Miksi järkevä energiakeskustelu on niin vaikeaa – vai onko se?

Näkökulma vaikuttaa totuuteen

 
Energian tuotantoon liittyviä asioita voidaan katsoa hyvin monesta eri suunnasta, erilaisista lähtökohdista ja erilaisia reunaehtoja käyttäen. Tämä tarkoittaa, että samasta asiasta on hyvin erilaisia totuuksia tai mielipiteitä riippuen siitä, miten asian haluaa ilmaista. Mikään niistä ei välttämättä ole väärä, mutta usein niitä käytetään väärissä asiayhteyksissä ja väärin perustein tai pahimmassa tapauksessa tarkoituksellisesti vääristellen. On hyvä, että keskustelua käydään erilaisista näkökulmista, jotta asioista saadaan oikea ja totuudenmukainen käsitys eri näkökulmat yhdistellen. On esimerkiksi ihan eri asia, puhutaanko yksittäisen omakotitaloasukkaan valinnoista vai Suomen energia- ja ympäristöpoliittisista ratkaisuista.

Energiapoliittisessa keskustelussa mielipiteet ovat niin erilaisia, että voisi luulla joidenkin puhuvan vähintäänkin muunneltua totuutta. Kuten edellä mainitsin, asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen. Kun puhutaan säästöstä, hyvyydestä tai kannattavuudesta, sekoitetaan samaan yhteyteen erilaisia tarpeita ja lähtökohtia. Tärkein ero näkökulmissa on varmaan siinä, puhutaanko rahasta vai energian määrästä vai ympäristön kuormittamisesta vai jopa maapallon kestokyvystä. Täytyy siis hyväksyä, että keskustellaan erilaisista näkökulmista lähtien, mutta osallistujien ja kuulijoiden olisi hyvä tietää kunkin puhujan totuuksien reunaehdot ja tavoitteet.

Otetaan tähän väliin muutama esimerkki

 
Ensiksi voisi puhua sähköautojen päästöttömyydestä tai vähäpäästöisyydestä. Vaikka sähköautolla ei ajon aikana synny CO2-päästöjä, niin ei sähköautoa kuitenkaan voi pitää täysin päästöttömänä. Auton ilmastointilaitteessa käytettävien kasvihuonekaasujenpäästöjen ja auton valmistuksessa sekä käytöstä poiston yhteydessä syntyvien päästöjen lisäksi myös auton käyttämä sähköenergia on tuotettava. Se, miten paljon sähköauton käyttämän sähkön tuottaminen tuottaa CO2-päästöjä, riippuu sähkön tuotantotavasta, ja jälleen kerran myös käytetyistä laskennan perusteista. Tarkastellaan esimerkiksi pientä bensiinikäyttöistä autoa ja pientä täyssähköautoa. Saksassa sähköauton hiilidioksidipäästöt olivat viime vuosina noin 25% suuremmat bensiinikäyttöiseen autoon verrattuna (eli 98 g/km ja 79 g/kWh). Tämä tulos saadaan, kun laskennan perustana käytetään Saksan sähköntuotannon keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä viime vuosien tilastojen mukaan (ominaispäästö n. 550 g/kWh). Sähkön rajatuotannon perusteella laskettaessa tulos olisi vielä huonompi. Tätä asiaa ei juuri näe käsiteltävän, kun sähköautoilusta puhutaan.

Kuva 1. Kukkaset Moottori-lehdelle asiallisesta uutisoinnista (kuva © V-M Mäkelä)

Moottori-lehti (nro 1/2017) teki miellyttävän poikkeuksen tekemässään sähkö- ja kaasuauton päästövertailussa kertomalla laskelmiensa lähtötiedot. Tulokset oli laskettu sekä Suomen keskimääräisen sähkön ominaispäästön (noin 150 g/kWh) ja marginaalipäästön (500-600 g/kWh)1 perusteella. Moottorilehden mukaan keskimääräisellä ominaispäästöllä täyssähköauton päästöt (38 g/km) ovat suuremmat kuin biokaasuauton (31 g/km), ja rajakulutuksen (todellinen lisäkulutus) perusteella (104 g/km) suuremmat kuin bensiinikäyttöisellä perheautolla.

Toiseksi, kun puhutaan jonkun ratkaisun säästöstä, tarkoitetaanko rahaa, energian määrää vai päästöjen määrää vai kulutettavien luonnonvarojen määrää. Helsingin Sanomat uutisoi 30.6.2016, että ilmalämpöpumpuilla saavutetaan 40% säästö. Mitä uutisessa tarkoitetaan säästöllä? Tarkastellaanko yksittäisen talon tarvitsemaa lattialämmityksen lämmitysenergiaa vai ulotetaanko tarkastelu kaikkeen rakennuksen energiantarpeeseen, kuten sähköön ja lämpimään käyttöveteen? Huomioidaanko tarkastelussa, kuinka paljon talon käyttämän energian tuottamiseen tarvitaan resursseja tai raaka-aineita? Vai tarkastellaanko peräti koko maapallon resurssien riittävyyttä ja ympäristön kuormittumista? Mainittakoon tässä, että varsinainen tutkimus, jota uutisessa käsiteltiin, oli tehty hyvin, ja käytetyt laskennan perusteet oli esitetty asianmukaisesti.

Kun tarkastellaan lämpöpumpun hyötyjä laajemmassa kontekstissa on huomioitava, miten rakennuksen tarvitsema energia tuotetaan ja mitä energiaa rakennuksessa käytetään. On aivan eri asia verrata esim. suoraa sähkölämmitystä, kaukolämmitystä tai haketta tai pellettejä käyttävää lämmitystä ja lämpöpumpuilla saavutettuja kokonaishyötyjä. Suomen ilmastopaneelin raportin mukaan[1] mikäli lämmitykseen käytetään lämpöpumppua kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa (CHP) tuotetun kaukolämmön sijasta, nykytilanteessa päästöt kasvat. Lisäksi mitä enemmän sähkön siirtoyhteyksiä Euroopan tasolla tulevaisuudessa on, sitä huonompi ratkaisu lämpöpumppu on päästöjen vähentäjänä. Tämä johtuu siitä, että on erittäin todennäköistä, että marginaalituotanto on hiili tai kaasulauhdetta. Verrattuna suoraan sähkölämmitykseen lämpöpumppu on kuitenkin erinomaisen hyvä vaihtoehto.

Mikään tarkastelunäkökulma ei välttämättä ole väärin. Jokainen voi katsoa asioita omista lähtökohdistaan. Väärin sen sijaan on käyttää erilaisilla perustella tehtyjen tutkimusten tuloksia väärässä yhteydessä. Erityisen paha asia on, jos vääriä reunaehtoja käytetään hyväksi energiapolitiikkaa tehtäessä.

Kuva 2. Halutaanko puhdasta vai halpaa? (kuva © V-M Mäkelä)

Jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä


Jokainen saa vapaasti tehdä omat energiaratkaisunsa esimerkiksi eurojen perusteella. On kuitenkin erittäin harmillista ja myös haitallista, mikäli energiapolitiikkaa tehdään väärillä perusteilla. Tehdään se sitten vahingossa tai tarkoituksella. Tänä päivänä lyhyen tähtäyksen taloudelliset laskelmat kuluttajan tai vaikka yrityksen kannalta antavat ihan erilaisen tuloksen kuin pidemmällä tähtäimellä tehtävä tarkastelu yhteiskunnan, luonnon ja uusiutumattomien resurssien riittävyyden kannalta. Lyhyellä tähtäimellä tarkoitan vielä 10-15 vuoden laskelmia ja pitkällä tähtäimellä sitäkin selvästi pidempää ajanjaksoa. Toki lyhyelläkin tarkastelujaksolla kuluttajien ja ympäristön reunaehdot antavat hyvin erilaisia tuloksia.

Suomi on kylmä maa, jossa tarvitaan paljon lämmitystä – vai onko näin?

