Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Opetussuunnitelmamme yhtenä osa-alueena on kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen, jonka merkitystä nykyisessä kansainvälisessä toimintaympäristössä tuskin kukaan enää kiistää. Opettajana, erityisopettajana tai opinto-ohjaajana toimiessamme meidän täytyy esimerkiksi syventyä opiskelijoidemme erilaisiin kulttuuritaustoihin, jotta voisimme vahvistaa opiskelijan identiteettiä sekä tukea hänen kehitystään oppijana ja ihmisenä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Tuutorina toimiessani olen itsekin oppinut paljon opiskelijoiltamme ja olen ylpeä siitä, kuinka kansainvälisiä opiskelijamme ovat. Olen kuitenkin myös huomannut, että monilla opiskelijoistamme ei välttämättä ole juurikaan tietoa Euroopan unionin alueen ainoasta alkuperäiskansasta eli saamelaisista, joita Suomessa on arvioitu olevan noin 10 000. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, sen verran vähän saamelaiskulttuuri tai saamelaiset ovat esillä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Meillä Amokissa on koulutusvastuualueena koko Pohjois-Suomi, mukaan lukien Suomen puoleinen saamelaisalue (Pohjois-Suomen lisäksi saamelaisia on Norjan, Ruotsin ja Venäjän alueella). Moni saamelainen asuu nykyään saamelaisalueen ulkopuolella, minkä lisäksi saamelaisalueelta tulee paljon nuoria opiskelemaan etelämmäksi, joten on erittäin todennäköistä, että Amokin opiskelijat valmistuttuaan toimivat myös saamelaisnuorten ja –aikuisten kanssa. 

Olen itse saamelaisena huolestunut siitä keskustelusta, mitä esimerkiksi mediassa (erityisesti sosiaalinen media) käydään saamelaisuuteen ja saamelaisten perustuslaillisiin oikeuksiin liittyen. Usein taustalla onkin tietämättömyys ja erilaiset ennakkoluulot. Opettajankouluttajana koen velvollisuudekseni omalta osaltani lisätä tietoisuutta kulttuuristamme. Tätä varten olen valmistellut opetusmateriaalia, jota olen kerännyt (ja kerään) eri puolilla saamelaisaluetta. Ja psykologina haluan tukea etenkin saamelaisnuoria kulttuurien välisissä kohtaamisissa, joissa valitettavasti tapahtuu yhteentörmäyksiä. Lapset ja nuoret ovat kulttuurimme tulevaisuus ja heidän hyvinvointinsa sekä voimavaransa takaavat myös kulttuurimme säilymisen elinvoimaisena.   

Kannustan Amokin opiskelijoita tutustumaan saamelaisten kulttuuriin, historiaan sekä oikeuksiin alkuperäiskansana. Valveutunut ja asiantunteva opetus- ja ohjaushenkilöstö on tärkeä tukiverkosto etenkin saamelaisnuorille, jotka tulevat opiskelemaan saamelaisalueen ulkopuolelle.   

Vinkkejä monikulttuurisuusosaamisen syventämiseen

Sámi oahpahusguovddáš eli Saamelaisalueen koulutuskeskus (SOGSAKK, www.sogsakk.fi) on 2. asteen oppilaitos, joka järjestää monialaista koulutusta saameksi ja suomeksi sekä edistää saamelaiskulttuuria koko saamelaisalueella. SOGSAKK on yksi Ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteistyöoppilaitoksista. Kuvassa on saamenkäsityöalan (pehmeät materiaalit) lehtori Báršše-Piera Irma Anniina (Anniina Turunen), joka on valmistunut SOGSAKKin, Amokin ja Opetushallituksen yhteistyössä toteutetusta näyttötutkintomestarikoulutuksesta sekä suorittanut omat pedagogiset opintonsa Amokin verkko-opiskeluryhmässä. 


Lisää tietoa esim.

http://www.samediggi.fi/

Markelin, L. (2017). Saamelaiset, uhattu kansa?

 

Jovnna Ándde Arvi Tomi (Tomi Guttorm)

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

Mitä osallisuus on?

Osallisuus on käsitteenä monisyinen ja sitä käytetäänkin hyvin erilaisissa asiayhteyksissä kuvastamaan toimintaa, joka jollain tapaa liittyy osallistumiseen tai vaikuttamiseen. Osallisuudesta ei ole olemassa täysin vakiintunutta ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta suuntaviivoja sille mitä osallisuus on, voidaan kuitenkin vetää.

Osallisuus voidaan yhtäältä nähdä suhteena yksilön ja ryhmän, yhteisön tai yhteiskunnan välillä. Osallisuus voi silloin olla yhteiskunnallista vaikuttamista tai ainakin potentiaalisia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon, vallan jakamiseen ja toisaalta vastuun kantamiseen. Osallisuus voidaan nähdä myös sosiaalisina suhteina, jolloin osallisuus on vuorovaikutusta ihmisten välillä. Tällöin keskeisenä esiin nousevat yhdessä toimiminen, ryhmään tai yhteisöön kuuluminen ja tunne siitä, että on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. (esim. Gretschel & Kiilakoski, 2012 ja Nivala & Ryynänen 2013.)

Osallisuutta voidaan ajatella myös oikeuksien ja vastuun näkökulmista. Osallisuus on oikeutta tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Osallisuus on tällöin mukaan pääsemistä ja mukaan kuulumista. Toisaalta oikeus tuo mukanaan myös vastuun, jolloin osallisuus on vastuuta toisten huomioimisesta, kuulemisesta, kunnioittamisesta sekä kaikkien hyvinvoinnista. Osallisuus on erilaisuuden hyväksymistä ja kaikkien mukaan ottamista. (esim. Gretschel & Kiilakoski, 2012 ja Nivala & Ryynänen 2013.)

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

Yksilön näkökulmasta osaamisperusteinen koulutusmalli on jo itsessään osallisuutta tukevaa. Osaamisperusteisuus toteutuu henkilökohtaistavana osaamisen tunnistamisen, hankkimisen ja tunnustamisen prosessina. Tällaisessa prosessissa toteutuu osallisuus opiskelijan omista lähtökohdista käsin: jokainen opiskelija tarvitsee erilaista osaamista saavuttaakseen tarvittavan osaamisen tason, joten opintopolkukin rakentuu jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Henkilökohtaistaminen ja oppimisen omistajuus toteutuvat aidosti, sillä osaamisperusteisuudessa opiskelija on keskiössä.

Osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija suunnittelee itse opintopolkunsa, ja koulutuksen järjestäjä ottaa huomioon opiskelijan tarpeet ja tarjoaa oppimisympäristön sen mukaisesti. Oppimismuodot ja oppimisympäristöt suunnitellaan opiskelijan tilanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi. Tässä prosessissa opiskelija saa aidon tunteen osallisuudesta opintoihinsa ja osaamisensa kehittymiseen. Opettaja toimii prosessissa tukijana ja tarjoaa ohjausta ja kumppanuutta opiskelijalle. Jokaisen opiskelijan osaamista arvostetaan ja hänet kohdataan yksilönä.

Osaamisperusteisuus toteutuu siis vahvasti yksilön lähtökohdista käsin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että oppilaitos on myös aina yhteisö ja koostuu erilaisista toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista yksilöistä ja ryhmistä. Opiskelija kehittää osaamistaan yksilöllisesti, mutta aina myös suhteessa toisiin ja yhdessä muiden kanssa. Ryhmien dynamiikkaan, vuorovaikutukseen ja jatkuvaan ryhmäyttämiseen on siis kiinnitettävä huomiota. Osallisuudessa tärkeää on, että yksilö saa tunteen kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön ja että hän kokee tulevansa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin hän on.

