Miten opintojen henkilökohtaistamisella voidaan tukea osaamisperusteisuutta?

On varmaankin niin, että siirtyminen osaamisperusteiseen koulutuksen järjestämisen tapaan tarkoittaa myös kulttuurisia muutoksia koulutuskentällä. Perinteisiin oppijan ja opettajan rooleihin liittyviä lainalaisuuksia ja sosiaalisia sääntöjä joudutaan arvioimaan uudelleen, varsinkin, kun osaamisperusteisuuden tavoitteena on siirtyä yhä asiakaslähtöisempiin toimintatapoihin. 

Henkilökohtaistamisella halutaan alleviivata oppijajohtoisuutta, oppijan aktiivista ja autonomista asemaa suhteessa opintoihinsa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että oppijalla on mahdollisuus vaikuttaa, muotoilla opintojensa sisältöjä ja osallistua kokonaisvaltaisesti opintojensa suunnitteluun yhdessä kouluttajien kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksin oppimista vaan henkilökohtaistaminen toteutuu yksilöiden sosiaalisen toiminnan kautta ja koulutuksen sosiaalisissa prosesseissa.

 

Miten opintojen henkilökohtaistamisella voidaan tukea osaamisperusteisuutta?

Näkemykseni siitä, miten opintojen henkilökohtaistaminen voi tukea osaamisperusteisuutta ammatillisen koulutuksen kontekstissa:

  • Henkilökohtaistamista edistää se, jos hakeutuja ja ohjaaja pääsevät vuoropuheluun jo opintoihin hakuvaiheessa. Hakeutuja voi tuoda esiin miksi ja minkälaisin tavoittein hän on hakeutumassa ko. koulutukseen ja ohjaaja taas selvittelee saadun tiedon avulla hakeutujan lähtötilannetta ja sitä, mitä voi tarjota hakeutujalle. Realistisen tilannekuvan saaminen on keskeistä.
  • Lähtökohtien selvittelyn jälkeen henkilökohtaistaminen jatkuu osaamisen tunnistamisena. Kun lähtökohtana pidetään sitä, että oppija on itse oman osaamisensa paras asiantuntija, osaamisen tunnistamisessa onkin ensisijaista nimenomaan oppijan tuottama itsearviointi. Henkilökohtaistamisessa tuetaan oppijaa tulemaan tietoiseksi omista aikaisemmista kokemuksistaan ja saavuttamastaan osaamisesta.
  • Lähtötilanteen ja itsearvioinnin analyysin perusteilla oppija tekee henkilökohtaisia ratkaisuja siitä, miten ja missä aikoo oppia. Henkilökohtaistamista edistää, jos suunnittelussa huomioidaan oppijan työkonteksti ja työpaikan kehittämistarpeet. Aikaisempien työ- ja elämänkokemusten mukaan ottaminen suunnitteluun antaa mahdollisuuden merkityksellisiin oppimiskokemuksiin sekä työ- ja ammatillisen identiteetin rakentamiseen.
  • Henkilökohtaistamista palvelee erityisesti ohjaus. Oppija tarvitsee tuekseen paitsi monipuolista ohjausta myös saatavilla olevaa ohjausta. Esimerkiksi reaaliaikainen, on-line ohjaus on osoittautunut henkilökohtaistamista toimintatapaa edistäväksi ohjaustavaksi.
  • Opintojen henkilökohtaistaminen haastaa myös tarkastelemaan arviointia uudella tavalla. Perinteinen näkemys arvioinnista korostaa opettamisen ja oppimisen keskinäistä riippuvuutta, eli arviointi kohdistuu siihen, mitä opetetaan ja mitkä ovat oppimistavoitteet. Osaamisperusteisessa oppimisen arvioinnissa oppija osoittaa osaamisensa siinä vaiheessa, kun hän arvioi itse saavuttaneensa esimerkiksi tavoitteena olevan tutkinnon ammattitaitovaatimukset.
  • Oppijan saaman palautteen tulee vahvistaa hänen ammatillisia tai muita kehittymistavoitteita eikä siis pelkästään todeta sitä, onko oppija saavuttanut oppimistavoitteet.

Henkilökohtaistamisen liittäminen osaamisperusteiseen oppimisprosessiin haastaakin koulutuksen järjestäjän arvioimaan toimintaansa kriittisesti. Osaamisen osoittamisen suunnittelun ja ammattitaidon hankkimista voidaan edistää purkamalla perinteiseen oppimiseen ja sen arviointiin liittyviä käsityksiä sekä irrottautumalla perinteisistä oppija-opettaja-rooleista. Kyse on isosta muutoksesta. Oma haasteensa on saada myös oppijat oivaltamaan, mitä tämä tarkoittaa heidän kannaltaan. Perinteisesti opettajajohtoisessa koulutuksen toteutuksessa oppija odottaa opettajalta valmiita suunnitelmia, tehtäviä ja arviointia. Opintojen henkilökohtaistaminen on taas oppijan tietoista toimintaa ja edellyttää häneltä vastuun ottamista.

Tähän muutostarpeeseen pyritään vastaamaan myös valtakunnallisella kehittämistyöllä. Vuoden alussa käynnistyneessä Parasta osaamista -hankkeessa tuetaan mm. opetus- ja ohjaushenkilöstön työtapojen uudistumista ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden viitoittamina.

 

Lehtori Päivi Kilja
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Osaamisperusteisuus opettajankoulutuksessa - kokemuksia ja pohdintaa

Työelämän tutustumisjakso innosti hakemaan Oulun ammatilliseen opettajakorkeakouluun

Kasvatustieteiden opiskeluistani on kulunut 20 vuotta, jonka jälkeen olen koko työurani toiminut erilaisissa opetus- ja ohjaustehtävissä.

Pari vuotta sitten silloinen esimieheni kannusti minua hakemaan 25 op:een laajuisiin yliopistopedagogisiin opintoihin. Opintojen harjoittelujaksoon kuului kahden päivän mittainen työelämään tutustumisjakso (TET). Suoritin oman TET:ni Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (Amokissa). Päivien aikana tutustuin Amokin opetustarjontaan ja kuulin ensimmäisen kerran uudesta osaamisperusteisesta opettajankoulutuksesta, jossa jokainen opiskelija suunnittelee tuutorinsa ohjauksessa yksilöllisen, omaa osaamistaan ja tarpeitaan vastaavan opintopolun, joka tähtää opettajan pedagogiseen pätevyyteen. Mielenkiintoni heräsi oitis ja ajattelin, että tämähän on juuri minua varten: ei opiskelua opiskelun takia, vaan osaamisen tunnistamista, kokemuksen hyödyntämistä ja osaamisen täydentämistä juuri oman tarpeen mukaan.

Koska minulla on pitkä historia erilaisissa opetuksen ja ohjauksen työtehtävissä,  osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sopi minulle mainiosti. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tästähän minä nappaan helposti opintopisteet ja opettajan paperit taskuun. No, näinhän se ei mennyt! Huomasin ja ymmärsin sen onneksi hyvissä ajoin. 


HOPSista se alkoi

Opiskelu alkoi henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman (HOPSin)  työstämisellä. HOPSissa tunnistin ja arvioin omaa osaamistani, itse asiassa itsearviointi ja osaamisen osoittamisen dokumentointi on jatkunut koko opintojen ajan. HOPSin tekeminen on ollut työlästä, mutta samalla antoisaa. Aluksi meni oma aikansa, ennen kuin HOPSissa arvioinnin kohteena olevat eri osaamistavoitteet avautuivat kunnolla. Niitä sai lukea monta kertaa ja lisäksi pohtia ääneen mm. kollegoiden kanssa. Ensimmäinen versio HOPSista olikin melko "köykäinen". Vasta tuutorin kanssa käydyn perusteellisen keskustelun jälkeen ymmärrys osaamisperusteisuudesta syveni ja oma ajatusprosessi pääsi kunnolla vauhtiin.


Osaamisperusteisuus opettajankoulutuksessa - kokemuksia ja pohdintaa
 

Visualisointini HOPSin työstämisestä.