 
Esimerkkinä CHP kaukolämmön korvaaminen maalämmöllä näyttää joillakin paikkakunnilla olevan kuluttajille kannattavaa, vaikka energiaresurssien ja polttoaineen käyttö kasvaakin. En voi ymmärtää miten energia voidaan hinnoitella niin kuin nykyään tehdään. Vaikka polttoaineen ja laajemminkin resurssien käyttö kasvaa esimerkiksi huonompana tuotannon hyötysuhteena tai kuljetuskustannusten lisääntymisenä, niin energia myydään asiakkaille halvemmalla. Tämä tapahtuu jopa silloin, kun asiakas vaihtaa käyttämäänsä energiamuotoa tai käyttötapaa. Siis asiakkaiden kustannukset pienenevät, energian tuottajien kustannukset kasvavat ja luonnon kuormittaminen lisääntyy! Vaikka sähkö ja lämpö tuotettaisiin puulla, ja vaikka puun poltto on lähes kaikkien asiantuntijoiden mielestä ekologista, puun turha polttaminen ei varmaankaan sitä ole? Eikä taida olla taloudellistakaan.

Kuva 3. Polttopuuta poltettavaksi vai hyödynnettäväksi (kuva © V-M Mäkelä)

Esimerkiksi Oulun tyyppisessä kaupungissa, jossa sähkö ja lämpöenergia tuotetaan pääosin puulla ja turpeella yhteistuotantona sekä jätevoimalaitoksessa, lisää kaukolämmitetyn rakennuksen muuttaminen lämpöpumpulla lämmitetyksi polttoaineen kulutuksen ainakin kaksinkertaiseksi kyseisen rakennuksen osalta. Sen sijaan suoran sähkölämmityksen kohteissa polttoaineen tarve vähenee, mikäli rakennukseen lisätään ilmalämpöpumppu tai vaihdetaan maalämpöjärjestelmä. Myös puulämmitteisen rakennuksen muuttaminen maalämmölle lisää yhteiskunnan tasolla hyvin suurella todennäköisyydellä polttoaineen käyttöä.

Kaukolämpötaloissa ilmalämpöpumpun käyttö on polttoaineen käytön ja luonnon kannalta epäedullista, sillä ilmalämpöpumppu säästää parhaiten silloin, kun yhteistuotannon kapasiteetti on yleensä vajaakäytössä, ja sillä voitaisiin tuottaa sähköä ja lämpöä parhaalla teholla. Sen sijaan kylmimmillä jaksoilla ilmalämpöpumpusta ei saada hyötyä, mutta silloin tälle hyödylle olisi oikeaa tarvetta. Suomen energiatekninen ongelmahan ei ole kylmyys ja suuri lämmön tarve, vaan vielä tätäkin suurempi sähkön tarve ympäri vuoden.

Ilmastopaneelin raportin1 mukaan energiatehokkuuden parantamiseksi olisi kannattavaa korvata maalämmöllä suoraa sähkölämmitystä. Tämä ei tietenkään tasaa talven kulutushuippuja kokonaan, mutta säästäisi sähköä vuositasolla. Ilmalämpöpumppu on halvempi vaihtoehto, ja se säästää sähköä vuositasolla, mutta on talviolosuhteissa huomattavasti tehottomampia kuin maalämpöpumput.

Palataan vielä siihen lämpöpumppututkimukseen. Kun tällaisia tutkimustulosten julkaisuja lukee olisi hyvä tietää, mitä säästöä tarkoitetaan. Puhutaanko energiasta vai rahasta. Mikäli kysymys on energiasta kiinnostaa, onko puhe lämmityksestä ja kuuluuko siihen myös lämmin käyttövesi, entäpä sähkö sen eri käyttökohteineen? Seuraavaksi jää miettimään, onko tarkastelu tehty yhdelle rakennukselle vai huomioidaanko laajempi kokonaisuus?

Talokohtaisessa tarkastelussa voidaan helposti jättää huomioimatta millä tavoin eri energiamuodot alueella tuotetaan. Samalla ei tarvitse miettiä päästöjä ympäristöön tai muita epämiellyttäviä asioita, kuten tarvittavan primäärienergian määrää, maapallon kestokykyä jne. Tutkimuksen oli tilannut ja maksanut lämpöpumppuala, joten sillä saattaa olla merkitystä tulosten julkaisusta laadittuun tiedotteeseen tai valittuihin reunaehtoihin. Uutisen mukaan yhdellä ilmalämpöpumpulla katettiin rakennuksen tilojen ja ilmanvaihdon lämmöntarpeesta 40-60 %. Tulos ei varmaankaan ole väärin, mutta mitä tulos todellisuudessa tarkoittaa? On tarkasteltu vai yhtä rakennusta ja vain osaa sen energiatarpeesta. Tarkastelussa ei ollut edes lämmin käyttövesi mukana, joka on kuitenkin yleisesti käsitetty osaksi lämmitysenergian tarvetta. Uutisessa ei myöskään viitattu sähköenergian kulutukseen tai siihen, millaista energian tuotantorakennetta on tarkasteltu, miten lämpöpumpun käyttämä ja muu talon tarvitsema sähkö tuotetaan? Tämä pieni uutinen on hyvä esimerkki siitä, miten monessa kohtaa voidaan jättää kertomatta lopputulosten kannalta oleellisia lähtötietoja ja oletuksia.

Palataan myöhemmin vähän tarkemmin yhdyskunnan tai muun laajemman alueen kannalta tarkasteltuna eri energiamuotojen päästöihin ja luonnonvarojen käyttöön.

Kuva 4. Pienvesivoimaa Lankoskella, tällaisia kun olisi paljon voisi puhdasta sähköä käyttää moneen paikkaan. (kuva © V-M. Mäkelä)

 

Veli-Matti Mäkelä, yliopettaja

Oamk, Energia ja automaatio

 


[1] Samuli Rinne, Sanna Syri, Ilmastopaneeli, lämpöpumput ja kaukolämpö energiajärjestelmässä, Suomen ilmastopaneeli, Raportti 3/2013

Vähemmän on enemmän – matkailussakin

Syyslomaa vietettiin Pohjois-Suomessa jokin aika sitten. Toivottavasti mahdollisimman moni lomalla olleista palasi töihin ja opiskelemaan akut ladattuina. Ironista kyllä, joskus lomalta tullessa voi tuntua, että on väsyneempi kuin lomalle lähtiessä. Suunnitelmallinen, aktiivinen ja dynaaminen kaukomatkailu voi jopa enemmän uuvuttaa kuin rentouttaa. Kun arki on usealle meistä enemmän tai vähemmän eri tasoista suorittamista, saattaa lomalta kaivata jotain ihan muuta. 

Lähimatkailu on nouseva vastatrendi massaturismille. Lapin yliopiston matkailun kulttuuritutkimuksen professori Soile Veijolan mukaan ihmiset haluavat kiireen keskellä pysähtymisen ja hiljaisuuden kokemuksia yhä enemmän. ”Ekoluksusta” on matkailu, jossa matkataan lähelle ja viivytään pitkään. Avainsanoja ovat luonnossa oleminen, läsnäolo ja rauhoittuminen. Lähimatkailija tuntee vastuuta ilmastosta ja paikallisesta kulttuurista. Ihmiset miettivät tarkemmin, mikä on oikeutettu tapa matkustaa, kun massaturismin lieveilmiöt alkavat ahdistaa. Hyvä lähimatkailukohde on Veijolan mukaan ”ekologinen, elämyksellinen, paikallinen ja tarkasti mietitty.” Paikallisten ihmisten kohtaaminen jonkin yhteisen tekemisen kautta on myös olennainen osa lähimatkailua. Tärkeää on myös oleskelu luonnossa. Luonnolla on lääketieteellisesti todistettuja hyvinvointivaikutuksia, jotka näkyvät vaikkapa sydämen sykkeen alentumisena ja stressihormonitasojen laskuna. Jo yllättävän lyhytkin aika, n. 10-15 min oleskelua luonnossa riittää saamaan aikaan näitä vaikutuksia. Säännöllisesti toteutettuna merkitys ihmisen hyvinvoinnille voi olla suuri. 

Tulevaisuuden matkailuyrittäjät joutuvat miettimään entistä tarkemmin, mitä nykyihminen kaipaa. Tähän pohdintaan tarjoavat apua palvelumuotoilun eri menetelmät. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen innovointia, kehittämistä ja suunnittelua muotoilun keinoin. Palvelumuotoilussa korostetaan asiakaskeskeisyyttä ja laadukkaan palvelukokemuksen tavoittelemista. Siinä muotoilulle ominaisia menetelmiä ja ajattelumalleja hyödynnetään useista esineistä, tiloista, ihmisistä ja prosesseista koostuvien kokonaisuuksien suunnitteluun. Palvelumuotoilun kokonaisvaltaisuus mahdollistaa sen soveltamisen palveluista ja palvelukokonaisuuksista aina yrityksen brändin, strategian ja liiketoimintamallien kehittämiseen asti.

Oulun ammattikorkeakoulun ja Metsähallituksen Kasvua ja hyvinvointia kulttuurista ja luonnosta (KASKU)-hanke järjestää luonto- ja matkailuyrityksille palvelumuotoilun työpajoja, joissa pyritään myös kehittämään uusia luontoa ja kulttuuria yhdistäviä palvelukonsepteja. Työpajoja järjestetään eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata. Tämän syksyn työpajoissa on käsitelty mm. palvelumuotoilun perusteita ja yrityksen palvelupolun luomista sekä keinoja, joilla retkeilyreittejä ja niihin liittyviä palveluita ja elämyksiä voidaan kehittää. Seuraava työpaja järjestetään tammikuussa Oulussa. Tarkemmasta ajasta ja paikasta tiedotetaan hankkeen www-sivuilla ja facebookin kautta joulukuun alussa. Pohjois-Pohjanmaalla on erinomaisia mahdollisuuksia kehittää lähimatkailukohteita ja palveluja, joille laadukkaasti toteutettuna riittää tulevaisuudessa varmasti myös kysyntää.

Johanna Pihlajamaa,
Projektikoordinaattori, KASKU-hanke 

Mitä kestävä kehitys on?

Oamkin keke- eli kestävän kehityksen tiimi kokoontui perjantaina 7.10. klo 14.00–15.30. Kävin ennen tuota OTE ry:n myymälässä ostamassa hieman evästä, sillä aikomuksenani oli kokouksen jälkeen kiiruhtaa suoraan harrastuksiini. Tuolla myymälässä minulta kysyttiin pilke silmäkulmassa, mainittuani kampusvierailuni tarkoituksen, että mitäs se kestävä kehitys oikein on. Vastasin tähän, myöskin pilke silmäkulmassa, että kestävä kehitys on paikalla pysymistä ja myös eteenpäin menemistä.

Saman päivän iltana, tarkalleen kymmentä vailla kahdeksan, mietin tätä blogia ja samalla pyörittelin tuota vastausta mielessäni. Silloin hoksasin, että huumorilla heittämäni vastaus, joka myös silloin kirvoitti naurut, onkin aivan totta. Tietyssä mielessä kestävä kehitys on paikallaan pysymistä. Kun teemme asioita kestävä kehitys mielessä, pyrimme luomaan asioita tai systeemeitä, jotka kestävät kaikista näkökulmista katsottuna. Tällöinhän periaatteessa jäämme paikallemme tai ainakin jätämme jotain paikalleen. Mutta toisaalta meidän kaikkien on myöskin pyrittävä eteenpäin, jotta voimme saavuttaa kestävän kehityksen päämäärän; tehdä asioita fiksummin eli pyrkiä jättämään tuleville sukupolville samat tai paremmat mahdollisuudet ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti.

Mitä nämä asiat tarkoittavat? Ympäristöministeriön mukaan ekologinen kestävyys tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemin toimivuuden säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista pitkällä aikavälillä luonnon sietokykyyn. Taloudellinen kestävyys puolestaan tarkoittaa lyhykäisyydessään tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden tarkoitus on ympäristöministeriön mukaan taata hyvinvoinnin siirtyminen myös seuraavalle sukupolvelle.

Kestävän kehityksen voi myös nähdä eräänlaisena puuna. Puun juuria voisi kutsua taloudeksi. Kun talous on kestävällä pohjalla, imee puu hyvin vettä maasta. Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä voisi kuvata puun lehdiksi. Lehtien viherhiukkasissa tapahtuu yhteyttämisreaktio, jossa vesi ja hiilidioksidi muuttuvat ravinnoksi. Tämä ravinto auttaa muita puun osia, kuten puun runkoa, jota voisimme kuvailla ekologiseksi kestävyydeksi. Kun juuret ja lehdet voivat hyvin, myös puun runko, eli ekologinen kestävyys voi hyvin. Tällöin puun rungostakin kasvaa kestävä.

Mitä tämä yksinkertaistettu esimerkki kertoo? Kestävä kehitys ei ole pelkkää kierrättämistä ja energian säästämistä. Kestävä kehitys on iso ja laaja kokonaisuus, joka käsittää kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Kun yksi osa-alue unohtuu, voi koko pakka mennä sekaisin. Toisin sanoen, kestävän kehityksen pitäisi olla kaikessa mitä teemme, se ydinjuttu.

Joni Huttula
Hallituksen jäsen, sosiaalipoliittiset asiat
Opiskelijakunta OSAKO
Lähde: 11.10.2016 http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys

 

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Matkailu avartaa, sanotaan. Eipä sillä, Oamkin kestävän kehityksen asiantuntijoiden ainutlaatuinen benchmarking-vierailu Etelä-Suomeen (25.–26.5.) tuotti roppakaupalla uusia ajatuksia, oivalluksia ja myös rohkaisua omalle työlle. Torstai-päivän tutustumiskohteena oli Metropolian ammattikorkeakoulu, jonne upea aurinko toivotti meidät tervetulleiksi. Kokoustimme Bulevardin toimipisteellä (kuva 1), ja isäntänä toimi kestävän kehityksen yliopettaja, Pentti Viluksela. Vilkkaan keskustelun aiheina olivat kestävä kehitys opetussuunnitelmissa, kestävän kehityksen työn organisointi ja yhteistyö. Vaihdoimme ajatuksia mm. Metropoliassa kehitteillä olevasta 30 opintopisteen kestävän kehityksen –opintokokonaisuudesta, Green office –työn edistymisestä (aloitettu v. 2010) sekä yhteistyöstä eri toimipisteiden kesken (opiskelijat, henkilökunta, sidosryhmät).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 1. Metropolian Bulevardin toimipiste.

Haasteet ja resurssit puhuttivat yleisesti, sillä muutoksen tuulet puhaltavat myös Metropoliassa. Toimintoja ollaan tiivistämässä, 20 toimipisteestä luovutaan ja siirrytään vähitellen neljän kampuksen malliin. Totesimme, että kestävän kehityksen sisäinen viestintä oli Metropoliassa mainiosti ratkaistu (ks. kuva 2). Inspiroiduimme Eeva Hara-Lindströmin kiinnostavasta monialaisesta ja vahvasti opiskelijalähtöisestä ”Thousands ideas for Baltic Sea” –innovaatiokurssista (10 op). Samoin mieleen jäi tuore pilotti, verkossa toteutettava Kestävä tulevaisuus ja monialainen oppiminen –täydennyskoulutuskurssi (5 op).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 2. Hieno roll-up Metropoliassa.

Keskiviikko-päivän päätteeksi hyppäsimme junaan ja matkustimme illaksi Lappeenrantaan. Tiiviin torstai-päivän isäntänä toimi teknillisen yliopiston kehittämispäällikkö Marko Kasurinen. Olimme jo ennakkoon todenneet, että viestintään LUT:issa on panostettu. Sade rytmitti aamua, kun saavuimme yliopistolle, jolloin ei voinut olla huomaamatta, että kyseessä oli Green kampus. Viesti oli kristallinkirkas (kuva 3). LUT:illa on pääkampuksellaan oma tuulimylly ja lukuisia aurinkopaneeleita (kuva 4), joilla tuotetaan energiaa. Tuotantolukemia seurataan suorana tasakatto-, aurinko-, julkisivu- ja autokatosvoimaloissa.

 

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 3. Näkymä LUT:in kampukselle saavuttaessa.

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?
 

Kuva 4. Aurinkovoimalan esittelyä kampuksen katolla.


LUT:in laatupäällikkö Annikka Nurkka kertoi ympäristö- ja laatujärjestelmien integrointityöstä. Heillä esim. sisäiset laatu- ja ympäristöauditoinnit on yhdistetty. Totesimme yksissä tuumin, että ilman järjestelmiä systemaattisuus kariutuisi ja tärkeät työt jäisivät ehkä lopulta tekemättä. Saimme kuulla kiinnostavista hyvinvoinnin arviointiin ja sen tukemiseen liittyvistä ratkaisuista. Tärkeässä osassa (henkilökunta) ovat mm. viikoittain täytettävä Fiilis- mittari sekä Great place to work –kysely. Tulokset ovat nähtävillä ja helposti todennettavissa henkilökunnan intrassa.

Professori Anne Jalkala piti innostavan esityksen LUT:in liiketalouden opetuksen ja tki-työn integroinnista, missä ohjaavana käsiteparina on ”kestävä arvonluonti”. Totesimme yhteneväisyyksiä teemoissa, joihin myös Oamkin liiketalouden opinnäytetöissä on pureuduttu (mm. cleantech). Ajatuksia herättäviä olivat myös Saimaan ammattikorkeakoulun, tki-johtajan Kirsi Viskarin esitys Saimian tki-työn painopisteistä ja haasteista, toimitusjohtaja Pertti Miettusen esitys Green Campus Innovations Ltd. –yliopistokiihdyttämön toiminnasta sekä professori Risto Soukan esitys ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmasta ja erityisesti sen Sustainability –sivuaineen sisällöistä. Ennen junaan kiirehtimistä keskustelimme vielä kiinteistöpäällikkö Harri Lumpeen kanssa kampuksen turvallisuus-asioista.

Paluumatkalla vaihdoimme ajatuksia, purimme intensiivisten päivien antia. Vierailu kahteen erilaiseen kohteeseen oli mielestämme erityisen onnistunut (iso kiitos @Pentti ja @Marko). Oamkissa kestävän kehityksen työtä tehdään askel kerrallaan, sinnikkäästi ja systemaattisesti. Valittu tekemisen muoto on toistaiseksi ollut sopiva ja aikaansaapa. Työmme organisoitumista kehuttiin, ja saimme ansiota ”yhteen hiileen puhaltamisesta”. Vaikka matkustamisessa on omat haittapuolensa (pitkät välimatkat, aikainen herätys, huono nukkuminen ym.), joskus on oikeasti mentävä riittävän kauas nähdäkseen lähelle.

 

MUKAVAA, RENTOUTTAVAA JA MIELTÄ AVARTAVAA KESÄÄ!

Outi Virkkula, Minna Kamula, Leila Laitila-Özkoc

Lisätietoa Oamkin kestävän kehityksen työstä löydät täältä

 

P.S. Siitä atomin halkaisusta: Vety ja atomi ovat Lappeenrannan oma versio lihapiirakoista. Täytteet eroavat siinä, että ainoastaan vetyyn tulee kinkkua. Testattiin, voimme lämpimästi suositella molempia. :-)

Kirjavat kestit

Ensimmäisen vuoden kirjastoalan opiskelijat järjestivät Teuvo Pakkalan kadun kampuksella 27.4. yliopettaja Jorma Niemitalon sekä Trapestin ja Otron kanssa yhteistyössä Kirjavat Kestit -tapahtuman.

 

Kirjavat kestit

Tapahtumaan liittyivät mm. murhamysteerirastit, joiden näyteltyjä kohtauksia (suomeksi ja englanniksi yleisön mukaan) seuraamalla saattoi onnistua ratkaisemaan sirkuksessa tapahtuneen murhan. Sata ensimmäistä rastien selvittäjää sai pienen palkinnon. Yhdessä näytelmäpätkässä leijonankesyttäjä juttelee sirkuksen tapahtumista ja ihmissuhteista sirkuksen pelottavan leijonan kanssa.

Kirjavat kestit

Lisäksi tapahtumassa oli e-kirjaesittelyjä, kirjavinkkausta ja askartelupajassa näytettiin, mitä kaikkea vanhoista kirjoista voi tehdä. Kirjanvaihtopisteissä kiersi päivän mittaan arviolta 500-600 kirjaa. Lisäksi saattoi kokeilla kirjansidontaa, tutustua vanhoihin kirjoihin sekä poseerata Jorma Niemitalon rakentaman jättiläiskirjan kanssa.

Kirjavat kestit

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli värikäs ja mukava kierrätystapahtuma. Toivomme jatkossakin Oamkin opiskelijoiden tekevän jotain vastaavanlaisia tempauksia!

Aurinkoista kevättä :)

t. Minna Kamula