Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Osaamisperusteisen opiskelun ja oppimisen lähtökohdat 

Oulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa painottuu opiskelijoiden osallisuus omien opintojensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Opettajaopiskelija ottaa vastuun opintonsa tavoitteiden asettamisesta, opintojensa suunnittelusta ja toteutuksesta sekä osaamisensa osoittamisesta. Osaamisperusteisessa koulutuksessa opiskelijan opintopolku rakentuu yksilöllisesti: Opintojen alussa opiskelija laatii oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPSin), jonka mukaan hän opinnoissaan etenee. Kun opiskelija toteaa osaamisensa olevan riittävää suhteessa johonkin koulutuksen osaamistavoitteeseen, hän suunnittelee, miten hän osoittaa osaamisensa. (Amok OPS  2016–2017.)

Opettajaopiskelijamme Heli Mäkisalo kuvaa omia kokemuksiaan osaamisen osoittamisesta suhteessa joihinkin opettajaopintojen osaamistavoitteisiin

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Opettajaopiskelija osaamisen osoittajana

Olen 32-vuotias perheellinen opettajaopiskelija ja työskentelen Helsingissä Stadin aikuisopistossa kauneudenhoitoalan ammatinopettajana. Aloitin opettajaopinnot Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (Amok) syksyllä 2016. Osaamisperusteinen opettajankoulutus mahdollistaa nopean etenemisen opinnoissani, koska minulla on jo aiemmin hankittua osaamista. Tavoitteenani on saada opettajan pedagoginen pätevyys keväällä 2017.  

Olen koulutukseltani meikkitaiteilija-maskeeraaja, kosmetologi, estenomi ja näyttötutkintomestari. Ammatillisen opettajan työtehtävissä olen toiminut sekä yksityisellä että kunnallisella puolella yhteensä kolme vuotta. Olen opettanut ammatillisessa peruskoulutuksessa ja aikuisopistossa. Vuodesta 2010 olen tehnyt töitä myös omalla toiminimellä meikkaaja-maskeeraajana, konsulenttina sekä kosmetologina.

Etukäteisvalmistelut

Koska osaamista voi osoittaa usealla eri tavalla, suunnittelin HOPSiini mahdollisimman erilaisia osaamisen osoittamisen tapoja. Aluksi perehdyin koulutuksen osaamistavoitteisiin, joihin osaamiseni liittyi. Opiskelin ensin tavoitteisiin liittyvää teoriatietoa itsenäisesti ja yhdessä pienryhmäni kanssa. Keräsin myös työssäni syntyneitä, jo olemassa olevia dokumentteja osaamisen osoittamiseni tueksi. Tarvittaessa hankin vielä lisää osaamista osallistumalla ryhmämme verkkoistuntoihin ja Amokin järjestämille lähipäiville, haastattelemalla oman alani opettajia ja hyödyntämällä verkostojani.

Osaamisen osoittaminen dokumentein

Ensimmäisenä lähdin osoittamaan osaamistani dokumenttien avulla. Se tarkoitti kohdallani sitä, että esitin tuutorilleni opetus- ja ohjaustyöstäni sekä eri koulutuksista saamiani todistuksia ja lausuntoja. Esimerkiksi näyttötutkintomestarin todistuksella osoitin osaamistani suhteessa koulutuksen arviointiosaamisen tavoitteisiin. Pelkällä todistuksella en kuitenkaan voinut osoittaa koko arviointiosaamistani, koska todistus ei kerro esimerkiksi sitä, miten osaan arviointityöni käytännössä.

Osaamisen osoittaminen videoilla, äänitteillä ja kuvin

Osaamistani osoitin myös videoimalla työtäni. Videoin opiskelijani luvalla hänen ammattiosaamisen näyttöönsä liittyvän palautekeskustelun ja arvioinnin. Tällä osoitin arviointiosaamistani.

Haastattelin myös oppilaitoksemme näyttötutkintoon osallistuvia opiskelijoita siitä, millä tavalla heidän mielestään näyttötutkinnot on järjestetty ja millä keinoin opettajat ovat ohjanneet näyttötutkintoihin. Osallistuin myös itse oman oppilaitokseni näyttötutkintoihin ”opiskelijan”-roolissa. Tarkkailin arvioijien työtä ja haastattelin heitä. Tästä tein yhteenvedon blogiini. Hyödynsin arviointiosaamisen osoittamisessa myös valokuvia, joita täydensin kirjallisilla pohdinnoilla.