Oman osaamisen reflektointi oli silmiä avaava ja opettavainen prosessi

Oli hienoa huomata itsearviointia tehdessäni, kuinka paljon osaamista vuosien varrella on karttunut, ja ylipäätään huomata, mitä kaikkea työuran aikana olen ehtinyt tehdä. Joskus olisi hyvä muutenkin pysähtyä tarkastelemaan omaa työhistoriaansa. Jos vuodesta toiseen elää samassa "työputkessa", voi käydä niin, että oma tekeminen ja osaaminen alkaa  tuntua yksipuoliselta, harmaalta puurtamiselta. Itse huomasin HOPSia täyttäessäni, että jotkut vaativat tehtävät ja kokemukset olivat vuosien saatossa kokonaan unohtuneet. Kun työtehtäviään joutuu tietoisesti analysoimaan, eri vivahteet ja värisävyt palaavat takaisin. Se vahvistaa ammatillista itsetuntoa.

HOPSin myötä omia työtehtäviä tuli tarkasteltua eri näkökulmista, jolloin niistä löytyi uusia ulottuvuuksia ja sitä kautta myös "piilossa ollutta", tiedostamatonta osaamista. Esimerkkinä piilo-osaamisestani voin mainita monipuolisen verkosto-osaamisen ja erilaisten oppijoiden kohtaamisen, jotka kuuluvat opettajaopintojen arvioinnin kohteisiin. Toisaalta oli hyvä tunnistaa myös ne osa-alueet, jotka vaativat lisäosaamista; minulla osaamisen täydentämisen paikka oli erityisesti lakiosaamisessa.


Osaamista voi osoittaa itselle sopivammalla tavalla

Se, että oman osaamisen voi osoittaa itselle parhaimmin sopivalla tavalla, on aivan loistavaa! Olen tottunut tuottamaan tekstiä, joten blogin kirjoittaminen on ollut luonteva tapa osoittaa osaamista. Tutkimus- ja kehittämisosaamisen osoitin AC-opetustuokiona. Ajattelin, että kyseinen teema blogikirjoituksessa käsiteltynä olisi puiseva niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Opetustuokio sopi aiheeseen mielestäni paremmin, mutta silti yllätyin, kuinka aktiivisesti opettajaopiskelijaryhmä lähti tuokioon ja keskusteluun mukaan. Sain opettajana hyvän "draivin" päälle ja innostuin kokeilemaan muutamia aktivointimenetelmiä ja pikkutehtäviä ihan ex tempore. Etukäteen kuivakalta tuntuva asia sai ryhmän aktiivisuuden myötä siivet.

 

Osaamisperusteisuus opettajankoulutuksessa - kokemuksia ja pohdintaa

Osaamisen osoittaminen verkkokokousistunnossa.



HOPSista ja blogireflektoinneista syntyy opettajan osaamisportfolio

HOPS ja blogityöskentelyn lisäetu on siinä, että jatkossa HOPSia yhdessä blogin kanssa voi hyödyntää myös opettajan osaamisportfoliona. Opettajan osaamisalueet on koottu kattavasti yhteen taulukkoon, ja linkit omiin osaamista osoittaviin dokumentteihin ovat helposti saatavilla ja päivitettävissä.


Opettajaopiskelija Tarja Tervola
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Mitä, jos osaamista ei ole?

Ei hätää, sillä kouluun tullaan oppimaan. Niin myös osaamisperusteiseen koulutukseen. Lähipäivät tarjoavat oivan mahdollisuuden yhdessä oppimiseen. Koolla on monipuolisesti osaava joukko opiskelijoita, eri ammattialojen osaajia, joiden kanssa tiedon jakaminen, toisilta oppiminen, on koettu erittäin antoisaksi. Myös tuutorit tuovat asiantuntijoina esille pedagogiikkaa, tutkimusta, lakia, oppilaitosten toimintaa ja kaikkea sitä, mihin opiskelijat osaamisensa täydentämistä tarvitsevat. Tarjoumapäivistä ja valinnaisista opinnoista voi opiskella asioita, joita tuntee tarvitsevansa ammatillisena opettajana kehittymiseen.

