Johtaja

Tuula Sillanpää [Vieras]

Hienoja oivalluksia, Asko. Johtajuus on parhaimmillaan sitä, että asetetut yhteiset tavoitteet saavutetaan. Laadunhallinnan menetelmien toimintaa voidaan ohjata oikeaan suuntaan (vrt. toiminnan ohjaus. Johtajan, opettajan ja muun henkilöstön on mahdollistettava se, että tavoitteisiin päästään. Olen ollut joskus huolissani siitä, että sisäistä asiakkuutta ei edelleenkään mielletä tärkeäksi.

On yhteinen etu, että oppimista oikeasti tapahtuu. Kun opettaja mahdollistaa omilla toimillaan sen, että erilaisten yksilöiden kohdalla oppimista voi tapahtua niin se edellyttää moniosaamista, joka näkyy työssäjaksamisessa. Ennen opetus oli opetusta: se oli suhteellisen selkeästi miellettävä tehtävä, joka suoritettiin opetustilassa. Nykyään kuulee yhä useammin puhuttavan siitä, että opettajalla on kohta kaikkea muuta enemmän kuin varsinaista opetusta. Kyse lienee opettajuuden muutoksesta? Opettaja lienee nykyisin opiskelijan yhteistyökumppani, mentori, oppimisprosessin johtaja (opetuksen suunnittelu-toteutus-arviointi-kehittäminen) eli puhutaan opiskelijan kohtaamisesta, tarpeiden ymmärtämisestä ja yksilöllisestä ohjaamisesta.

On mielenkiintoista pohtia, miten oppiminen määritellään tänä päivänä? Millainen oppiminen tuottaisi eniten lisäarvoa oppijalle? Olen miettinyt, että esim. avoimen tiedon ja asiantuntijoiden hyödyntäminen verkon tuella--> asioiden ja ilmiöiden laaja-alainen tarkastelu ja niiden takana olevien arvojen pohtiminen, yhteisöllinen ongelmien ratkaisu, ja tätä kautta syntyvä ymmärrys saattaisi johtaa oppijan palkitsevien oivallusten ja opiskelun ilon äärelle. Tällainen saattaa olla oppijalle niin palkitseva kokemus, että se voisi kannustaa oppimaan lisää.

 Pysyvä linkki 15.08.2012 @ 10:27
@LB

Vastauksena kirjoitukseen: Opettaja - Johtaja

@LB [Vieras]

Tämä on lainattua: "Yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen. Vain hyvinvoiva henkilöstö jaksaa pysyä mukana jatkuvassa udistumisprosessissa." Opettaja puolestaan huolehtii opiskelijoiden hyvinvoinnista? Lisäksi puhutaan itsensä johtamisesta, jota tekevät niin opettajat, opiskelijat ja johtajat mukaan lukien.

Nämä asiat ovat olleet olemassa varmaankin ikuisuuden, mutta kun nyt puetaan sanoikis... voi-voi.

 Pysyvä linkki 02.05.2012 @ 15:58
Riitta Tötterström

Vastauksena kirjoitukseen: Opettaja - Johtaja

Riitta Tötterström [Vieras]

Asiaa!

 Pysyvä linkki 30.04.2012 @ 13:23
Anita

Vastauksena kirjoitukseen: Tärkein on opiskelija

Anita [Vieras]

Hienoa tekstiä ja niin totta. Ohjaajien kouluttamisessa ohjausosaamisen takana ovat todellakin arvot ja opiskelijan arvostaminen.

 Pysyvä linkki 27.03.2012 @ 09:07
Kaitsu

Vastauksena kirjoitukseen: Tärkein on opiskelija

Kaitsu [Vieras]

Asiaa Asko! arvot käytäntöön niin opettaja, johto, kuin organisaatitasolla. Johdon tulee sitä opettajilta velvoittaa (joka usein tapahtuukin) ja johdon tulee itse siihen sitoutua ja käytännössä toteuttaa työtehtävien ja ennenkaikkea työmäärien kohtuullisuudessa(joka ei ole suinkaan itsestäänselvyys kaikille). Kohtalon kysymys todellakin monellakin tasolla.