Koulutuksen osaamistavoitteiden mukaista toteutusosaamista osoitin videoimalla opetusta. Pyysin opiskelijaa ottamaan älypuhelimellani videokuvaa, kun opetin ehostusta. Osoitin samalla videolla myös digiosaamistani, kun liitin videoni piilotettuna ja tietysti  opiskelijan luvalla YouTubeen tuutorin arvioitavaksi. Kannattaa siis hyödyntää erilaisia dokumentteja monen osaamistavoitteen osoittamisessa. Videot, äänitteet sekä valokuvat pohdintoineen ovat erinomaisia tapoja tuoda osaamista näkyväksi.

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Opetuksen toteutusosaamisen dokumentointi videoimalla.

Osaamisen osoittaminen verkossa pareittain

Osoitin osaamistani myös Adobe Connect (AC) -verkkokokousympäristössä sekä yksin että yhdessä opiskelijakaverin kanssa, pelkästään tuutorille tai siten, että koko opintoryhmäni oli läsnä. Esimerkiksi suunnitteluosaamista osoitimme siten, että minä ja opettajaopiskelijatoverini kokosimme yhteisen teoriaosuuden oppimiskäsityksistä ja teorioista. Kerroimme vuorotellen, miten teoriat näkyvät kummankin omassa opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa. Tiimityöskentelymalli osoittautui erinomaiseksi menetelmäksi. Vertaispalautteen mukaan se piti opettajaopiskelijoiden mielenkiinnon erinomaisesti yllä.

Samalla tämä osaamisen osoittamisen tilaisuus oli oppimiskokemus muille opintoryhmämme opiskelijoille, sillä he saivat harjoitella osaamisen tunnistamista, eli saimmeko tuotua osaamisemme vakuuttavasti esille.

Osaamisen osoittaminen suullisesti

Osoitin yksin osaamistani tuutorilleni AC:llä muun muassa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamisen osalta. Tähän liitin yhden tutkimus- ja kehittämisosaamistavoitteen ”Tiedät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnan painopistealueet”. Osaamisen esille tuominen suhteessa useampaan osoittamistavoitteeseen oli järkevää, koska nämä liittyivät työpaikassani hyvinkin oleellisesti toisiinsa. Näin sain samalla kerralla näytettyä osaamistani moneen osaamistavoitteeseen.

Osaamista voi osoittaa myös kasvokkain tuutorin kanssa keskustelemalla. Kävin tuutorini luona, ja avasimme HOPSiani. Olin valmistellut näyttöni tutkimus- ja kehittämisosaamisestani. Esittelin tuutorilleni tietokoneella, miten olin suunnitellut omassa työssäni verkko-opintokokonaisuuden opiskelijoilleni ja kerroin, miten olen sitä kehittänyt havaintojeni ja opiskelijapalautteiden perusteella. Keskustelimme HOPSin muidenkin osa-alueiden tiimoilta työstäni. Kerroin, mitä ja miten teen työssäni asiat, ja tuutori teki tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Tämä tapa osoittaa osoittamista tuntui mukavalta. Juttelen mielelläni ja koska opetan työkseni, tuntui yhteinen keskustelu tuutorin kanssa hyvin luonnolliselta.

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Kansainvälisyys-ja monikulttuurisuusosaamisen osoittaminen verkkokokousympäristössä.

Osaamisen osoittaminen blogissa

Teoreettista ymmärrystä ja sen käytäntöön soveltamista osoittava osaaminen oli minulle luontevaa näyttää blogipohdinnoilla. Tiivistin blogiin asiat, mitä jo osasin, mitä olen oppinut ja miten käytän osaamista työssäni. Osa koulutuksen osaamistavoitteista on sellaisia, että ne tulee lisäksi osoittaa aidossa oppimisympäristössä.

Opettajaopiskelija voi osoittaa osaamistaan monella eri tavalla

Helin blogi.

Jännityksestä osaamisen iloon

Ennen jokaista osaamisen osoittamista, osoittamistavasta riippumatta – jännitti. Eniten perhosia vatsassa oli, kun osoitin, että osaan reflektoida osaamistani hyödyntämällä teoriaa. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen kansainvälisyysstrategian selvittäminen teorioiden tasolla ei ollut lempijuttujani, vaikka se liittyykin käytännön tasolla työnkuvaani.

Mukavaa oli aina kertoa ja tuoda osaamista esille käytännön esimerkein, mutta kun tuutori pyysi perustelemaan ratkaisujani teoriasta tai tutkimustuloksista käsin, se tuntui minusta vaikealta. Osaamisen osoittaminen suullisesti tuntui joissakin tilanteissa helpommalta verrattuna kirjoittamiseen, koska silloin pystyin laajasanaisemmin kertomaan, miten asiat käytännössä oppilaitoksessamme hoituvat. Tuutorini kyseli tarkentavia kysymyksiä varmistaakseen osaamiseni suhteessa osaamistavoitteisiin. Olipa mukava samalla huomata, että osasin soveltaa oppimaani omaan työhöni.

Osaamisen osoittaminen oli “mehut vievää”, mutta siitäkin huolimatta ihanaa. Siinä sain näyttää osaamistani ja kun onnistuin, oli tunne mahtava.

Kirjoittanut opettajaopiskelija Heli Mäkisalo
Toimittaneet lehtorit Maarit Junkkari ja Maarit Räisänen
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Opetusvideon tekeminen kehittää opettajan osaamista

Amokin opettajat ovat toteuttaneet viime vuosina lukuisia opettajankoulutukseen soveltuvia lyhytvideoita ja pitempiä opetuselokuvia. Taito käsikirjoittaa omia opetusvideoita on astetta syvempi osaaminen kuin valmiin opetustilanteeseen sopivan videon valitseminen. Kuka tahansa opettaja voi kehittää ammatillista ja pedagogista osaamistaan osallistumalla opetusvideoiden ideointiin ja toteuttamiseen.

Aloitettuani omien opetusvideoiden käsikirjoittamisen, huomasin, miten vaativasta ja laajasta tehtävästä on kyse. Havaitsin tarvitsevani mediaosaamista, tietoa dramaturgiasta, viestintään liittyvää osaamista, ja monenlaista videon tekniseen toteutuksessa liittyvää perustietoa. Koska työni liittyy opettajankoulutukseen, henkilökohtainen kehitettävä osaaminen on ollut pääsääntöisesti pedagogisen lisäarvon tuominen videoaineistolle. Toisin sanoen, mitä tahansa videota voi käyttää opetuksessa, mutta opetuskäyttöön suunniteltuun videoon on osattava käsikirjoittaa pedagoginen ulottuvuus ”sisään”.

Ennen opetusvideon käsikirjoittamista perehdyn aina laajaan aineistoon ja teen siitä jonkinlaisen ydinainesanalyysin. Monesti samasta aineistosta syntyy useita erilaisia videoita eri tarkoituksiin. Sisältöaineksen jäsentelyn yhteydessä mietin videon rakennetta, viestintää, ja tietenkin kontekstia, mihin asiani sijoitan. Käsikirjoittamisen aikana pohdin siis opetettavaa asiaa ja käyttämäni menetelmiä – ihan kuten teen oppitunnin suunnittelussakin.

Perehtyminen opetusvideon taustalla olevaan aineistoon saa minua pohtimaan myös tämän hetken osaamistani. Kun haen tietoa käsikirjoitusta varten, havahdun monesti uuteen tutkimustietoon, tai innovaatioihin ja uusiin käytänteisiin. Osaamiseni opetettavassa asiassa laajenee niin sisältöjen kuin menetelmien osalta.

Taustatyöltään suurin projektini on ollut opetuselokuva Vaellus ammattipedagogiikan ytimeen.



Käsikirjoituksen pohjaksi luin kymmeniä kirjoja ja lukuisia verkkomateriaaleja. Samalla huomasin, miten vähän tietämystä minulla on aiheesta. Laajan aineiston tuoma epävarmuus osaamisestani siirtyi tarinan juonena opetuselokuvaan. Opetuselokuvan päähenkilöksi käsikirjoitin ammatillisen opettajan, joka ottaa selvää ammattipedagogiikasta, ihan kuten itse tein ennen opetuselokuvan käsikirjoittamista.

Videon suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuminen kehittää myös opiskelijoiden osaamista. Hyvänä esimerkkinä haluaisin tuoda oppilaitoksen turvallisuuteen liittyvien opetusvideoiden käsikirjoittamisen https://www.youtube.com/playlist?list=PLc3cU2bgOu7ZYWBGhdzj0_OepM8TGrKtc. Opiskelijat käsikirjoittivat videot turvallisuusalaan liittyvän substanssin osalta yhdessä oman ammattialan opettajan kanssa. Projektiin liittyi useiden eri opettajien oppimis- ja ohjauskokemuksia, jotka olivat mahdollisia kiitos toiminnan keskiössä olevalle ilmiölle – opetusvideolle. 

Opettajaopiskelijat ovat tehneet osaamistaan näkyväksi videoimalla opetusharjoittelua tai muita osaamisen osoittamisia. Tämä voidaan rinnastaa oman osaamisen kehittämiseen videota tekemällä erityisesti silloin, kun videot ovat ennalta käsikirjoitettu ja videoihin on sisällytetty omaa pohdintaa.

Tässä kirjoituksessa kerroin omakohtaisesta kokemuksesta, miten opetusvideoiden tekeminen kehittää opettajan pedagogista ja substanssiosaamista. Lisäksi videoiden tekeminen on mielekäs vaihtoehto muun oppimateriaalin tuottamiselle. Antoisia videoprojekteja teille kaikille!

Yliopettaja Tiiu Tenno
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Opettajana kasvun runo

Opettajana kasvun runo

Lehtori Kati Korento
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Osaamisen hankkiminen kirjallisuuden avulla

Kun ajattelemme osaamista, se jäsentyy helposti mielessämme käytännön taidoiksi osata tehdä jotakin. Ammatillisen koulutuksen ympyröissä sama puolestaan täsmentyy kysymykseksi hallita oman alansa ammatilliset taidot. Vaikka tätä se hyvin luonnollisesti onkin, käytännön taidot eivät kuitenkaan ole koko kuva osaamisesta.

Nykysuomen sanakirjan mukaan osaaminen tarkoittaa (osata-verbin kautta) jonkin asian oppimista, sen tiedollista tai taidollista hallitsemista, taitamista ja tietämistä. Lisäksi se yhdeltä kantilta tarkoittaa myös luontaiseen lahjakkuuteen, ymmärrykseen, nokkeluuteen tms. perustuvaa tietämistä tai taitamista tehdä jotakin, sen ymmärtämistä, älyämistä, äkkäämistä, hoksaamista, tai keksimistä. (Nykysuomen sanakirja. Osa IV. 1996.)

Yksi puoli osaamista on siis myös asioiden tiedollinen hallitseminen. Tässä kohtaa astuu kuvaan myös kirjallisuus. Olipa kyse verkkomateriaaleista, lehtiartikkeleista tai painetuista perinteisistä kirjoista, jokaisella on mahdollisuus kehittää osaamistaan myös kirjallisuuteen tutustumalla, toisin sanoen lukemalla.

Osaamisen hankkiminen kirjallisuuden avulla

Käytännön taidot voi totta kai oppia vain tekemällä, käytännössä erilaisia ammatillisia toimia harjoittamalla, kuten opettaja voi oppia osaamaan ammatillista työtään ennen kaikkea opettamalla. Mutta pohjatietoa, vaikkapa erilaisten opetusmenetelmien ja oppimiskäsitysten käytöstä, ­­millainen lainsäädäntö opetustyötä ohjaa tai millaisessa elämismaailmassa nuoret nykypäivänä elävät – näiden kaikkien ymmärrystä voi kehittää myös kirjallisuuden avulla. Tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti myös hyödyntää. 

Lähde: Nykysuomen sanakirja. 1996. Lyhentämätön kansanpainos. Osa IV: O-R. Porvoo: WSOY.

Informaatikko Tomi Pelkonen
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Miten opettaja ohjaa opiskelijan itsearviointia?

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelijalta edellytetään entistä enemmän itseohjautuvuutta ja kykyä arvioida omaa osaamistaan, kun mahdollisuudet yksilöllisiin ratkaisuihin ja valintoihin opinnoissa lisääntyvät. Vastuullisuus, oma-aloitteisuus, kriittisyys, kyky tehdä valintoja ja yhteistyökykyisyys ovat itseohjautuvuuteen liittyviä keskeisiä ominaisuuksia. Itseohjautuva opiskelija pystyy ajattelemaan, mikä on hänen oppimiselleen hyväksi. Itseohjautuvuuden avulla opiskelija myös sitoutuu työskentelemään ja suuntaa oppimansa tavoitteisiin. Itsearviointi liittyy kiinteästi itseohjautuvaan oppimiseen: Omaa oppimista ja osaamista reflektoidaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Opiskelijan itsearvioinnilla on tärkeä merkitys koko opiskeluprosessin ajan. Oman osaamisen itsearviointia tarvitaan koulutukseen hakeutumisvaiheesta aina valmistumiseen asti. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, oppimisen ja osaamisen arviointi edellyttävät itsearviointitaitoja. Itsearviointi on keskeinen osa ammattitaitoa työelämässä; ammattilaisen tulee osata suunnitella työnsä sekä arvioida ja kehittää toimintaansa. Taito selvitä uusissa, yllättävissä tilanteissa perustuu myös itsearviointiin.

Opettaja lisää omalla toiminnallaan opiskelijan itseohjautuvuutta ja näin vaikuttaa opiskelijan itsearvioinnin kehittymiseen. Ammatillisen koulutuksen opettajat tuovat usein esille sen, että opiskelijoiden itseohjautuvuus ja itsearviointitaidot ovat heikkoja varsinkin opintojen alussa. Miten opettaja voi ohjata opiskelijan itsearviointia?

Opettajan tehtävänä on varmistaa, että opiskelija ymmärtää, mitä arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit tarkoittavat käytännössä. Arviointiperusteiden tulee olla konkreettiset ja selkeät. Näin opiskelija pystyy vertaamaan omaa osaamistaan suhteessa niihin ja arvioimaan, mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mistä asioista tarvitsee vielä hankkia osaamista. Opettaja konkretisoi kriteerit ja tarvittaessa myös jäsentää opiskelijan tekemää työtä: Mistä työprosessi koostuu ja mihin asioihin työssä kiinnitetään huomiota? Kun opiskelijaa ohjataan arvioinnin, palauteen ja motivoinnin avulla ottamaan vastuuta omasta oppisestaan, hänen kykynsä opiskella itsenäisesti lisääntyy.

Opiskelijan itseohjautuvuus kehittyy vähitellen. Aloitteleva opiskelija on riippuvainen opettajan toiminnasta ja tarvitsee paljon palautetta itsearvioinnin tueksi. Palautteen tulee olla linjassa arviointiperusteiden kanssa. Arvioinnissa opiskelijalle annetaan suorituksesta palautetta eli kuvataan tehty arviointi palautteena. Palautteen antaminen on tärkeää, sillä se vaikuttaa siihen, millaisena opiskelija näkee itsensä opiskelijana ja tulevana ammattilaisena. Toisten antama palaute syventää opiskelijan omaa näkemystä ja itsetiedostusta. Parhaimmillaan itsearviointi on yhdessä oppimista ja jaettua asiantuntijuutta, jolloin opiskelija ja opettaja jakavat vastuun oppimisesta.

Opettajan myönteinen asenne välittyy opiskelijaan ja vaikuttaa opiskelijan käsitykseen itsestään oppijana. Kun opettaja arvostaa opiskelijan halua oppia ja kehittyä, hän antaa palautetta opiskelijan pienistäkin edistysaskelista. Opettajan antamalla kannustavalla palautteella on suuri merkitys opiskelijan motivaatiolle ja innostukselle.

Opettajan antaman palautteen tulee olla konkreettista opiskelijan osaamisen analysointia – näin opiskelija oppii havainnoimaan ja tiedostamaan omaa oppimistaan ja toimintaansa realistisesti suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Palautteeksi ei riitä ”ihan hyvin se meni” -kommentit, vaan tärkeää on, että opiskelija saa tietää, mitä hän jo osaa ja mitä pitäisi vielä oppia lisää. Palautetta annetaan useissa eri yhteyksissä ja sen tulee ohjata opiskelijaa pukemaan sanoiksi omaa osaamistaan, ”sanallistamaan” sitä. Opettajan antaman palautteen lisäksi opiskelijaa ohjataan vastaanottamaan ja hyödyntämään opiskelutovereiden, työelämän edustajien ja asiakkaiden antamaa palautetta itsearvioinnissaan.

Miten opettaja ohjaa opiskelijan itsearviointia?

            Jedun opettajien ajatuksia opiskelijan ohjaamisesta itsearviointiin (Ryhmätyö syksyllä 2016)

Opettaja tukee ja opastaa opiskelijaa oppimisen dokumentointiin ja seurantaan. Dokumentoinnin avulla opiskelija oppii seuraamaan omaa taidollista ja tiedollista kehitystään ja vaikuttamaan siihen. Itsearvioinnin apuna voidaan käyttää erilaisia menetelmiä (esim. aarrekartta, lomake, keskustelu, vertaisarviointi, videointi, oppimispäiväkirja, portfolio, blogi). Esimerkkeinä ovat Oulaisten ammattiopisto Jedussa käytetty työssäoppimisen päiväkirja ja Länsi-Uudenmaan ammattiopisto Luksian työkokemus todeksi -lomake:

https://drive.google.com/open?id=0B49gVgVbehtJdnNUSU9aUVFPSDA 

https://drive.google.com/open?id=0B49gVgVbehtJcHU2SGtHeXdLME0

Itsearviointitaidon kehittyminen näkyy siinä, että opiskelija alkaa tunnistaa vähitellen osaamisensa rajat ja osaa hakea ohjausta. Hän oppii havainnoimaan ja analysoimaan sekä sanallistamaan omaa toimintaansa realistisesti sekä pystyy hyödyntämään saamaansa palautetta. Opiskelija vastaa itse omasta toiminnastaan, oppimisestaan ja kehittymisestään, eikä siirrä vastuuta muille. Hän toimii itseohjautuvasti.

Lehtori Erja Kotimäki
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu