Opiskelijajäsenen kokemuksia sisäisestä auditoinnista Oamkissa

Laadukas moi!

Oletko koskaan miettinyt miten oppilaitos, Oulun ammattikorkeakoulu, kehittää toimintaansa tai arvioi toimintansa laatua? Itsellä opiskelijana tämä joskus aika ajoin pulpahteli mieleen ja kehitysideoita palautteen muodossa tuli luotua. Syksyllä 2015 avautui mahdollisuus osallistua oppilaitoksen sisäiseen auditointiin opiskelijajäsenenä. Tartuin innoissani tilaisuuteen, jossa saisin nähdä laatutoiminnan myös oppilaitoksen sisäisin silmin. 

Valmistautumista, suunnittelua…

Kylmin varpain ei onneksi tarvinnut auditointiin startata. Kokoonnuimme koko innostunut joukko henkilökuntaa ja opiskelijoita Kotkantien kampuksen auditorioon marraskuisena aamuna. Näkyi tuttuja ja tuntemattomampia kasvoja, rennon uteliaita ilmeitä sekä jännittyneitä katseita. Jakaannuimme ryhmiin ja sain ilokseni huomata kuuluvani ryhmään, joka haastatteli opiskelijoita ja keskityimme pohtimaan Laatupolitiikkaa. Etukäteen ajattelin, että onpa mielenkiintoista päästä kuulemaan miten opiskelijakollegat eri aloilta olivat opiskelunsa eri vaiheet kokeneet. 

Ensimmäinen kolme tuntia meni tutustuessa ryhmäämme - kahvikupposten johdolla. Saimme sovittua tapaamisajat, jäsenneltyä mieleen mistä tietoa etsisimme sekä esittäydyttyä. Siitä se työ sitten alkoi. Hieman oli sekava olo, että mitähän minun nyt pitää tehdä ja mitä haemme tältä auditoinnilta. Ihan varman en ollut siitä mihin itseni olin laittanut, mutta olinpahan laittanut ja innostuin suunnattomasti! Mutta näin varmastikin on jokaisen uuden haasteen ja asian edessä. Päätin perehtyä strategiaan, josta kaikki yritysmaailmassa lähtee liikkeelle.

Olimme sopineet, että pareittain keksisimme kysymyksiä omiin osioihimme, niinpä me Marjon kanssa tartuimme virtuaalisesti parityöhön. Pallottelimme omissa päissämme asioita ja ennen tapaamista sitten lähetimme ne mailitse toisillemme. Aikuisten ryhmätyö monesti menee aikataulujen sovittamiseen ja varsin itsenäiseen työskentelyyn, mutta sekin tapa toimii. Kiitän Marjoa Opiskelijapalveluista niin livekeskusteluista kuin asioiden sparrauksista!

Seuraava konkreettinen tapaamisemme oli maanantaina 4.1.2016. Siihen mennessä minun oli tullut pohtia vähintään viisi kysymystä miten opiskelijoilta voisi kysyä laadusta, kysymättä suoraan "Miten koet Oamk:n laadun?" Laadunhan parhaiten saa kysymyksistä, joita haastateltava ei edes miellä laatukysymyksiksi. Olimme siis alkutaipaleella - odotin mielenkiinnolla tuota maanantaita ja konkreettista tapaamistamme!

Auditointiryhmämme kokoontui lähes kokonaisuudessaan pakkasaamuna tammikuussa pohtimaan ja jatkojalostamaan kysymyksiämme Eijan johdolla. Tämä on mielenkiintoinen prosessi, sillä jokainen tuntui näkevän asiat hieman omasta näkökulmastaan ja yhdessä kuudesta eri näkökulmastamme muodostimme kokonaisuutta, jolla haimme laadun määritelmiä. Uskon, että prosessin yhtenä ”piilotavoitteena” on kehittää toimintaa jo luonnostaan auditoijien toimesta.  

Heitin kokoontumisemme alkuun kaksi kysymysehdotustamme, jotka saivatkin suuren pohdinnan käyntiin.

1. Kuvaile Oamkia viidellä (5) sanalla.

Tätä pohdimme ensin aloituskysymykseksi, lämmittelyä opiskelijoille ja spontaania palautetta. Asioiden pallottelun edetessä sisällytimmekin kysymyksen käsittämään koko haastattelun ja opiskelijat kirjoittivat kuvaavia sanojaan post-it –lapuille. Lappujen anti oli raportointivaiheessa avaava ja konkreettinen kuvailu opiskelijoiden ehkä sanomattakin jääneistä tunnoista.

 2. Miten Oamk raportoi toiminnastaan?

Tämä herätti suuren keskustelun ja pohdinnan, että mitä tarkoitin. Tarkoitin kartoittaa miten suunnittelu ja kehittäminen näkyvät opiskelijoille. Laatujärjestelmässään Oamk luettelee suunnittelun, toteutuksen, kehittämisen ja raportoinnin. Uppouduimme mielenkiintoiseen keskusteluun raportoinnin mieltämisestä, määrittämisestä ja tarpeellisuudesta. Selasimme Heimoa ja Oivaa sekä sparrasimme toisiamme raportoinnista. Sukelsimme aika syviin vesiin, josta noustuamme lopputulemana tunnin keskustelustamme oli kuitenkin mielestäni hedelmällinen kysymys. Miten Oamk raportoi/dokumentoi toimintaansa, miten kehittäminen ja suunnittelu näkyvät? Tämän kysymyksen kehittymisprosessi kuvaa oivasti sitä kokonaisuutta mitä auditointi on. Ei siis pelkästään haastateltavien vastauksia vaan kehittymistä myös suunnittelutyössä.

Auditoijien perehdyttämispäivä Kotkantiellä.

Haastattelun rakenteesta saimme päätettyä seuraavaa loogista järjestystä: ensimmäisenä tulisivat viestintään liittyvät kysymykset, sitten kohteeseen kaksi tulisi ohjeisiin ja johtamiseen liittyvät kysymykset ja lopulta pohtisimme kehittämistä. Mutta kyllä on auditoinnin kysymysten laatiminen varsinaista taikinointia :) Hyvät pullat me vielä leivotaan! Haastavuutta lisää perehdytyksessä asetetut raamit noin kymmenestä kysymyksestä maksimissaan. Meillä oli seitsemänkymmentä!

Kokoonnuimme tammikuun puolivälissä pohtimaan auditointimme kysymyksiä. Kysymysten asettelu ei olekaan niin helppoa. Meillä oli supistettu lista 30 kysymyksestä, haastatteluryhminä alkuvaiheen, loppuvaiheen sekä monimuoto/master -opiskelijat. Nämä kysymykset meidän pitäisi karsia kymmeneen (10) ja osata jakaa joka ryhmälle oikein. Tässä oli mielenkiintoista nähdä eri ihmisten toimintamalleja. Itse olisin laittanut asiat poikki ja pinoon. Nyt pohditaan, jokaista sanaa, lausetta ja kokonaisuutta. Todella tarkkaa ja rauhallista toimintatyyliä. Tämä on minulle varsin opettavaista.

Minut valittiin kolmannen ryhmän pääkyselijäksi. Pääsen seuraamaan kokeneempia kahdessa ensimmäisessä ryhmässä ajanottajana ja kolmannessa sitten testaamaan kykyäni kyselijänä. Onneksi vasta kolmannessa, niin ehdin hioa patteristoani ja taktiikkaani. Kävimme vielä katsomassa tilan, jossa haastattelut pidämme, sekä suunnittelemassa pöytäjärjestyksen. Kaikki oli valmiina – suklaita ja vesipulloja myöden!


Auditointipäivä! 

Auditointipäivä keskiviikko 3.2. koitti! Tyttäreni täytti kuusi vuotta - aamulla kuudelta nousin ylös kattamaan pöytää ja laittamaan koristeet. Kaikki oli valmista, suuntasimme laulamaan neidille. Kuumeiselle neidille. Niinhän siinä kävi, että auditointiaamu valkeni lapsen osalta kuumeisena ja kakkuja puolille öin leiponeen äidin suurena huolena. Onneksi mieheni jäi kotiin lasten kanssa ja suuntasin Oulun ammattikorkeakoululle.

Luokkahuone oli valmiina, nimilaput pöydillä nimiä vaille ja me auditoijat suuntasimme viimeiselle hengenkohotusaamupalalle. Lopun strategiset hionnat ja olimme valmiita ottamaan vastaan ensimmäisen ryhmän. Alkuvaiheen opiskelijat saivat aloittaa, sitten loppuvaiheen opiskelijat. Kellokalleilin ensimmäisen vuoron ja nautiskelin keskustelusta toisen. Oli niin mielenkiintoista kuunnella opiskelijoiden vastauksia sekä itse kunkin ajatuksenjuoksua kysymystemme kohdalla. Olimme onnistuneet kysymysten asettamisessa ja sijoittelussa. Kysymyksiä oli lopulta seitsemän, joista viittä – kuutta ehdimme kysyä. Onneksi olimme laittaneet kysymykset ns. tärkeysjärjestykseen, joten oleelliset tulivat heti kärkeen.

Kolmannen ryhmän kohdalla oli minun vuoroni toimia pääkyselijänä. Olin ehtinyt poimia kahdesta ensimmäisestä ryhmästä kopit haastattelun järkevään läpikäymiseen, joten asiat soljuivat. Alussa luotu rento tunnelma sai monimuoto- ja master -opiskelijoiden vastaukset tulemaan kuin itsestään ja veivät keskustelua eteenpäin. Mielenkiintoista oli miten heidän tyytyväisyytensä opinahjoon oli kaikista parhaimmalla tasolla ja aiempien opiskelijoiden kritiikit joitakin toimintoja kohtaan saivat näiltä opiskelijoilta kiitosta. Tarkemmin vastauksia tässä julkisessa blogikirjoituksessa analysoimatta tahi kertomatta, totean vain, että aikuiset ihmiset tietävät miten ja miksi opiskelevat. Tämä vaikuttaa suuresti vastausten tyyliin - sekä myöskin opiskelijoiden tarpeiseen.

Sisäinen auditointi oli mielenkiintoinen kokemus alkukartoituksesta haastatteluun ynnä raportointiin. Pidimme ensimmäisen raportointipalaverimme 8.2. eli vajaa viikko auditoinnista. Raportointivaiheessa tulee todenteolla punnittua kysymystemme laatu - on mielenkiintoista nähdä saammeko vastauksia laatukysymyksiin ja onko kritiikin muodostaminen ongelmatonta. Kritiikkien pohtiminen oli tarkkaa puuhaa. Nyt olemme saaneet raporttimme valmiiksi, hyvissä ajoin ennen palautuspäivää. Fiiliksemme ovat tyytyväiset niin työskentelyymme kuin tarkkaan raporttiimme.

Kannattiko minun osallistua sisäiseen auditointiin? Ehdottomasti. Tutustuminen oppilaitoksen toimintaan, henkilökuntaan ja auditointiin yleensäkin on ollut hyödyllistä ja opettavaista. Kannustankin jokaista joskus osallistumaan johonkin auditointiin! Haastateltuamme opiskelijoita havahduin monta kertaa miettimään omaa opetustani, omaa opettajana toimimistani. Monet opiskelijoiden reaktiot ja käsitykset ovat erilaisia kuin mitä itse aluksi ajattelin. Sain myös kiitosta - ai että miten lämmitti mieltä. Haastattelun jälkeen kaksi auditointikollegaa hymyili ja näytti peukkua! Olimme hyvä tiimi, tuimme toisiamme ja opimme varmastikin toisiltamme paljon. Kiitos Iiris ja Oamk tästä mahdollisuudesta!

Tervetuloa kaikille huhtikuun lopulla kuuntelemaan auditoinnin tuloksia!

Jaana Lokka-Palomäki
auditoinnin aikana Amok:n opettajaopiskelija, 
nyt valmistunut AmO

Amokin aakkoset: Martin mietteitä

Tarinaa viikon varrelta

Maanantaiaamu aiheutti melkoisen hämmennyksen mieleni maailmassa. Opettajakorkeakoulun opiskelijapalveluista ohjeistus: ”Tehtäväsi on kirjoittaa kuluvan viikon blogi”. Määräyksen antaneen henkilön silmälasit olivat jo valmiiksi laskeutuneena nenän nypykän päähän ja suorasukainen katsekontakti lasien yläpuolelta muistutti voimakastahtoisen edesmenneen Aurora-tätini ilmettä. Säikähdin, sillä määräyksen antaja vaikutti tätini reinkarnaatiolta. Pelkäsin vastustaa annettua määräystä. Jos siihen syyllistyi, joutui Aurora-tädin pitkäaikaiseen epäsuosioon. Ja kiduttamisen taidot ja salaisuudet hän oli oppinut opettajaseminaarissa. Havahduin miettimään, kuinka monen oppilaansa koulupäivän hän oli pilannut ja minäkuvan turmellut? Mielestäni Aurora oli opettaja joka opetti lukemaan ja laskemaan, mutta kasvattajaa hänessä ei ollut tippaakaan.

Päivän rutiinit käynnistyivät vähitellen ja blogipainajainen ei hellittänyt, ei niin pätkääkään. Sähköpostia oli tullut viikon vaihteessa runsaasti. Oli ydinsuunnitelmia kommentoitavaksi ja opetusharjoitteluun liittyviä kysymyksiä. Sähköpostiini oli palautettu erinomaisia yrittäjyyskasvatuksen opintojaksoon liittyviä kirjallisia tehtäviä.

Myös yllätys oli odottamassa. Minua pyydettiin jälleen kommentoimaan ja lukemaan 22.2.2016 julkaistavan yrittäjyyskasvatuksen maakuntastrategian päämääriä ja tavoitteita. Tässä strategiatyön käynnistämisessä Ammatillinen opettajakorkeakoulu on ollut aloitteellinen ja aiheestakin, sillä sellainen yhteinen alueellinen näkemys on puuttunut. Strategiassa on paljon hyvää, mutta se tulee jalkauttaa käytännön toimintamalliksi. Korostan, että siihen tulee eri kouluasteilla puhaltaa organisaatioiden oma henki, jonka seurauksena se tulee vielä paremmaksi. Mutta sellainen henki, ettei se vaikuta vanhaa uusintavalta ja eltaantuneelta käytännöltä! Toivottavasti tämä strategia käynnistää superloikan parempiin käytäntöihin ja muuttaa oppimisorganisaatiot aktiivisiksi, toiminnallisiksi, oppiainerajat ylittäviksi yhteisöiksi. Toivottavasti tämä motivoi opettajat ja oppijat innovoimaan ja arvioimaan menetelmiä, joiden perusteella saatetaan jokainen oppija menestymään. Ja jokaiselle oppijalle rakennetaan yksilöllinen, ohjauksellinen polku, mikä johdattaa jokaisen oppijan oman itsensä huipulle. 

Maanantain vaihtuessa tiistaiksi luin viikonvaihteen aikana julkaistuja ja keräämiäni uutisia yön hiljaisena hetkenä. Ärtymystä herättivät monet lukemani uutiset. Aivan erityisesti ärsytti kansainvälinen vertailu, jossa suomalaisten nuorten osaaminen oli laskenut edellisistä mittauksista. Päällimmäinen huomio oli, että tulokset ovat ristiriidassa panostuksen kanssa. Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin ohjattu taloudellisia resursseja koulutukseen siinä määrin kuin viimeisten kymmenien vuosien aikana on tehty. Pitäisi analysoida, mitä sillä panostuksella on saatu aikaiseksi? Mitä selittää se tosiasia, että työelämän ja menestymisen ulkopuolella on lähes 400 000 kansalaista? Nuoria, nuoria aikuisia ja varttuneempia, jotka eivät ole löytäneet omaa paikkaansa yhteiskunnassamme ja mieltä elämään. Onko oppijoista otettu yksilöllinen koppi?

Koulutuksen tärkein päämäärä on sosiaalistaa yksilö yhteiskuntaan. Onko koulutus onnistunut tehtävässään ja päämärässään? Edellä esitettyyn vedoten, ei ole. Nyt olisi lopultakin ryhdyttävä kouluorganisaatioissa analysoimaan, mikä on mennyt pieleen? Peruskoulu oli aikansa suurin ja tuottoisin kvanttihyppy, osaamisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Se oli erinomainen ja rohkea ratkaisu, jonka seurauksena tuottavuus nousi. Sellaista uutta superloikkaa tarvitaan juuri nyt! Perusopetusta tulisi edelleen kehittää, mutta eniten haasteita on ammatillisen opetuksen sektorilla. Joskus tuntuu, että ammatillisen opetuksen juna kulkee väärällä raiteella, ja sen mukana myös opettajat oman substanssisalkkunsa kanssa. Ja vain oman substanssisalkkunsa kanssa, johon ei mitään muuta mahdu.

Mistä rakentuvat ja millainen on hyvän ammattiopettajan profiili? On ryhdyttävä mittaamaan ja arvioimaan oppimisorganisaatioiden tuloksia laadullisesti. Montako työllistynyttä ja menestyjää koulutus on tuottanut? Mikä on panoksen/tuotoksen hyötysuhde? Se voisi erotella jyvät akanoista ja avata millaista pedagogiikkaa kouluorganisaatioissa toteutetaan. Mutta kysyttävä on, mikä on ammattiopettajien koulutuksen rooli ja tehtävä näissä haasteissa?

Maamme koulujärjestelmä on maailman paras. Meillä on paljon hyvää mutta se ei riitä – sitä hyvää pitää olla vielä enemmän! Itsetyytyväisyyteen ei ole aihetta ja näissä haasteissa tarvitaan muutosta ja uudenlaista heräämistä. Elämme tässä totuudessa 24/7 ja kilpailemme kaikkialla paremmuudesta ja kaikkien kanssa. Tämä kilpailu ylittää kaikki rajat.

Opettajat ovat muutoksen tekijöitä, vain opettajat voivat muuttaa maailmaa. Toteamus ei ole hurskastelua ja tätä tosiasiaa on turha kyseenalaistaa. Gippiläinen yrittäjyyskasvatuksen filosofia hurmasi mieleni jo kauan sitten. Jo silloin, kun koulu oli vielä suuressa määrin autoritäärinen ja eli syvää pysähtyneisyyden aikaa. Gippin viesti oli, miksi koulu on opettajia eikä oppijoiden tulevaisuutta varten? Mutta niin vain kävi, että yrittäjyyskasvatuksesta tuli lopultakin paraatilaji. Parempi on hoksata asioita myöhään, kun ei milloinkaan. Tuskin on yhtään oppilaitosta nykyisin, jossa yrittäjyyskasvatuksen didaktiikkaa ja pedagogiikkaa kyseenalaistetaan. Yrittäjyyskasvatuksen pedagoginen ja filosofinen sanoma on lävistänyt täydellisesti suomalaisen koulumaailman ja harmittelen tätä asiaa kaikkien sitä vastustaneiden puolesta.

Ammatilliseen opettajakorkeakouluun yrittäjyyskasvatusta tulee lisää, sillä syyskuussa 2016 toteutetaan kampuksellamme opettajille ja opiskelijoille tarkoitettu kaksipäiväinen tietoisku. Prosessissa ovat mukana myös Suomen Yrittäjät. Teemana on oivaltava oppiminen ja katu-uskottava yrittäjyyskasvatus ammatillisessa opetuksessa.

Kyllä minä sitten mieleni hyvitin, kuten kerrallinen tolkun kansalainen uuden vuoden puheessaan ilmaisi. Sain opiskelijoidemme Satu Kaijasen ja Anna-Maija Pirttikosken yrittäjyyskasvatuksen opintojaksoon liittyvän tuotoksen ja se innoitti minua sangen suuresti. Se sai minut pohtimaan yrittäjyyskasvatuksen teoreettista ja käytännöllistä perustaa.

Kirjoitan tähän otteita heidän näkemyksistään: ”Koululaitoksen tehtävänä on valmistaa nuoria elämään, jossa työelämällä on tärkeä sija. Nuorilla tulee olla sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja asenteita, joilla he selviytyvät kovassa kilpailussa työpaikoista ja työyhteisön sisäisessä kilpailussa. Monet yrittäjämäiset ominaisuudet tukevat ihmisen kehittymistä elämän eri saroilla. Tässä yrittäjyyskasvatuksen merkitys korostuu. Yrittäjyyskasvatusta tarvitaan koulutusjärjestelmässä ihmisen itsensä vuoksi. Yrittäjyyskasvatus lähtee työelämän tarpeista, mutta myös ihmisen elinikäisen oppimisen näkemyksestä.”

”Oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatus voisi menetelmällisesti sisältää harjoituksia itsetunnon kohottamiseen ja ryhmässä toimimiseen. Opiskelijoiden olisi hyvä tehdä draama- ym. harjoituksia, joissa he uskaltavat heittäytyä, epäonnistua ja rohkeasti tulla esille omina itsenään. Erilaiset case-tapaukset ja harjoitukset työhaastatteluun luovat hyviä tilanteita ja itsevarmuutta työelämää varten. Opiskelijoiden olisi hyvä kartoittaa omat vahvuudet ja myös kehittämiskohteet. Voisiko omien vahvuuksien kautta löytää apuja heikkouksiin? Joka oppiaineessa olisi hyvä kartoittaa omaa osaamista ja mitä juuri tämä opiskelija tarvitsee tästä oppiaineesta itselleen ammattitaitonsa kartoittamiseen. Erilaiset ryhmätyöt, ongelmaratkaisutehtävät auttavat yrittäjämäisen asenteen löytymisessä.”

”Opiskelijoille olisi todella tärkeää aukaista yrittäjyyskasvatuksen käsite ja saada heidät ymmärtämään sen merkitys heidän omalle elämälleen. Ammatillisen koulutuksen lähtökohtana on tarkastella niitä yksilön ominaisuuksia, joita menestyvä yksilö tarvitsee yrittäjänä tai toisen palveluksessa. Oman persoonan vahvuudet ja asenne työhön ovat tärkeitä. Tärkeää on myös yhteistyö yritysten ja yrittäjien kanssa ja heidän kanssa käyty vuorovaikutus.”

”Ammatilliseen koulutukseen siirtyvät nuoret tarvitsevat ammatillisen koulutuksen ja ammattitaitojen lisäksi tukea sisäisen yrittäjyyden vahvistamiseksi, minäkuvan ja itsetunnon kehittymiseen, omien vahvuuksien löytämiseen ja oman ammatillisuuden kehittämiseen. Nuoret tarvitsevat paljon rohkaisua, kannustusta, positiivista palautetta ja ennen kaikkea uskallusta kohdata haasteita ja epäonnistumisia. Yrittäjyyskasvatus voisi olla avain tähän. Yrittäjyyskasvatuksen tavoite on luoda yhteiskuntaan ammattitaitoisia, reippaita, kehittyviä ja oma-aloitteisia ammattilaisia niin työ kuin yksityiselämään. Yrittäjyyskasvatus voisi olla avain Suomen talouden nousuun! Steve Parks kirjoittaa kirjassaan How to be an entrepreneur (2006) siitä, kuinka jakamalla tietoa ja kokemusta, tekemällä yhteistyötä ja sparraamalla muita saavutamme enemmän kuin ikinä uskoimme mahdolliseksi. ”All for one and one for all!” (Parks, 2006. 9)

”Sisäinen yrittäjyys rakentuu yksilön minäkuvan perusteella. Jos ydinminä on muodostunut myönteisistä kokemuksista, minäkäsitys muodostuu myönteiseksi. Minäkäsitys ohjaa ihmisen toimintaa, pitää psyykkisesti tasapainossa ja antaa merkityksen kokemuksillemme.”

Ammatillinen opetus ja yrittäjyys muodostavat suomalaisen yhteiskunnan kivijalan, totuuden, joka pitäisi tunnustaa. Ammattiopettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä ja parhaimmillaan myös ihmeiden tekijöitä. Suomen hyvinvointi perustuu osaamiseen, sen lisääntymiseen, tehokkuuteen, taloudelliseen ajatteluun, innovaatioihin ja vastuullisuuteen – nämä ovat keskeisiä uudistuvan ammatillisen opetuksen haasteita.

Tärkeätä olisi vahvistaa opettajien työelämä- ja yrittäjyystaitoja ammatillisessa opetuksessa. Ammatillisen opetuksen tulisi olla keskellä työelämää ja yrittäjyyttä, josta seurauksena on yksilöllinen sekä suomalaisen yhteiskunnan hyvä.

Opettajilla tulee olla valmius ja taidot kohdata nuoria, tukea nuoria paremmin urapolkujen rakentamisessa ja suunnittelussa nopeasti muuttuvassa työelämässä. Tärkeätä on löytää tapoja tehdä yhteistyötä ja rakentaa verkostoja koulun ja työelämän välille. Tästä seuraa laaja-alaista hyvää!

Amokin aakkoset: Viikko paluumuuttaja Kari Kiviniemen matkassa

Paluumuuttajan aakkostelua

Olen Kari Kiviniemi, ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja, jälleen. Olen vuoden alussa tehnyt tehtävään toisen tulemiseni viiden vuoden tauon jälkeen ja ensimmäiset työviikot ovat menneet opettajankoulutuksen nykytilanteeseen perehtyessä ja tulevia opetuksia suunnitellessa. Taustaltani olen kasvatustieteilijä ja opettajankouluttajana olen työskennellyt niin yliopistossa kuin ammattikorkeakoulussakin 1990-luvun alusta lähtien.

Ei näytä opettajankoulutuksemme kehitys ainakaan jämähtäneen paikoilleen poissa ollessani, sillä viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. On perustettu englanninkielinen opintoryhmä ja nykyisin Oulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa järjestetään myös opinto-ohjaajakoulutusta sekä erityisopettajankoulutusta. Opetussuunnitelma on mennyt tällä välin uusiksi moneen kertaan ja parhaillaankin olemme tekemään opettajaopintoihin kohtuullisen isoja uudistuksia. 


AC-webinaarissa maanantaina

Maanantaina osallistun Tiiun e-ryhmän Adobe Connect-istuntoon. Sijaistan Tiiua ensi viikolla ja olemme sopineet, että osallistun ryhmän istuntoon jo nyt. Webinaareiksi näitä seminaari-istuntoja voisi myös kutsua. Opettajankoulutuksessamme e-ryhmissä opiskelu merkitsee sitä, että opettajaopiskelijat perehtyvät pienryhmissä tiettyihin teemoihin ja opettavat vastuullaan olevan teeman myös opiskelijatovereilleen AC-istunnoissa. Yhteistoiminnallisen oppimisen ideahan tällaisessa työskentelyssä on taustalla. Illan teemana on erityiskasvatus ja aihepiiriin perehtyneet opiskelijat tarkastelevat asiaa niin ammatillisen peruskoulutuksen kuin ammattikorkeakoulujenkin näkökulmista. Asiallisestihan ilta etenee. Kurkelan Laurin kanssa tällaista verkko-opetukseen perustuvaa toteutusmallia aikanaan kehittelimme ja alkuun Oulun opettajankoulutuksessa pistimme. Mukava havaita, ettei e-opintojen toteuttaminen ole ollut henkilöistä kiinni vaan toteutus on vuosien mittaan laajentunut ja kehittynyt. Yhä useammat talomme opettajankouluttajista ovat myös sitoutuneet e-työskentelyyn.

 

Webinaariin valmistautumassa

Kokouspäivä tiistai

Tiistai menee kokousten merkeissä. Ensimmäinen kokouksemme liittyy opetussuunnitelman uudistamiseen. Vaikka talossamme on jo pitkään ollut käytössä ns. osaamisperustainen opetussuunnitelma, halutaan osaamisperustaisuuden ja henkilökohtaistetun opiskelun ideaa viedä yhä systemaattisemmin eteenpäin. Osastollamme on ollut jo jonkin vuoden ajan ns. HOPE-ryhmät, joissa henkilökohtaistamisen ideoita on kokeiltu ja Oulun näyttötutkintomestarikoulutuksessa henkilökohtaistettua konseptia on toteutettu ja kehitetty jo pitkään. Vanha slogan asiaan liittyen kuuluu, että vain osaaminen ratkaisee, osaamisen hankkimistavalla ei sen sijaan tulisi olla merkitystä. Siten esimerkiksi työkokemus ja ammatillisen opetuskokemuksen kautta hankittu osaaminen tulee ottaa huomioon opettajaopiskelijoiden henkilökohtaista opintopolkua hahmotettaessa ja osaamista tunnistettaessa ja tunnustettaessa. Iiriksen vetämässä kokouksessa tällaiset näkökulmat keskusteluttavat, samoin osaamisen tunnistamisen haasteellisuus. 

 
Henkilökohtaistettua ja osaamisperustaista opettajankoulutusta kehittämässä

Iltapäivän palaveri koski kasvatustieteen opintojen järjestämistä. Tuulikki on tätä monimuotoisesti, sekä lähi- että verkkototeutuksena järjestettyä, kokonaisuutta osastollamme tähän asti vetänyt. Syksystä lähtien toteutukseen tarvitaan uudet vetäjät ja toteutusvastuusta palaverin aikana yhteisymmärrykseen pääsemme.

 

Digitaalistuvan korkeakouluyhteisön johtamista ihmettelemässä 

Loppuviikko meneekin sitten ARENE:n (Ammattikorkeakoulujen rehtoreiden neuvosto) ja JAMK:n järjestämän ammattikorkeakoulujen pedagogista johtamista koskevan työseminaarin parissa. Johtajamme Askon sijasta tähän seminaariin olen osallistumassa. Keskiviikkona valmistelen omaa puheenvuoroani seminaariin ammattikorkeakoulumme LAB-konseptista. Varsinainen seminaari järjestetään torstaina ja perjantaina Jyväskylässä. 

 

Työseminaarissa olivat alustajina mm. toiminnanjohtaja Olli-Pekka Juoperi ja professori Anna-Maija Lämsä

Seminaarissa Arenen projektipäällikkö Hannele Seppälä esittelee mm. Arenen teettämää korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämistä koskevaa raporttia, jossa arvioidaan korkeakouluverkoston tiivistyvän tulevien vuosien aikana korkeakoulujen työnjaon ja uudenlaisten yhteistyörakenteiden myötä. Päivien teemana on erityisesti digitalisaation johtaminen ja Ulla Mutka esittelee Jyväskylässä tehtyä tutkimusta oppilaitosten digitalisaatiota koskevasta tilanteesta. Tutkimuksen mukaan oppilaitokset ovat digitalisaation osalta hyvin eriarvoisessa asemassa. On taloja, joissa e-oppimista on kehitetty systemaattisesti vuosikymmeniä ja toisaalta yhteisöjä, joissa kehitys on vielä hyvinkin alkuvaiheessa. Seminaaripäivien yhteydessä on mukava tavata myös Anna-Maija Lämsä, entinen työhuonekollegani opettajakorkeakoulusta, joka nykyään toimii professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Perjantaina jatketaan seminaaria oppimisbasaarin muodossa, jonka yhteydessä myös LAB-toimintamalli tulee esitellyksi muiden esitysten ohessa. 

 

Olipa sohjoinen keli

Työseminaarissa oli yllättävänkin mukava ja letkeä meininki, eikä turhaa pönöttelyä ilmennyt. Sen sijaan reissaaminen Jyväskylään ei tällä kertaa ollut mikään nautinto, sillä ajokeli oli räntäinen ja sohjoinen mennen tullen. Mutta niinpä sitä kuitenkin takaisin Ouluun päästiin muutaman tunnin ajorupeaman jälkeen. Toivottavasti kelit ovat paremmat Ouluun saapuville osallistujille syyskuussa, jolloin ammattikorkeakoulujen pedagogisesta kehitystyöstä vastaavat kokoontuvat jälleen työseminaariin. 


Amokin aakkoset: Maaritin voimaannuttava työviikko


Unelmatyössä – opettajankouluttajana Amokissa

Tottelen nimeä Maarit Räisänen; töissä olen se satu(ilija)-Maarit, erottuakseni kollegakaimastani laki-Maaritista. Olen toiminut aikuiskoulutuksen parissa 25 vuotta. Viestinnän freelance-kouluttajan työni vaihtui 5 vuotta sitten Amokin opettajankouluttajaksi ja ammattipedagogisten opintojen verkkotuutoriksi.

Matka digipedagogiikan mahdollisuuksien äärelle on ollut koukuttava, siitäkin huolimatta että kaikki tekniset laitteet ovat aina aiheuttaneet minulle päänkivitystä. Liitutaulu ja leukaluut, kopiot ja kalvot ovat vaihtuneet läppäriin ja täppäriin, AC:hen ja Optimaan. Karttakeppi on päivittynyt pointeriin ja teekuppini puolen litran mottiin. Työkalupakissani on paljon uutta, mutta monta vanhaakin: paperikalenteri ja nelivärinen kuulakärkikynä, muistilaput ja Time Timerin kello sujuvoittavat sukkulointiani arjessa, siinä missä Google Drivekin.
 
 

 

Maanantai ja haikeutta ilmassa

Vilkaisu kalenteriini osoittaa, että olen varannut viikon suunnittelu-, ohjaus- ja arviointityöhön. On opettajan ”näkymättömän” työn aika.

Tuutoroimani eAPE-ryhmä on kulkenut kanssani puolen vuoden opintomatkan. Takana ovat viikoittaiset virtuaali-istunnot, kymmenet ohjaustuokiot ja sadat viestit, muutama lähipäiväkin. Opettajuuden kivijalkaa on muurattu yhdessä – toinen toisiamme opettaen ja ohjaten, hoksauttaen ja välillä lempeästi kopsauttaen. Haikeus haihtuu...matkammehan jatkuu, se muuttaa vain muotoaan: roolini painottuu opetusharjoittelun tuutorointiin. Tuttu viestintäfoorumimme Facebook toimii näppärästi jatkossakin, aina kesään 2018 asti, sillä opiskelijoidemme opinto-oikeus kestää 3 vuotta. 

 

Tiistai, Facebook-löytö ja osaamisen arviointia

Päivä alkaa some-surffauksella – seisten; istuminenhan on terveyshaitta.

Löydän uunituoreen Facebook-ryhmän Yhdessä oppiminen, jossa vaihdetaan kokemuksia opiskelijoillemmekin niin tutusta yhteistoiminnallisuudesta. Facebook-ryhmä toivottaa tervetulleeksi miettimään keinoja Tulevaisuuden koulun vision saavuttamiseksi ja muistuttaa, että tarvitsemme toisiamme: "Yhdessä oppien jokainen löytää oman intohimonsa ja kasvaa täyteen mittaansa. Yhteistoiminta vahvistaa sosiaalista pääomaa, luo uutta sivistystä ja saa aikaan kestävämmän elämäntavan." 

Verkko-opiskelijamme toimivat opintojen alusta lähtien tiimiopettajina. He työskentelevät teemaryhmissä oman aiheensa parissa ja suunnittelevat virtuaali-istuntoihin opetustuokioita ja pedagogisia ratkaisuija, jotka istuvat AC- eli Adobe Connect -kokousverkkoympäristöön. AC:llä teemaryhmät jaetaan virtuaaliryhmiin, joissa jokainen opettajaopiskelija toimii verkkotuutorina, monipuolisesti osallistujia aktivoiden. 

Iltapäivällä kirjoitan todistukset Oulun yliopiston opiskelijoille, jotka suorittivat opetusharjoittelunsa Amokissa. Ulla Kaijalan toteuttaman verkko-opetustuokion tunnelmat taltioitiin AC-tallenteelle, joka toimii osaamisen osoittamisen dokumenttina. Jaana Keränen suunnitteli ja toteutti opetuksen kestävästä kehityksestä ja laati kattavan keke-infopaketin. Amokin uudessa OPSissa keke-teema onkin yksi osaamistavoitteista, joten oppimateriaalille on käyttöä jatkossakin.

 

Keskiviikko, mielenkiintoinen Twitter-törmäys ja mieltä lämmittävä viesti 

Olen valmistellut reilun vuoden Twitteriä opetuskäyttöön tunnuksella @MaaritOpe: olen koonnut sinne erityisesti pedagogiikkaan liittyviä viestejä eli twiittejä, jotka olen luokitellut #-aihetunnisteilla, hashtageillä. Esim. Google-haku #ape9 ohjaa opiskelijani arviointia käsittelevien vinkkauksieni äärelle. Twitter-innostukseni takia olen täpinöissäni, kun törmään videoon, jossa lukion opettaja esittelee oman Twitter-toteuksensa uskonnon opetuksessa.

Iltapäivän sähköposti tuo vahvistuksen ”e-kullasta”: saan tuutoroitavakseni verkkoryhmän myös lukuvuonna 2016–17. Heti tiedon saatuamme ryhdymme työparini Pentin kanssa suunnittelemaan yhteistä lukujärjestystä. Kontaktipäivien kalenterointi saa otsanahkani välillä rypistymään, sillä aikatauluttamisessa on otettava huomioon niin e-tuutoreiden aikataulut kuin käytettävissä olevat oppimisympäristötkin.

 

Torstai, ei toivoa vaan ylpeyttä täynnä
 
Jälleen kerran huomaan huumaantuvani opettajaopiskelijoitteni oppimisesta ja osaamisesta! Syventyminen opiskelijoiden blogeihin ja miniopintojaksojen toteutuksiin kerryttää monta timanttia myös omaan pedagogiseen reppuuni. 
 
Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus -teeman parissa työskennellyt ryhmä otti haasteen vastaan suunnitellessaan miniopintojaksonsa uudenlaiseen oppimisympäristöön. Samaa rohkeutta löytyi myös erityiskasvatuksen teemaryhmällä, joka rakensi myös opintojaksonsa Padletiin. Yrittäjyyskasvatuksen teemaryhmä testasi Prezin toimivuutta oppimisalustana – erinomaisin tuloksin.  
 
Työelämälähtöisyyden tiimi osoitti, että kankeasta Optimasta löytyy yllättäviäkin toimintoja: Mallivastaustehtävässä on kyse prosessimaisesta opiskelutavasta, jossa opiskelija vastaa ensin kysymykseen, minkä jälkeen hän pääsee käsiksi mallivastaukseen. Tehtävän seuraava vaihe käy ilmi ryhmän kirjoittamasta ohjeistuksesta: "Kirjoita Kommentti-kohtaan ajatuksiasi ja oivalluksiasi mallivastauksen lukemisen jälkeen. Mallivastauksessa voi tulla esiin asioita, joita et vastauksessasi maininnut. Toisaalta olet voinut löytää omia hyviä näkökulmia, joita mallivastauksesta ei löydy." Tehtäväannon toimivuus varmistuu myös oppimisen näkökulmasta tarkasteltaessa: lukiessani kommetteja huomaan, että opiskelijoiden aiemmat käsitykset  ovat jalostuneet. 
 
Blogi-reflektoinneissa opiskelijat tuovat näkyväksi oppimisprosessiaan ja osaamisensa kehittymistä koko opettajaopintojensa ajan. Vaikka opiskelijat kirjoittavatkin blogiaan ensisijaisesti itseään varten, myös pohdintojen ääreen istahtava lukija pääsee sellaisten oivallusten äärelle, joita ei voi kirjoista lukea!


Perjantai, uudesta OPSista onnellinen 

Kevin Smith toteaa, että usein se polku, jolla olet, ei ole läheskään yhtä tärkeä kuin suunta, jota kohti olet menossa. Omakohtaisen kokemukseni perusteella kampitan osittain Smithin viisauden: Amokin uusi OPS-suunnittelupolku on täynnä innostavaa pöhinää, ja suuntakin on kristallin selkeä – osaamisperusteisuus. OPSit puhuttivat myös Educassa,  Suomen johtavassa opetus- ja kasvatusalan tapahtumassa:  Opsii!-video.

eHOPE-opintoryhmän HOPSin ja Amokin koulutustarjonnan suunnittelu jatkuu AC-palaverissa verkko-opettajakonkarin, Tiiu Tennon kanssa. 

 
Kahvitauolla esittelen eHOPS-raakilettamme työkaverilleni Päivi Kiljalle. Näyttötutkintojen asiantuntijana hän esittää kullanarvoisia kysymyksiä, jotka auttavat suunnitelmamme jatkokehittämistä.
 
Henkilökuntamme taukohuone on työyhteisömme sykkivä sydän. Se on paras mahdollinen paikka kehittää ja kehittyä; siellä on aina myös apu lähellä, useimmiten vain teekupin etäisyydellä!
 
 
 

Kokemuksia e-APE verkko-opiskelusta opiskelijan silmin


Petra Komulainen on 36-vuotias opiskelija Kokkolasta. Hän opiskelee e-APE3/2015 ryhmässä, jonka tuutori on Tiiu Tenno. Petra itse toimii e-APE opinnoissaan ryhmäkoordinaattorina. 

Petra uskoo elinikäiseen oppimiseen. Häneltä löytyy toimistopalveluiden ja tietohallinnon opistotason merkonomin tutkinto sekä johtamisen, markkinoinnin ja yrittäjyyden tradenomin tutkinto. Lisäksi Petra on käynyt koulutuksia toimistotyöntekijän, vientisihteerin ja palkkakirjanpitäjän tehtäviin.  Häneltä löytyy runsaasti työkokemusta toimistoalalta. Petra on opiskellut kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen perusopinnot. Tällä hetkellä hän opiskelee kasvatustieteen aineopintoja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa (Jyväskylän avoin yliopisto) ja pedagogisia opintoja Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.


Katsaus e-APE opiskelijan arkeen

Ajatus e-APE opintoihin lähti jo nuorena. Pidän paljon tietotekniikasta ja sen vuoksi valitsin e-APE opinnot, jossa opiskelu tapahtuu iltaisin. Olen sosiaalinen ja tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, jonka vuoksi mielestäni Adobe Connectin (AC) kautta on mukava opiskella, kun näemme toisemme web-kameroiden ja videoiden välityksellä. On erittäin tärkeää, että näkee opettajan, jotta voi oppia ilmeistä ja eleistä äänen lisäksi.

Itselleni paras tapa opiskella on tekemällä ja kokeilemalla käytännössä, kuinka asiat toimivat. Opin hyvin myös kuuntelemalla, jonka vuoksi tämä verkko-opiskelu on mielestäni erinomainen ratkaisu. On hienoa, että Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa voi opiskella verkon välityksellä ja tarjolla on erilaisia tapoja suorittaa opintoja. Näin voin työskennellä päivisin ja opiskella iltaisin. Suosittelen Oulun ammatillista opettajakorkeakoulua kaikille ammatillisista opettajaopinnoista kiinnostuneille.

 Odottelemassa AC:lla verkko-opetuksen alkamista.
 

Viikkorytmini on yleensä seuraavanlainen. Aamutoimien jälkeen käyn ensimmäiseksi tietokoneella katsomassa onko luokkamme Facebook sivulle tullut jotain lisätietoa tulevasta ja vilkaisen myös Optiman. Teen valmisteluja seuraavia opetuskertoja varten ja suoritan samalla valinnaisaineita sekä muita opintoja. Pidän säännöistä ja olen onnellisessa asemassa, että saan toimia opinnoissani useamman ryhmän koordinaattorina. Yritän pysyä aikatauluissa ja auttaa opiskelutovereitani. Kirjoitan myös prosessiportfoliota (blogia) oppimastani. 

Lenkkikaverini perhoskoira Koukku, joka on jo yli 16-vuotias.
 

Joinakin viikkoina on vapaata ja joinakin melkein joka päivä koulua. Aikaa jää myös harrastuksille. Harrastan vesijuoksua sekä uimista, tykkään käydä kävelylenkeillä ja talvisin laskettelemassa kotimaan rinteillä. Lisäksi kerään Muumi-tuotteita. Pidän myös matkustelemisesta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta, kun se on mahdollista. Yritän seurata myös uutisia, jotta pysyn perillä päivän tärkeistä asioista.

Laskettelua Rukalla, Vuosselin rinteessä       

Verkkoluennot järjestetään iltaisin. Ammattipedagogisista opinnoistani on valmiina kohta jo puolet. Lisäksi olen opiskellut valinnaisista aineista: some-noviisin, some-ekspertin ja tiedonhankinnan perusteet kurssit sekä opettajan työn eettisiä ulottuvuuksia. Tällä hetkellä käyn some-kehittäjä kurssia aina kun vain aikaa riittää. Kurssi valinnoistani voikin päätellä, että olen kiinnostunut sosiaalisesta mediasta ja sen opetuskäytöstä.

Tein tradenomi opinnoissani opinnäytetyön aiheella tietoturva sosiaalisessa mediassa, josta on ollut paljon hyötyä myös näissä opinnoissa. Avoimen yliopiston kasvatustieteen aineopinnoissani tein proseminaarityön aiheella koulukiusaamisen muodot. Haluaisin yhdistää nämä kaksi asiaa valmistuttuani opettajaksi ja opettaa opiskelijoille, että sosiaalisessa mediassa voi myös tehdä paljon hyvää. Uskon elinikäiseen oppimiseen. Olen onnellinen tästä mahdollisuudesta, joka minulle on suotu ja toivotan mukavia opiskeluviikkoja kaikille tasapuolisesti.