Opintojen alussa tehtävä oman osaamisen arviointi on monelle opiskelijalle uudenlainen tapa aloittaa opinnot. Usein kuuleekin tässä vaiheessa opiskelijoiden tuskailua ”minä en osaa mitään”. Se ei pidä koskaan paikkaansa, ja senkin jokainen opiskelija huomaa, kun on toden teolla alkanut miettiä omaa osaamistaan. Osaamista on kertynyt elämän varrella monenlaisista asioista, kuten opiskelusta, harrastuksista, ihan kaikesta, mitä on elämässä kokenut ja tehnyt. Hiljainen tieto pitää vain kaivaa esille. Se on reflektointia, jota joutuu alussa opiskelemaan, jos se ei ole ollut tapa tutkiskella omaa toimintaansa. Kun tuo reflektointi lähtee käyntiin, osaamista kyllä löytyy. Löytyy myös niitä kohtia, joihin tarvitsee oppia jotakin lisää kehittyäkseen osaavaksi ammatilliseksi opettajaksi.

Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus edellyttää osaamisperusteista toimintatapaa opettajilta. Kun itse käy prosessin läpi omissa opinnoissaan, huomaa mikä siinä on olennaista, tärkeää ja vaikeaakin. Nuorella, joka tulee ammatilliseen oppilaitokseen peruskoulusta, ei ole kykyä tunnistaa osaamistaan, siihen tarvitaan opettajan ohjausta. Nuorilla voi olla monenlaista osaamista esimerkiksi omien harrastustensa kautta, ja nekin on huomioitava silloin, kun ne sopivat ammattitaitovaatimuksiin. Samalla tavalla osaamista on tutkailtava erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. Lähdetään tutkimaan osaamista ja vahvuuksia, ei puutteita eikä ongelmia. Sitä on osaamisperusteinen toiminta, ja senkin ammatilliseksi opettajaksi opiskeleva meillä oppii.

Lehtori Pirkko Kepanen 
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lue lisää

Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

Kuvaamme blogissa kuvitteellisen opiskelijan Maijan kanssa toteutuneen ohjauskeskustelun. Suunnitelmallinen ohjauskeskustelu on yksi osaamisperusteisen opinto-ohjaajankoulutuksen työskentelytapa.

Toimimme ammatillisessa opinto-ohjaajankoulutuksessa tuutoreina. Aamumme alkaa yhteisellä keskustelulla päivän työtehtävistä. Meillä on hops-keskustelu opinto-ohjaajaopiskelijamme Maijan kanssa iltapäivällä. Hän opiskelee osaamisperusteisessa opinto-ohjaajaryhmässämme. Ryhmä on aloittanut opintonsa keväällä 2015. Tämä on ensimmäinen osaamisperusteinen opinto-ohjaajaryhmä Amokissa, ehkä koko Suomessa. Olemme tiimiopettajapari; suunnittelemme, toteutamme ja arvioimme koulusta yhdessä, toki muita asiantuntijoita hyödyntäen. Myös hops-keskustelut toteutamme yhdessä, se on opiskelijan etu ja meidän ilomme. Meillä on käytössä hops-ajanvarauskalenteri, johon olemme laittaneet ohjausaikoja tarjolle. Haluamme välittää ajatusta, että ohjausta on tarjolla ja ohjaamme mieluusti. Opiskelija valitsee ajanvarauskalenterista itselleen sopivan ajankohdan ja kirjaa kyseiseen kohtaan nimensä. Kätevä ja toimiva tapa, kaikkien näkökulmasta.

Valmistaudumme tulevaan hops-keskusteluun. Molemmat katsomme hops-ajanvarauskalenteristamme, minkä aiheen Maija on kirjoittanut keskustelun aiheeksi. ”Tilannekatsaus” lukee ajanvarauskalenterissa. Oikeastaan valmistautuminen käsillä olevaan ohjauskeskusteluun on alkanut jo viime viikolla. Maijasta tiedämme ennestään, että hänellä on ollut haasteita opiskelun sovittamisessa yhteen työn ja harrastusten kanssa. Olemme lähettäneet hänelle kuvassa olevan tehtävän. Hänkin siis valmistautuu ohjauskeskusteluun. Peavyn (2001, 74) elämän suuntaa kartoittava tehtävä (kuvio 1.) pysäyttää Maijan pohtimaan ja palastelemaan osaamisperusteisiin opintoihinsa vaikuttavia tekijöitä. Sen voi tehdä vain hän itse.

