Amokin aakkoset - Jarmo Salon viikko

Tervehdys. Olen Jarmo Salo ja olen toiminut yliopettajana vuodesta 1999, eli lienen opettajakunnasta ollut pisimpään Amokin palveluksessa. Antoisia ovat vuodet olleet ja erinomaiset työtoverit myöskin.  Olen myös Amokin työyhteisövaltuutettuna ja kanssani voi ottaa puheeksi työyhteisöömme ja sen toimintaan liittyviä asioita.

 

Jarmo Salo esittäytyy 

Koulutukseltani olen keittiömestari ja kasvatustieteiden lisensiaatti ja filosofian tohtori. Olen myös tehnyt ammattikalastaja ja kirvesmiehen, hirsirakentajan ja torikauppiaan töitä. Tutkimustyötäkin osaan kenties tehdä tarvittaessa. Ammatinopettajana olen toiminut noin 20 vuotta ja ns. työelämässä 45 vuotta.  Toimin Näyttötutkintomestari-koulutusohjelman tutkintovastaavana, eli työni liittyy yhdessä näyttötutkintomestaritiimin kanssa kehittää koulutusohjelmaamme ja toimia myös arkisessa ohjaustyössä opiskelijoidemme parhaaksi.

Kulunut viikko on ollut ns. normaali. Maanantaina tein näyttötutkintomestariohjelmaan liittyviä hallinnollisia töitä ja valmistauduin tulevaan opetustyöhön. Maanantaina tiimimme matkusti Rovaniemelle, jossa meillä oli Lapin ryhmämme kanssa yhteisopiskelupäivät. Aiheenamme oli aina niin ajankohtainen asia, kun henkilökohtaistaminen. Tiistaina ja keskiviikkona perehdyimme yhdessä opioskelijoidemme kanssa siihen, mitä henkilökohtaistaminen näyttötutkinnoissa on ja miten sitä toteutetaan siitä annetun asetuksen mukaan. Kollegani Päivi oli kyseisten aihealueiden asiantuntijana ja me kollega Hannun kanssa olimme ikään kuin ulkopuolisina kommentaattoreina.

Yleensä emme ole lähiopiskelupäivinä koolla koko tiiminä, vaan meitä on aina mukana kaksi asiantuntijaa, mutta nyt olimme koko tiiminä mukana sen vuoksi, että me testasimme uutta toimintatapaa ja myöhemmässä debrieffiingissä, joka tapahtui kotimatkallamme autossa,  havaitsimme uuden toimintatavan olevan käyttökelpoinen ja tarkoitukseen sopiva. Olemme toimineet näyttötutkintomestariohjelmassa tiimiopettajuuden periaatteella jo 15 vuotta ja ohjelmamme on ollut osaamisperustainen ja puhtaasti henkilökohtaistettu jo vuodesta 2005, eikä takaisin entiseen ole paluuta. Osaamisperustaisuus, ohjauksellisuus ja henkilökohtaistaminen ovat tulevaisuuden opetus / kasvatustyön keskeisiä kulmakiviä ja mielestäni ne ovat ne suuntaviivat, jolle pääosin tulevaisuuden ammatillinen koulutus entistä enemmän perustuu.

 

Osaamisperusteisuuden mahdollisuudet

Tänään torstaina päivä on mennyt taas kerran hallinnollisissa töissä, on ollut laskutuksia, laskujen tarkastuksia, laskujen tekoa ja aina niin antoisaa todistusten allekirjoituksia. Myös ohjaustyötä on ollut,  ja saatujen palautteiden arviointia. On antoisaa saada opiskelijoiden antamia palautteita, joista taas kerran ilmenee se, että tekemämme työ on relevanttia. Onneksi mukana on aina myös rakentavia parannusesityksiä, joita otamme mielellämme vastaan.  Todistuksien allekirjoitukset ovat aina antoisia, koska ne todistavat sen, että työmme on ollut tuloksellista ja ammatilliset oppilaitokset ja elinkeinoelämä saavat asiantuntevaa henkilöstöä riveihinsä ja ne kykenevät entistä paremmin vastaamaan tulevaisuuden työelämän asettamiin osaamisvaatimuksiin.

Huomenna meillä on juhlapäivä. 45 tulevaa Näyttötutkintomestaria saa diplominsa ja todistuksensa arvokkaassa juhlassa, jossa on mukana edustus Opetushallituksesta, Oulun ammattikorkeakoulusta ja Osaosta sekä näyttötutkintomestareiden alumneilta. Jään odottamaan huomista juhlaa, samalla onnittelen valmistuvia Mestareita ja heidän taustaorganisaatioitaan ja kiitän OAMK: ta ja Opetushallitusta siitä, että meihin ja tekemäämme työhän luotetaan ja sitä arvostetaan.

Lopuksi vielä näyte eräästä näyttötutkintomestarikoulutuksesta, jonka toteutimme yhdessä Opetushallituksen ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa:

 

 

js

 

Meet Blair Stevenson

Hi everybody! I’m Blair Stevenson and I am currently working both at the Kultuurialan osasto and AMOK and my primary role is running the EduLAB. I am originally from Canada, but have been based in Oulu for roughly 15 years. Oulu on minun kotini! By background is an a teacher educator and manager of an international education consulting firm. Increasingly over the last 5 years, I have become involved in work that brings together innovation, pedagogy and entrepreneurship.  

 

 

I am principally involved in the EduLAB program at Oamk. I also teach the Basics of Educational Sciences course for the AMOK EduLAB vocational teacher education group. I am also acting coordinator of the Oamk LAB research group and the Working Group for Video Pedagogy centred at AMOK.

 

 

 

Here is an image of me with some of the Oamk LAB team from the Departments of Culture, Engineering and Social and Health. This particular group is supporting the Oamk Labdev project that is supporting the expansion of the LAB studio model of teaching at Oamk.

 

 

Here is a screenshot from one of my adobe connect teaching sessions for AMOK. Specifically, I teach most of my sessions using Adobe Connect since many of the EduLAB AMOK students are located around Finland and internationally. I am also often creating video productions for my teaching and create webinars with our international partners.

 

 
 

I am also a Board member of the Media and Learning Association based in Belgium. I recently travelled to Leuven for 2 days to participate in a board meeting. I facilitate a monthly webinar hosted by this organization around the topic of video in higher education. We are also planning the next Media and Learning Association conference that will be held in Brussels on March 9 – 11, 2016. Read more about the Association: http://association.media-and-learning.eu/portal

Ote HOPE-opeopiskelijan päiväkirjasta


Henna Kaakkuriniemi on palveluvalmentaja Pohjola Vakuutus Oy:ssä. Työnkuvaan kuuluvat niin järjestelmien käyttöönottovalmennukset kuin asiakaspalveluvalmennuksetkin. Tärkeässä osassa viimeaikaista tekemistä on ollut verkkokurssien rakentaminen. Henna on valmistunut Kemi-Tornion amk:sta tietojenkäsittelyn tradenomiksi 2001. Opiskelut Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa HOPE-ryhmässä alkoivat työn ohessa 2.6.2015.

Harrastuksina opiskelu, matkailu ja elämästä nauttiminen.

HOPE 2015: Mistä koostuu HOPE 2015 –ryhmä mielestäni? Hurjasta määrästä osaamista, tiedonjanoa, auttavaisuutta, luotettavuutta, spontaaniutta, iloisuutta ja ilmaisukykyä. Mistä tunnistat HOPE2015 –ryhmän koulun käytävällä? Sieltä kuuluu nauru yleensä aina.


Lauantai 10.10.2015 - Videotyöpaja

Eihän tällainen teknologiaorientoitunut ihminen voinut olla ilmoittautumatta videotyöpajaan. Ei, vaikka se järjestettiin lauantaina ja oli täysin vapaaehtoinen. Kellon herättäminen aikaisin lauantaiaamuna suoraan sanottuna vähän sapettaakin, mutta ei muuta kuin pompahdus pois peiton alta ja aamupalaa laittamaan.

Hitusen on ollut arkinen aherruskin viime kuukausina tiukkaa tekemistä. Helsingin matkoja on kertynyt syksyn varrella enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta niiden ansiosta on opiskeltu verkkokurssityökalut ja verkko-oppimisympäristö sekä saatu käyntiin uuden järjestelmän käyttöönottovalmennukset. 80 henkilön valmentaminen kolmen viikon aikana 3-4 valmentajan voimin uuden järjestelmän käyttäjiksi vaatii tehokkaan rutistuksen. Jotta tähän on päästy, on jonkin verran työtunteja käytetty verkkokurssien rakentamiseen, itsenäisen opiskelun tehtävien laatimiseen, online- ja lähivalmennusten sisältöjen suunnitteluun jne.

Kellon soiminen siis vähän sapettaa, kun lepokin olisi tarpeen, mutta koska arvaan jo ennalta, että päivästä tulee aivan huippu, suuntaan koiran hoitamisen jälkeen innoissani auton keulan kohti opekoulua.

Videotyöpaja on päivän verran aktiivista tekemistä, mutta ryhmämme hopelaisia onnistuu saamaan kaikesta tekemisestä oppimisen lomassa hauskaa. Poliisiautokin ilmestyy koulun pihaan ja ehdimme jo miettiä, saammeko komeita virkapukuisia esiintyjiä videoomme. Eivät he kuitenkaan tulleet koe-esiintymiseen eivätkä edes kyselemään mitä teemme koululla lauantaina emmekä mekään heitä lähteneet häiritsemään. Kuva piti tietysti käydä ottamassa.

Lopputuloksena piti syntyä osaamisen osoittamisesta kertova video. Aivan tarkalleen siihen ei taidettu päästä, mutta vietimme videoinnin ja editoinnin parissa mukavia, yhteisiä hetkiä ja opimme uutta. Videota kuvatessamme puhuimme toisistamme hyvää selän takana, tutustuimme älypuhelimeen, jolla uusi omistaja osasi jo kaikenlaista paitsi soittaa, pidimme itsemme ja toisemme hetkessä ja mietimme mitä voi tapahtua, jos joku tulee liian lähelle. Lopputuloksessa oli kuitenkin Tiiun mukaan hyviä kuvakulmia ja tärkeintä kaikessa: saimme valmiin videon työstettyä ja monenlaista osaamistakin osoitettua. Saimme myös idean osallistua kansainväliseen videokilpailuun ja meitä hopelaisiahan ei tarvitse kahdesti yllyttää. Nappasimme heti tästä ideasta kopin.

 

Virkapukuisia videoesiintyjiä metsästämässä


Tiistai 13.10.2015 - Prezillä työyhteisöosaamista

Aamulla tuntuu tuttu omantunnon kolkutus prosessiportfoliona toimivan blogin tyhjyydestä. Itsearvioinnit suurelta osin kirjoittamatta sinne, kuten myös osaamisen kehittäminen ja osaamisen osoittamiset lähestulkoon kirjaamatta. Sanoinko juuri äsken, että olen teknologiaorientoitunut ihminen? No, siitä huolimatta kaikki nuo asiat löytyvät ei-niin-digi-blogista eli ruutuvihkosta, johon olen osaamisen arvioinnit ja osoittamiset raapustanut. Pitäisi varmaan hävettää näin digiaikana, mutta armahdan itseni, koska pääasia, että asiat löytyvät jostakin. Ruutuvihko on kaikkein helpoin ja nopein kaivaa lentokoneessa esiin ja käyttää työmatkojen lento-osuudet opintojen edistämiseen. Kun herätyskello soi aamulla 4:15 ja lennähdät ilmojen halki Helsinkiin ja illasta takaisin, venyy päivä niin pitkäksi, että illoilla työstetään vain unta. Pelkäsin syksyllä, että tämä työmatkustamisen paljous vie opintoni ihan hunningolle, mutta kun ymmärsin alkaa hyödyntää lentomatkoja, ne osoittautuivatkin opintojeni pelastukseksi. Syssymmällä on sitten hyvä tilaisuus siirtää ajatukset digimuotoon.

Blogi odottaa vielä digitalisaatiota

Tämän lähipäivän aloitimme temperamenttitestillä, joten päivästä ei voi tulla kuin hyvä. Testin tuloksesta omalla kohdallani voisin olla hitusen eri mieltäkin. Lopputuloksen kannalta oli kuitenkin lopulta aivan sama minkä väristä temperamenttia liputin, koska saimme aikaan ohjeita siitä, miten itse voi helpottaa yhteistyötä väriltään eri temperamenttisen ihmisen kanssa.

Päivä oli jälleen todella hyvä. Jos vain itsekseen pohtisi osaamistaan eri osa-alueittain, tuskin tavoittaisi kaikkia niitä ulottuvuuksia, joita toiset tuovat esille mikro-opetustehtävissään tai osaamisen osoittamisissaan. Päivän aikana kertyneet kohokohdat kun keräsi vielä iltapäivällä Preziin, tuli otettua jälleen haltuun uusi loistava työkalukin.

 

Keskiviikko 14.10.2015 - Säpinää siipiin kansainvälisyysteemasta

Aiheina monikulttuurisuus, kansainvälisyys oppilaitoksissa, kotouttaminen, kotoutuminen ja kulttuurierot. Muun muassa. Aiheutti hyvää pöhinää, voin kertoa. Olemmeko erilaisia vai lähtökohtaisesti sittenkin samanlaisia? Tuijotammeko vain erilaisuutta, toisenlaisuutta vai tukeudummeko samanlaisuuteen tehdessämme tuttavuutta esimerkiksi ulkomaalaistaustaisen ihmisen kanssa. Monenlaisia aiheita erilaisuuden ja samanlaisuuden tiimoilta löytyi, jopa roolinvaihtoa psykodraaman avulla.

On hyvä, että asiat puhuttavat. Näin näkökulmat lisääntyvät. Suurimman pöhinän aiheutti lopulta kuitenkin keskustelu opetusharjoittelun tekemisestä kokonaan tai osittain ulkomailla. Aihe sai sellaisen säpinän hopeoperyhmän siipiin, että jo kahvitauolla sai kysyä kuka EI aio lähteä vähintään pariksi viikoksi Suomen rajojen ulkopuolelle. Kyllä meidät on helppo saada innostumaan!

Päivällä saimme myös aiheeseen sopivasti kansainvälisen vieraan. Opettajaopiskelija Tanja Pestotnik kertoi meille slovakialaisesta koulujärjestelmästä ja jakoi kokemuksiaan ja mietteitään suomalaisesta koulujärjestelmästä. Oli mukava kuulla, että mietteet olivat positiivisia ja suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on paljon hyvää.

Vietimme aktiivisen ja työntäyteisen iltapäivän erilaisten toimintakulttuureiden parissa. Työskentelykulttuurimme hope-ryhmässä on niin innokasta, että ryhmätöiden purkaminen menikin vähän yli sovitun lopetusajan ja myöhästyin jopa viitisen minuuttia Salonki Ametistista. Tapaaminen jota olin odottanut kaksi kuukautta. No, näiden työn- ja ajatustentäyteisten päivien jälkeen nautin hemmottelusta sitäkin enemmän. Tällä jaksaa taas seuraavat kaksi kuukautta.

Osoittamassa hemmotelluksi tulemisen osaamista

 

Tiiun päivä: Ihan tavallinen maanantai

 

Amokin Aakkoset-blogissa esittelemme koulumme arkea ja ihmisiä. Ensimmäisessä kirjoituksessa päästään tutustumaan Tiiu Tennon työpäivään ja arkeen sen ympärillä. 

Tiiu Tenno on toiminut Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtorina ja yliopettajana joulukuusta 2006. Työtehtäviin on kuulunut koulutusteknologian opetuskäytön kehittämistä, opetusvideoiden suunnittelua ja toteutusta sekä osaamisperusteisen opintomallin kehittämistä. Verkkotuutorina Tiiu pitää mielellään myös iltaopetusta.

Ammatilliselta taustaltaan Tiiu on MMM ja KT. Ikuisena opiskelijana Tiiu opiskelee edelleen, tällä kerta tietotekniikan opettajan opintoja Jyväskylän yliopistossa. Lukuisiin harrastuksiin kuuluvat vuoristovaellus, maidoton ja gluteeniton ruoanlaitto sekä uusimpana tulokkaana eläinsuojelutyö, joka konkretisoituu siilien hoitamisessa.


Ihan tavallinen maanantai


Kello soi ”kaksi siiliä” ennen tavanomaista herätysaikaa. ”Siili” aikayksikkönä vaihtelee hieman, riippuen hoidettavien siilien kunnosta ja tarpeista. Vapaaehtoistyötä tekevien kesken pyritään huomioimaan kunkin hoitajan työelämävaatimukset. Onneksi opetus Amokissa alkaa vasta kello 9.

Lämmitän nopeasti vesikupissa ruiskuihin ladatut ruoat. Ruoan seassa annetaan lääkkeet. Hoitosiilin paino vihkoon, hieman siistimistä ja sitten rauhoitutaan syömään. Piikkipallo avautuu pikkuhiljaa ja rentoutumisen merkkinä jalat roikkuvat yhä enemmän ja enemmän. Ruoan lutkutus ruiskusta alkaa.

Itsenäisesti syövien siilein kupit saavat täydennystä ja tarvittaessa lääkkeen ruoan sekaan. Jääkaapin ja siilienhoitohuoneen välillä on tiuhaa liikennettä, koska jokaisella potilaalla on omat ruoat ja lääkkeet. Aamukahvin jättimuki tyhjenee, kun hörppään siitä aina keittiössä käydessäni.

Siilinpoikasen ruokintaa

Onneksi siilit ovat yöeläimiä ja niiden varsinainen seuraaminen, hoito ja ruokinta sijoittuvat kello 21 jälkeiseen aikaan. Nyt kello näyttääkin vaarallisen paljon, mikä tarkoittaa mahdollista ylinopeussakkoa. Ai, ne vaatteet! Lähiopetuspäivänä en voikaan mennä jumppa-asussani, joka on lempparini. Nopea asuvalinta ja kohtapuolin kiihdytän jo moottoritielle. Myöhemmin housunlahjetta nostaen huomaan, että sukissa lukee ”running”.

HOPE-tuutorina työskennellessäni olen oppinut pitämään entistä enemmän opiskelijoiden tapaamisesta lähiopetuksessa tai yksilöohjauksessa. Jätän aamun sähköpostit lukematta ja aloitan keskittymisen seuraavaan opetustilanteeseen. Ihmisten osaaminen tekee vaikutuksen. Voin rehellisesti sanoa, että opin joka päivä jotain uutta.

Tuutori on aktiivinen kuuntelija

Kuuntelen opiskelijoiden avauksia ja raapustelen muistiinpanoja iPadille. Tauolla jatkan pohtimista, miten saisimme opettajankoulutuksen opetussuunnitelman aidosti osaamisperusteiseksi. Asioita on paljon, ne nivoutuvat toisiinsa, ja osaamisvaatimusten laatiminen on mahdoton tehtävä. Olen sanonut olevani ”kestobyrokraatti”, joka on kirjannut pilkuntarkasti kolmena peräkkäisenä vuonna kolmen eri työparin kanssa osaamisperusteisessa opintoryhmässä tehtyjä havaintoja. Olen piirtänyt lukuisia kaavioita ja pyrkinyt hahmottamaan prosessia ensisijaisesti itseäni varten. Se on haastava, se osaamisperusteinen OPS.

Kotimatkallani ajatuksissani kilpailevat illalla tapahtuva e-opetus ja eräs mainosprojekti perheemme yritykselle. Ammatillisen opettajankoulutuksen opettajalla on oltava vahva ammatillinen osaaminen. Oma identiteettini rakentuu luonnontieteiden ja kasvatustieteiden pohjalle. Tietotekniikan opintoni ovat edelleen vaiheessa, mutta juuri sillä saralla joudun käyttämään paljon arki-osaamistani.

Aineiston testaamista erilaisilla laitteilla

Koska iltaopetukseen on hetki aika, testailen tekemäni mainosmateriaalia erilaisilla laitteilla. Nyt mobiiliaikakautena niitä laitteita ovat tietenkin tabletit ja älypuhelimet. Virheitä on niin vähän, että hyväksyn työni. Samalla ajatukset leijailevat päivityksissä, joita ehkä täytyy tehdä ensi vuodeksi.

Selkä alkaa tuntua kankealta ja herään todellisuuteen. Tietokoneella istuvan paras ystävä tai ainakin yksi niistä on kahvakuula. Nappaan kuulan ja teen kiirehtien harjoituksia omasta vakiosarjastani, jossa toistoja on aina 20. Jos olisi aikaa, laittaisin MP3-soittimen korvilleni, mutta nyt menee yksi-kaksi-kolme…

 Kahvakuula on tietokoneella työskentelevän paras ystävä

Tietokoneruudultani näkyy, että Adobe Connectiin alkaa kokoontua iltaryhmä. ”Kuuluuko-kuuluuko” kaikuu pöydälläni olevista kuulokkeista. No hyvin kuuluu!

Etäopetus iltaisin

Etäryhmän valmistelema opetus on laadukas. Vuosin varrella olen huomannut, miten opiskelijoiden teknologiataidot kasvavat. 20 minuutin sessiot ovat aidosti mielenkiintoisia ja toiminnallisia. En näe merkittäviä esteitä, miksi opetusta ei voitaisi toteuttaa verkossa, mikäli välineenä on videoneuvotteluteknologia. Mutta sen olen kokenut aina, että kolme tuntia verkkotyöskentelyä väsyttää minua yhtä paljon kuin lähiopetuspäivä. Olenkohan tulossa vanhaksi?

Kun opiskelijat jäävät vielä linjoille sopimaan asioistaan, kiirehdin pihatöihin. Huomiselle on luvassa sadetta ja monta keskeneräistä projektia täytyy saada päätökseen. Pisin projektini on ollut siiliaitausten ja mökkien tekeminen. Päässäni pyörivät taas ajatukset osaamisperusteisuudesta. Osaan laatia hienon diaesityksen mökkien rakentamisesta, mutta huomasin, että käytännön osaaminen aivan eri asia.

Pientä pihatyötä

Kuskaan talteen hiekat ja pinoan laudanpätkät sateelta suojaan. Tässä Emännän puutyöt -sarjassa ei tiedä ikinä, mitä kaikkea vielä tullaan tarvitsemaan siilienhoitolaprojektin viimeistelyvaiheessa. Pihalla on tällä hetkellä yksi kolmen boxin rivitalo, viisi erillismökkiä, kaksi kiinteää aitausta ja kaksi siirrettävää aitausta.

Ulkona on jo niin hämärää, että nyt on pakko siirtyä sisälle. Tälle päivälle on vielä suunniteltu maidottoman ja gluteenittoman tarjoilun valmistus. Kirjaimet MG ilmaisevat perheemme elinehtoa, mutta myös minun filosofiaani.

Kun leivonnaiset valmistuvat vaiheittain, poikkean välillä hoitamassa siilejä. Koska siilit ovat yöeläimiä, kupit pestään ja täytetään raikkaalla ruoalla yöksi. Pihalla olevien hoitosiilien aitausten ympärille kävelee pihamme vakioasukkaita. Toimitan heille kunnon annoksen liotettuja koiranraksuja siiliravintolaan, johon harakat eivät pääse. Kun kävelen kohti ravintolaa, kolme siiliä seuraa minua kuin koiralauma. Sisällä olevat siilit hoidetaan kuten aamulla.

Maidottomat ja gluteenittomat leivonnaiset

Hamsterin asumuksessa rapisee, kaveri haluaa seurustelemaan. Vien hamsterin vaatekomeroon juoksulenkille. Kannan maidottoman ja gluteenittoman tarjoilun terassille jäähtymään. Joka ikisen käynnin jälkeen suljen oven huolellisesti. Ei ole kaukaa haettu, että hamsterit ja siilit karkaavat muuten.

Lopuksi istahdan sohvalle. Televisiossa rullaavat illan elokuvan lopputekstit. Ihan tavallinen maanantai päättyy tähän. Hox, älä unohda hamsteria vaatekomeroon!