Oamkin hyviä kestävän kehityksen käytänteitä etsimässä

Lukuisten auditointien yhteydessä (sisäiset ja ulkoiset laatu- ja ISO14001-ympäristöauditoinnit) on tullut moneen kertaan ilmi, että Oamkin pitäisi tunnistaa hyvät käytänteensä, tehdä niistä yhteisiä ja kehittää niitä eteenpäin. Yksi tällainen koskee materiaalien jakoa. Heimo- (ja Oiva) intraneteissä meillä on mahdollisuus yhteisponnistuksella saada hyvät, ekologiset ja taloudelliset käytänteet laajempaan levitykseen. Tätä visaista ongelmaa kutsun ratkomaan niin opettajat kuin suunnittelijatkin (alun perin lista oli tarkoitus tehdä opettajille, ja nimenomaan ajatellen materiaalien jakoa opiskelijoille).

Teuvo Pakkalan kampuskeke-tiimi pisti ajatustyön alulle, ja tiivistimme omasta mielestämme parhaat käytänteet yhdelle paperiarkille sopivaksi. Ohjeistus lähti kuitenkin rönsyilemään, kun huomasimme, että kampuksilla on kovin erilaisia ohjeistuksia ja käytäntöjä. Yhdet ohjeet eivät välttämättä sovi kaikille.

Materiaalien jakoon liittyen ohessa muutama esimerkki erilaisista käytänteistä:

  • Kopioinnin periaatteet vaihtelevat. Toisaalla käytössä on ehdoton kielto siihen, että opiskelijoille ei saa kopioida mitään, kun taas toisaalla otetaan isojakin tulostenippuja ja jaetaan niitä opiskelijoille. Kopioita saatetaan ottaa myös harjoitus kerrallaan, ja niitä jaetaan pitkin lukuvuotta pienemmissä erissä.
  • Joskus opiskelijan tulee toimittaa opettajalle harjoitus- ym. raportit paperille printattuna. Kuulemani mukaan tuokaan ei välttämättä ole hyvä ratkaisu, sillä opiskelijoiden tulostimilla ei aina voi ottaa kaksipuoleisia + kaksi sivua yhdelle puolelle -tulostuksia. Oamkin paperinkulutus toki pienenee, jos opiskelija printtaa omilla papereillaan. Jos opettaja tulostaisi itse, hän ehkä voisi tulostaa työn ekologisemmin. Paras käytänne olisi tietysti se, että ei tulosteta ollenkaan. Se vaatisi uusien toimintatapojen opettelua.

Aloitetaan tämä hyvien käytänteiden etsiminen materiaalien jaosta ja siihen liittyvästä ideoinnista. Meillähän voi lopputuloksena olla sarja hyviä keke-käytänteitä Niksi Pirkan tyyliin. Niksi Pirkkaan on tullut vuodesta 1974 jo yli 100000 niksiä. http://www.pirkka.fi/niksit

Käythän tutustumassa Oamkin keke-tiimin työstämään koosteeseen erilaisista materiaalin jakoon liittyvistä hyvistä käytänteistä – löytyy muuten Heimosta: https://heimo.oamk.fi/ajankohtaista/?kieli=&kid=60&id=43131 Jos kevätauringon inspiroimana satut saamaan uuden hyvän idean, lisääthän sen kommentteihin. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, miten eri kampuksilla ja tutkinto-ohjelmissa käytänteet vaihtelevat, joten voit laittaa niistäkin kommentteja.

Lisäksi voit lähettää kommentteja myös allekirjoittaneelle sähköpostilla. Oamkin keke-tiimi päivittää koosteversion hyvistä käytänteistä saamiensa palautteiden pohjalta.

Aurinkoisia hiihtolomapäiviä toivotellen,

Minna Kamula
mkamula(at)oamk.fi
Teuvo Pakkalan kampuksen keke-vastaava

Anna hyvän kiertää

 

                                               Oamkilaisten SPR:lle lahjoittamat paketit

Joulu jättää jäljen. Useille tulee mieleen lapsuuden joulut; jouluvalmistelut kotona ja koulussa, joululaulut, kihelmöivä odotus jouluaattona, kuusen koristelu, joulusauna, jouluateria, joulukirkko, kiireetön yhdessäolo. Nämä muistot tuovat hyvän mielen.

Miten me tänä jouluna voimme kierrättää hyvää mieltä ympärillemme? Tähän meillä on ollutkin jo yksi mahdollisuus, kun perinteinen Anna Hyvän Kiertää –kiertue oli kampuksillamme marraskuussa. Saadut lahjoitukset vievät joulumieltä vähävaraisiille lapsiperheille Suomen Punaisen Ristin järjestämässä joulujuhlassa. Kiitos kaikille lahjoittajille!

Joulun perinteisiin kuuluu muistaa läheisiä ja ystäviä lahjalla. Joululahjoiksi voimme antaa palveluja, elämyksiä, osaamista, kestäviä - tai kierrätystuotteita. Lapsiystäville voimme tarjota askarteluhetken, luontoretken, yhteisen sunnuntaipäivän vieton tai iltapäivän leikkipuistossa. Pienen lapsen vanhemmille voi lastenhoito- tai siivousavun tarjoaminen olla paras lahja. Yhteinen aika yksinäisen tai vanhuksen kanssa merkitsee kaikille paljon, usein erityisesti lahjan antajalle.  Huonokuntoiselle tai iäkkäälle ystävälle voimme tarjota kaupassa käyntiapua tai lehden lukemista. Lahjan ei tarvitse olla tavara, vaan se voi olla jotain sellaista, mistä lahjan vastaanottajalle tulee hyvä mieli.  Kun annat lahjaksi palveluja, elämyksiä tai aikaa, hyvä kiertää ja samalla säästät luontoa ja vähennät jätteen määrää. Ekologisesta näkökulmasta voisi myös pohtia, onko lahja yleensä tarpeellinen.  

Useiden järjestöjen ja organisaatioiden kautta voit antaa läheisillesi aineettoman lahjan, kuten lapselle jalkapallon tai koulupuvun, nuorelle koulutuspaketin, äidille puutarhan tai isälle vuohen.  Tällaisen lahjan voit ostaa internetin kautta. Eettinen ja ekologinen lahja tuo hyvää mieltä lahjan saajalle ja auttaa kehitysmaiden ihmisiä. Näin hyvä kiertää!

Tulevana jouluna voimme antaa lahjan ympäristöllemme tekemällä jotain toisin. Laitetaan tietokoneet kiinni, ainakin yhdeksi päiväksi. Tärkeimmät asiat eivät vaadi juuri lainkaan luonnonvarojen kulutusta. Vietetään aikaa läheisten kanssa. Nautitaan yhdessäolosta. Samalla saamme ladatuksi omia akkujamme. Joulun juhlaan valmistautuessa voimme pitää mielessä; vähemmän on parempi, vain välttämätön on tarpeen.  Jaetaan hyvää mieltä ympärillemme. Annetaan hyvän kiertää.

Iloista joulumieltä!

Leila Laitila-Özkoc

Sosiaali- ja terveysalan yksikkö , Professorintien kampuksen keke -vastaava

Vihreän joen rannalla

                                                                          Jäälinoja                                                                                                                                   © Birger Ylisaukko-oja

Tiesitkö, että alle millimetrin mittaisella Daphnia-vesikirpulla on huomattava merkitys järvien ekosysteemin ja ravintoketjujen toimivuudessa? Daphnia-vesikirput voivat suodattaa koko järven vesimäärän n. 3-4 päivän välein. Ne ovat siis erittäin tehokkaita levänsyöjiä. Jos järven kalakanta on rehevöitymisen myötä liian suuri, kalat syövät eläinplanktonin (johon Daphniakin kuuluu) ja järven veden laatu heikkenee. Järven ravintoketjua kunnostamalla ja hoitamalla voidaan parantaa veden laatua, kalakannan rakennetta ja vesilintujen olosuhteita. Tämän ja paljon muuta mielenkiintoista vesistöjen kunnostamiseen liittyvää opin marraskuun lopulla järjestetyssä VYYHTI-hankkeen loppuseminaarissa.

Seminaarin toisen päivän aiheet käsittelivät järvien kunnostusta ja paikallisten ihmisten yhteistyötä vesistöjen kunnostuksessa. Useimmiten aloite vesistöjen kunnostukseen lähtee ihmisiltä, jotka asuvat tai mökkeilevät vesistöjen välittömässä läheisyydessä. Tämän päivän suuren mittaluokan ympäristöongelmien edessä voi joskus tuntea voimattomuutta. Ihmisten on helpompi etsiä ratkaisuja ongelmiin, joilla on yhteys heidän jokapäiväiseen elämäänsä ja elinympäristöönsä. Esimerkiksi Kiimingin ja Jäälin alueella toimii aktiivinen vesienhoitoyhdistys, joka on julkaissut Vesienhoidon käsikirjan, jota muut vastaavat yhdistykset voivat hyödyntää suunnitellessaan oman alueensa vesistöjen kunnostushankkeita. Tällaiset paikalliset toimet voivat olla mahdollisuus vaikuttaa suurempaankin yhteiskunnalliseen muutokseen.

Puhtaat luonnonvesistöt ja puhdas juomavesi ovat suomalaisille tärkeä arvo. Arvostus näkyy myös esimerkiksi siten, että veden läheisyys voi nostaa kiinteistön arvoa merkittävästi. Maanmittauslaitoksen mukaan alle 50 m päässä vesistöstä sijaitsevat tontit ovat hinnaltaan kaksin, jopa kolminkertaisia verrattuna kauempana rannasta sijaitseviin tontteihin. Järvet sekä joet ovat myös kautta aikojen inspiroineet muusikkoja ja kuvataiteilijoita. Makea vesi on eräs Suomen tärkeimmistä luonnonvaroista, jonka merkitys tulevaisuudessa tulee vain kasvamaan. Usein ei tulla ajatelleeksi, että vesistöjen kunnostuksella voidaan vähentää myös järvien ilmakehään vapauttaman hiilidioksidin määrää. Ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi voidaan saavuttaa hyötyjä, jotka näkyvät konkreettisemmin asukkaiden arjessa. Ihmisten elämänlaatu paranee virkistyskalastusmahdollisuuksien, uimarantojen viihtyisyyden ja puhtauden sekä kauniimpien maisemien muodossa.

Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat asuinalueidensa lähellä olevia vesialueita ja ovat usein myös valmiita osallistumaan vesistöjen kunnostukseen, joko talkoilla tai lahjoittamalla rahaa kunnostushankkeeseen. Hiilidioksidipäästöjen vähenemistä ei välttämättä tunnisteta vesistöjen kunnostuksen tavoitteena tai seurauksena, mutta sen mainitsemisesta voisi olla hyötyä esimerkiksi projektirahoituksen hakemisessa. Usein toiminnan aloittaminen vaatii jonkin verran ulkopuolisten asiantuntijoiden apua, jotta saadaan tehokkaita tuloksia aikaan. VYYHTI-hankkeessa mukana olleet kunnostuskohteet ovat saaneet apua mm. rahoitushakemusten ja kunnostussuunnitelmien tekemiseen.

TESS-tutkimushankkeessa tekemämme selvitystyön myötä olemme tämän syksyn aikana tutustuneet useisiin Suomessa toimiviin ruohonjuuritason aloitteisiin, joilla pyritään mm. parantamaan oman lähiympäristön tilaa ja vaikuttamaan sitä kautta alueen ihmisten elämänlaatuun. Sustainable communities-sivustolle on paikannettu useita toimijoita kuudesta EU maasta ja lisää on tulossa. Toimet jotka tähtäävät elinympäristön parantamiseen voivat tuottaa hyötyjä myös ilmastolle. Ympäristövaikutusten lisäksi vesistöjen kunnostuksella ja muulla yhteisöllisellä toiminnalla on myös positiivisia sosiaalisia vaikutuksia

Olisiko tässä tarpeeksi syitä lähteä ottamaan selvää oman asuinalueen tai vaikkapa mökkipaikkakunnan ruohonjuuritason toiminnasta?

Johanna Pihlajamaa

Projektisuunnittelija, TESS-hanke

Tekniikan ja Luonnonvara-alan yksikkö

Oamkin kestävän kehityksen osaaminen uudessa opsissa

Oamkin käynnissä olevat ops-uudistukset ovat mietityttäneet paitsi meitä Oamkin keke-tiimiläisiä, myös Inpectan ISO 14001 ympäristöjärjestelmän auditoijaa. Hän jätti seuraavan kommentin lokakuisessa seuranta-arviossaan asian tiimoilta (koski etenkin Liiketalouden yksikköä):

” VK6
(…) Liiketalouden yksikössä kestävä kehityksen opintojakso suunnittelu ja mukaan tuonti koulutukseen oli vielä alkuvaiheessa Green Thinking –kokonaisuuden jälkeen, jossa riskinä on

  • miten se käytännössä näkyy (Green Thinking –kurssi oli aiemmin vahva ja näkyvä kokonaisuus)
  • eri kouluttajat suunnittelevat sen kursseihin oman harkinnan mukaan ja keke –asioiden osalta sitoutuminen/osaaminen kuitenkin vaihtelee”

Vaikka kommentissa viitattiin juuri Liiketalouden opsista poistuvaan Green Thinking kurssiin sekä tulevaan opsiin ja sen keke-sisältöihin, sama asia koskee kaikkia yksiköitä, sillä tulevassa opsissa pitäisi olla seuraavat yhteiset osaamisalueet:

1. Viestintä ja vuorovaikutus
2. Yrittäjyys, työelämä ja luovuus
3. Kansainvälisyys
4. Kestävä kehitys

Osa näistä neljästä osaamisalueesta on huomioitu opsissa jopa määräämällä kurssin nimi, sisältö ja opintopistemäärä. Kestävän kehityksen kohdalla ei kuitenkaan ole erillistä ohjeistusta siitä, miten opetuksessa tulee huomioida tämä kaikille yhteinen osaamisalue. Pahimmassa tapauksessa kestävä kehitys jää täysin huomioimatta joidenkin koulutusohjelmien OPS-rakenteessa.

Tämän hetkisen tieteellisen tiedon mukaan kestävän kehityksen haasteiden ratkaiseminen on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oleellisin kysymys, ja tämä tulee huomioida kaikessa koulutuksessa. OPS-kehittämistyöryhmän muistiosta 15.9.2014, liite 2 ilmenee, että jokaisen Oamkin opiskelijan tulisi kestävästä kehityksestä osata seuraavat asiat:

”AMK-tutkinto
- Osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita toiminnassaan.
- Osaa edistää kestävää kehitystä ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta.
- Osaa toimia yhteiskuntavastuullisesti ja tarkastella oman toimintansa globaaleja vaikutuksia.

Master-tutkinto
- Osaa arvioida kriittisesti organisaationsa arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen lähtökohdista.
- Osaa tehdä ratkaisuja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon yksilön, organisaation ja yhteiskunnan näkökulmat.
- Osaa edistää yhteiskuntavastuullisuuden arvoja ottamalla huomioon globaalit vaikutukset.”

Kenen vastuulle siis jää se, toteutuvatko nämä uuden opetussuunnitelman mukaiset osaamisalueet? Jos joillakin koulutusohjelmilla on kestävän kehityksen kursseja vain valinnaisina kursseina, voi olla, että osa opiskelijoista ei millään kurssilla törmää kyseiseen osaamisalueeseen. Onko Oamk pannut päänsä pensaaseen aikamme tärkeimmän haasteen osalta, kun se ei ole tehnyt tarkempaa ohjeistusta kaikille opiskelijoille pakollisesta kestävän kehityksen opintojaksosta?

Toivoisinkin Oamkin keke-tiimin puolesta, että jokainen koulutusohjelmavastaava kävisi oman koulutusohjelmansa kurssit läpi ja tarkistaisi mihin kursseihin keke-sisältöjä voidaan sijoittaa, mikäli koulutusohjelmassa ei ole erillistä keke-kurssia, joka antaa kattavan tietämyksen kestävän kehityksen eri osa-alueista. Olisi myös hyvä, jos nuo keke-sisällöt kirjoitettaisiin kurssikuvauksiin, jolloin esimerkiksi opettajan vaihtuminen ei vaikuta kurssin sisällön muuttumiseen.

Meillä Oamkissa kestävä kehitys ymmärretään hyvin laajana terminä ja olisi tärkeää, että niin opiskelijat kuin henkilökuntakin ymmärtäisivät sen kattavan muutakin kuin vain ekologisesti tärkeän toiminnan. Oamkin neljä kestävän kehityksen vastuualuetta ovat:
- ekologinen (negatiivisten ympäristövaikutusten ehkäisy: energian, materiaalin ja veden kulutuksen vähentäminen)
- taloudellinen (mm. ekotehokkuus)
- sosiaalinen (työ- ja opiskeluhyvinvointi) ja
- kulttuurinen vastuu (monikulttuurisuuden edistäminen).

Näistä kaikista osa-alueista olisi hyvä saada tuleviin opseihin jotain sisältöä.

Edellä mainituista vastuualueista ja muista keke-asioista, kuten Oamkin kestävän kehityksen politiikasta löytyy lisätietoa www-sivulta http://www.oamk.fi/tietoa_oamkista/kestava_kehitys/toimenpideohjelma/2015/

Minna Kamula,
Liiketalouden yksikkö, Teuvo Pakkalan kampuksen keke-vastaava 

Syyskuun superviikolla tarjolla hyvää mieltä

Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa
Kerro mulle miten historiaa luetaan
Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me voidaan tehdä ihan mitä halutaan

Näin toteaa räpartisti Paleface Miten historiaa luetaan -kappaleessaan. Paleface on vuosittain vietettävän Kansainvälisen Liikkujan viikon (16.–22.9.) suojelija. Tänä vuonna teemana on Hyvä Elämä, mikä antaa pohdittavaa meille jokaiselle. Kyseisellä viikolla voisimme kukin pysähtyä miettimään, mistä oma hyvä elämä koostuu. Samalla voisi pohtia teemaviikon keskeistä kehotusta: Mieti, miten kuljet. Kaikilla valinnoillamme on vaikutusta ympäristöön ja yhteiskuntaan. Motivan asettamana tavoitteena on viisas liikkuminen, jolloin tunnistetaan omaa liikkumista koskevien pienten muutosten vaikutukset energiankulutukseen. Pitkän tähtäimen päämääränä on oman arkiliikkumisen energiankulutuksen vähentäminen. Energiavaroja maapallolla on rajallisesti, ja niitä on syytä käyttää harkitusti.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna teemaviikko tuottaa hyvin erilaisia tapahtumia. Pääkaupunkiseudulla julkinen liikkuminen on tavanomaista edullisempaa, Lappeenrannassa toistetaan ”Mennään bussilla – aja ilmaiseksi paikallisliikenteessä” -tapahtuma, ja myös Jyväskylässä tarjotaan ilmainen joukkoliikenne Valon kaupunki -tapahtuman yhteydessä. Oulun kaupunki ei lupaa alennusta bussilippuihin ko. viikolla, mutta toki monenlaista ohjelmaa on tarjolla, mm. piristystä bussimatkalaisille 22.9. ja uusi Katutaide –ulkoilureitti. Tarkemman ohjelman löydät täältä.

Viikon aikana vietetään jo vakiintuneita teemapäiviä, johon jokainen oamkilainen voi osallistua.

  1. Kimppakyytipäivä 17.9. Mitäpä jos tänä päivänä joko a) jakaisimme kyydin opiskelu- ja/tai työpaikalle tai b) hyppäisimme tarjottuun kimppakyytiin.
  2. Etätyöpäivän 18.9. teemana on Työn uusi johtajuus. Etätyöt ovat arkipäivää useassa organisaatiossa. Se edellyttää työntekijältä kykyä oman työn johtamiseen ja virtuaaliseen yhteisöllisyyteen sekä esimieheltä ennen kaikkea luottamusta. Vuoden 2014 etätyöjohtajaksi valittiin LähiTapiolan palvelupäällikkö Tiina Tapanainen. Perustelut ja viisi vinkkiä etätyöjohtajille löytyvät täältä.
  3. Auton vapaapäivä 22.9. peräänkuuluuttaa, että pyhittäisimme ko. maanantain vapaapäiväksi autollemme ja tekisimme tarvittavat liikut kyseisenä päivänä vaikkapa pyöräillen tai julkisilla kulkuneuvoilla.

Kyseisen superviikon eräänlainen hyvän mielen mahdollisuuden huipentuma on Nälkäpäivä-keräys (18.–20.9.), jolloin jokaisella on lupa auttaa. Tämän vuotinen keräys on 34. lajissaan, ja varoja kerätään Punaisen Ristin katastrofirahastoon, jolla autetaan apua tarvitsevia kotimaassa ja ulkomailla. Punainen risti lupaa sivuillaan, että jokaisesta lahjoitetusta eurosta 85 senttiä menee avustuskohteeseen. Tämän vuoden erityisavunkohteena on Ebola-alue. Oamkin Heimosta ja Oivasta löydät myös Nälkäpäivään liittyvää tiedotetta.

Niin, Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me voidaan tehdä ihan mitä halutaan

Outi Virkkula,
Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Kansainvälinen liikkujan viikko: http://www.liikkujanviikko.fi/
Miten historiaa luetaan: Youtube-video http://www.youtube.com/watch?v=KbwgCZJNZDA