Mörkö nimeltään kestävä kehitys

Käsite "kestävä kehitys" on kirosana korvillemme. Se on tylsä, mitäänsanomaton ja kalsea. Jos se jossain lukee, se karkottaa lukijan oitis mielekkäämmille lukuapajille. Jos sen joku sanoo, reaktiona on yleensä huokaus. Mitä ihmettä se kestävä kehitys edes tarkoittaa? Ystävämme Wikipedia.org -sivusto määrittelee käsitteen näin: "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella. Yksi tärkeimmistä huomioon otettavista tekijöistä on luonnonvarojen riittävyys." Siinä se tuli. Asia ei ole tylsä, mitäänsanomaton ja kalsea, vaan äärimmäisen tärkeä. Se koskettaa meitä jokaista, jokainen päivä. Tämähän on meidän yhteinen maailmamme.

Kohtaan toistuvasti välinpitämättömyyttä tätä yhteistä maailmaamme kohtaan. Tekisi välillä mieleni huutaa, että "eikö teitä kiinnosta, jos hukutte roskaan? Eikö teitä kiinnosta, onko juomavetenne puhdasta? Eikö teitä kiinnosta, jos lapsenne ei enää saa elää edes jollain tasolla puhtaassa maailmassa? Eikö teitä kiinnosta, mitä myrkkyjä ja kemikaaleja saatte ruuastanne?" En voi kieltää, etteikö käsite "kestävä kehitys" olisi minunkin mielestäni hankala, mutta se tarkoittaa tärkeitä asioita. En voi myöskään sanoa olevani itse täydellinen maailmanparantaja. (En mm. lajittele biojätteitäni, koska taloyhtiössämme ei ole kierrätysastioita. Aivan, seliseli. Lupaan yrittää vaikuttaa asiaan.)

Opiskelen Oulun ammattikorkeakoulussa luonnonvara-alaa, koska olen kiinnostunut ja huolestunut siitä, mitä maapallollemme tulee tapahtumaan. Maailma on ylikansoitettu, ja jätettä tuotetaan valtavat määrät. Pelkään, että hukumme roskaan. En siksi ymmärrä nykyistä trendiä suosia pieniä tyylikkäitä välipalapakkauksia ja pikaruokaravintoloita. Miksi ihmiset ostavat 20ml pikkuruisiin muovipulloihin pakattuja lisäainekoodipommeja, joilla luvataan hyvä vastustuskyky, täydellinen ulkonäkö ja hyvä mieli? Vaikken tietäisikään, ettei L. casei defensis -nimelle rekisteröityä bakteeria ole olemassa, silti mieleeni ei koskaan tulisi ostaa "jogurttia" 20ml muovipulloissa. Voi sitä pakkausmateriaalin ja muovin määrää.

Olen lisäksi yrittänyt löytää selitystä sille, miksi yhteen pikaruoka-ateriaan täytyy käyttää karkeasti laskettuna kilo pakkausmateriaalia. Vaikka ateria nautittaisiin paikan päällä, burgeri on kääritty paperiin, ranskalaiset ovat kartongin tai paperin sisässä ja juomat, pirtelöt ja jälkiruoat ovat pahvisissa mukeissa, joiden päällä on muoviset kannet ja kansista töröttää muoviset pillit. Mausteet ovat pienissä paperipakkauksissa. Kun ateria viedään kotiin, tämä muovi-paperisatsi on pakattu paperikassiin kolmenkymmenen paperiliinan kera. Jos vaihtoehtona on kotiruokalounas, miksi vieressä toimiva pikaruokaravintola houkuttelee? Oletetaan, että ruoka maksaa kummassakin paikassa saman verran, eikä sanalla "pika" ole merkitystä, koska kotona on oletettavasti vähemmän (tai ei lainkaan) jonoa. Ilmeisesti on coolia käydä paikoissa, joissa tarjoillaan coolia ruokaa coolien papereiden ja muovien seasta. Coolia on myös pikaherkun ottaminen mukaan ravintolasta, ja roskien heittäminen johonkin. No, maahan. Voihan sen heittää maahan, kai sen joku kerää. Ja vaikkei keräisikään, niin mitä väliä. Hipit vouhottaa.

Minusta tämä ei ole coolia.

Mörkö nimeltään kestävä kehitys
 

On totta, etteivät trendikkäiden pikkuvälipalojen ja pikaruoan ihannointi yksistään tuhoa maailmaa. Mutta on myös totta, että usein seuraamme trendejä ja mainontaa kuin lampaat. Kestävä kehitys ja siitä puhuminen ei ole trendikästä. Mitä pitää tapahtua ennen kuin siitä tulee ”coolia”? Ja mitä meidän Oulun ammattikorkeakoulussa opiskelevien sitten pitäisi tehdä? Minä olen sitä mieltä, että lakataan pelkäämästä kestävän kehityksen käsitettä. Se ei ole mörkö, vaan ihan oikeasti tärkeää.

"Out of the blue and into the black
They give you this, but you pay for that
And once you're gone, you can never come back
When you're out of the blue and into the black."

Neil Young – My my, hey hey

Aino Ilkka
Oulun ammattikorkeakoulu
2. vuoden luonnonvara-alan opiskelija

"Most expensive solution is not to do anything"

Näin totesi presidentti Tarja Halonen viime viikolla ensimmäistä kertaa järjestetyssä Future Infinite -konferenssissa Helsingissä. Kompleksisen tulevaisuuden ennakointia arvioivat useat kansainvälisesti tunnetut kutsupuhujat. Presidentti Halosen lisäksi pääpuhujia olivat mm. hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) puheenjohtaja R.K. Pachauri, tulevaisuuden- ja politiikan tutkija, professori Sohail Inayatullah sekä ympäristöalan professori Joyeeta Gupta Amsterdamin yliopistosta. Iltapäivät täyttyivät eri tutkimushankkeiden esittelyistä. Rinnakkaissessioita oli runsaasti.

Tieteellisten konferenssien anti on monipuolinen. On hienoa päästä kuulemaan ja kohtaamaan ”suuria nimiä” sekä tutustumaan uusiin potentiaalisiin. Luulenpa, että toisen päivän kulmia nostattavimman esityksen, shown, meille tarjosi professori Alf Rehn Åbo Akademista. "Yes, I'm a professor even though I don't look like one", olivat jotakuinkin hänen ensisanansa yleisölle. Esityksen aihe oli tärkeä ja ajankohtainen: Ikääntyminen (ageing). Rehn oli samalla aikaa hauska, ärsyttävä ja puhutteleva, ja esitystapa oli jotain, mihin me jäyheät suomalaiset emme ole vielä tottuneet.

Future Infinite –konferenssin avainteemoina korostuivat kiihtyvä ilmastonmuutos ja yleensäkin ympäristöasiat sekä toisaalta liiketoimintamahdollisuudet tässä viitekehyksessä. Presidentti Tarja Halonen oli vahvasti tyttöjen ja naisten asialla. Ilman itsekunnioitusta ei voi toimia yhteisön tai ympäristön hyväksi. Tohtori Ying Chen toi terveiset Kiinasta, jossa hallitus on tehnyt useita vihreitä avauksia (lakeja, suunnitelmia, ohjelmia ja investointeja) rakentaakseen ”Kauniin Kiinan”, ekologisen sivilisaation, jossa tämän päivän yleinen unelma on nähdä sininen taivas. Itsestäänselvyys usealle meistä. Kiinassa syntyy vuosittain keskimäärin 7,5 miljoonaa(!) lasta, mikä toisaalta kertoo valtion suuruusluokasta, mutta selittää myös hallituksen viimeaikaiset satsaukset mm. uusiutuvaan energiaan, ja yleensäkin ympäristöä vähemmän kuormittaviin ratkaisuihin.

Omat (ennakko)ajatukset ja tutkimussuunnat tulevat monella tapaa testatuiksi konferensseissa. Tilaisuuden "henkeen" kuuluu olla aktiivinen, ja keskustelut usein jatkuvatkin tauoilla. Vähähiilisyyteen ja sosiaaliseen kestävyyteen pureutuva TESS-hanke, jonka tutkimustuloksia olimme Oulun ammattikorkeakoulusta esittelemässä, herätti kovasti mielenkiintoa ja myöhemmin myös yhteydenottoja. Tällä kertaa tuoreimmat kontaktit luotiin Uuteen Seelantiin ja Suomen Turkuun. :-) Aina osallistuminen ei tuota välittömästi uusia yhteistyöhankeavauksia, vaan jaettua kokemuksellista tietoa hanke- ja tutkimusrahoitusohjelmista, mitä voi hyödyntää toisaalla.

Outi Virkkula
Luonnonvara-alan yksikkö
Oulun ammattikorkeakoulu

Miten mitata Oamkin kestävän kehityksen toimintaa?

Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on muiden korkeakoulujen kanssa sitoutunut edistämään kestävää kehitystä. Ministeriön suunnalta tähän jo vähän patistetaankin: Julkishallintoa ja muita yhteiskunnallisia toimijoita on pyydetty tuottamaan vuoden vaihteessa avattuun Yhteiskuntasitoumus-tietokantaan (ks. linkit alla) julkinen sitoumus siitä, millaista Suomea haluamme vuonna 2050. Asia on otettava vakavasti, sillä sitoumuksissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista seurataan ja niistä pyydetään korkeakouluilta raportointia. Korkeakoulujen Keke-foorumin kokouksessa maaliskuussa (http://www.bup.fi/index.php/keke-foorum) ministeriön edustaja peräänkuulutti sitoumuksiin aitoa tahtotilaa, konkreettisia haastavia askeleita otettavaksi.

Oamkin keke-työ on tammikuussa lähtien organisoitu kolmen kampuksen malliin. Lisäksi kestävän kehityksen asioita pohditaan ja kehitetään Oamkin keke-tiimissä. Erityistavoitteena on rakentaa Oamkille yhtenäinen ympäristöjärjestelmä, jaettuine päämäärineen ja tavoitteineen. Kevään agendalla ovat olleet muun muassa Kotkantien kampuksen ympäristökatselmus sekä Oamkin kestävän kehityksen työn mittarit. Jokseenkin luonnollisia (ja helpohkosti mitattavia) asioita kampuksittain sekä Oamk-tasolla ovat mm. energian- ja paperinkulutus sekä jätekertymät. Myös lentomatkojen määrää pystymme seuraamaan sekä arvioimaan, kuinka monen omakotitalon verran olemme tuottaneet työ- ja kv-vaihtomatkoillamme (opettaja ja opiskelija) hiilidioksidipäästöjä. Oamkin maantieteellinen sijainti tosin vaikuttaa siihen, että jatkossakin lennetään. Lentomatkojen tuottamien co2-päästöjen seuraaminen on myös osittain ristiriidassa ammattikorkeakoulujen kansainvälistymistavoitteen kanssa, minkä osuus ministeriörahoituksessa on 3,25 % (henkilöstön liikkuvuus 1 % + opiskelijaliikkuvuus 2,25 %).

Kaikki edellä mainitut mittarivaihtoehdot ovat toki tärkeitä keke-työn indikaattoreita, mutta liittyvät kuitenkin enemmän Oamkin toimintakykyyn (eng. performance) kuin Oamkin keskeiseen tehtävään eli opetukseen ja aluekehittämiseen (tki-toiminta). Opetuksen keke-sisältöjen tai tki-hankkeiden keke-vaikuttavuuden arviointi uskottavasti on hankalaa, mutta mahdollista. Oamk-tutkintojen matriisitarkastelu, jossa opintojaksojen osaamisalueet avataan, on ollut hyvä lähtökohta. Eri osaamisalueiden (mm. yrittäjyys-, kansainvälisyysosaaminen, kestävä kehitys, vuorovaikutustaidot) seuranta ja arviointi ovat kuitenkin osoittautuneet haasteellisiksi ja analyysi on jäänyt opintojaksotasolle. Nyt, kun uusia opintosuunnitelmia päivitetään, on hyvä myös miettiä matriisirakenteen uudistamista kohti tehokkaampaa ja läpinäkyvämmin seurattavaa mallia. Kuinka sinä toivoisit Oamkin opetusta ja tki-työtä seurattavan kestävän kehityksen näkökulmasta? Millaisia indikaattoreita toivoisit käytettävän, entä mitä muita yhteiskuntavastuun asioita mielestäsi pitäisi seurata?

 

Oamkin keke-tiimi
(oamk.ymparistotiimi[at]oamk.fi)

 

Asiasta lisää:

Kohti aktiivista osallistumista ja resurssiviisaita ratkaisuja - meillä ja muualla?

Oulun ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Towards European Societal Sustainability - eli TESS-puiteohjelmahankkeessa, jossa kahdeksan tutkimusorganisaatiota kuudesta eri maasta yhdistävät voimavaransa ja osaamisensa paikantaakseen ne innovatiiviset ruohonjuuritason yhteisöaloitteet, jotka kansankielisesti ilmaistuna rakentavat parempaa huomista. Työ on juuri käynnistynyt, ja keskustelu hankkeen keskeisistä avaintermeistä käy vilkkaana. Yhteisymmärryksen saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta tiedämme puhuvamme samoista asioista ja pystymme sopimaan yhteisistä menettelytavoista. Työ on aidosti monialaista, ja oman vivahteensa tuovat erilaiset kulttuurimme. 

TESS- hankkeen keskeisiä tavoitteita on siis paikantaa ja luokitella erilaisia innovatiivisia yhteisöaloitteita, jotka arvioidaan ja luokitellaan laajan kriteeristön avulla paremmuusjärjestykseen. Kiinnostavimpia ovat ne aloitteet, jotka osoittavat pitkäikäisyyttä (eli kestävyyttä) ja omaavat potentiaalia siirryttäessä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa ja ilmastotehokkaita käytänteitä. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Sitra, peräänkuuluttaa omilla sivuillaan kehittämishankkeilta resurssiviisautta, ja painottaa paikallistaloutta sekä omavaraisuutta etsittäessä mallinnettavia ratkaisuja. Samat teemat löytyvät myös TESS hankehakemuksesta.

Mutta mitä nämä innovatiiviset yhteisöaloitteet sitten ovat? Olisivatko niitä esimerkiksi hyvät ja tehokkaat kimppakyyti-palvelut, erilaiset ruokapiirit, kumppanuusmaatalous tai kaupunkiviljely-yhteisöt? Emme tarkkaan ottaen vielä tiedä. Olisiko sinulla ehdottaa jotain aloitetta arviointiimme? Aloitteiden haravointi käynnistyy jokaisessa osallistujamaassa pian, ja kriteereitä aloitteiden ja menestystekijöiden (ns. success factor) arviointiin määritellään parhaillaan. Hyvää työtä tehdään toki jo paljon. Muun muassa Lappeenrannassa toimitaan ennakkoluulottomasti kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi, ja yksi innovatiivisista ja mallinnettavista aloitteista saattaakin löytyä itärajalta. Kaupungilla on tukenaan vahvasti kestävään kehitykseen sitoutunut teknillinen yliopisto, josta löytyy Suomen ensimmäinen Green Campus ja ainoa aurinkotalouden professuuri.

Oulun ammattikorkeakoululla on nyt tuhannen taalan paikka omien kestävien innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseksi, keskittyväthän toiminnot jatkossa kahdelle kampukselle, mikä saattaa entistä tiiviimmin yhteen eri koulutusalat ja toimintakulttuurit. Väitetään, että parhaimmat innovaatiot syntyvät juuri erilaisissa rajapinnoissa, ja tämä mahdollisuus tulee Oamkissa käyttää. Yksi kehitettävä potentiaali saattaisi löytyä Kotkantien kampuksen laajasta kattopinta-alasta, jota voisi hyödyntää erilaisiin hajautetun energiantuotannon käyttötarpeisiin sekä viherkattoina hulevesitorjuntaan ja hiilinieluina. — Kuten TESS-hanke korostaa, nämä talkoot edellyttävät aktiivista osallistumista meiltä kaikilta.

Outi Virkkula, outi.virkkula(at)oamk.fi
Luonnonvara-alan yksikkö

TESS-hankkeen sivut: http://www.pik-potsdam.de/research/climate-impacts-and-vulnerabilities/projects/project-pages/tess/tess-1

Sitran sivut: http://www.sitra.fi/ekologia/resurssiviisaus

Aurinkoenergiasta apua viljankuivaukseen

Ollessani opiskelijana Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa epäilin professorin esittämiä lukuja maanviljelyn polttoaineen kulutuksesta. Varsinkin viljanviljelyn ja viljankuivauksen polttoöljyn kulutukset kuulostivat hirveiltä, hehtaarin kyntö vei professorin mukaan 25 litraa, puinti 15 litraa ja viljankuivaus 60 litraa. Kokonaiskulutuksen kaikki työvaiheet huomioon ottaen yhteensä 116 litraa.  Näitä karmeita lukuja kuulostellessa mietin miten kulutuksia saisi pienennettyä. Pellon muokkaustyöt on pakko tehdä, tietysti muokkausmenetelmällä on vaikutusta kulutukseen, mutta polttoainetta aina kuluu. Vilja täytyy myös käsitellä säilyvyyden takia joko kuivaamalla tai muuten.

Viljankuivaus on lämpöenergiaa paljon kuluttava työvaihde, ja valitettavan iso osa viljankuivureista saa lämpönsä polttoöljystä, joka on uusiutumatonta sekä Suomen rajojen ulkopuolelta ostettavaa energiaa.  Viljankuivaukseen käytetty polttoöljy voidaan korvata muilla polttoaineilla esim. hakkeella tai pelletillä, mutta myös aurinkoenergiaa voidaan käyttää lisälämmön lähteenä viljankuivaukseen, kuten Lumijoella ja Hailuodossa on tehty.

Aurinkoenergiasta apua viljankuivaukseen

Kuva 1. Jorma Marttilan mukaan hänen kuivurinsa säästää viljankuivauksen energiakustannuksista ison summan vuodessa.

Kestiläläinen keksijäyrittäjä Jorma Marttila on rakentanut siikajokisen Aaro Kannialan tilalle automatisoidun kertatäyttöisen viljan- ja erikoiskasvikuivurin (ks. kuva 1), jonka kuivausilmaa lämmitetään aurinkoenergian avulla. Myös lisälämmön syöttäminen esimerkiksi lämpökeskuksesta onnistuu helposti. Marttilan mukaan kuivuri sopii erinomaisesti pienelle tai keskikokoiselle viljatilalle tai kotieläintilalle, joka viljelee oman rehuviljansa. Marttila sanoo myös ratkaisseensa kertatäyttöisille kuivureille tyypillisen kuorettumis- ja seulomisongelman. Sähköä kuivurissa kuluu muutaman satasen edestä vuodessa, mikä on vähän verrattuna polttoainelaskuun, jos kuivuri olisi polttoöljyä käyttävä lämminilmakuivuri.

Ossi Suomela rakensi BioE-logiankoulutuksessa keväällä 2013 kaksi kappaletta aurinkolämpökeräimiä, joiden lisäksi hän rakensi kotonaan neljä keräintä. Nyt nämä, yhteensä kuusi keräintä on asennettu hänen tilalleen Hailuotoon, ja ne ovat keränneet kesän auringonsäteilyenergiaa. Keräimet on asennettu omana piirinään tilan lämpökeskuksen varaajaan, ja niiden antamaa lämpöä käytetään tilan asuinrakennuksen, vanhan navetan, puuverstaan ja viljakuivurin lisälämmön lähteenä. Ossi vaikutti tyytyväiseltä aurinkolämpökeräimiin kun vierailimme hänen tilallaan elokuun puolessavälissä (ks. kuva 2). Auringosta saatava lämpöenergia sopii hyvin viljan kuivaamiseen, koska puintien aikaan auringosta saadaan vielä hyvin säteilyenergiaa, joka on helppo muuttaa lämmöksi aurinkolämpökeräimellä.

Aurinkoenergiasta apua viljankuivaukseen

Kuva 2. Hailuotolainen viljelijä Ossi Suomela ja BioE-logian projektipäällikkö Ritva Imppola tarkastelevat Suomelan tilalle asennettua aurinkolämpökeräintä.

Askarruttaako sinua jokin uusiutuva energianmuoto, josta haluaisit koulutusta? Ota yhteyttä BioE-logian henkilökuntaan, niin räätälöidään sinulle sopiva koulutus tai työpaja aiheesta. Myös uusia aurinkoenergiakursseja järjestetään, seuraa http://www.oamk.fi/hankkeet/bioelogia.

Projektisuunnittelija Mikko Posio 040-1415221
Projektipäällikkö Ritva Imppola puh. 050-5722404