Oma valmistautumisemme sisältää myös tutustumisen Maijan hopsiin ja hänen tähän mennessä laatimiinsa osaamisen osoittamisiin. Lisäksi ennen ohjausta me tuutorit rakennamme keskustellen yhteistä ymmärrystä ja kokonaisuutta opiskelijan tilanteesta sekä hänen osaamisestaan. Suunnittelemme lähtevämme voimavara- ja ratkaisukeskeisesti ohjauksessa liikkeelle, avoimin kysymyksin ja rohkaisevin mielin eteenpäin. Nämä kaikki asiat ovat ohjauskeskustelun suunnittelua ja siihen valmistautumista. Käytännössä tämä on myös tiimiopettajuutta parhaimmillaan.

Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

Kuvio 1. Elämäni suunta -tehtävä (mukaillen Peavy 2001, 74)

Ohjauskeskustelu on käsillä ja siirrymme ohjaustila ”Unelmaan” – Amokin pieneen, mutta rauhalliseen ohjaustilaan. Olemme varanneet aikaa ohjaukseen puolitoista tuntia. Haluamme toteuttaa rauhallisen ja kiireettömän ohjauskeskustelun; aikaa, kunnioitusta ja huomioita välittäen. Ohjauksessa voi tulla esille monia opiskelijan henkilökohtaisia asioita. Ohjaustila Unelmassa sellaisten asioiden käsittely on mahdollista, oven voi sulkea ja keskustelu jää seinien sisälle. Se on osaltaan tärkeää luottamuksellisen ohjaussuhteen rakentamisessa.

Ohjaustilanteen alussa luodaan hyvän ja avoimen ilmapiirin lähtökohdat. Aloitamme ohjauskeskustelun Maijan kanssa virittävillä lämmittelykysymyksellä: ”Millainen päivä sinulla on tänään ollut?”. Kun Maijan tämän hetkinen tilanne ja olotila ovat selvillä, siirrymme käsittelemään aihetta, jonka vuoksi Maija on tullut ohjaukseen. ”Halusit siis keskustella opintojesi tilanteesta. Mistä tarkalleen ottaen haluaisit nyt jutella?” Pyrimme näin yhdessä tarkentamaan ohjauskeskustelun tavoitetta. Samalla tuomme esille keskustelullemme varatun ajan. Nämä kaikki asiat jäsentävät ohjauksen yhteisiä työskentelyperiaatteitamme. Maija haluaa aloittaa keskustelun tehtävästä, jonka olemme hänelle lähettäneet ohjauskeskusteluun valmistautumiseksi. Käsittelemme Maijan laatimaa harjoitusta. Hän näyttää ja kertoo samalla, mitä asioita hän on kirjannut ympyrätehtävän lohkoihin. Me pyrimme aktiivisesti kuuntelemaan ja antamaan hänelle aikaa rauhassa sanoittaa oma tilanteensa.

Keskustelemme yhdessä opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmista ja toiveista sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä. Kokoamme pääkohtia hänen kertomuksestaan, tämäkin on yksi ohjauskeskustelun toteuttamisen väline. Seuraavaksi Maija tuo esiin arjen kiireensä ja ajan riittämättömyyden työn, kodin, harrastusten ja opiskelun yhteensovittamisessa. Tuomme tuutoreina keskusteluun uuden ratkaisukeskeisen näkökulman: ”Positiivisesti katsottuna kiire ja ruuhka kertovat sinun elämäsi rikkaudesta ja monipuolisuudesta”. Tällöin opiskelija toteaakin olevansa joustava ja vahva arjen moniottelija. Vahvistamme opiskelijan myönteistä minäkuvaa ja pystyvyyttä: ”Tällaisen kuvan mekin olemme sinusta saaneet”. Maija toteaa vielä ympyrätehtävää katsellessaan, että hän toivoisi enemmän tukea lähiyhteisöltään kotona ja työssä: ”Ehkä minun pitäisi kertoa tästä jumitilanteesta esimiehelleni” ja ”pitäisi pyytää apua läheisiltä arjen pyöritykseen”. Maija alkaa pohtia myös mahdollisuutta ”laittaa osa harrastuksista tauolle opintojen ajaksi”. Kannustamme opiskelijaa hänen ideoidessa itselleen ajankäytön viikkosuunnitelmaa: ”Hyvä, tämä on ensimmäinen askel esteiden raivaamiseksi”. Seuraavaksi Maija ehdottaa hopsin tarkistusta ja esittää muutamaan kohtaan aikataulun tiukentamista, sillä ”nyt aion raivata itselleni opiskeluaikaa”.

Yhteistä aikaamme on vielä hetki jäljellä. Kysymme hopsin käsittelyn jälkeen Maijalta, ”Onko sinulla vielä muita asioita mielessä, joista haluaisit keskustella?” Valmistelemme myös opiskelijaa ohjauskeskustelun päättymiseen kysymällä: ”Olemmeko nyt käsitelleet niitä asioita, joiden vuoksi tulit ohjaukseen?” Keskustelemme ohjauskeskustelun lopussa siitä, mitkä ovat opiskelijan seuraavat ”stepit” oman päämääränsä suhteen, ja että opiskelija muotoilisi itselleen konkreettiset lähiajan toimintaohjeet. Ohjauskeskustelun jäntevä päättäminen on oleellinen vaihe ohjauskeskustelussa. Pyydämme myös palautetta ohjauskeskustelusta: ”Millainen olotilasi oli asteikolla 1-10 tänne tullessasi ja millainen se on nyt keskustelun lopussa?” (kuvio 2.). 

Osaamisperusteisen hops-keskustelun toteuttaminen

Kuvio 2. Palautteen pyytäminen ohjauskeskustelusta

Sovimme myös ohjausprosessin jatkosta: ”Mitä ajattelet siitä, jos tulisit kolmen viikon päästä puhumaan kanssamme ajankäytönsuunnitelmasi onnistumisesta?”. Ohjauksessamme haluamme varmistaa, että seuraava tapaaminen tulee sovittua. Maijan tilanteen huomioiden on tärkeää, että ohjaussuhde jatkuu tavoitteellisesti. Ohjaamme häntä lopuksi orientoitumaan päivän muihin tehtäviin ja tapahtumiin kysymällä ”Mitä sinulla on seuraavaksi tulossa tänä päivänä?” Sen jälkeen hyvästelemme Maijan.

Jäämme hetkeksi ohjaustilaan ja jaamme tuntemukset Maijan kanssa käydystä keskustelusta. Tuomme molemmat omia näkökulmia ohjauskokemuksestamme. Pyrimme arvioimaan omaa toimintaamme ja rakentamaan siitä yhteisen ymmärryksen. Maija näytti lähtevän ohjauksesta uudenlaisen opiskeluotteen kanssa. Ohjauskeskustelustamme jäi meille tuutoreille lämmin tunne, Maijan osaamisperusteiset opinnot etenevät varmasti.

Lähde:

Peavy, R.V. 2001. Elämäni työkirja. Suomentanut Petri Auvinen. Helsinki: Psykologien kustannus.

Lehtori Tiina Laajala &
Yliopettaja Pirjo-Liisa Lehtelä
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Ilo osata - asiantuntijuuden aakkosia

Ihastelin taitavasti tehdyn kuistin komeita listoja ja niiden viimeisteltyä työtä, jiiriit olivat kohdallaan ja kokonaisuus ilo silmälle. Kysyin kirvesmieheltä, miten hän on hankkinut osaamisen, jonka tuloksena on tyytyväisyys työn jälkeen. Hän totesi kyseessä olevan ammattiylpeyden; ammattimies ei jätä jälkeensä huonoa työtä. Hän lisäsi vielä, että kokonaisuutta täytyy pystyä tyytyväisenä katsomaan itsekin. Keskustelumme jatkui ammattiylpeyden avaamisesta konkretiaan ja ammattimiehen osaamisen muodostumiseen. "Kyllähän siinä on kyse asiantuntijuudesta, joka kehittyy kokemuksen myötä. Yrityksen ja erehdyksen kautta kokemus karttuu, täytyy myös ymmärtää, mitä tekee. Siihen tarvitaan tietoa matematiikasta, eri materiaaleista, koneiden hallinnasta ja ihmissuhdetyötähän kaikki lopunperin on. Monenlaista tietoa täytyy hallita. Ja aina välillä täytyy miettiä, tuumaustauot yleensä varmistavat etenemisen oikean suunnan."

Ilo osata - asiantuntijuuden aakkosia

Keskustelumme oli minulle opettavainen. Mieleeni palautui integratiivisen pedagogiikan (Tynjälä 2008) teoreettinen kuvaus osaamisesta, joka muodostuu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta: tiedollisesta osaamisesta, taidollisesta osaamisesta, arviointiosaamisesta ja sosiaalikulttuurisesta osaamisesta. Tynjälä kuvaa näiden tekijöiden kautta asiantuntijuuden olemusta, jollaisesta yllämainitussa esimerkissä on kyse. Tästä asiantuntijuuden olemuksesta keskustelemme usein opiskelijoiden kanssa. Etsimme vastauksia kysymyksiin: Milloin ammattihenkilö kokee olevansa asiantuntija? Mistä asiantuntijan tunnistaa? Miten asiantuntijaksi voi oppia? Miten asiantuntijuutta opetetaan?

Yleensä todetaan, että asiantuntija on alansa huippuosaaja. Tynjälä kuvaa tällaista osaajaa ekspertiksi, jolle on tyypillistä hyvät ongelmanratkaisutaidot, joustavuus, luovuus ja innovatiivisuus. Pedagogisesti asiantuntijuutta tuetaan parhaiten autenttisissa oppimisympäristöissä, joissa on koko ajan läsnä teorian ja käytännön soljuva vuoropuhelu, tutkivassa roolissa olevat opiskelijat sekä oppimista edistävä sosiaalinen ilmapiiri. On ilo oppia ilmapiirissä, jossa kannustetaan, tuetaan, osaamista jaetaan, onnistumisista iloitaan ja vahvuuksia arvostetaan. Monesti oppimisen ilo löytyy myös osaamisen puuttumisen tunnistamisesta; ei löydetä enää työkaluja, miten toimia tai on kokemus siitä, että ei ymmärrä riittävästi käsiteltävää asiaa. Asiantuntijaksi kehittymisen oivaltaminen kiteytyykin juuri itsereflektioon ja siitä syntyneeseen uuteen oppimiseen - hämmennyksistä havahtumiseen, onnistumisista vahvistumiseen ja osaamisesta iloitsemiseen.

Osaamisperusteinen opettajankoulutuksemme antaa hienot mahdollisuudet asiantuntijuuden kehittymiselle. Tämä johtuu siitä, että koulutuksen tavoitteissa on keskiössä osaaminen, jota opiskelija peilaa omaan elämismaailmaansa niin teoreettisen tiedon kuin kokemuksellisen tiedon näkökulmasta. Peilaamisella tarkoitetaan juuri edellä mainittua itsereflektiota, joka mahdollisesti syventää ja laajentaa aikaisempaa osaamista ja tuo näkyväksi jo olemassa olevan osaamisen. On kyse osaamisen tunnistamisesta. Useat opiskelijat ovat kokeneet, että tunnistamisprosessi on ankkuroinut heidät keskittymään opiskelussa oleellisiin asioihin ja ilmiöihin. Osaamistavoitteet koetaan ohjaavina ja ammatillista kehittymistä edistävinä. Tavoitteet saavat sisällöllisesti uusia ulottuvuuksia, konkretisoituvat ja muodostavat versoja asiantuntijuuden kasvulle. Eräs opiskelija totesi valmistuessaan: "En tiennyt tietäväni kaikkea sitä, mitä tiesinkin. Nyt tiedän myös paljon uutta, mitä haluan tietää. On ollut ilo havaita osaavansa jo paljon."

Yliopettaja Marja Koukkari 
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu