Halinallen kootut seikkailut

Halinallen kootut seikkailut
Minun nimeni on Nalle. Olen touhukas karvaturri, joka nauttii elämästä aina kun siihen on mahdollisuus. Löysin omistajani eli parhaan ystäväni sattumalta eräänä jouluaattona, jolloin hän avasi minut pimeästä laatikosta. Ennen sitä päivää elämäni oli sekavaa ja hämärää, mutta hyvä ystäväni adoptoi minut tuolloin kotiinsa ja otti minut perheenjäsenekseen. 

Arkipäivinä, jolloin emäntäni on poissa kotoa, leikimme yhdessä Piki-koiran kanssa. Pikin kanssa touhuamme paljon ja välillä leikkimme riehaantuvat hieman liiankin villeiksi, jolloin Piki erehtyy ottamaan minut hampaisiinsa. Tällöin suuttuvat sekä minä, että emäntäni. Pikin kanssa olemme seikkailleet hyvinkin paljon, mutta ne tarinat taidan jättää seuraavaan kertaan.

Viikonloppuisin rentoudumme emännän kanssa hyvien elokuvien ja herkkujen parissa. Viimeisin katsomamme elokuva taisi kertoa pojasta, joka oli menettänyt vanhempansa ja jolla oli jonkunlaisia taikavoimia. Elokuvassa poika taisteli kahden ystävänsä kanssa pahaa miestä vastaan. Elokuva oli hyvä, mutta taisimme nukahtaa emännän kanssa ennen elokuvan loppumista, jolloin minulle ei selvinnyt missään vaiheessa elokuvan loppuratkaisua.

Päivittäisenä hupina seikkailen ympäri kotiani, sillä olen hyvin seikkailumielinen pehmolelu. Toisinaan retkeilen jopa makuuhuoneen ulkopuolella, jolloin emäntä joutuu etsimään minua pitkin asuntoa. Yleensä emäntä löytää minut kuitenkin makuuhuoneesta, jossa piileksin joko laatikossa tai sängyn alla. Piilopaikoistani löydän usein muitakin esineitä, joita emäntä on yrittänyt etsiä monta päivää. Paras ystäväni on hieman hölmö hävittäessään tavaroitaan, mutta kyllä minä hänestä silti välitän.

Voisin kertoa teille mielelläni itsestäni enemmän, mutta emäntäni tahtoo käyttämään tietokonettaan, jolla kirjoitan tätä tekstiä. Joten tyydyn nyt päättämään kirjoitukseni ja toivottelemaan teille hyviä päivänjatkoja.

-       Nalle

 

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Hei,

nimeni on Kike. Olen potkupyörä ja kuljetan Isäntääni joka arkipäivä kotoa kouluun ja takaisin. Nimi on lyhennös potkupyörän englanninkielisestä termistä Kickbike. Joskus Isäntäni on kutsunut minua mielenhäiriössä Debbieksi jonkun amerikkalaisen laulajattaren mukaan, mutta Kike on minusta parempi nimi. Välini Isäntäni kanssa ovat oikein hyvät, vaikka Isäntäni hermot ovatkin olleet ajoittain koetuksella, erityisesti silloin, kun jokin paikkani on ollut rikki ja Isäntäni on joutunut lähtemään yksin koulumatkalle.

Viikonloppuisin käymme huviajeluilla siellä täällä. Lauantaina 14. marraskuuta Isäntäni halusi lähteä oikein pitkälle lenkille kiertämään Oulua. Minä suostuin siihen, koska tunsin olevani riittävässä kunnossa siihen. Retki oli oikein mukava ja näimme matkan varrella monenlaisia maisemia, niin kaupunkia, merta kuin metsääkin. Reittimme kulki Kastellista Karjasillan ja Raksilan kautta keskustaan, sieltä Pikisaaren ja Nallikarin kautta Tuiraan, jossa pidimme ruokatauon. Tuirasta ajoimme melko suoraan takaisin kotiin, koska vesisade alkoi yltyä. Tämän kummempia en ajatellut tarinoida, sillä Isäntäni ottamat kuvat kertonevat retkestä enemmän kuin tuhat sanaa. Olen yrittänyt yhdessä Isäntäni kanssa kuitenkin sepittää kuviin jonkinlaiset ja toivottavasti mahdollisimman osuvat kuvatekstit.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Aamulla isäntäni tuli hakemaan minut pyöräkellarista. Isännän otettua minut telineestä lähdimme välittömästi matkaan.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Kastellin modernia monitoimitaloa.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Karjasillalla oli mukava pyöräillä idyllisennäköisten rintamamiestalojen lomassa.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Pidimme lepotauon Raksilassa Isäntäni suosikkijääkiekkojoukkueen kotiareenan luona. Kärpät taisivat olla saalistamassa, koska niitä ei näkynyt lähettyvillä lukuunottamatta ikkunassa olevaa logoa.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Saavuimme keskustaan ja palloilimme hetken aikaa Rotuaarilla, kunnes jatkoimme taas matkaa.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Heti kohta pysähdyimme kuitenkin pääkirjastolle. Isännällä teki mieli kahvia. Jostain syystä hän tykkää jäähallien lisäksi myös kirjastoista.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Sitten jatkoimme matkaa Pikisaareen, jossa tutustuimme vuoropysäköinnin saloihin.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Nallikari oli retkemme kaukaisin etappi. Jaksoimme kuitenkin ajella myös takaisinpäin välillä taukoja pitäen, eikä kumpikaan meistä tarvinnut taksia.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Nallikarista ajoimme Toppilansaareen tervehtimään Alpoa. Kävin hetkeksi makuulleni oikoakseni jäseniäni.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Tuirassa pidetyn ruokatauon jälkeen suuntasimme jo kotia kohti. Lasaretinsaaressa pysähdyimme hetkeksi katsomaan joulukuusta.

Kiken ja Isännän Tour d'Oulu

Ennen kotiin menoa pysähdyimme vielä entisen Åströmin tehtaan vesitornin luona. Mielestämme se näyttää hienommalta kuin monet uudemmat vesitornit.

Tässäpä olikin kaikki mitä minulla ja Isännälläni on kahden viikon takaisesta retkestämme sanottavaa.

Terveisin,

Kike