Arjen kestävä elämä - kohteena Singapore ja Sveitsi

Elelipä kerran perheemme kaukana kaukana vuorten takana, palmujen katveessa sadepuun suojassa.  Vihreä keidas, siistiksi ja sotilaallisen säntilliseksikin mainitussa Singaporessa ei sotkijaa kiitelty eikä sylkijää suopeasti katselu. Roskiksia löytyi kaikkialta, ja roskat päätyivät sinne. Mikä ihana lopputulos!

Kun kaupunkivaltio on kooltaan vain noin 25x40 km, asukkaita saarella liki 5 miljoonaa ja väestö vallan monimuotoinen, niin ei voi kuin nostaa hattua yhteiskunnan onnistumiselle luomaan siisti ja toimiva arki kaikille, uskontoon katsomatta. Singaporelainen kulttuuri on väestön kirjavan taustan vuoksi varsinainen sekametelisoppa. Kulttuurin vertauskuvana pidetään rojak-salaattia, jonka moninaiset ainesosat on erotettavissa, vaikka kaikkea peittää omaleimainen maapähkinäkastike. Singaporelaisuutta verrataan tuohon makoisaan kastikkeeseen, joka sitoo eri ainesosat yhteen. Soljuvaa yhteiseloa!

Perinteinen aasialainen ruokailutapa on ollut syödä banaaninlehdiltä puutikuilla, jotka lopuksi on, viuh vaan, nakattu metsään ja sinne ovat ruokailuvälineet maatuneet tuota pikaa. Mutta sitten tuli muovi, tuo meret ja mannut täyttävä ihmemateriaali. Vesipulloja, muovikasseja, muoviastioita… mikä muovien värikylpy. Muista Aasian maista poiketen Singaporessa muovijäte ei kuitenkaan täytä talojen alustoja eikä tienvarsia. Toki jätettä syntyy, ja paljon. Kaikki tungetaan roskakuiluun mikä suinkin mahtuu, mutta jätehuolto toimii – vaikka sitten lajittelemattomuudessaan. Helppoa, eikä kannata enempää miettiä!

Muuttokuormamme lähti kolmen vuoden päästä likemmäs kotimaata, juustomaahan, käkikellojen tarkkuudella toimivaan Sveitsiin. Uusi maa, uudet tavat, aivan erilainen arki. Mielenkiintoista! Miten kylmä olikaan aamulla ylös noustessa, ei ollut tropiikin pehmeys syleilemässä. Siunattu Ikea, josta olin viime hetkellä Singaporessa käynyt ostamassa untuvatäkit matkaan. Ihmettelin suuresti kun hiukan, hmm… pihin oloinen vuokraisäntämme kehotti pitämään makuuhuoneen ikkunoita yön ajan auki. Eikös siinä sähkömittarikin pyöri jo vallan hurjana? Mutta ei, kello 22–07 ei taloja lämmitetä. Jos ei vierustoveri tai peitto riitä, niin ainahan on kuumat vesipullot edelleen käytössä. Likelle ja lähemmäs vaan!

Ihastuttavat, usein käsinmaalatut ikkunaluukut suljetaan päivisin, jottei talo kuumene kesällä liikaa. Ei tarvita ilmastointia, joka maksaa. Kätevää, järkevää! Sveitsissä jätteiden sielunelämä vaatikin sitten opettelua, enää ei yksi eikä toinenkaan kuilu niellyt kaikkea. Ystävällinen lähikauppias kädestä pitäen ohjasi, kun en ensin tajunnut edes millä periaatteella säilyketölkit jaotellaan eri keräysluukkuihin. Kieliongelmiakin oli havaittavissa. Ääntämisessänikin oli puutteita, ja niinpä iloisesti tervehdin vastaantulijoita aamuisin: Kaurapuuroa! No, ilo oli tarttuvaa!

Korkean kierrätysprosentin takana on raha, tuo oiva porkkana. Roskapussien tai roskapusseihin kiinnitettävien tarrojen hintaan sisältyy jätehuoltomaksu. Isosta pussista pitää pulittaa enemmän frangeja kuin pienestä, tietenkin. Hyvä ja helppo tapa säästää. Sveitsiläiset suhtautuvat vakavasti jäteasiaankin.

Arki kestää kunhan puitteet ovat olemassa.

Saara Saarinen
Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue 

Hyvää läsnäolopäivän juhlaa!

Tiesitkö, että kansallista etätyöpäivää vietetään perjantaina 21.9.? Etätyökampanjan tavoitteet ovat tärkeät: vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä edistää työtyytyväisyyttä. Uusimmassa Ympäristölehdessä (5/2012) kerrotaan, että Microsoftin Suomen yksikössä etätyötä kutsutaan mielenkiintoisesti läsnätyöksi. Yrityksessä korostetaan, että nykyajan tietotyö ei ole ajasta eikä paikasta riippuvaista. Havainto on syytä noteerata, sillä moni meistä työntekijöistä kaipaa työpisteeseensä ennen kaikkea työrauhaa. Tämä on tullut ilmi aivotutkija Minna Huotilaisen (Kotiliesi 18/2012) työuupumusta koskevassa tutkimuksessa. Työssään uupuneet ovat rasittuneet jatkuvista keskeytyksistä, jotka katkaisevat keskittymisen ja haittaavat työtehoa.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen työtä ohjaa tuore "Kestävä kehitys on osa osaamista 2015"-toimenpideohjelma, jonka laadinnan tueksi kerättiin henkilökunnalta, opiskelijoilta ja alumneilta palautetta keväällä 2012. Palautteissa otettiin kantaa myös etätyöskentelyn edistämiseen, ja siitä toivottiin luonnollista mahdollisuutta toimistotyöskentelyn rinnalle. Tavoite on kirjattu uuteen keke-ohjelmaamme. On epäilemättä niin, että työssä olemisen tavat, työn tekemisen kulttuuri, ovat selkeästi muuttumassa. Voisi jopa väittää, että uusi kulttuuri lisää luottamusta työntekijään, sillä toimistolla olo ei aina takaa työtehtävien ansiokasta hoitamista. Saattaa olla, että joillakin ne hoituvat kotona, omassa rauhassa ja esimerkiksi pyykinpesun lomassa tehokkaammin.

Microsoftin henkilöstöjohtaja on ollut tyytyväinen yrityksen uuteen linjaukseen, sillä etätyömahdollisuutta hyödyntäneet ovat olleet tyytyväisempiä elämäänsä. Oman ajankäytön ja elämän hallinta ovat vahvistuneet. Lienee ihannetavoite kaikille työssäkäyville. Etätyöskentelyn edistäminen ei ole peikko, vaan läsnäoloa vahvistava mahdollisuus niille, jotka kaipaavat työviikkoonsa säännöllistä rauhaa. Päivä kannattaa kuitenkin suunnitella huolella, missä voi hyödyntää esimerkiksi Etätyön reseptikorttia (http://www.etatyopaiva.fi/fi/aineistot).

Mainiota kansallista etätyön päivää meille kaikille!

Outi Virkkula
Kestävän kehityksen painoalakoordinaattori
Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Etyö -teemapäivä on osa kansainvälistä Liikkujan viikkoa, jota vietetään vuosittain 16.–22.9. Viikon suojelijana tänä vuonna on Paleface. Viikon aikana etsitään pysyviä toimenpiteitä kestävämmän liikkumisen puolesta. Tämän vuoden iskulauseena on Kulje oikeaan suuntaan. Yksi pääviesti on Mieti miten kuljet.

Kansallinen etätyöpäivä http://www.etatyopaiva.fi/fi/etusivu
Liikkujan viikko http://www.liikkujanviikko.fi/
Oamkin kestävän kehityksen toimenpideohjelma 2015
http://www.oamk.fi/tietoa_oamkista/kestava_kehitys/toimenpideohjelma/

Pienistä puroista suuria virtoja!

Tiedättehän, kun joskus pienestä asiasta poikii jotain suurempaa? Vaikkapa kirjahyllyä järjestäessä huomaa hetken päästä, että onkin vaihtanut koko olohuoneen järjestystä.

Kesällä innostuimme ystäväni kanssa organisoimaan Nokelan alueelle pihakirppiksen. Kuulimme, että Nokelassa on perinteitä pikniktapahtumille, mutta päätimme kokeilla jotain erilaista. Pihakirppikset ovat kasvattaneet suosiotaan, innostuisivatkohan nokelalaiset moisesta? Perustimme tapahtumasivun facebookiin ja kutsuimme kavereita ja alueen asukkaita mukaan. Teimme myös pienet mainokset ja levitimme niitä postilaatikoihin. Osallistujat kirjoittivat facebookissa tapahtuman ”seinälle” kirppiksensä osoitteen ja tarjonnan. Jokainen kutsui mukaan myös omia ystäviään.

Tapahtuma onnistui hyvin. Parasta päivässä oli osallistujien mielestä lämmin ilma ja ”kauppakin kävi”. Kaikista parasta kuitenkin oli keskustelujen perusteella se, että tutustui naapureihin.

Yhtenä rauhaisana lomapäivänä tapahtuman jälkeen havahduin harmittelemaan, ettei kirppisinnolle ollut mitään pysyvämpää ylläpitofoorumia. Kun tapahtuma on ohi, pihakirppiksen facebook-sivu häviää keskusteluineen bittiavaruuteen. Voisiko Nokelan pihakirppikselle perustaa omat sivunsa? Entä miten olisi Pihakirppis Oulu -koostesivu, joka kokoaisi yhteen kaikki Oulun alueen pihakirppikset? Tuumasta toimeen! Sivu oli nopsasti perustettu ja laitoin kutsua kavereille. Ajankohta oli erinomainen, heinäkuun lopussa oli monenlaisia pihakirppiksiä ympäri Oulua - sivu sai heti sisältöä.  Yllätykseni oli melkoinen, kun seuraavana päivänä avasin sivun ja huomasin sivun keränneen 260 tykkääjää yhden päivän aikana. Koostesivulle oli selvästi kysyntää. Elokuun loppuun mennessä sivu on kerännyt yli 600 tykkääjää, ja toiminut mainoskanavana jo kymmenille pihakirppiksille.

Pihakirppis Oulu -sivun toimivaa rakennetta pohtiessani tein tutkimusretkiä facebookissa ja törmäsin myös sivuun nimeltä Siivouspäivä. Viime keväänä ensimmäisen kerran järjestetty tapahtuma oli saanut yli 600 kirppiksen pitäjää mukaan ympäri Suomea, tosin pääkaupunkipainotteisesti. Otin Siivouspäivän puheeksi Pihakirppis Oulu –sivulla, ja tapahtuman järjestäminen sai kannatusta myös Oulussa. Siivouspäivän idea on kiehtova: Siivouspäivä on ”kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä – jossa koko kaupunki muuttuu yhdeksi päiväksi kirpputoriksi”. Kuulostaa hyvältä! Tätä kirjoittaessa Oulun Siivouspäivään lauantaina 8.9. on ilmoittautunut kymmenen eri kirppistä, joista puolet on useamman järjestäjän yhteisiä, isompia keskuskirppiksiä.

Siivouspäivä Oulu facebook-sivua päivittää kanssani ammattijärjestäjä Katriina Juoperi, jolta saa vinkkejä kodin tavarakaaoksen taltuttamiseen. Ensimmäinen vinkki kuuluu näin: ”Jos esineestä ei ole hyötyä, siitä on haittaa. Pyydä jokaiselta esineeltä perustelu, miksi se vielä saisi jäädä kotiisi.”  

Itsellänikin on pari toimivaa teesiä:

- Toisen roska on toisen aarre
- Yhteisöllisyydessä on voimaa - Tule mukaan Oulun Siivouspäivään 8.9.!

Vapaa-ajalla kirppiskoordinaattori, arkena Oulun 4H-piirin luonnontuoteneuvoja
Niina Jortikka

www.facebook.com/PihakirppisOulu
www.facebook.com/SiivouspaivaOulu

Kestävää kehitystä isossa ja pienessä mittakaavassa

Sisäinen hippini innostui, kun pääsin hoitamaan opiskelijakunta OSAKOn ympäristöasioita. Pelkkä omien jätteiden kierrätys, sähkön ja veden säästely ja satunnainen kavereille nalkuttaminen ei tuntunut riittävältä. Tämän vuoden aikana olen ollut mukana Oamkin kestävän kehityksen työryhmässä sekä vetänyt OSAKOn omaa ympäristötoimikuntaa. Lisäksi Oamk otti vastuun vuoden 2012 Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuustoiminnasta. Toimikunta mm. suunnittelee ja toteuttaa kestävän kehityksen teemapäivän. Ympäristötyö ei ole pelkkää kokoustamista ja kahvinjuontia, vaan tehtyjä päätöksiä siirretään myös käytäntöön. Esimerkiksi OSAKOn luomuruokapiiri, joka aloittaa toimintansa syyskuussa, sai alkunsa Oamkin omassa keke-työryhmässä käydystä keskustelusta. Vaikka opiskelijakunta onkin päävastuussa ruokapiiristä, Oamkin henkilökunta on myös tervetullutta tilaamaan!

Mielestäni on tärkeää korostaa myös kestävän kehityksen muitakin osa-alueita kuin pelkästään ekologista puolta. Pelkkä luonnontilasta huolehtiminen olisi melko tekopyhää, jos ihmisten hyvinvoinnista eli sosiaalisesta kestävyydestä ei välitettäisi lainkaan. Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä tulee huomioida sekä globaali että lähiulottuvuus. Helpoimpia tapoja tukea sosiaalista kestävyyttä maailmanlaajuisesti on vaikka vaihtaa yksi tavallisesti ostamansa tuote reilun kaupan versioon.

Lähiympäristöön vaikuttaminen on laajempaa mutta joillakin tavoin vaikeampaa. Omassa työ- tai opiskeluympäristössään voi vaikuttaa toisten hyvinvointiin toimimalla suunnitelmallisesti ja puuttumalla epäkohtiin. Omaa hyvinvointiaan voi parantaa vaikka nykyään niin muodikkaalla downshiftaamisella: sen ei kuitenkaan tarvitse olla sapattivuosi tai muuta radikaalia. Suurin vaikutus on ajatuksen tasolla tehtävällä hiljentämisellä. Omia tavoitteitaan kannattaa tarkastella kriittisesti: vaaditko itseltäsi liikaa tai liian vähän, ovatko tavoitteesi realistisia? Kilpailetko turhaan toisten kanssa arvosanoista? Otatko vastuuta töissä sellaisestakin, joka ei kuulu tehtäviisi, vai siirrätkö omia tehtäviäsi muille?

Kaleva kertoi maanantaina 13.8. ilahduttavan esimerkin Bhutanin valtiosta, joka on lakannut tavoittelemasta jatkuvaa kasvua, ja mittaa menestystään BKT:n sijasta ”onnellisuusmittarilla” Gross national happiness. Neljä mittauksen kohdetta ovat kestävä ja tasa-arvoinen sosioekonominen kehitys, luonnonsuojelu, kulttuurin arvostus ja hyvä hallinto. Maan pääelinkeino on maatalous 70 % osuudella, muita elinkeinoja ovat vesivoima(lat) ja turismi. Turismia kuitenkin säädellään, jotta sen liian nopea kasvu ei aiheuttaisi haittoja. Bhutanin kuningas noudattaa periaatteita myös käytännössä, koska hänen siirryttyään valtaan vuonna 2008 valtio muutettiin kuningaskunnasta perustuslailliseksi monarkiaksi ja siellä pidettiin ensimmäiset vaalit. Onnistunut kestävä kehitys syntyy bhutanilaisten mielestä omavaraisuudesta, luonnonmukaisesta maanviljelyksestä ja maaseudun elämäntavan arvostamisesta. Kaikki ei tietenkään suju täydellisesti ja ongelmiakin on, mutta länsimaiseen hektisyyteen ja kilpailuun kyllästyneelle Bhutan kuulostaa utopialta.

 

Liisa Komminaho

Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta

Hallituksen varapuheenjohtaja

Katso lähelle

Sinä tuttu, jota en taaskaan moikannut kun pyöräilit vastaan: 

anteeksi, jätin jälleen rillit kotiin.

Oma likinäköisyyteni aiheuttaa huvittavia ja joskus nolojakin tilanteita, mutta konkreettinen lähelle katselu ei aina ole huono asia. Ekologisessa elämäntavassa lähi-etuliite liittyy moneen asiaan.

Lähiympäristöön vaikuttaminen on helppoa ja kaikkien ulottuvilla

Vaikuttaminen ja osallistuminen lisäävät onnellisuutta ja sen kautta välittämistä, välittäminen taas saa taistelemaan terveen, hyvinvoivan elinympäristön puolesta. Ihanaa uutta yhteisöllisyyttä ja lähiympäristöä katutasolla värittävää toimintaa edustaa muun muassa ravintolapäivä, missä passiivisen kuluttamisen sijaan luodaan itse. 

Omassa työssäni kierrätysvaatteiden suunnittelijana koetan toteuttaa ajatusta kannustamalla asiakkaitani osallistumaan myös itse suunnitteluun. Uniikkivaatteeseen muodostuu tunneside, joka kannustaa säilyttämään, toisin kuin ketjuvaatteisiin, joiden halpa hinta ja geneerinen ulkoasu oikein huutavat arvottomuutta.

Kotitalousjätteiden kierrätys, lihansyönnin vähentäminen, kävelyn, pyöräilyn ja julkisten kulkuneuvojen käyttö autoilun sijaan, vaatteiden ja tavaroiden korjaaminen ja kierrätetyn tai ekologisesti tuotetun tavaran ostaminen, turhien kemikaalien välttäminen... Nämä liikkeet ovat vähintä, mitä voimme tehdä arjessa kestävän kehityksen puolesta.  Ja sen kummemmin ekologisuutta alleviivaamatta meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, mutta laadukkaammin, kerätä tavaran sijaan elämyksiä, kuluttaa palveluihin ja tukea lähiympäristön yrittäjiä, tapahtumajärjestäjiä ja taiteilijoita. Heitä, jotka tekevät meidän kaikkien kaupungista elävämmän, toimivamman ja kauniimman. 

Ruoka-asioissa kannattaisi suosia lähellä tuotettua, itse viljeltyä tai keräiltyä. Ekovaihtoehtoja löytyy myös teollisempia makuja himoitsevalle kaupunkilaiselle. Suomalaiset kaupat heittävät ruokaa roskiin kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa, ja niinpä kierros lähikauppojen roskiksille voi tuottaa hyvinkin mielenkiintoisia ruoka-aarteita. Tai mikset menisi metsään: vitamiinipommit nokkoset, voikukat ja horsmat valloittavat juuri tälläkin hetkellä tienvarsia ja joutomaita, ja ovat vapaasti kenen tahansa poimittavissa, samoin kuin marjat ja sienet myöhemmin kesällä ja syksyllä. Ennen marja-aikaa voi poimia vaikkapa mustikanlehtiä, jotka sopivat syötäväksi sellaisenaan ja ovat superterveellisiä. Keräilyyn ei Oulun kokoisessa ja näköisessä kaupungissa tarvita autoa tai edes pyörää: ihan keskustan tuntumasta löytyy luontoa riittävästi kaikkien em. tuotteiden hankintaan. Sitä paitsi jalan näemme enemmän, huomaamme pienetkin yksityiskohdat, ihmiset, ilmeet, kuulemme linnun laulun, haistamme kasvit, tehtaat ja  koiran jätökset. Tällainen jalat maassa -asenne ei ole vain ekologinen, vaan myös juurruttaa lähiympäristöön ja saa rakastamaan sitä - myötä- ja vastamäessä! Ja silloin motivaatio tuon ympäristön suojelemiseen on jo syntynyt.

Katja Iljana,
vaatesuunnittelija