print
Arktisen Alaskan mysteeri - opiskelijaelämää Fairbanksissa

1 2 3 4 5 6 7 8 Seuraava »

koto-Suomessa jälleen!

t7toka00 Kirjoittanut Kaisa Tohkoja   blogissa Arktisen Alaskan mysteeri
Julkaistu 23.5.2011, klo 22:11

Tai no, onhan täälä oltu jo viimenen viikko.. :) On täytyny ottaa aikaa itselle ja totutella rauhassa elämään kotona ja Suomen kulttuuriin yleensä. Shokki on aika raju ja hetkittäin kaipaa kovastikin takas Alaskaan ja Yhdysvaltoihin - jos joku tarjois mulle lentoliput, olisin valmis lähteen vaikka heti! Faktahan kuitenki on, että kaikki loppuu aikanaan ja on osattava luopua. Uusista kavereista ei tietenkään tarvi täysin luopua - heidän kuulumisiaan voi seurata facebookista ja jutella voi esimerkiksi Skypessä. :) Aikaa tulee viemään, että tottuu elämään Suomessa jälleen. Arkeen oon tarttunu jo kiinni tekemällä niitä kotitöitä, mitä tein aina ennen Alaskaan lähtöä. Se on helpottanu arkeen totuttelua. :) Kotitöiden teko pitkän ajan jälkeen on ollu myös tosi mukavaa! Niitä ehti kaivata Fairbanksissa ollessa monta kertaa. :)

Kotimatka suju ongelmitta ja Länsi-Itä -suunnan lentäminen oli ainakin mun mielestä helpompi, ku Itä-Länsi. Jetlagia ei oo iskeny ollenkaan - ilmeisesti valvottiin Fairbanksissa jo rytmi sekasin ja sitä kautta Suomen aikaan sopivaksi. :) Mun lentoreitti oli Fairbanks-Seattle-Keflavik (Islanti)-Helsinki-Oulu. Koko matka-aika odotuksineen päivineen oli 24,5 tuntia. Fairbanksiin mentäessä mun reitillä oli myös Tukholma ja Seattlessa oli pari tuntia pidempi odotus ja sillon matka-aika oli about 30 tuntia. Kun pääsin Ouluun kentälle, mua vastassa oli äiti ja isä sekä hyvä ystävä Janna. :) Mikko, "hellu", ei löytäny parkkipaikkaa joten kerkesin saada tavarat hihnalta joten tapasimme sitten kotona :) Mun molemmat matkalaukut tuli perille (ja myöhemmin viikolla sain lisää tavaraani tullista). Itketti kovasti, kun näki kaikki - oli niin ihana nähdä kaikki, vaikka samaan aikaan ikävöikin kovasti Fairbanksia ja kaikkia ihmisiä siellä. Toisin kun Fairbanksiin mennessä, en nyt tullu edes kipeeksi ruoan, stressin, väsymyksen etc. paketin vuoksi. Matka ei jännittäny ja stressanu juuri ollenkaan palatessa, joten ruokakin maistu kentillä ja koneessa. Kun pääsin kotiin, menin illalliselle äidin, isän ja Mikon kanssa. :) Oli niin ihana päästä ruokapöytään ja ennen kaikkea siinä seurassa. :)

Tunnemyrskyt oli kovat kotimatkalla ja niitä riittää edelleen. Täytyy vaan antaa itelle aikaa ja rauhaa. Myös aiheesta puhuminen ihmisten kanssa helpottaa. :) Torstaina totesin, että mun on pakko päästä pois Oulusta - tunsin itteni tosi stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi siinä liikenne- ja väkimäärässä. Fairbanksin ja 37 000:n asukkaan ja autottomuuden jälkeen 141 000:n asukkaan ja autolla ajamisen kaupungissa stressi ja kulttuurishokki löi itsensä läpi alta aikayksikön. Lähteminen maalle hiljasuuteen ja rauhaan tuli tosi tarpeeseen ja se oli hyvä ratkaisu. :) Ouluun palaaminen pitkän viikonlopun jälkeen oli paljon helpompi ja pitkät yöunet anto uutta puhtia. :) Kulttuurishokki hellittää otettaan, totuttelu koti-elämään on käynnissä ja pitkin poikin maailmaan olevien ystävien kans pidetään yhteyttä sillon kun aikataulut sopii yhteen ja ollaan linjoilla - vaikkakin se osaltaan hankaloittaa kotiutumista ja tottumista siihen, ettei sitä porukkaa saa enää kokonaisuudessaan kasaan. Onneksi aika auttaa!! :) Viikko on vasta kulunu.

Mitä tästä kaikesta ja keväästä Fairbanksissa jäi käteen? Neljä suoritettua kurssia, uusia kavereita ja/tai ystäviä, avarakatseisuutta uusiin kulttuureihin ja elämäntyyleihin, uutta näkökulmaa elämään yleensä, uutta näkemystä ja tietämystä rakentamisesta ja lvi-teknisistä ratkaisuista, matkakokemuksia, kehittynyt kielitaito ja paljon, paljon muuta! Tähän ei pysty edes listaan kaikkia asioita, joita matka Alaskaan antoi! Elämykset ja kokemukset oli rahassa mittaamattoman suuria - yhtä suurta, ku tällä kyseisellä hetkellä kaipuu takasin Yhdysvaltoihin ja Alaskaan kavereiden luokse. Löysin itsestäni uusia puolia ja löysin itestäni selviytyjän. Todistin itelleni, että voin elää vielä tämän ikäsenä nuorempieni kanssa ja jakaa asunnon monen ihmisen kanssa. Oon tosi kiitollinen siitä, minkä mahdollisuuden UAF mulle anto vielä opintojen loppuvaiheessa. Olisin paljo vaillinaisempi ilman tuota kokemusta enkä koskaan tosissaan uskonu, että lähtisin vaihtoon. Venyin myös moneen muuhun juttuun, kuten tutustuin ihmisiin yllättävän helposti ja päästin niitä lähelleni. Oon monessa suhteessa tosi "anti-suomalainen" mutta syvältä sisältä löytyy myös ne suomalaisuuden piirteet ja ominaisuudet, joita musta ei mikään vie. :)

Nyt on aika päättää tämä reissublogi ja alkaa totutella jälleen Suomen meininkeihin. :) Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille, jotka on jaksaneet seurata blogia ja osottaa kiinnostusta sitä kohtaan! :) Kirjottaminen on ollu tosi antosaa siinä missä reissukin oli sanoinkuvaamattoman hieno ja mahtava ihan kaikkine kokemuksineen niin hyvässä kuin pahassa.
Nyt on yks luku suljettu elämästä, opinnot on viimesiä papereita vaille ja sitten voi anoa tutkintotodistusta. Olo on huojentunut, onnellinen mutta myös haikea. Neljä vuotta takana ja vaihtariaika Fairbanksissa oli paras mahollinen tapa päättää opinnot. Parempi kun osasin koskaan kuvitellakaan!

Fairbanks vaikenee tän blogin osalta pysyvästi. Se elää kuitenki mielessä ja muistoissa ja tulevissa matkoissa kun se on mahollista. :) Fairbanks vaikenee ja Oulu porskuttaa! Viimeset sanat niille, jotka edes miettii vaihtoonhakemista ja lähtöä: Hakekaa, menkää ja tehkää! Hankkikaa se kokemus, ette tuu katuun sitä ja se on sen arvonen - sitä ei voi mitata rahassa. Kohteella ei oo väliä, vaan unelman täyttämisellä! Iteltään ei pidä kieltää sitä mahollisuutta - se kaduttaa myöhemmin! Kuuntele sydäntäsi ja ole unelmiesi viemä, elä unelmaasi ja nauti, sillon kun voit!

viimenen ilta takana - paluu kotiin edessä..

t7toka00 Kirjoittanut Kaisa Tohkoja   blogissa Arktisen Alaskan mysteeri
Julkaistu 15.5.2011, klo 12:53

..ja hereillä pitäs olla puoli kuuden maissa - eli neljän ja puolen tunnin kuluttua. :) Viimestä iltaa vieteltiin ihan rauhallisissa merkeissä, käytiin istuskeleen ulkona SRC:n vieressä olevalla mäellä Hennan, Benin, Heidin ja Stephenin kanssa. Juteltiin mukavia ja naureskeltiin. Oltiin ihan rennosti vaan. :) Pientä rauhottumista päivän kyynelien ja haikean fiiliksen jälkeen.

Tänään sanottiin hyvästit Hennan, Heidin, Charlien ja Clemensin kans. Aiemmin täältä on jo lähteny Angie, Anne, Karolina ja Antonia (tosin viimeisin vaan vkl-reissulle). Jäähyväisten sanominen on muuttunu vaan vaikeemmaksi, sillä pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, ettei osaa enää nää tän kevään jälkeen, vaikkei yhteydet täysin katkeaiskaan. Täällä on tavannu kerrassaan mahtavia ihmisiä ja osalle on sitte halien lisäksi annettu jotain muutakin, esimerkiksi ylijäämäkarkkia.. :) Suomalaiset postikortitki vielä kirjotin muutamalle, koska tuntu tarpeelliselle sanoa muutama sana vielä kirjottamalla. :)

Huoneesta uloskirjottautuessa ei ilmenny mitään epäkohtia, kehuja tuli siivouksesta kokonaisuudessaan ja roskiksen siisteydestä! :) Roskapussin käyttö on kova sana siinä missä viimesten irtoroskien poistaminen siitä pöntöstä ennen Residence assistantin tuloa. :) Meidän kerroksen Residence assistant on oikeen mukava ja lepposa tyyppi. Angie sai 100:n dollarin lisämaksun, kun yks sen vaatekomeron laatikko oli hieman rikki. Tein viisaan valinnan oman komeron osalta, sillä mulla moista ongelmaa ei ollu. En sit tosin tiedä, oliko Angien komerossa kyseinen ongelma jo tänne tullessa. Check-outiin ei menny ku kymmenisen minuuttia ja sitte oliki homma ohi..

Mulla ja Clemensillä oli check-out ajat perätysten ja sen jälkeen vaan hengailtiin ulkona pienellä porukalla, puhuttiin lepposia ja naureskeltiin. Lopuksi otettiin vielä bilispelit - tuntu ihan oudolle pelata viimeset pelit täällä. Uskonap kuitenki, notta pääsemmä Clemensin kans pelaamaan vielä! Saksaan on tarkotus mennä käymään kunhan se on vaan mahollista. Se on lähellä ja sinne on halvat lennot, joten reissuun ei tarvi ihan tolkutonta varallisuutta eikä pitkää vapaata. On ihanaa, ku on syytä matkustaa, kun on tavannu ihmisiä muualta maailmalta ja niistä osa ihan mielellään ottais luokseen käymään. :) Saksassa on ainaki Clemens ja Anne, Ranskassa on Charlie, Sveitsissä on Guy ja Espanjassa on Diego.. :) Kuka tietää, vaikka eurooppalaisten kans järkätään joku miitinki!! :) Aika näyttää..

Kuitenkin tuntuu hyvälle palata kotiin, koska ei sieläkään asiat entisellään ole - koulu on ohi KOKONAAN, sillä se suurin huoli, Arctic Engineeringin läpäseminen oli täysin turha. Tänään oli tullu Zarlingilta sähköpostia, että kurssiarvosana on B! Ei laisinkaan huono suoritus ja nyt tosiaan tipahti taakka harteilta! Nyt on kaikki kurssit läpi ja enää on sit raportteja ja hyväksilukuhakuja vaille inssi.. :) Ihan uskomaton olo ja tämä aika Alaskassa oli ehkä paras mahdollinen tapa ikinä viimestellä opinnot. Fiilis on niin katossa, ku vaan voi olla. :)

Kävin eilen hyvästelemässä OIP:n väen ja keskiviikkona tein kauan suunnitteilla olleen retken Downtowniin, jottei jää ihan kokonaan näkemättä! :) Isohan se ei ollu ja hyvin sielä osas kulkea - mut oli kiva käydä ottaan kuvia ja ihmetellä muuten vaan. Poikkesin samalla tervehtimään Introduction to Business kurssin proffaa, joka otti kurssilla paljo pointteja esille Euroopasta, saksalaissyntynen ku oli, nyttemmin 20 vuoden aikana yhdysvaltalaistunut vaikkei kansalaisuutta mitä ilmeisimmin omaakaan. Oli mukava käydä raataamassa lepposia ja kiittää kurssista.

Vaihtoaika olis jokaisen hyvä kokea. Sen arvoa ei voi mitata rahassa, koska se rikastuttaa ja tuo uusia kokemuksia ihan mahottoman määrän. Viimesen vuoden opiskelijankaan ei misään nimesä kannata epäröidä! Muuta ku antaa palaa vaan jos sille tuntuu..niin minä tein ja se todentotta kannatti. Tämän kevään jälkeen tunnen olevani ihan ku uus ihminen, sillä on monia kokemuksia rikkaampi. Maailman näkeminen avartaa aina. :) SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI ja Alaskaan kannattaa myös lähteä tai ainakin harkita sitä. :) Tämä on tosi hieno paikka ja kokemukset on hienoja sadan prosentin varmuudella! :)

Nyt on kuitenkin aika lähteä nukkumaan edes muutamaksi tunniksi, jotta huomenna olis hieman muutakin ku pelkkä horros. :) Matt vie mut kentälle - siinä saa yhet vaikeat jäähyväiset lisää..So, Finland - here I come and I'll be back sooner than you even thought I could be! Neljä kuukautta on vierähtäny..nyt aika oottaa vastaan uudet haasteet. Fairbanks vaikenee, mutta vaan tilapäisesti. Tänne on palattava ehottomasti takasin, edes lomaileen. Nyt ei sanota goodbye, vaan see ya! :) See ya Fairbanks, see ya AK and see ya, U.S! :)

viikko jäljellä - niin se vaan kevät meni AK:ssa!

t7toka00 Kirjoittanut Kaisa Tohkoja   blogissa Arktisen Alaskan mysteeri
Julkaistu 9.5.2011, klo 07:56

Tähän viikkoon on mahtunu monenmoista, niin hyvää kun pahaakin. Pikkuhiljaa alkaa ajatus kuitenki tasaantua ja ajatus kotiinlähdöstä ei tunnu enää niin kurjalle, kun joskus aiemmin. Alkaa olla tunne, että on aika siirtyä eteenpäin ja niitä asioita löytää jälleen sit taas kotoa. :) Kotoa on kyllä läheisten ihmisten lisäksi ikävä niin montaa asiaa - ottaa todennäkösesti aikansa, että tottuu arkeen kotona tämän kevään jälkeen.

Viime viikolla alottelin jo katteleen OAMK:n raporttihommia, että mitä pitäs tehdä. Täällä on hyvää aikaa alotella ja tehäkin osa jo valmiiksi asti täällä. Helpottaa muiden kiireiden keskellä kotiin paluun jälkeen, että osa on tehty ja erityisesti, jos pyrin valmistuun kesäkuussa. Aika sit näyttää kuinka siinä sitten käy. Täällä on nyt kurssit jotakuinkin tehty, sillä englannin kurssin esseet on kirjotettu ja Arctic Engineeringin final exam on myös tehty. :) Englannin finalin sisällöstä mulla ei tarkempaa tietoa ole, mutta final on ainaki meidän jo kotona kirjottama reflection essay, jonka sain naputeltua kasaan jo viime viikolla ja kävin viimesen kerran Writing Centerissä ku näytin sitä siellä ja tein korjaukset. :)

Eilen alottelin jo pakkaushommia - vielä täytyy laittaa postina osa tavaroista Suomeen, sillä matkalaukkujen paino pitäs saada 20:een kiloon per kappale. Tullessa oli yks laukku, joka paino 23 kiloa, joka oli myös se sallittu sillon. Painon kans tuskin tulee ongelmaa, täytyy vaan pakata tarkkaan nyt kotimatkalle. Ainoa selvitettävä asia on, että onko Seattlessa tullitarkastusta ja se, että onko tavaralle jokin dollarimääränen arvoraja, jonka ylittämisestä paukahtaa tullimaksut kehiin. Ericalta saa varmaan hyvät neuvot myös tähän. :) Lupailin myös kirjotella jonkinlaista tarinaa mun ajasta täälä, täytyy vaan kysyä Brandonilta tarkennukset, että mitä jutun pitäs pitää sisällään. :)

Viikonloppu meni monenlaisissa tunnelmissa, kun sain Suomesta uutisia. Uutiset oli pysäyttäviä ja joskus se on ihan tarpeen istahtaa ja miettiä. Kuten myös tätä aikaa täällä on toisinaan hyvä hieman miettiä ja mitä sitten, ku palaa kotiin. Viikonloppuna kuitenkin grillailtiin ja muutenkin oltiin ruokakulttuurin parissa: perjantaina grillattiin suomalais-yhdysvaltalaisella porukalla suomalaisen Reijan ja hänen avopuolisonsa, syntyjään Arizonasta lähtöisin olevan Nedin luona. Grillistä löyty niin kasviksia ku hirvenpihviäkin ja makkaraa - jonka kyytipoikana oli tietysti suomalaista sinappia! :) Pöydästä löyty myös kahdensorttista salaattia, itetehtyä leipää sekä jälkkärinä oli uuniomenaa vaniljajäätelön kera. Tunnelma oli oikeen lepponen ja ruoka oli erittäin hyvää! Oli myös mukava nähdä, millasia taloja täälä Alaskassa on. Jarkolla oon käyny pari kertaa, mutta Reijalla ja Nedillä kävin ekan kerran. Samalla kävästiin siinä naapuriasunnossa, sillä Reijan ja Nedin vuokraisäntä asuu niiden seinänaapurina lähes tuplasti isommassa asunnossa. Ikkunapinta-alaa oli paljo ja asunto oli muutenkin viihtysän olonen lukuunottamatta pientä remontin tarvetta. :) Iltaa vieteltiin yli puolenyön, jollon me finskitytöt lähettiin taksilla takas tänne kampukselle. Oltiin oikeen väsyneitä raskaan viikon jälkeen, mutta sitäkin ilosempia kuitenkin mukavan illan jälkeen. Minäkin aamulla saaduista uutisista huolimatta. :)

Launtain ohjelmassa meillä oli vaihtariporukan kesken järkätyt nyyttärit, eli potluck englanninkieliseltä nimeltään. Ruokakulttuuria riitti niin eurooppalaiseen kun aasialaiseen ruokaan. Porukkaa oli paljon ja meno oli oikeen lepposa. :) Ruoka teki hyvin kauppansa ja juteltua tuli kyllä monien ihmisten kanssa. :) Ulkona oli kuitenki melko kylmä, joten osa meistä lähti sieltä jo aiemmin. Tarkotuksena oli myös viettää iltaa porukalla ja sehän sitten tehtiin. Osa meistä hengaili täällä Wickershamissakin aikansa ennen uloslähtöä. Fiilis oli ihan mahtava, ilmassa oli sitä tunnelmaa, että porukka hajoaa tämän viikon aikana, joten siitä otetaan vielä kaikki irti ku täällä ollaan. :) Kaikki on surullisia siitä ja tän viikon aikana itketään enemmän ja vähemmän ku hyvästellään ihmisiä. Kuten Henna eilen asian ilmaisi: "Tarvin monta halausta tällä viikolla, ennen ku oon valmis lähteen kotiin." Vietettiin baarista palatessa aikaa myös täällä Wickershamissa ala-aulassa porukalla. Osa lähti ennemmin ja osa myöhemmin - siinä oli vähä väsynyttä väkeä, biliksen peluutaki siinä koitettiin, mut juttelu oli pääpointti koko jutussa. :) Siinä jo osan porukan kans sovittiin keskiviikoksi menemisestä Open Miciin viimesen viikon kunniaksi. Lauantai-sunnuntai yö oli melko kylmä täällä - se oli kirkas, mutta päälleni vetäsin vielä, toivottavasti viimesen kerran tälle keväälle, villakangastakin. Auringonnousu oli todella upea ja taivaan värit oli tosi kuulaan pastellit. Oli ihanan niin hiljasta! Oli tosi outoa kävellä kampusalueella viiden jälkeen aamulla siinä hiljaisuudessa, sillä yleensä sen on tottunu näkeen äänekkäänä paikkana, jossa on puheensorinaa ja liikkuvia autoja. On myös tullu huomioitua, että täällä alkaa päivät olla tosi pitkiä, sillä pimeetä ei enää kunnolla oo ku ehkä muutama tunti - puolen yön maissakaan ei oo vielä kunnolla pimeää. :)

Vielä täytyy ratkasta majotuskuvio la-su yölle. Todennäkösesti jonku huoneessa sais käydä nukkumassa sen yön, mut toisaalta, tuntus miellyttävämmälle olla hotellissa. Sais lähtee aamulla rauhassa ja käydä suihkussaki rauhassa. Täytyy nyt miettiä, miten sen sitte tekee, ratkasuhan siihen löytyy ihan varmasti. :) Kyyti mulla on jo kentälle, sillä kysyin Mattilta, että viitsiskö se käydä viemässä. Taksi mulla oli mielessä, mutta oon mielessäni pyöritelly jo aiemmin vaihtoehtoa, et jos kysys Mattilta. Matt on ollu ihan loistava ja yks hyviä kavereita täällä, joten tuntu sit toisaalta ihan luonnolliselta kysyä. Lento lähtee "vasta" varttia vaille 9, joten kentällekään ei tarvi mennä ihan kukonlaulun aikaan. Toki kaivoin itelleni kuoppaa sillä, et pyysin Mattia, koska joutuu hyvästeleen jonku kentällä. Kuitenkin on mukava, ettei se viimenen kyyti ja ihminen jonka täälä näkee oo "kasvoton" vaan se ihminen tietää jotain musta siinä missä minä siitä. :)¨

Käytiin eilen Clemensin ja Hennan kans ulkoileen reilu pari tuntia. :) Aurinko paisto, mut ilma ei ollu ihan niin lämmin, ku olis toivonu. Käytiin kattoon Smith Lakea - mikä todettiin lähinnä lammeksi - ja sieltä mentiin T-fieldille. Heiteltiin vähän frishbeetä porukalla ja syötiin myös eväitä. :) Oli oikeen lepposta, vaikka fiilis yleisemmin ottaen oli melko väsähtäny. :) Ulkoilun jälkeen olikin sit hyvä mennä Tilly'siin syömään. :)

Aattelin tänään kaivaa matkalaukutkin sängyn alta ja alkaa pakkaan niitäkin pikkuhiljaa. Angiella on check-out torstaina iltapäivällä ja pyrin pakkaan omat kamani mahdollisimman pitkälle siihen mennessä ja luopuun niistä tavaroista, mitkä oon aikeissa antaa Heidille. Loppuviikko on muutenkin mukavampi ja ennenkaikkea stressittömämpi, jos tavarat on suunnilleenkaan kasassa, kun päästään lauantai-iltapäivään. :) Saan sillä jo tavaraa paljo pois täältä ku annan tavaraa Heidille. Toisekseen, Charlie myi jo meidän pienen jääkaapin ja siitä on sit luovuttava perjantai-iltana. :) Täytyy vaan sit imuroida hyvin tämä huone sen jälkeen - toki muutenkin - mut sit on helppo, ku tavarat laitetaan kuten ne alunperin oli. Tällä viikolla on toki kotialähön lisäksi tarkotus nauttia vielä täälläolosta ainakin käymällä kahviloissa yms. mukavaa, kun siihen on vielä mahollisuus. :) Tavote olis vielä käydä Downtownissa, mut katotaan, kuinka käy. :) Nyt on kuitenki aika rueta nautiskeleen vielä viimesestä viikosta!

Viime viikolla kun lähin Arctic Engineeringin finalista professori Zarling kätteli ja sanoi: "Oli oikeen mukava tavata, turvallista matkaa takaisin Suomeen." Se kätteli jokaisen joka siitä kerkes lähtä ennen mua. Hieno ele ja John on kyllä ihan mahtava persoona ja opetustapa on tosi hyvä. :) Jäi oikeen hyvä fiilis. :) Englannin viimesellä tunnilla katoimma Flight of the Conchordes nimistä komediaa ja siinä sivussa syötiin pizzaa ja keksejä. :) Oli oikeen mukava viettää viimenen tunti sillä tavalla. :)

Nyt alotellaan viimesen viikon fiilistelyn parissa - niin naurun ku kyynelienki viikon parissa. Fiilis on haikea, mutta koti on aina koti, eikä musta suomalaisuutta vie mikään. Oon ja pysyn suomalaisena, ei sille vaan mitään voi. :) Ihmisiä ja paikkaa jää kaipaan - mutta samassa suhteessa läheisiä kotoa on hetkittäin kaivannu kovastikin. Läheisten ja omakin odotus Suomessa palkitaan viimein, kun he saavat mut takas kotiin. :)

Spring Fest!! ja viikonloppu muutenkin "yhtä juhlaa"!

t7toka00 Kirjoittanut Kaisa Tohkoja   blogissa Arktisen Alaskan mysteeri
Julkaistu 2.5.2011, klo 20:13

Viime viikko, eritoten loppuviikko, oli täynnä mitä erilaisempaa ohjelmaa, sillä täällä juhlittiin Spring Festejä. Koko viikko oli odotuksentäyteinen, kun kaikki odotti Spring Festejä alkavaksi - niin ja tokihan perjantaina oli se vapaapäivä luennoista suurimalla osalla opiskelijoita! :)

Täällä opiskellaan nyt ihan täydellä tohinalla nämä viimeset 1,5 viikkoa. Kaikki opiskelijat on olleet jo viimeset kaks viikkoa tosi kiireisiä ja pitääpä itelläkin ne kaks kurssia yllättävänki kiireisenä, ku on esseen kirjotusta yms. joiden kans saa nyt varmasti asua Writing Centerissä. :) Saapahan vielä viimeset kielenkehittämiset irti. Viimeksi sielä oli ainaki harvinaisen hyvä tutor jolta sain ihan mielettömän määrän rakentavaa palautetta ja neuvoja siihen akateemisempaan kirjottamiseen. :) Tuntu ehkä eka kerran koko keväänä, että siltä reissulta ammensi tosi paljon hyviä faktoja ja seikkoja sekä sen, että millon jotain sanavalintaa käytetään enempi puhuessa ja millon se laitetaan tekstiin.

Yleensäkin, tulin ajatelleeksi viime viikolla, että tein viisaan valinnan lähtiessäni tänne Alaskaan. Tokihan vaihtariaika Euroopassa olis ollu antoisa - sitä en epäile hetkeäkään - mutta täällä kun englanti on pääkielenä, niin tästä on saanu ihan mahottoman hyödyn. Kämppiskin jo viime viikolla totesi, että puhun ihan älyttömän hyvin nykyään, että oon kehittyny niin paljo siitä, mitä alussa olin. :) Niistä alun taidoista nyt ei ollukaan suunta ku ylöspäin! :) Vähitellen sen vaan tajuaa itsekin, että kuinka paljo kielitaito onkaan kehittyny täällä ilman isompaa työmäärää, sillä sitä on ollu pakko oppia. Eihän tänne ole tultu opintojen lisäksi asunnolle venymään joten kielenkannat on ollu pakko avata! :)

Venyminen elään vielä kämppiselämää neljän vuoden jälkeen on itelle ainaki ollu melko suoritus ja oon jopa ylpeä itestäni, että homma on onnistunu. :) Toki suuri kiitos täytyy osottaa kämppiksille ja erityisesti Angielle, jonka kans on ollu tosi helppo jakaa tuo makkari! Just viime viikolla suunniteltiinkin, et siivotaan huone valmiiksi ennen ku Angie lähtee. Angiella on lennot Iowaan jo 12. päivä jolloin se myös kirjautuu ulos asuntolasta. Mulla on uloskirjautuminen 14.5 joten täytyy viimeseksi yöksi kehitellä yöpaikka. Varmasti joku tännekin majottas huoneeseensa viimeseksi yöksi tms. jos pyytäis, mutta oon harkinnu hotellihuoneen varaamista Best Westernistä, jossa olin kaks ekaa yötä tänne saapuessa. Sais sen tunteen ympyrän sulkeutumisesta ja itteni tuntien viimenen päivä on enemmän ja vähemmän kyynelien täyteinen, ku pitää hyvästellä ihmisiä. Sitä ei kuitenkaan onneks vielä tarvi ajatella! Sitä ollaan kuitenki harmiteltu, et nyt ku on opittu vähitellen tunteen ihmisiä, niin lukukausi on melkeen ohitse. Tämä toki sit antaa syyn matkustella Euroopassa myöhemmin, sillä Euroopasta on löytyny muutama, josta on tullu kuitenki yllättävän läheinen kaveri ja ehkä ajan kanssa ystävystyy vielä. :) Suomalainenki joutuu täälä kummasti nöyrtyyn ja päästään ihmisiä lähelle enempi ku ehkä todellisuudessa haluais. Myös asuminen tässä yhteisössä ja tällä tavalla tekee sen, että yksityisyys on aika minimissä. Täällä on vaikeaa välttää sitä, ettei ihmiset tietäis lähes kaikkea, joten tänne kannattaa lähtä avoimin mielin! Jos ajatuskaan moisesta ahdistaa, niin miettin muita vaihtoehtoja - tokihan täälä voi asua myös kampuksen ulkopuolella, mutta ainakin omalla kohalla kampuksella asuminen oli oikea vaihtoehto, koska se kuitenki on avannu reitit sosiaalisiin suhteisiin ja kuitenki oon tavannu ja saanu kavereita muistakin opiskelijoista ku pelkästään näistä Wickershamin asukkaista. :)

Kävin viime viikolla kysymässä Ericalta, että onko sillä mitään tietoa, mihin voisin jättää astiani, ja että onko Suomesta tulossa ketään syksyllä. Suomesta ei ollu tulossa ketään - mikä mun mielestä on sääli - sillä tämä paikka on ihan mahtava ja suomalaisella ei rahallisesti tuu ongelmaa täälä ihan helposti, varsinkaan nyt kun dollari on ollu tosi heikko verrattuna euroon. Tällä hetkellä (Kauppalehden mukaan) 1 EUR = 1,4837 USD. Tänne tullesse 1 EUR = 1,27 USD luokkaa, eli sen romahdus on ollu merkittävä. Onneksi kuitenkin puhuin astioistani ja petivaatteistani Heidille, joka sano tarvitsevansa ku jää tänne kesäksi. :) Ilomielin annan astiani eteenpäin toiselle suomalaiselle - ehkäpä Heidi keksii taas sit jonkun, jolle se voi ne antaa. :)

Viime viikonloppuna täälä vietettiin tosiaan Spring Festejä. :) Juhlat alko torstaina kick off-bbq:llä, josta sai ilmaseksi ruokaa! :) Kyseiset bbq:t oli Lola Tilly Commonsin järkkäämät - tuttavammin siis Tillysin - jossa meal planin maksaneet syö päivittäin. Ilma oli torstaina mitä mahtavin ja seurattiinpa me myös tanssiesityksiä ja vesimelonin pudottelua! Meloneita oli puottamassa porukkaa aina UAF:n chancellorista lähtien! :) Melonien puottelu tapahtu tän Wickershamin vieressä sijaitsevan Grueringin katolta. Gruering on yks kampusalueen korkeimpia rakennuksia joten tietäähän sen, millanen sotku siitä syntyy kun moisista korkeuksista nakataan meloneita asfalttiin! :) Tokihan alue oli aidattu, ettei kyseistä toimintaa päässy kattomaan kauheen läheltä. Sain kuitenki pari "right timing" otosta kameralla kyseisestä huvista. :) Ne sotkut muuten myös siivottiin välittömästi, kun tilanne oli ohi ja porukka siirtyny hieman sivuun. :)Mulla oli torstaina myös iltaluennot ja Clemensin kans tulin yhtä matkaa asunnolle niiden jälkeen. Clemens teki kotitehtäviään Geologisella instituutilla - tuttavallisemmin GI:llä - josta sitten asunnolle saavuttua suunnattiin pubiin Henna völjyssä. :) Muita sielä jo olikin ja saatiin siihen pari jamppaa vielä remmin jatkoksi illanpäälle. Torstaina ei kuitenkaan iltaa oltu edes aikeissa viettää ku sen yhen oluen verran - ja kun se pub ei palanu sillon edellisenä viikonloppuna - niin oltiin enempi ku onnellisia siellä. :)Pubin aukioloahan on vaan 11.15 pm asti viikolla iltoisin. Tosin sieltä ei potkasta ulos ku kyseinen aika on ohitettu, mut kaljaa sieltä ei enää voi ostaa. Monesti kello onkin ollu yleensä lähemmäs 12 kun sieltä on lähetty pois.

Perjantaina lähettiin hommaan evästä viikonlopulle ja perjantain juhlapäivälle niin nesteiden kun ruoankin muodossa. Mud Volleyball alko 12 jossa meidän kavereiden oli myös tarkotus pelata. Kuitenkin siinä sit kävi niin, että niiden joukkueen kapteeni ei ollu edes ilmottanu joukkuetta sillon ku ilmottautumisaika oli - joten pelaaminen ei onnistunu ja joukkueeseen kuuluneet oli toki enemmän ja vähemmän vihasia. Otettiin se hyöty irti mitä tilanteesta oli saatavissa ja otettiin ilmasta ruokaa niin paljo ku lautaselle mahtu! Tarjollahan oli Subwayn subeja ja keksejä! :) Pelejä ei lopen seurattu kauheen kauan, sillä tempo oli hidas eikä se sitten iskeny meikäläisiin, kun kavereita ei ollu pelaamassa. Asunnolle päädyttiin tekeen vielä kotitehtäviä pitkäksi iltapäiväksi ja ite koin sen lopen vaan hyväksi asiaksi, sillä kahdessa esseessä oli vääntämistä. Olin tehny rungot jo käsin kirjottamalla ja ihmeesti sen koneella puhtaaksivetäminen vei kuitenki aikaa (täällähän siis on ollu tunne, että on naimisisa niin tietokoneen ku facebookin kanssa). Antosan ja tuloksekkaan iltapäivän jälkeen oli sit mukava lähtä konserttiin kaheksalta - jotka tuntu ihan lastenjuhlilta, kun ikäraja oli 18. Konsertin musiikki oli Hip Hopia enemmän ja vähemmän ja ilmeisesti sielä olis pitäny olla myös indietä. Kolme bändiä kuitenki oli soittamassa, mut ei ykskään niistä rehellisesti iskeny muhun. Tässä asunnolla käytiin sit muutamaan otteeseen.. :) Ikärajan ollessa 18 vuotta olutta ei myydä. Suomalaisille ja eurooppalaisille se on toki outo käytäntö, koska meillä ne ikärajat on just sen 18. Hauskuutta piisas ja sattumuksilta ei vältytty illan aikana! :)

Perjantaihan oli myös se "case-day" eli 24:n oluen juominen vuorokaudessa (to-pe yönä 00.00 - pe 24.00 välisenä aikana). Kämppis sitä yritti, hurja likka ku on :), eikä jääny ilmeisesti ku kolmesta vajaaksi. Tavattiinpa illanpäälle pari jotka sit onnistu siinä. Toleranssit ja treenit ollu ilmeisesti kohdillaan! Iltaa vietettiin normaaliin tapaan sit baarissa ja meno oli lepposa. :) Musiikki, mitä baareissa soitetaan, ei yleensä oo tanssittavaa. Clemensin ja Hennan kans on monesti suunniteltu, et tanssittas oikeen kunnolla, mut soitettava musiikki ei suo edellytyksiä moiselle toiminnalle, valitettavasti. Mää lähdin kämppiksen kans asunnolle jo ennen valomerkkiä, mut lopulta jututin yhtä kaveria joka asuu tässä Wickershamissa, vaikka kuinka kauan. Osahan jäi baariin vielä hillumaan - toivottavasti saatas vielä hauskoja kotimatkoja aikaan kahella viimesellä viikolla! :) Niitä oon missannu nyt liian monesti.. :)

Lauantai meni vähä väsähtäneimmissä merkeissä, mutta nautittiin sillonkin ilmasta bbq-ruokaa ja oltiin ulkona pari tuntia. Ulkona oli rugby-ottelut ja quiddich joka on Harry Potteria lukeneille tuttu peli niistä kirjoista. :) Quiddichia seurattiin Hennan kans sivusilmällä siinä missä vaan hengailtiin ja otettiin rennosti. :) Clemensin ja Hennan kans käytiin pubissa kattelemassa menoa. Clemensin kans lähettiin vielä Marliniin kattoon josko musiikki olis tanssittavaa, mut kuten tavallista, ei ollu joten lähettiin jo reilun tunnin jälkeen kotiin sieltä. Saatiin Guylta kyyti, joka oli myös lähössä nukkuun. Kerrankaan tota about kymmenen minsan matkaa ei tarvinu kävellä. :) Sunnuntaina oli sit mukava herätä virkeenä!

Eilen, eli sunnuntaina, kävin pienellä vaelluksella Angel Rockseilla yhen kaverin, Coreyn kanssa. Corey pyysi mua ja kämppistä Charlieta, mukaan, mut Charlie päätti passata. Paikka sijaitsi n. tunnin ajomatkan päässä Fairbanksista, vajaan 10 mailin päässä Chena Hot Springseistä. Tämä vaellus sisälsi kävelyn lisäksi kiipeilyä! Paikassa nimensä mukasesti oli kivikoita. Vaikka jätinkin kiipeilykurssin kesken kaiken remmistä, niin sielä opituista taidoista oli paljo hyötyä! Olin heti hajulla siitä, et mihin laitan jalan ja mistä otan kiinni, jotta pääsen ylöspäin. :) Olin myös enemmän ku onnellinen, et maksoin 25 dollaria noista Merellin trekking kengistä muutama viikko sitten, sillä niissä oli just oikeenlainen pohja kiipeilyyn. Coreykin oli oikeen tyytyväinen, ku finski osas kiivetä eikä ees puonnu! :) Näkymät oli ihan huimat, ne vetää aina ihan sanattomaksi - ja Fairbanks ja lähialueet on vielä maastollisesti "ne Alaskan tylsimmät" mut koskaan meistä ei sille tunnu. :) Pieniä pintanaarmuja reissulla toki tuli, mut mitäs noista! :) Olivat todellaki sen väärti. Oli oikeen mukava käyvä pieni trippi jenkin kanssa, joka on matkustellu Euroopan sisällä ollessaan vaihossa Saksassa. On hieman avarakatseisuutta ja kiinnostusta muunkin maailman asioihin ja ymmärtää kulttuurieroja. Olin oikeen ilonen, että lähin Coreyn mukaan, koska kyseisenlaisia jenkkejä ei löydä ihan noin vaan. :) Paluumatkalla vaan jammailtiin ja fiilisteltiin - musiikki oli jopa mulleki tuttua ja semmosta mistä pidän. :) Siinä unohtu märät kengätkin! :) Vaelluspaikassa oli vielä myös lunta ja polku oli väliin melkosta kuravelliä, joten väkisinki kastu kengät. Se ei kuitenkaan menoa haitannu, ku fiilis oli sitäki parempi. :) Vaellukselta palatessa join kahvit ulkona Benin ja Hennan kanssa ja tunsin itteni ihan kiintiöonnelliseksi, kuten vaelluksen jälkeen yleensä tuntee. :) Ulkoilma on vaan niin mahtavaa ja ne kaikki näkymät saa tosi iloseksi. :) Sen onnellisuuden voimalla oli sit virtaa viimestellä esseetä ja pitää hyvää fiilistä yllä. :)

Eilisen kohokohta Yhdysvalloille oli uutinen Osama Bin Ladenin kuolemasta. Uutisia en käyny televisiosta seuraamassa, mutta kaikki kirjotti aiheesta facebookissa ja CNN ilmeisesti näytti suorana juhlatunnelmia Valkoisen talon edustalta. Kaikilla oli tunnelma ihan katossa. :) Itse huomasin ajattelevani, että niistä WTC:n iskuista on jo lähes 10 vuotta. Tuntuu, että aika on menny nopeesti, mutta kuitenkin meni niin kauan, että se tapahtu, mitä on tavoteltu. Tietysti ihmisten iloon on osattava tarttua, kuten tehtiinkin. :) En osaa edes kuvitella, kuinka iso asia ko. uutinen yhdysvaltalaisille oli. Eilinen ilta oli siis siltäkin osin mukava. :)

Viikonloppu oli siis ohjelmantäyteinen, mut oli meillä vaan hauskaa! Pidot senkun paranee siis loppua kohti, sillä ens viikonlopulleki on jo ohjelmaa tiedossa vaikka millä mitalla! Perjantaina olis Suomi-Yhdysvallat porukalla grillailua Jarkolla (Heidin kautta tutustunu) ja lauantaina olis sit meijän vaihtariporukan bileet jonkulaisella mittakaavalla. Monet lähtee täältä eikä tietenkään tuu takas syksyllä. Porukka vaistoaa sen ja se tuntuu kaikista pahalle - mut sit on havaittavissa myös tiettyä helpotusta. Kuitenkin, kaikki haluaa kiireistä huolimatta vielä pitää hauskaa ja nauttia toisten seurasta ennen kotiinlähtöä. :) Fiilis on tasasen rauhallinen, levollinen ja hyvä. :) Näillä on hyvä mennä tämä loppuaika. Niin hullulle kun se kuitenki tuntuu, kahen viikon päästä oon jo Suomessa, Oulussa kotisohvalla..näin nopeesti se on aika menny. :)

P.S. Täytyy vielä kannustaa kaikkia hakemaan niitä apurahoja - huomasin verkkopankkia selaillessani että oma apuraha Riitta ja Jorma J. Takasen säätiöstä oli rapsahtanu tilille. Toisekseen koin suuren yllätyksen - ilmotetun 300 euron sijaan sain sitä 500 euroa! :)

kotialähtö alkaa olla (jo liiankin) lähellä!

t7toka00 Kirjoittanut Kaisa Tohkoja   blogissa Arktisen Alaskan mysteeri
Julkaistu 26.4.2011, klo 23:07

Kurssit on ohi kahden viikon kuluttua - tuntuu ihan hullulle! :) Mun finalit on 6.5 ja 10.5 ja sen jälkeen homma olis paketissa..Tuntuu hullulle, sillä sen jälkeen myös yks neljän vuoden opiskelu on takana ja papereiden saaminen riippuu enää vaan muutamista muodollisuuksista ja arvosanojen saamisesta Oamk:n rekisteriin. Olo on senkin puitteissa ollu hieman haikea siinä missä siitäkin, et kohta on aika lähtä kotiin. Opiskelu Oamk:lla on ollu kaikenkaikkiaan tosi antoisaa ja ympäristö opiskella on ollu parempi ku missään muualla, missä on tullu opiskeltua.

Niin englannin kun Arctic Engineeringinkin proffat lupas antaa kurssiarvosanat 15.5 mennessä ja Erica lupas tarkastaa tilanteen, pitää mut ajan tasalla ja työstää mun arvosanat välittömästi, ku ne on rekisterissä. :) Mulla on siis edellytykset valmistua kesäkuussa, mikäli saan arvosanat ajallaan. Erica lupas laittaa välittömästi skannattuna Suomeen paperit ja postin kautta perään. Ajan kans nähään kuinka käy, mutta arvostan kovasti, että niin professorit kun kv-toimiston väki ymmärtää, että haluaisin valmistua kesäkuussa, mikäli se olis mahdollista. :)

Kevät on tullu ihan yhtäkkiä tänne Fairbanksiin - lumet on lähteny vauhdilla ja ulkona ollaan jo t-paidoissa! Sunnuntaina ulkona kahvia juodessa oli jo käärittävä farkun lahkeet, kun oli niin lämmin. :) Porukka lähtee jo enemmän ku mielellään ulos, sillä ilmat on ollu mitä upeimmat. Eilen (maanantaina) join Annen kans kahvia ulkona tossa Wickershamin edessä ja oli ihan tosi mukavaa, kun nähtiin paljo kavereita, jotka tuli luennoiltaan yms. :) Siinä kävi sitte raataajia enempi ja vähempi. :) Tunnelma on kevään tulon myötä muuttunu paljo rennommaksi - kaikki on tosi ilosia kiireistään huolimatta ja tuntuu, että porukka antaa vähä löysääki kotitehtävistä, vaikka viimesiä rutistuksia vielä kovaa kyytiä otetaankin. :)

Täällä on viime aikoina keskusteltu Yhdysvaltojen ja Euroopan & Suomen koulutustasoeroista. Yleisesti täälä on todettu, että koulutustasoerot ei oo niin selkeesti erotettavissa toisistaan, kuten Suomessa ja Euroopassa yleensä. Suomen koulutustason korkeatasoisuus on tääläki tiedossa, yleisesti ihmiset on kuullu siitä jotain. Ja tosiaan, kun kauppistason koulutuksella selvitin kaks liiketalouden kurssia ja amk-koulutuksella selviää maisteritason kurssista, niin ei tämä ihan mahotonta ole. :) Kokeissa on nähny myös eron - meillä arvostellaan suhteellisen rankalla kädellä, mutta täälä jos on jotain välivaihettaki oikeen, pisteitä napsahtaa melko määrä. Pidän toisaalta meidän rankasta arvostelusta paljo enemmän, sillä siinä selkeästi erottuu omat vahvuudet ja heikkoudet. Täälä kuitenki arvostan sitä, että teetätetään enemmän kotitehtäviä - tosin esseen kirjotuksiin alkaa olla aika väsähtäny, kun ei enää tahdo olla uutta annettavaa kirjottamiseen..Mut kylläpä ne tuossa menee ja toki kirjottaminen on helpottunu ajan myötä! :)

Viikonloppu meni enemmän ja vähemmän ulkona käydessä ja väsähtäneissä merkeissä. Kouluhommia tuli tehtyä kans kovasti, esseitten ja reading responsen parissa tuli painiskeltua ihan kiitettävästi. :) Tehtävät alkaa vähentyä, mutta finalit painaa päälle, joten ei mahottomasti vielä hellitys näy stressin määrän vähentymisenä. Ens viikosta tulee kiireinen ja loppuviikon pitää kiireisenä, sillä pitäs hieman valmistella esitelmää ja kirjotella tämän päivän tunneilla tehtävänantona saatu essee. Täällä on oppinu paljo esseen kirjottamisestaki: suomeksi kun kehtaa rakentaa hyvän rungon, tulee teksti englanniksi ku itsestään. :) Täytynee soveltaa tätä metodia myös tähän viimeseen esseehen. :)

Tällä viikolla tosin ohjelmassa olis Spring Festit, jolle kaikki järkiään "uhraa" perjantain. :) Täällä on ilmeisesti joku juttu, että jos 24 tunnin aikana juo 24 olutta, ja jokaisen oluen loputtua vedetään käsivarteen tussilla tms. viiva merkiksi. Kun ne 24 olutta on juotu, on voittaja. :) Tähän ei ihan kaikki pysty ja voimme vaan kuvitella, mitä moisen määrän juomisesta seuraa: mahollisesti kykkimistä vessanpöntön edessä tai jossain muualla, sijainnista riippuen. :) Mutta kuitenkin, tämmöstä juomakulttuuria kuuluu myös täällä osana juhlallisuuksia. :) Perjantai on kaikilla vapaata luennoista, sillä se on vapaapäivä finaliin lukemista varten - minkä kaikki tosiaan käyttää juhlimiseen. Spring Fest on sen kunniaksi, että finalit lähestyy ja lukukausi päättyy pian. :) Täällä on ihan mahoton määrä ohjelmaa sillon, juhlat kestää ainakin torstaista lauantai-iltaan! Toivotaan vaan, että ilmat suosii, sillä nämähän on ulkoilmajuhlat järkiään. :) Porukka odottelee jo perjantaita kovasti, koska meno on varmasti enempi ja vähempi rentoa. :)

Lukasin tuossa Kotilan Jussin blogipäivitystä ja noista pilvenpoltteiluista tuli mieleen, että täälä kans joskus baarin terassilla huomaa makean hajun. Sen on myös kevään aikana huomannu, että vodka + pilvi = järkyttävä yhdistelmä. Omakohtasta kokemusta ei ole, mutta on nähny ja kuullu aiheesta. Täällähän pilvenpoltto on laitonta, mutta ilmeisestikään ei niin tuomittua kun se on meillä Suomessa. Ilmeisesti pilveä saa täälä aika helposti. Sisällä sen polttamista ihmiset tietysti välttää laittomuuden vuoksi. Monesti kuitenkin tulee mieleen, että baarihenkilökunta varmasti huomioi makean hajun hakiessaan tuoppeja terrasilta, muttei asiaan kiinnitetä sen suurempaa huomiota. Oon päässy myös ymmärrykseen, että täälä ei tuu ihan vastaavanlaisia rangaistuksia ku Suomessa huumausaineista (en tosin ole varma tästä, pitäs selvittää jostain). Meillä lainsäädäntö on kuitenkin huumeiden osalta niin paljon tiukempi kun monen muun rikoksen osalta mistä täälä taas rangaistaan tiukemmin..

Viikonloppuna oli jo koti paljo enemmän mielessä, mitä se näyttäs olevan vähitellen päivä päivältä. Se hieman laskee tunnelmaa, mutta toisaalta, ehkä se kotiinpaluu olis sitte hieman helpompi, kun on ajatus käännettynä siihen asentoon. Ajatus kotiinpaluusta hirvittää - kuten eilen totesin Ericallekin asioidessani sen toimistolla. On tosi kurjaa ajatella lähtöä, sillä just on tottunu oleen täällä ja kielitaito on parantunu. Nyt olis ollu mitä parhain aika rueta laajentaan sanavarastoa, mut täytyy koittaa tehä se kotona tavalla tai toisella sitten. :) On sielläki onneks mahollisuus puhua englantia! :)

Sain eilen postia - kyllä, ihan kirjepostia - Suomesta. :) Oli ihan mahtava saada postia taas pitkästä aikaa, kiitos lähettäjille! :) Posti lämmittää aina mieltä. Tapasin kirjakaupassa myös erään yhdysvaltalaisen, joka huomasi postin mun kädessä ja kysyi, että onko se suomea. Totesin, että on ja kysyttäessä että olenko Suomesta, myönsin toki näin olevan. Mies sanoi osaavansa suomea ja kysykin sitten, että mistä päin Suomea tuun, että tuunko Turusta. :) Oli kyllä hieman hienoa kuulla täällä jonku puhuvan suomea! :) Eilen oli kyllä oikeen mukava päivä!

Tsemppiä muillekin vaihtareille, opiskelijoille jne. viimesiin rutistuksiin!

1 2 3 4 5 6 7 8 Seuraava »