 Pysyvä linkki 21.02.2012 @ 18:47
Tuula Sillanpää

Vastauksena kirjoitukseen: Läpikäymisen pedagogiikka

Tuula Sillanpää [Vieras]

Näin se on. AMK-opettajista hiljakkoin tarkastettu väitös kertoo, että opettajat jakaantuvat kahteen leiriin. Niihin, jotka puoltavat kehitystyötä ja niihin, jotka priorisoivat opetusta yli kaiken. Oma kokemukseni on, että esim. laatutyö ja kehittämishankkeet, jotka kehittäisivät myös opettajan osaamista koetaan pääosin opetusta häiritsevinä, ylimääräisinä asioina. Ne kuitenkin saattaisivat tarjota mielenkiintoisen oppimisympäristön myös opiskelijoille. Ennen opiskelijaryhmät suorittivat ekskursioita, samoin järjestettiin eri ammattialojen ammattilaisten vierailuja tunneille sekä oli yhteisiä yritysten tarjoamia saunailtoja ym. jNämä tukivat hyvin paitsi opettajien myös opiskelijoiden verkostoitumista työelämän kanssa ja ohjasivat myös opintojen valintoja. Nykyään verkko on haaste opetukselle. Se tarjoaa opiskelijan näkökulmasta useimmiten mielenkiintoisemman ympäristön kuin tiedon vastaanottaminen luokkahuoneessa. Siellä pääsee itse osallistumaan, keskustelemaan, kehittelemään eri asioita. Siellä oppii kavereilta ja eksperteiltä. Liike-elämässä on pitkään toimittu asiakkaiden prosesseissa, jotta on kyetty lyhyellä viiveellä reagoimaan asiakkaiden tarpeisiin. Tähän suuntaan opetusta olisi kehitettävä, yhdessä työelämän kanssa. Käytännössä se tarkoittaa opettajuuden muutosta pois opettajakeskeisestä oppimisesta luokkahuoneessa kohti opiskelijoiden oppimisprosessin ohjaamista, aktivointia yhteistyöhön, osallistumaan, ideoimaan, kehittämään... Tuleeko oppimisen olla hallittu prosessi vai johtaako em. toiminta palkitseviin havaintoihin siitä, että ei haittaa vaikka tekee virheitä: niistäkin voi oppia - yhdessä kavereiden kanssa ja kokea suurta iloa siitä. Käsittääkseni muutosta ajaa odotettuun suuntaan se, että valtiovalta satsaa todella paljon lähivuosina ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyden kehittämiseen.

 Pysyvä linkki 03.01.2012 @ 15:44
@LB

Vastauksena kirjoitukseen: Läpikäymisen pedagogiikka

@LB [Vieras]

Hyvä tähän kirjoitukseen liittyvä esimerkki ala-asteelta. (Kielten) opettaja: lukekaa huomiseksi kaikki luvun lopussa olevat sanat huolella läpi. Huomenna olikin sanakoe, jonka kaikki reputtivat. Opiskelijat vakuuttivat opettajalle: Me luimme sanat läpi! Ja huolella! Pienet lapset ovat hyvin tarkkoja siitä, mitä ja miten opettaja sanoo.

 Pysyvä linkki 04.12.2011 @ 16:19
Maria Peltola

Vastauksena kirjoitukseen: Läpikäymisen pedagogiikka

Maria Peltola [Vieras]

Hyvä kirjoitus!
Samaa usein pohtinut. Kiva saada sopiva termi sanavarastoon - "läpikäymisen pedagogiikka"

Maria Peltola

 Pysyvä linkki 02.12.2011 @ 12:42
bastian

Vastauksena kirjoitukseen: Onko ammatillisen opetuksen verkko pyyntikunnossa?

bastian [Jäsen]

Suomen sanojen alkuperää käsittelevän sanakirjan mukaan ”oppia” ja ”oppiminen” juontuu alun perin kalastajen kielen käytöstä, eli kun kalastajat puhuivat siitä, että ”opitaan verkkoja” se tarkoitti lähinnä ”käydä kokemassa verkkoja” tai ”käydä katsomassa pyydyksiä” – ja nykyään siis opitaan myös muilla vesillä ja pyydyksillä :-)

 Pysyvä linkki 25.02.2011 @ 13:09