"Näin on aina tehty" - aloittelevan opettajan dilemma

Minä olen tehnyt pitkän työuran teollisuudessa. Jatkuvat deadlinet, palaverit, raha ja raha. Ärsytykseni alkoi olla huipussaan ja aloin miettiä, että mitä minä osaan? Olen omassa ammatissani hyvä ja minulla on alan viimeinen osaaminen. Missä minä voisin hyödyntää omaa osaamista? Menihän siinä aikaa, kunnes ystäväni vinkkasi opettajan paikasta ammatillisessa oppilaitoksessa.

Ei siis muuta kuin etsimään kyseinen työpaikkailmoitus netistä. Se löytyi ja aloin innoissani kirjoittaa hakemusta ja cv:tä. Vihdoin valmista ja katsoin mihin lähetän hakemuksen. Selvisi, että ”Hakemus lähetetään sähköisen järjestelmän kautta”. Niinpä, kirjoitin kaikki uudestaan sinne sähköiseen järjestelmään ja hämmästyttävän epäloogiseen järjestykseen. Työpaikan hakeminen ei enää tuntunutkaan hyvältä!

Jälleen meni aikaa ja minulle tuli kaiken odotuksen jälkeen haastattelukutsu. Haastattelussa oppilaitoksen yksikönjohtaja esitteli nopeasti oppilaitoksen ja ”myi” minulle työpaikan. Hän kätteli ja toivotti minut tervetulleeksi taloon. Samassa hän vinkkasi, että Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa voi hankkia virkaan vaadittavan muodollisen opettajan pätevyyden. Siinä minä ihmettelin, että kävipä nopeasti työpaikan vaihtaminen. Olen uudessa työssäni kolmen kuukauden kuluttua ja minusta tulee OPETTAJA!

"Näin on aina tehty" - aloittelevan opettajan dilemma

Heräsin aamulla hikisenä ja väsyneenä. Oli ensimmäinen aamu opettajana. Hämmästelin, miten se niin jännittää? Olenhan rautainen ammattilainen ja olen ollut paljon pahemmissakin paikoissa. Minua oli pyydetty tulemaan töihin aamulla klo 9.00, jolloin tuleva työkaverini ehtisi neuvomaan minua. Ajoin oppilaitoksen pihalle ja parkkeerasin auton. Pihamaalla käveli opiskelijoita, mistä päättelin olevan välitunti. Astuin pääovesta sisään ja seuraava ajatus oli, että käännyn takaisin. Aulassa oli ainakin ”tuhat” opiskelijaa ja melkoinen häly! Onneksi tuleva työkaveri tuli ja pelasti minut.

Työkaveri vei minut työsaliin, jossa kertoi minun opettavan seuraavan kahden kuukauden ajan. Opetettava opetuskokonaisuus oli minulle helppo, koska se oli minun substanssia. Minulla heräsi paljon ajatuksia siitä, miten opetan. Samalla työkaveri kertoi minulle, miten opetusta oli toteutettu viimeiset 10 vuotta. Kollega kertoi myös tutkinnon perusteista, joissa oli tapahtunut jokin aikaa sitten muutos. Muutoksen yhteydessä oli siirrytty osaamisperusteisuuteen ja samassa lauseessa hän mainitsi reformista. Ilmeeni oli varmaa näkemisen arvoinen, koska tietoa tuli oman sietokykyni yli. Onneksi työkaveri pelasti minut jo toisen kerran samalle päivälle ja sanoi ”näitä juttuja tulee ja menee, mutta me ei mitään muuteta, koska näin me ollaan aina tehty”.

Tämä saman tarinan kuulee vuodesta toiseen uusien opettajien suusta. Miten uusi opettaja pääsisi työhönsä paremmin kiinni ja samalla kehittyisi opettajana? Yksi hyvä vinkki on hankkia ammatillisen opettajan pedagoginen pätevyys Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pedagogista pätevyyttä voi verrata ajokorttiin; tiedät miten opettajana olisi hyvä toimia.

Uuden opettajan on hyvä kuunnella myös oppilaitoksen johtoa, opinto-ohjaajaa ja muuta oppilaitoksen sisäistä verkostoa. Oppilaitoksen sisäisäisessä verkostossa on suuri määrä hiljaista tietoa, mitä ei saa muuten käyttöönsä, kuin kohtaamalla työkaverin.

Uuden opettajan on hyvä muistaa, mitä hän on ollut ennen opettajuutta. Uusi opettaja on tullut työelämästä, johon hän on nyt kouluttamassa uusia osaajia. Uudella opettajalla on hallussaan työelämän uusin osaaminen, jota hänen odotetaan tuovan oppilaitokseen. Opettajan tulee olla rohkea ja uskaltaa nostaa esiin oma osaaminen ja samalla kehittää ammatillista opetusta. 

Lehtori Kari Heiskari
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Osaamisen dokumentointi

Opetuksessa ja oppimisessa on nyt uudehko painotus: osaaminen.

Osaamisperusteinen oppiminen tarkoittaa nimensä mukaisesti, että osaaminen korostuu, mutta ei se, miten tuo osaaminen on hankittu. Toisaalta osaamisen korostuminen tuo mukanaan todistustaakan: Oppijan on pystyttävä aina hyväksyttävästi näyttämään, todentamaan osaamisensa. Entisestä edellisten opintojen hyväksilukemisesta on siirrytty osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Osaamisen esittämisessä tai näyttämisessä (tunnistamisessa) ja sen hyväksymisessä osaksi osaamistavotteita (tunnustamisessa) oppijan oma aktiivinen rooli on tärkein.

Nykymallin mukaan oppija on itse oman osaamisensa asiantuntija. Opettajan rooli ei niinkään ole tiedonkaivaja tai osaamisen interrogaattori vaan nykyopettaja on opas, ohjaaja, tuki ja mahdollisuuksien esittäjä.

Osaamisperusteisuudesta kertoo Amokin video:

Osaamisen dokumentoinniksi ei riitä toteaminen: ”Juu, kyllä minä osaan sen alueen. Tosi hyvin!” Tarvitaan näyttöä!

Opiskelija oman osaamisensa mestarina

Vaikka opiskelijan ajatellaan tietävän parhaiten itse oma osaamisensa, merkittävä ongelma osaamisen dokumentoinnissa on, että monilla oppijoilla ei kuitenkaan ole realistista käsitystä omasta osaamisestaan. Joko osaaminen koetaan riittäväksi, vaikka se ei sitä olekaan tai luullaan, että osaamista ei ole laisinkaan, vaikka sitä olisi syntynyt kokemuksen kautta roppakaupalla.

Itseohjautuvasta opiskelijasta kertoo ytimekäs Amokin video:

Aikoinaan kun opetin englantia aikuisopiskelijoille, pyysin, että oppijat aluksi kertoisivat omasta osaamisestaan. Kukaan ei tietenkään suostunut sanomaan mitään englanniksi. No, eräs hiukan yli 20-vuotias (siis nuori, ainakin peruskoulun suorittanut) henkilö sanoi osaavansa kieltä ”ihan hyvin”. Kun kysyin: ”That’s great! Where have you been using English after you finished your school?”, henkilön ilme synkkeni ja hän kysyi kaveriltaan ”mitä se sanoi?”. Seuraavalle tunnille toin mukanani ihan aidon brittimiekkosen keskustelukaveriksi. Kovasti Adrian yritti saada keskustelua: ”Hi! My name is Adrian, what’s yours? What are you learning in this course?…” jne. Ihan-hyvin-osaaja kysyi edelleen kaveriltaan tutusti: ”Mitä se sanoi? Mitä se sanoi?” Osaaminen ei siis ollut ”ihan hyvää”.

Todistukset osaamisen osoittajana?

Ennen saattoi osaamisesta riittää koulu- tai muu todistus. Pelkät kurssi- tai muutkaan todistukset eivät kerro koko totuutta osaamisesta. Aiemmissa koulutuksissani olen saanut opiskelijoilta monesti pinon erilaisia todistuksia ja diplomeita, joilla ei ole ollut minkäänlaista merkitystä osaamisen kannalta. Eräskin oppija halusi saada toimisto-ohjelmien peruskurssin hyväksiluettua mittavien pumaskojensa avulla. Kun sitten kuitenkin ensimmäisellä oppitunnilla sanoin (ja näytin), että ”avataanpa nyt tekstinkäsittelyohjelma. Sehän löytyy työkalupalkista ja täältä vasemman alanurkan Start-valikosta..”, tämä läpikotaisin-osaaja keskeytti minut huutamalla: ”Nyt tässä edetään aa-aivan liian nopeasti. Ei tässä kukaan kerkeä perässä!” Eli hän ei osannut avata tekstinkäsittelyohjelmaa, vaikka todistukset kertoivat muuta.

Blogin käyttö

Kuitenkin osaamisen dokumentoinnissa todistukset ovat usein yksi tärkeä väline, lähtöpiste. Todistukseen mahdollisesti sisältyvä osaaminen pitää avata. Olipa osaaminen syntynyt formaalisen koulutuksen kautta tai muuten (työssä, harrastuksessa, oman muun mielenkiinnon kautta), avaaminen voi tapahtua yksinkertaisesti kertomalla sanallisesti opettajalle tai vielä paremmin kirjoittamalla aiheesta blogissa. Monesti osaamisen avaaminen voi tapahtua muun opiskelijaryhmän edessä näytösluontoisesti, jolloin muutkin voivat oppia aiheesta. Osaamisen näyttämiseksi voi myös kerätä opiskelijapalautteita, vertaisarviointeja, kurssimateriaaleja, tenttejä, testejä, arviointeja, valokuvia opetustilanteista ja kaikkea muuta aiheeseen sisältyvää materiaalia.

Amokin opiskelijat kautta laidan käyttävät blogia osaamisensa dokumentointiin. Blogityössä on monia hyviä puolia. Blogissa voi suuri osa osaamisalueista näkyä keskitetysti kuvien, lähteiden ja linkkien kera. Blogia voi korjata, täydentää ja muuttaa. Sisältöjä voi linkittää muiden opiskelijoiden blogeihin ja kommentoida sisältöjä laajasti tai suppeasti. Jos liika julkisuus pelottaa, oman bloginsa voi jakaa vain halutuille lukijoille. Moderni blogi on paljon muuta kuin kokoelma annetuista aiheista kirjoitettuja esseitä.

Videon käyttö

Blogin lisäksi (tai blogia täydentäen) video on mainio tapa näyttää opetusosaamista. Tämä ei tarkoita sitä, että kuvataan esimerkiksi koko opetuspäivä monen tunnin videoksi ja annetaan (tuo muodoton möykky) tuutorille! ”Ole hyvä, tässä nyt on sitä osaamista! Etsi itse, mitä siellä on, sinähän se opettaja olet!”. Opetusosaamisen dokumentointi videon avulla vaatii tiettyjä perusasioita: kuvataan valmisteluja, suunnittelua, interaktiota omien opiskelijoiden kanssa. Video editoidaan riittävän lyhyeksi ja ytimekkääksi ja varustetaan joko tekstillä tai puheella, jossa kiinnitetään huomio haluttuun osaamisen alueeseen. Pelkkä luokan edessä seisovan, PowerPoint-dioja lukevan hahmon videointi ei kerro opetusosaamisesta, pikemminkin sen puutteesta.

Videon käytöstä osaamisen dokumentoinnissa kertoo seuraava Amokin video:

Tuutorille tulee osaamista tunnistaessaan lukuisia kysymyksiä mieleen, kuten: ”Opiskelijani, mikä osaamisen alue on kysymyksessä, mikä osa-alue? Miten olet tehnyt tai toteuttanut tuota osaamisen aluetta, milloin, miksi? Oletko kehittänyt tuota sisältöä itse? Miten? Mitä metodeja käytit, miksi valitsit nuo metodit? Kehititkö metodeja itse? Mihin osaamisesi perustui? Miten otit opintosuunnitelman huomioon? Miten otit erilaiset oppijat ja erilaiset lähtötasot huomioon? Minkälaista interaktiivisuutta sisällytit opetukseen? Minkälainen lopputulos oli? Mitä kriteereitä käytit, kun arvioit oppilaittesi oppimista? Miten aiot kehittää osaamistasi? Fiksu oman osaamisensa dokumentoija ottaa nuo (ja monet muut) kysymykset huomioon jo suunnitellessaan oman osaamisensa esilletuontia.

Osaamisen dokumentointi on taitolaji.

Lehtori Juha Pousi 
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Millainen osaaminen voi olla tunnustettavaa?

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat kouluasteesta riippumatta asioita ja käsitteitä, joista kahvipöydissä ja eri yhteyksissä keskustellaan kiivaasti. Varmaa on, että aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisen merkitys tulee koko ajan kasvamaan kaikilla kouluasteilla.

Toimin näyttötutkintomestarin (NTM) koulutusohjelman parissa ja tässä kirjoituksessa tuon erään esimerkin kautta näkyväksi mitä osaamisen tunnustaminen NTM-ohjelmassa voi käytännössä tarkoittaa. Nämä perusasiat pätevät riippumatta kouluasteesta, toki tilanteen mukaan tarvittavilla tarkennuksilla. Tämän esimerkkicasen tulos oli, että osaaminen voitiin tunnustaa NTM-ohjelman yhden osan kohdalla aikaisemmin hankitun ja osoitetun osaamisen pohjalta. Toivottavasti tämän esimerkin kautta saat rohkeutta ja lisänäkemystä arviointitoimintaasi.

NTM-ohjelman perustana on Opetushallituksen määräys (2016:16), jossa on kuvattu koulutusohjelman muodostuminen sekä arviointi. Voidaankin ajatella, että kyseessä on ”näyttötutkintomestarin tutkinnon perusteet”. Osaamisen tunnustamisen perustana NTM-ohjelmassa on olemassa yhteiset osaamisvaatimukset, siitä mitä tulee osata sekä arvioinnin kriteerit, joista selviää, kuinka syvällistä osaamisen on oltava. Tässä on ensimmäinen peruspilari, joka osaamisen tunnustamista käsiteltäessä täytyy taustalta löytyä. Yhteiset osaamisvaatimukset, joihin osaamista verrataan.

Kyseessä on hiljattain aloittanut NTM opiskelija. Lähtökohta hänellä opiskelun alkaessa oli sellainen, että hän oli jo pitemmän aikaa toiminut näyttötutkintojen järjestäjän organisaatiossa toteuttamassa tutkintotilaisuuksia sekä tutkintosuoritusten arvioijana kolmikannassa, arviointeja oli kymmeniä. Näillä lähtökohdilla tunnistin NTM-koulutuksen järjestäjänä jo hakeutumisvaiheessa, että kyseisen henkilön kohdalla voi olla eväitä suoraan osaamisen tunnustamiseen kunhan asioita saadaan tarkennettua.

NTM opiskelija (olkoon tässä vaikkapa Kerttu) oli opiskelijavalinnan jälkeen, hyvissä ajoin ennen ensimmäistä lähipäivää, saanut käsiinsä HOT-asiakirjan, johon me koulutuksen järjestäjänä olemme purkaneet edellä mainitsemani määräyksen sisällön. Emme siis toimita niitä alkuperäisiä ”tutkinnon perusteita”, vaan opiskelijat saavat käyttöönsä laatimamme henkilökohtaiseen osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen kehitetyn asiakirjan/suunnitelman. Tämän apuvälineen avulla NTM-ohjelman tavoitteet olivat jo alkaneet selkiytyä ja kun tapasimme ensimmäisellä lähipäivällä, Kertulla olikin jo näkemystä ja ajatuksia tavoitteista sekä vaatimuksista ja mikä huomioitavaa, hän oli kirjannut itselleen useita kysymyksiä niihin liittyen. Tutustuessaan NTM-ohjelman tavoitteisiin hän oli samalla tunnistanut omaa osaamistaan ja huomannut, että hänen ”osaamisrepussaan” onkin asioita, joita hän löysi myös osaamisvaatimuksista, ja hän myös tiesi osaavansa ne. Opiskelija oli siis aktiivisesti selvittänyt asioita jo heti alkuvaiheessa.

Millainen osaaminen voi olla tunnustettavaa?

Näyttötutkintomestareita, joiden osaaminen on tunnistettu

Ensimmäisellä lähipäivällä käsittelimme ja avasimme NTM-ohjelman tavoitteita opiskelijoiden kanssa yhdessä ja sitten myös pienemmissä ryhmissä, meidän koulutuksen järjestäjien toimiessa ohjaajina. Tähän kohtaan on hyvä tuoda esiin toinen peruspilari, joka täytyy toteutua kun käsitellään osaamisen tunnustamista: Minun koulutuksen järjestäjänä, ohjaajana ja NTM-opiskelijan osaamisen arvioijana, on tunnettava ”tutkinnon perusteet” ja kriteerit niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Ne täytyy osata kääntää ja vääntää konkreettisiksi käytännön teoiksi ja työkokonaisuuksiksi. Kun tämä tehdään yhdessä oppijoiden kanssa, arvioinnista tulee aidosti osaamisperusteista.

Palataan tilanteeseen lähipäivällä. Opiskelija oli kirjannut itselleen kysymyksiä, joihin hän halusi tarkennusta kysyen ”mitä tämä osaamisvaatimus oikein tarkoittaa käytännössä?”. Näihin kohtiin löysimme hyviä konkreettisia esimerkkejä yhdessä opiskelijoiden kanssa ja asiat alkoivat selkiytymään. Huomioitavaa tässä on myös se, että kun Kertulla oli jo reilusti osuvaa kokemusta, joista hän avoimesti kertoi, se sai myös muut opiskelijat pohdiskelemaan omia osaamishistorioitaan tämän esimerkin innoittamana. Joku taisi myös todeta ääneen että ”lähtötaso on näköjään tässäkin koulutuksessa opiskelijoilla hyvin eritasoista” ja näinhän se on käytännössä aina. Toki se antaa myös mahdollisuuksiakin mm. ohjauksen kohdistamiselle heille, jotka sitä ehkä enemmän tarvitsevat.

Jossain vaiheessa keskusteluja sovimme Kertun kanssa, että lähipäivän päätteeksi otamme asian esille henkilökohtaisessa keskustelussa, jolloin hän voi avoimemmin ja tarkemmin tuoda esiin omaa osaamistaan ja hän saa myös täsmäohjausta ihmetystä aiheuttaviin kohtiin. Tämä osoittautui tässä tilanteessa oikeaksi ratkaisuksi, opiskelijaryhmän yhteistä aikaa käytettiinkin sitten hieman eri asioihin, enemmänkin yhteisesti askarruttaviin ja Kerttu sai sitten erikseen juuri hänelle osuvaa ohjausta. Keskustellen saimme rakennettua yhteistä näkemystä osaamistavoitteista sekä hänen osaamisesta jota hän oli myös valmistautunut tuomaan näkyväksi. Tässä tapauksessa mukava mainita, että osuvaa sellaista. Hän oli järjestänyt viimeisten parin vuoden aikana useita näyttötutkintotilaisuuksia omalla ammattialallaan, siitä hänellä oli esittää kirjallista aineistoa ja myös valokuvia. Minulle arvioinnin näkökulmasta käymämme keskustelun perusteella Kerttu käytti ajantasaisia käsitteitä moitteettomasti, hän pystyi kuvaamaan järjestämänsä tutkintotilaisuuden järjestämisprosessin aukottomasti alusta loppuun huomioiden asiat, jotka kuuluvat tutkinnon järjestäjän vastuulle. Hän huomioi toiminnassaan myös vastikään voimaan tulleet lakimuutokset eli hänen osaamisensa oli myös ajantasaista. Siis juuri siten ja sellaisia asioita kuin tavoitteena onkin. Lopuksi ynnäsimme vielä esiin tulleet asiat, joita tarkastelimme suhteessa NTM-ohjelmassa oleviin osaamisvaatimuksiin ja tavoitteisiin, tulos oli hyvin selkeä: Kertulla on ja hän on tuonut näkyväksi sellaista osaamista tutkintotilaisuuden järjestämiseen henkilökohtaistetusti sekä osaamisen arviointiin, joka vastaa osaamisvaatimuksia. Tuolloin minä Kertun osaamisen arvioijana pystyin tunnustamaan osaamisen. Tässä on hyvä esimerkki siitä, kun osaamista on, niin silloin sitä pystytään hyödyntämään oppijan/suorittajan eduksi. Tällä hetkellähän tämä esim. ammatillisessa aikuiskoulutuksessa on mahdollisuus, mutta reformin toteutuessa nykyisen esityksen mukaan aikaisemmin osoitetun osaamisen tunnustaminen on koulutuksen järjestäjän velvollisuus. Kannattaa siis ottaa tällainenkin toimintaperiaate ja -tapa haltuun ja käyttöön jo nyt samantien.

Taustaksi vielä pari sanaa toiminnastamme. Pidän erittäin tärkeänä, että tavoitteet ja osaamisvaatimukset käsitellään ja avataan yhdessä oppijoiden/suorittajien kanssa käytännön teoiksi. Näin oppimisprosessi lähtee liikkeelle ja pikkuhiljaa palaset alkavat loksahtelemaan kohdalleen. Tyypillisesti jo tässä vaiheessa osa porukoista tunnistaa omassa työssään sellaisia työtehtäviä, joiden kautta osaamisen osoittaminen on mahdollista ja aletaan vain hankkimaan tarvittavaa ammattitaitoa itselle sopivalla tavalla. Se, miten vauhdikkaasti asia lähtee etenemään, riippuu yleensä sekä henkilön näyttötutkintokokemuksen määrästä, että myös olemassa olevasta tukiverkostosta. Useasti lähdetäänkin selvittämään ja tarkastelemaan mitä ja kenen kanssa asioita voitaisiin lähteä selvittelemään ja tekemään. Siitäpä ne asiat lähtevät sitten etenemään jokaiselle omaan lähtötilanteeseen sopivaan suuntaan ja tahtiin. Ohjauksen merkitystä tässä ei kyllä voi liikaa tuoda esille, erityisesti oppimisprosessin alkuvaiheessa. Oman oppimispolun ja sen ”vision” käynnistäminen vaikka maltillisestikin, on tavoite, johon ensimmäisellä tapaamisella panostamme.

Tässä tapauksessahan Kerttu meidän keskustelun aikana myös osoitti osaamistaan ja minä tein samalla hänen osaamisestaan arviointia, pyytäen tarkennuksia ja selvennyksiä. Lopputuloksen kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, oliko tässä kyse osaamisen osoittamisesta vaiko aikaisemman osaamisen tunnustamisesta suoraan. Haasteena suoraan tunnustamiseen on se, että osaaminen olisi oltava arvioitua, luotettavin dokumentein osoitettua ja esimerkiksi tähän kyseisen NTM-ohjelman osaan sellaista ei oikein ole olemassa. Näin minun arvioijana on varmistettava, että aikaisempi kokemus on osuvaa osaamista ja se on sopivalla tasolla suhteessa tavoitteisiin.

Lopuksi vielä osaamisen ja ammattitaidon arviointiin vinkki, miten toimimalla olet jo pitkällä. Tämä on yhdessä työryhmässämme ideoimaa kolmen AAA:n näkökulmaa:

Toteutamme arviointia Arvokkaasti Ammattitaitoa Arvostaen!

Tällä esimerkillä tsemppiä tekemisiisi ja rohkeutta!

Lehtori Hannu Korkala
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Osaamisapajalla

Osaamisen kehittyminen on osa prosessia, joka lähtee uusien kysymysten asettelusta. Osaaja organisoituu jatkuvasti uusilla tavoilla, jotta toiminta tuottaisi positiivisia tuloksia. Osaaminen ei synny vastausten, vaan kysymysten kautta. Osaava opettaja on kuin kalastaja. Osaava kalastaja valitsee vieheensä haluamansa saaliin mukaan, ei omien mieltymyksiensä mukaan. Näin toimii myös osaava opettaja.   

Toiminnan tulos (oikeanlaisen kalan saaminen) on avain järjestelmän rakenteen ja toiminnan ymmärtämiseen; tietty tulos on nimittäin mahdollinen vain, jos järjestelmä on rakentunut tulosta vastaavalla tavalla (pyydys pitää tehdä oikein). Toiminnan tulos voi olla yhden toimintajärjestelmän toteuttama, mutta useimmiten kysymys on valtavien toimintajärjestelmäjoukkojen koordinoidusta toiminnasta (tulosta ei saavuteta ilman tietoa).

Toimintajärjestelmät muovautuvat aina sen mukaan, millaisia hyödyllisiä tuloksia eliön toiminnan tulee saavuttaa (hyödyllisin tulos on haluttu kala, ei mikä tahansa kala). Tällaiseen järjestelmään kuuluvat kaikki ne osat, jotka ovat olennaisia tietyn toiminnan tuloksen saavuttamiseksi (on tunnettava kohde).  

Kalastaja haluaa saada kalaa, koska hän elää sillä. Kun hän rakentaa pyydyksen, hän rakentaa sen kalan maailmaan, ei omaan maailmaansa. Ei liene virheellistä ajatella siten, että kalan maailmassa ja ammattikasvatuksen maailmassa ovat voimassa samat lainalaisuudet. Kalastaja haluaa oikeanlaista kalaa, opettaja/ohjaaja haluaa saada positiivisia oppimistuloksia. Seuraavassa videossa keskitytään kalan maailmaan.

Teoriaa ei voi olla erillään käytännöstä, sillä kaikki toiminta perustuu teoreettisiin lähtökohtiin. Eli ennen toimintaa olemassa olevaan ajatukseen siitä, että jotakin voidaan saada jollakin tavoin aikaan. Teoria on jonkin asian järjestäytymisen tapa. Käytäntö taas tähän järjestykseen perustuvaa toimintaa. Koulutus ei siis tarkoita yksittäisten asioiden opettelua, vaan sitä, että opittavat asiat laajentavat ja kehittävät oppijan omaa käsitystä maailmasta. Tämä on mahdollista silloin kun opetus on oppijan ja opettajan yhteistyötä, jossa opiskeltavat asiat suhteutetaan jatkuvasti kummankin näkemyksiin ja maailmankuvaan.

Yliopettaja Jarmo Salo
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Videot osaamisen opettamisessa ja osoittamisessa

Olin mahdottoman innostunut, kun sain pienenä kokeilla videokameraa. Sillä pystyi valitsemaan näkökulman, jonka halusin näyttää muille. Sillä pystyin tallentamaan ja  kertomaan lyhyen tarinan, keskittymään ohi kiitäviin yksityiskohtaan tai tallentamaan tilanteen, jota kaverini ei ollut näkemässä. Kamera oli painava ja kallis. Ei ala-asteikäisille ipanoille annettaisi sitä leluksi kovin hankaliin paikkoihin, joissa arvokas vehje voisi hajota. Videokameraa käytettiin aika harvoin. Yksi tuttavaperheen isä oli kameran käytöstä kiinnostunut. Muita aikuisia ei vain kiinnostanut - kalliiksi leluksi sanoivat.

Nykyään videon tallennusväline löytyy vähintään joka toisen ihmisen taskusta. Visuaalinen kulttuuri elää vahvana arjessamme, kun kamerat ovat aina läsnä ja hetket tallentuvat mobiililaitteille vaivattomasti (niin hyvässä kuin pahassa). Videot ovat merkittävä työkalu osaamisperusteisessa opetuksessa ja osaamisen dokumentoinnissa. Videoiden opetuskäytöllä on monipuoliset mahdollisuudet, joiden hyöty leviää helposti alalle kuin alalle, monenlaisiin oppimisympäristöihin ja kaikenikäisten käyttöön. Jakamisen kulttuurin myötä meidän on mahdollista nähdä ohjeita, esimerkkejä, kohtaamisia, sattumia ja paikkoja, joihin meillä ei olisi ollut mahdollista päästä havainnoijan asemaan kymmenkunta vuotta sitten. Miten videoista tulisi ottaa täysi hyöty irti osaamisperusteisessa opetuksessa?

Yksinkertaisia haasteita toki on: Onko tallennus päällä juuri sinä hetkenä, jonka dokumentoinnista on oppimisen tai osaamisen kannalta hyötyä? Sattuuko juuri minua hyödyttävää videomateriaalia löytymään valmiina vai pitäisikö sitä alkaa tuottamaan? Miten hyvin tekniikka pitäisi osata ennen kuin teen videon? Miten huolehdin tekijänoikeuksista ja tietosuojasta? Näihin kaikkiin löytyy onneksi apua vaikkapa ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.

Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa käytetään videoita monipuolisesti osana opetusta ja oppimista. Toteuttamaamme videopedagogiikkaa voidaan kuvailla alla olevassa videossa esitetyn viiden kategorian avulla.

Luentotallenteita käytämme paitsi niitä opiskelijoita varten, jotka eivät päässeet paikalle kuuntelemaan, myös erityisesti sitä varten, että opiskelijat voivat videoneuvottelun tallenteen avulla reflektoida omaa toimintaansa opettajan roolissa, kun he harjoittelevat opettamista ja ohjausta verkkoympäristössä. Valtaosa videoneuvotteluyhteydessä tapahtuneista opetustilanteista tallennetaan nimenomaan osaamisen kehittymistä ja reflektointia varten.

Stimulated-recall video tarkoittaa tilannetta, jossa videotallenteen avulla reflektoidaan esimerkiksi opetusharjoittelua yhdessä opiskelijan ja tuutorin kanssa. Syy tähän voi olla käytännöllinen: ehkä opetustapahtuma tapahtui paikassa, johon ei ollut mahdollista päästä seuraamaan opetusta. Toisaalta video on hyvä keskustelun virittäjä, kun voidaan videon avulla kysyä “Mitä tuossa tapahtui?” “Miksi toimit tässä tilanteessa juuri näin?”

Vastaava malli on myös erinomaiseksi todettu opettajan oman työn kehittämisen menetelmä ja kollegiaalisen tuen toimintatapa elinikäisen oppimisen polulla. Tämä “Video enhanced teacher development” oli teemana Ammatillisen opettajakorkeakoulun ja opetushallituksen yhteistyössä järjestämässä Cidreen seminaarissa Helsingissä, lokakuussa 2016.

www.touchcast.com/vanhitvonder/cidree_unfinished/

Seminaaritallenteesta on tehty hypervideo, joka sisältää interaktiivisia elementtejä.

Trigger videot eli virikevideot ovat mielestäni ihastuttava mahdollisuus opettajille hyödyntää omaa ja opiskelijoiden luovuutta! Virikevideoiden mahdollisuudet ovat rajattomat! Joskus video voi olla simppeli alustusluento, mutta elokuvallisempiakin intohimoja on mahdollisuus toteuttaa virikevideoiden muodossa. Ne on suunniteltu sellaiseksi, etteivät virikevideot sellaisenaan vielä varsinaisesti opeta mitään kokonaisuutta, mutta niitä kannattaa käyttää virikkeenä oppimistehtävään, jonka tavoite on kehittää osaamista. Olen kokenut virikevideoeiden tuotantoprosessin hyvin innostavana työyhteisössämme! Suosittelen tätä kaikille työyhteisöille! Opetustehtävän lisäksi ne ovat olleet mainio käyntikortti maailmalla meidän koulun osaamisesta:

https://www.youtube.com/watch?v=9m3eGWpVM-c&t=48s

Videoraportit ovat hyviä vaihtoehtoja vaikkapa oppimispäiväkirjalle, joka tehdään videoblogin muotoon. Videoraporttiin on vallan näppärä sisällyttää haastatteluja ja ryhmäkeskusteluja, jotka tukevat oppimisprosessin dokumentointia. Videoraportit ovat mainio vaihtoehto myös henkilöille, jotka kokevat kirjoittamisen työlääksi, mutta osaavat mainiosti kertoa keskustellen oman kokemuksensa ja perustelunsa videolla.

Demonstraatiovideot voivat olla yksinkertaisia opasvideoita, joita netti on täynnä. Arvaisitteko mikä on Amokin eniten katsottu video? Se on videokameran käyttöohjevideo!

Demonstraatiovideolla voidaan opettaa jokin tarpeellinen asia  tai toimenpide katsojalle, mutta osaamisperusteisessa opiskelussa demonstraatiovideot ovat osoituksia nimenomaan tekijän osaamisesta. Demonstraatiovideolla näytetään, että osataan!

Videoiden rooli mitä todennäköisemmin kasvattaa rooliaan koulutuksessa. 360 asteen kamerat ovat jo markkinoilla. Kamera voi kuvata koko ajan työsalia, luokkaa, ravintolaa tms. jokaiseen suuntaan yhtä aikaa. Katsoja voi tallenteen tai live-katselun aikana valita mihin suuntaan tilassa hän haluaa huomionsa kohdentaa. Emme ole enää loukussa, jossa pitäisi kameran olla valmiina kuvaamaan juuri oikeaan paikkaan oikeana aikana. Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen 360 videot avaavat myös mahdollisuuksia.



Virtuaalisen todellisuuden avulla voimme mennä tarkkailijaksi maailmoihin, joihin emme muutoin pääsisi. Voimme kustannustehokkaasti tutustua vaikkapa suunnittelun tasolla oleviin rakennuksiin tai ympäristöihin, joita ei kustannussyistä koskaan voida saada fyysiseksi harjoitteluympäristöksi oppimiskäyttöön. Lisätty todellisuus heijastuu mobiililaitteen näytöille ja silmälasin pinnalle simulaatioksi, jonka avulla voidaan harjoitella ammatilliseen osaamiseen liittyviä taitoja. Videoteknologia on koko ajan entistä pienempää, nopeampaa, tarkempaa ja edullisempaa. Vain mielikuvituksemme on rajana videoiden mahdollisuuksille osaamisperusteisessa opetuksessa! Kannustan kaikkia innovatiivisia opetusalan ihmisiä jakamaan kokemuksianne kollegoillenne ja vinkkaamaan opiskelijoillenne, että heidän taskussaan on tehokas työkalu, jolla voidaan aidosti kehittää oman osaamista!

Lehtori Janne Länsitie
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu