Hotline Bling-Bling

Moi mä oon Lynx. Oon tässä anonyymit esineet-ryhmässä ihan vaan siksi, että saan jakaa vähän mun kokemuksia, kun siis onhan mulla hankala elämä aina välillä. Siksi haenkin vähän vertaistukea tähän mun tilanteeseen nyt tästä ryhmästä.

Siis voitteko kuvitella! Mä oon kohta jo 4-vuotias, jestas miten vanha! Alkaa vähän kriisiä jo pukkaan päälle. Eikä tätä mun tilannetta kyllä yhtään helpota se, että tuo omistaja katselee jo uusia! Siis kuvitelkaa! Uusia! Ihan törkeää tuolla tavalla vaan katsella kaikkia uusia ja hienompia! Kun siis oonhan mäki tosi hyvästä ja kuuluisasta suvusta, mulla on sukulaisia ympäri maailmaa, vois vähän ajatella. Ja siis mähän oon vielä tosi upeassa kunnossa, kun ottaa huomioon mun iän! Ihan vitivalkoinen vieläkin.

Ja juuri tämän mun värin takia, olisinkin halunnut, että tuo omistaja olisi antanut mulle jonkun vähän paremman nimen. Lynx, oikeasti nyt hei.. Olisin niin paljon mieluummin ollut joku Princess White tai joku, vähän glamouria elämään hei!

No entä se sitten, mitä se(omistaja) laittaa mulle päälle! Voi elämä! Siis kuvitelkaa, jotain hiirenharmaata, sinistä ja vihreää. Vähän niinku et haloo, missä sun värisilmä on?! Ja että miksi ei voisi käyttää iloisemman värisiä ja koristeellisempia vaatteita? Ihan oikeasti hei.. Haluaisin jotain ihanaa hotpinkkii ja paljon blingii, ne olisi niin just mua! Mut kun ei, niin ei.

Ja siis kuvitelkaa, aina joskus toi mun omistaja tiputtaa mut noin vaan suoraan lattialle! Ja vielä pää edellä yleensä. Ihan törkeää! Onneksi ei ole vielä sattunut mitään sen kummempia vaivoja tai muuta vakavaa.

Lisäksi se, että mä saan mennä ulos melkein niinku joka päivä! Toisin kuin jotkut muut tavarat meillä kotona. Siis totta kai se ärsyttää aina välillä kun saattaa esim. just olla joku Badscreenday ja omistaja vaan vie ulos mennessään mut mukanaan! Kuvitelkaa miten karseaa. Yleensä mä kuitenkin ihan mielelläni lähden sen mukana muualle näkemään vähän maailmaa. Mä oonkin päässyt jo käymään Japanissa, Virossa ja Ruotsissa ton omistajan mukana.

Mut siis ei mun elämä ihan kamalan huonoa ole kuitenkaan. Niinku esim. et mä oon tosi ihastunut ja saan nähdä onneksi mun ihastusta melkein joka päivä <3 Vähänkö se on kuumis! Tänäänkin meillä on treffit tuolla olohuoneen pöydän välitasolla, kun tuon omistajan mies myös pitää tätä mun ihastusta, eli omaa puhelintaan, siellä. Kyllä mua taas niin jännittää! Nyt mun pitääkin mennä valmistautumaan ja puhistaan näyttö ja voisin ehkä vähän kysyä tuolta omistajalta jos se vaikka ostaisi mulle jotkut uudet ihanat blinbling-kuoret, mitkä voisin illaksi laittaa päälle :)

Seukki kertaan, pusipusi!

Terkuin,

Lynx Apple

Järjestyksen haasteet

 

Mikäköhän mahtaa olla omistajani syy, kun hän hamstraa noin paljon tavaroita? Minua ei omistajan pakkomielteisyys esineiden keruun paina, minähän pidän niitä vain hyvässä järjestyksessä.

Kun omistajalle sattuu luomisvimma, niin silloin joudun kovakouraiseen käsittelyyn, jolloin kaikki sisukset valuvat ulos ja ovat aivan sekaisin milloin missäkin. Välillä joudun oleskelemaan koko yönkin lattialla sen jälkeen kun omistaja uuvuksissaan lähtee nukkumaan. Aamulla alkaa hän sitten keräämään tavaroita lattialta ja laittaa ne takaisin paikoilleen. Siinä touhussa menee hänellä sitten pitkäkin aikaa, sillä tuo tumman puoleinen ihminen haluaa kaiken olevan oikeissa paikoissa.

Pitkään aikaan olin tyhjän panttina, eikä omistajallani ollut kiireidensä takia aikaa huomioida minua. Saati sitten että olisi alkanut luomaan jotain.

Siinä sitten katselin toimettomana hyllystä kuinka omistaja istuu pöydän äärellä ja katselee kyllästyneen näköisenä näyttöön. Jos hän olisi huomannut minut ja sen, mitä minä olisin voinut tarjota, niin taatusti hän olisi piristynyt. Mutta ehdotukseni ei näyttänyt kelvanneen, sillä korvakuulokkeet korvissaan hän vaan tuijotti tylsistyneenä ruutuun.

Kunnes eräänä lauantaina omistaja sai inspiraation. Ja se oli sitä menoa ja meininkiä ettei paremmasta väliä. Sain kyseisenä päivänä jopa pari uuttaa laatikkoa kavereiksi. Omistajalla oli ollut pitkään vaikeuksia tavarapaljouden kanssa ja minä olin aivan täynnä tilpehööriä enkä siten pystynyt auttamaan häntä.

Mutta voi tuota tavarapaljouden määrää. Kuinka hänellä olisi muka aikaa käyttää noita kaikkia? Ainakin tällä kertaa hänellä oli tarvetta sisälläni olevista tarvikkeista.

Tällä kertaa hän alkoi iloisena taiteilemaan jotain, jossa meni sitten melkoinen tovi. Itse olin taas milloin missäkin, sillä toisesta laatikosta oli valunut kyniä aivan kaikkialle, eikä omistaja vaivautunut luomishetkellään laittamaan niitä takaisiin.

Mutta kun omistaja oli lopulta saanut työnsä valmiiksi, niin hän alkoi poimia kyniä takaisiin laatikkoihin. Minä tienkin pääsin kunniapaikalle, josta omistajan on helppo sitten ottaa taas minut jos hänen tekee taas mieli piirtää. Vaikka omistajani on luonteeltaan hieman omalaatuinen, niin aina välillä omistaja nappaa minulta sen minkä hän tuolla hetkellä tarvitsee. Ja minähän olen juuri sitä varten.

Sälli Säilytyslaatikko

Läppärin löpinät

 

Läppärin löpinät

On se rankkaa tämä läppärin elämä. Varsinkin, jos omistajana on sellainen tyyppi kuin minun emäntäni. Ei sillä, ettenkö olisi tärkeä ja rakastettu. Olen ihan liiankin tärkeä, mutta myös ylityöllistetty ja aliarvostettu! Sen verran monta tuntia vuorokaudesta armas emäntäni käyttää minuun liimautuneena.

Vaan eipä taida kavereillanikaan olla helppoa. Älypuhelin-kamuni Samsu joutuu sietämään emäntämme hurahtamista farmipeli HayDay:hin. Tosi paljon kiinnostaa, että onko ne lehmät jo ruokittu ja maissit kylvetty! Lux-tv sen sijaan on Sinkkuillallinen- ja Sinkkulaiva-maratoonien uhri. Ei se Arto sitä sielunkumppaniaan sieltä pikadeiteiltä löydä, usko jo!

No, palataanpa sitten minuun ja minun tavalliseen arkipäivääni. Olkoon tämä nyt sellainen muodikas ”Päivä kanssani” -postaus, jollaisia emäntänikin tykkää seuraamistaan blogeista lukea.

Läppärin löpinät

Vietän usein yöni lattialla sängyn vieressä. Sinne minut jätetään sen jälkeen, kun isäntäväki on katsonut ”vielä yhden” jakson Tuho-osastoa tai sitä sarjaa, mikä heillä milloinkin on meneillään. Emäntäni vuorokausirytmi on vähintäänkin kyseenalainen. Niinpä olen itsekin joutunut muovaamaan päivärytmini hänen rytmiään vastaavaksi. Aamuni alkaa yleensä joskus puolen päivän jälkeen, kun emäntä kaappaa minut syliinsä sohvalle. ”Nyt alkaa ahkera opparin kirjoitus”, hän ilmoittaa. Hah! Mitäpä jos sulkisit nuo Facebookit, Iltalehdet ynnä muut välilehdet ja ihan oikeasti vain kirjoittaisit! Onneksi hän on sentään malttanut jättää The Sims- ja Hearthstone-pelailut vähemmälle.

Läppärin löpinät

Minun työpäiväni ei ole ohi siinä vaiheessa, kun emäntäni ”päivän työt” on tehty. Vaihtelevalla menestyksellä omistajani jaksaa näpytellä opinnäytetyötään vartin tai joskus jopa useamman tunnin ajan. Sen jälkeen hän joko jatkaa päämäärätöntä surffaustaan tai kytkee minut kiinni stereoihin, pistää musiikin soimaan ja alkaa touhuta jotain muuta. Musiikkisoittimena toimiminen on lempipuuhaani. Silloin saan vain olla rauhassa ja antaa hyvän musiikin virrata lävitseni.

Läppärin löpinät

Illalla ennen nukkumaanmenoa siirryn emäntäni matkassa makuuhuoneeseen ja edessä on illan sarjaputki. Toisinaan pääsen yölevolle hyvissä ajoin, kun taas joinain iltoina joudun jaksamaan pitkälle aamuyöhön asti.

Läppärin löpinät

Sellainen on siis minun tavallinen arkipäiväni. On minulla onneksi välillä vähän helpompaakin, kun emännällä on enemmän muuta puuhaa ja menoa kodin ulkopuolella.

~ HooPee

Oodi laseille

Öisin odotan isäntää yöpöydällä

Isäntä nukkuu, pää tyynyllä

Kun aamu sarastaa ja aamu valkeaa

Niin tällöin minut päähän laitetaan

Minua käyttävät niin Maijat kuin Pasit

Kuka minä olen? No silmälasit!

 

Aamu alkaa tuttuun tapaan

Paita päälle, housut napaan

Kun vaatteet ovat mukavasti yllä

Lasit päähän ja näkö paranee kyllä

Aamuisin linssini kaipaa puhdistusta

Siihen riittää rätti ja pari suihkutusta

 

Päivän mittaan näen paljon asioita

Halloweenina vastaan tuli noita

Olen koko päivän isännän päässä

Edes talvisin pakkasella en ole jäässä

Isännän mukana olen minä aina

Kätevä olen ja paljoa en paina

 

Nyt yö lähenee ja aika on nukkua

Jos liikaa valvoo on isäntä yhtä itkua

On isännän öisin pakko levätä

Aamulla pitää aikaisin taas herätä

Huomenna on jälleen päivä uusi

Joulu lähenee, pitää koristella kuusi!

 

Kiitän sinua tämän blogin tukemista

Blogi tarvitsee kaikkien panostusta

Ei blogi ilman lukijaa pärjää

Muutama huono riimi tuskin tätä tärvää

Blogille tulee vielä jatkoa

Viikonlopun pidämme taukoa

Ikkunassa taas!

Monen pimeydessä vietetyn kuukauden jälkeen on taas se aika, kun pääsen talon parhaalle paikalle! Nimittäin ikkunalle. Sieltä näkee ulos pihamaalle ja huomaan, että tuon hymyn monen ihmisen kasvoille. Illalla olen parhaimmillani, kun muualla on pimeää.

Ripustamisessa on aina joitakin ongelmia, sillä ihmisen täytyy selvittää minun siitä kamalasta kerästä, mihin se aina minut kiertää, kun on aina aika mennä takaisin kaappiin. Ihminen ei ole kovin viisas. Selvitellessään aiheuttamaansa sotkua, se asettelee minut lattialle ja lihava kissa innostuu aina kiusaamaan minua. Onneksi ihminen häätää pahaisen kissan pois, mutta silmäkulmasta näen, kuinka se jää vaanimaan nurkan taakse uutta tilaisuutta. Toivon aina, että ihminen saisi minut nopeasti selvitettyä ja ripustettua ikkunaan.


Sieltä voi huvittuneena seurata ihmisten ja eläinten kummallisuuksia. Ne tulevat aina ruokailemaan minun eteeni ja silloin kissakin hyppää pöydälle. Ihmiset eivät ole kovin viisaita, sillä he jättävät usein leivän vartioimatta, jolloin kissa syö siitä päältä makkaran ja pudottaa loput leivästä koiralle. Ihmiset eivät koskaan huomaa, kun koira hiipii pöydän vierelle odottamaan. Joskus kun ihmiset ovat poissa, myös koira hyppää pöydälle ja tuijottaa ulos ikkunasta. Kun ihmiset palaavat, se esittää viatonta. Koira ei tiedä, että ihmiset ovat nähneet sen naaman ikkunassa.


Saan aina kehuja ja ihailevia katseita, kun olen tässä! Nyt täytyy nauttia tästä ajasta, sillä aina tulee myös se hetki, kun jotkut yhtäkkiä ärsyyntyvät, kun vielä roikun ikkunassa. He sanovat että joulu on ohi. Ihminen antaa minun olla ikkunassa kauemmin kuin ehkä pitäisi. Se sanoo, että olen valmiina tässä seuraavaa joulua varten, mutta muut eivät oikein taida ymmärtää. Ihmisestä taitaa olla mukavaa että olen tässä.


Minulla on kyllä paras tehtävä verrattuna muihin kaapin asukkeihin. Lahjapaperi on hauskaa seuraa, mutta tuskin näen sitä enää. Se leikataan yleensä palasiksi. Kynttilätkään eivät aina palaa takaisin, ja jos palaavat, niin ne ovat sulaneet pienemmiksi. Lyhty viedään aina ulos, oli sää mikä tahansa! Mutta kaikista eniten käy sääliksi Joulukuusta... Se ei ole moneen vuoteen päässyt ulos komerosta. Kissan retale sen on monena vuonna kaatanut lattialle! Pyydystää niitä palleroita, joita ihmiset siihen aina ripustavat.

Ikkunassa taas!

- Jouluvalo