Opiskelijoiden osallisuutta ei pitäisi nähdä vain ”suorituksena”, asiana joka kuitataan tehdyksi pienellä eleellä, kuten kysymällä opiskelijoiden mielipidettä jo valmiiksi tehtyyn ja jopa päätettyyn asiaan. Kokonaisvaltaisesti osallisuus on jotain paljon suurempaa, koko oppilaitosyhteisöä koskevaa. Osallisuus on asenne, joka jokaisen oppilaitoksessa työskentelevän tulisi omaksua. Oikeanlainen asenne johtaa tekoihin, joilla osallisuutta ja yhteisöllisyyttä voidaan tuoda näkyväksi. Osallisuutta tukevat toimintatavat vahvistavat opiskelijaryhmien ilmapiiriä ja sitä kautta parantavat niiden työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista luottamusta. Tämä lisää viihtyvyyttä ja on todettu olevan keskeinen opiskelujen läpäisyä edistävä tekijä. Vahva sosiaalinen luottamus taas on keskeinen taustatekijä nuoren hyvinvoinnille ja yhteiskuntaan integroitumiselle. (Maunu, 2016.)

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ammattilaisiksi. Yhtä lailla koulutuksen tarkoituksena on tukea erityisesti nuoren opiskelijan kasvua yhteiskunnan jäseneksi: osalliseksi, itseään kehittäväksi ja aktiiviseksi toimijaksi omassa elinympäristössään. Oppilaitoksilla on siis tärkeä merkitys nuoren toimijuuden tukemisessa ja elämään valmistamisessa. Osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija kehittyy taidoissa, jotka helpottavat hänen kiinnittymistään ympäröivään yhteiskuntaan oman alansa ammattilaisena ja tukevat aktiivista ja osallistuvaa toimijuutta. Koulutukseen osallistuminen myös ehkäisee syrjäytymistä laajassa mittakaavassa, kun koko oppimisyhteisön hyvinvointiin panostetaan.

 

Osallisuus osaamisperusteisuudessa

 

Osaamisperusteinen opettajankoulutus osallisuuden edistäjänä

Opettajat ovat keskeisiä toimijoita osallisuuden edistämisessä. Osallisuuden voidaan ajatella olevan opettajan toimintaa ohjaava arvo ja koko oppilaitosyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä asenne. Hyvinvoiva ryhmä ja yhteisö toimii aina paremmin ja pienilläkin teoilla opettaja voi edistää jokaisen opiskelijan tunnetta siitä, että hän on tullut kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään.

Osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa osallisuus toteutuu opiskelijan kohtaamisessa: jokaista opiskelijaa kunnioitetaan ja kuunnellaan, hänen vahvuuksiaan nostetaan esiin ja uutta osaamista kehitetään niistä käsin. Osaamisperusteinen opettajankoulutus mahdollistaa siten omakohtaisen kokemuksen osallisuutta edistävästä yhteisöllisestä toimintatavasta, joka vahvistaa opettajaopiskelijoiden valmiuksia toimia opettajana ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen kentillä. Osaamisperusteisissa opettajanopinnoissa opiskelija saa omakohtaisen kokemuksen oppimisensa omistajuudesta, osaamisensa arvostamisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Tämän kokemuksen kautta opettajaopiskelija, mitä todennäköisimmin, siirtää oppimaansa tulevaan työhönsä opettajana.

 

Amokin tuntiopettaja,

Laura Halonen

 

Lähteet:

Gretchel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) 2012. Demokratiaoppitunti. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 118.

Karjalainen Asko & Co. 2016. Osaamisen opettaja. Tarinoita osaamisen opettajilta osaamisen opettajille. Oulun ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Maunu, Antti 2016. Yhteisöjen aika. Ryhmäilmiö-malli ja sosiaalipedagogiikka ammatillisissa oppilaitoksissa. EHYT katsauksia 1/2016.

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, Vuosikirja 2013. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry., 9-41.

Osaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

”Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa”. Näillä Søren Kierkegaardin lainasanoilla aloitti Jenny omaa opetusharjoittelua reflektoivan kirjoituksensa tällä viikolla.

Opetusharjoittelua on kuvattu kirjallisuudessa muun muassa opettajankoulutuksen kulmakiveksi sekä teorian ja käytännön kohtaamisen nivelkohdaksi. Opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa opetusharjoittelulle on annettu keskeinen asema. Osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa opetusharjoittelu antaa mahdollisuuden ammattipedagogisen osaamisen hankkimiseen sekä toisaalta oman osaamisen näkyväksi tekemiseen aidoissa ammatillisen kasvatuksen ja koulutuksen oppimisympäristöissä. Monet opettajaopiskelijat kuvaavat ohjattua opetusharjoittelua parhaaksi osioksi koko opettajankoulutuksessa. Sitä se on myös omasta mielestäni – yksi parhaista osioista. 

Opetusharjoittelussa ei kehity vain opiskelijat vaan se tarjoaa mahdollisuuden kaikkien opetusharjoitteluverkostossa toimivien henkilöiden sekä laajemmin myös eri organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa opiskelijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja tuovat oppilaitoksiin uutta ainutlaatuista näkökulmaa. Parhaimmillaan opettajaopiskelijoiden ja ohjaajien vastavuoroinen ohjauskeskustelu tekee näkyväksi kokemusten tuomaa hiljaista tietoa ja piilossa olevia käsityksiä. Näissä keskusteluissa epäilemättä nähdään ja luodaan myös jotain uutta.

Kierkegaardin mietteen, että uutta näkee ja uutta syntyy, voi todeta, kun vaan katsoo, kokee ja pohdiskelee yksin ja muiden kanssa. Tämän viikon kahdessa ohjaustapaamisessa oli hienoa kokea inspiroivia yhteisöllisiä ohjauskeskusteluja ammattipedagogisesta osaamisesta. Keskustelut näiden kahden opettajaopiskelijan, heidän opetusharjoittelua ohjaavien opettajien ja tuutorin kesken käytiin eri kokoisten kahvikupposten ääressä. 

Osaamisen kehittäminen opetusharjoittelussa

Kumpikin opettajaopiskelijoista oli edennyt pedagogisissa opinnoissaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen ja sen näkyväksi tekemisen polkunsa mukaan. Omalta osaltani voin todeta jälleen kerran nähneeni jotain vanhaa ja uutta uudenlaisessa valossa. Kiitokset antoisista keskusteluista Jennylle, Merville, Sadulle ja Päiville!

 

AMOKin lehtori,

Sirpa Perunka

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Tässä blogisarjassa on päästy lukemaan erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä osaamisperusteisuudesta ammatillisen opettajankoulutuksen monimuotoisessa arjessa. Itse olen viimeisen vuoden istunut ja ajatellut aika konkreettisestikin ”in the box” - oikein pinnistellyt pysyäkseni tutkimukseni viitekehyksen sisäpuolella. Niinpä kurkkaus blogin viimeisiin postauksiin hymyilytti, paitsi osaavien kollegoiden kiinnostavina kirjoituksina, myös välittöminä näkökulman muutoksina sinne laatikon toiselle reunalle ja vielä sen yli. Kiljan Päivi kirjoitti pari viikkoa sitten siitä, miten henkilökohtaistaminen tukee osaamisperusteisuutta. Itse olin ajatellut aloittaa tämän kirjoituksen kertomalla siitä, miten osaamisperusteisuus mahdollistaa opintojen entistä paremman henkilökohtaistamisen ja räätälöinnin (customization). On tärkeää, että voimme tunnistaa ja tunnustaa eri tavoin saavutettua osaamista. Yhtä tärkeää on, että meitä on monta katsomassa samaa aihetta eri suunnista. Arvioimassa ja kehittämässä jo olemassa olevia käytänteitä sekä luomassa kokonaan uusia ratkaisuja.

 

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Omassa väitöskirjatyössäni tarkastelen osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien merkityksiä ja niihin liittyviä prosesseja ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Tutkimukseni kohteena ovat jo työelämässä toimivien ja vasta pedagogisia opintojaan suorittavien opettajien kokemukset Oppiminen Online pelillistetystä osaamisen kehittämisohjelmasta. Oppiminen Onlinen osallistujat ovat innostuneet ylittämään omat oppimistavoitteensa ja määrittäneet tavoitteita tulevalle osaamiselleen. Tutkimukseni tarkoitus on kuvata, mitkä seikat osaamisperusteisessa arviointiprosessissa kannustavat osaamisen kehittämiseen, opitun työelämässä soveltamiseen ja osaamisen jakamiseen työyhteisössä sekä verkostoissa. Seuraavassa nostan esille alustavia tuloksia vapaamuotoisesti ja valikoiden motivaation näkökulmasta.

Osaamisperusteinen arviointi vahvistaa opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan ja motivoi siten soveltamaan saavutettuja tietoja ja taitoja työelämässä. Digitaaliset osaamismerkit tekevät näkyväksi jo saavutetun osaamisen ja auttavat osallistujia hahmottamaan, miten edetä oman osaamisensa kehittämisessä. Meille suomalaisille tuntuu olevan erityinen haaste luottaa omaan, olemassa olevaan, mutta tuoreeseen – uuteen – osaamiseen. Haastattelemani opettajat ja opettajaopiskelijat kuvaavat osaamisen tunnistamisen ja digitaalisen osaamismerkin saamisen positiivisena kokemuksena, joka vahvistaa käsitystä omasta osaamisesta. Osaamismerkin saaminen on kuin konkreettinen todiste siitä, että osaaminen on sillä tasolla, että sitä saa ja voi hyödyntää työelämässä. Positiivisen vahvistamisen lisäksi visualisointi tuntuu kuvaavan hyvin myös kehittämistarpeita, jotka osallistuja on jo aavistanut aiemmin. ”Tiesinhän minä, että kehitettävää on” – oli monelle konkreettinen sysäys tarttua digipedagogiikan haasteisiin. Osaamismerkit havainnollistavat tavoitteet henkilökohtaistetuksi opintopoluksi, joka tarjoaa selkeän suunnan miten edetä ja saavuttaa haluttu osaamistaso. Uuden oppimista innostaa, kun ymmärtää mitä osaa jo - mikä on se perusta, jolta omaa osaamista ponnistaa kehittämään edelleen kohti tavoiteltua, toivottua osaamista. Oman työn, työyhteisön ja ammatin opetuksen kehittäminen konkreettisesti osana täydennyskoulusta motivoi jatkamaan ja siirtymään haasteesta seuraavaan.

 

Osaamisperusteisen arvioinnin ja digitaalisten osaamismerkkien vaikutus opiskelijan motivaatioon

Kuva: Pauliina Mäkelä

Oppiminen Onlinen toteutuksessa vapaus oppia on jokaisen opiskelijan omissa käsissä. Ajasta ja paikasta riippumaton tapa opiskella toteutuu, kun riittävän pieniksi palasteltuihin merkkeihin ehtii tarttua ja innostua tauolla tai vaikkapa illalla peiton alla. Yksi tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on mahdollisuus valita, missä järjestyksessä osaamista näyttää ja opintoja suorittaa tai suorittaako opintoja lainkaan annetun oppimateriaalin avulla. Haastateltavien opintopolut olivat hyvin erilaisia, sillä etenkin jo työelämässä toimiville oli kertynyt erilaista osaamista. Silti moni yllättyi siitä, miten perusosaaminen olikin jo hallussa. ”Hei mähän osaan tämän” pisti opiskelijat laittamaan itsensä likoon ja testaamaan, mihin asti olemassa oleva kokemus, tiedot ja taidot kantavat. Motivaatiota kasvatti se, että merkkien laajuus oli vaihteleva samoin kuin vaadittujen todisteiden muoto. ”Nälkä kasvoi syödessä” kuvasi haastatteluaineistossa paitsi haastavia tehtäviä ja osaamisen näyttämistä myös koko osaamisen kehittämisohjelman pelillistettyä toteutusta. Toiselle kokemus pelistä oli merkkien keräilyä ja dokumentointia itsenäisesti, itsensä haastaen, toiset taas saivat motivaationsa paitsi joukkuekilpailusta, niin erityisesti leikillisestä kisailusta joukkueen sisällä, toinen toistaan vastaan.

Oppiminen Onlinen kehitystyö jatkuu edelleen. Digitaalisten osaamismerkkien lisäksi olen saanut täksi kevääksi aitiopaikan tutkia digitalisaation astetta ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallitus selvittää parhaillaan digitalisaation vaikutuksia ammatilliseen koulutukseen kahdessa eri hankkeessa, joiden yhteisenä tavoitteena on tuottaa tietoa ammatillisen koulutuksen reformin edistämiseksi ja kartoittaa tulevaisuuden tarpeita. Sinä voit vaikuttaa vastaamalla valtakunnalliseen digitalisaatiota ja työelämäyhteistyötä koskevaan kyselyyn 13.4. mennessä. Kysely on suunnattu ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstölle.

Tutkijankammio kutsuu jälleen kyselyn sulkeuduttua, mutta ensimmäisiä tuloksia esittelemme jo toukokuussa. Opetushallitus järjestää ”Ammatillisen koulutuksen DIGITALISAATIO – NYT" -seminaarin Tampereella 16.5.2017 ja lisäksi kaksi seminaaria syksyllä 2017. Seminaareissa levitetään DIGAM -tutkimuksen  ja DIGIOPE -selvityksen tuloksia sekä muuta tietoa ja kokemuksia digitalisaation vaikutuksista ammatilliseen koulutukseen. Selvitys valmistuu joulukuussa 2017.

 

AMOKin lehtori,

Sanna Brauer

Osaamisen kehittymisen polulla

Minulla oli jälleen kerran ilo olla mukana tilaisuudessa, jossa viittä vaille valmiit opettajaksi opiskelevat pohtivat omaa osaamisen kehittymistään. Kyseinen tilaisuus on kulkenut aiemmin nimellä ”Näyttöportfolio” ja nykyisin se on nimeltään ”Opettajan osaamisen kehittymissuunnitelma”. Tässä maaliskuussa pidetyssä tilaisuudessa neljä pian valmistuvaa opettajaopiskelijaa tekivät näkyväksi omaa osaamisen kehittymistään.

On mielenkiintoista kokea aina uudelleen, miten samat osaamistavoitteet todentuvat jokaisen kohdalla erilaista reittiä pitkin. Tälläkin kertaa olivat nämä neljä opiskelijaa kulkeneet kukin erilaista polkua, saaneet matkan varrelta valtavasti uutta osaamista ja vahvistaneet jo olemassa olevaa osaamistaan. Henkilökohtaisen suunnitelmansa mukaan jokainen oli lähtenyt matkaan reppunsa kanssa, joka ei lähtiessäkään ollut tyhjä. Aiempi osaaminen otettiin tietysti mukaan ja myös tuutorit olivat joitakin eväitä opiskelijoiden reppuun laittaneet. Ennen matkaan lähtöä kukin arvioi, mitä osaamista repussa jo on ja mitä siihen tulisi vielä lisätä. Tämän itsearvioinnin perusteella jokainen valitsi oman polkunsa ja mitoitti askeleidensa mitat itselleen sopivaksi. Jokainen pohti, mitä osaamista matkalla pitää kerryttää, jotta oikeanlaista osaamista on tarpeeksi silloin, kun tullaan perille. Näistä lähtökohdista kukin kulki polkuaan ja valitsi oman reittinsä pituuden ja kulkunsa vauhdin.

Nämä polut risteytyivät hetkeksi. Meistä tuutoreista tämä tuntui erityisen jännittävältä. Reput pullottivat ja ne avattiin vuorotellen. Osaamista kuvattiin, sitä arvioitiin ja esitettiin eri tavoin. Tällä kertaa osaamisen kehittyminen näkyi kauniina kuvina ja väreinä. Se näkyi puuna, jonka juuret olivat tiukasti maassa ja oksat liehuivat tuulessa. Osaaminen näkyi sanoina ja kysymyksinä valkokankaalla. Osaamisen kehittyminen konkretisoitui talon pohjapiirroksena, huoneina ja kalusteina, pysyvinä peruspilareina ja sateenkaaren väreinä. Tilaisuudessa kuulimme upeita matkakertomuksia taivalluksen kohokohdista ja pysähdyksistä. Kuulimme matkakumppaneista, jotka olivat esittäneet kriittisiä kysymyksiä ja tuupanneet myös ystävällisesti eteenpäin.

 

Osaamisen kehittymisen polulla

Neljä eri mittaista polkua, neljä erilaista ammatillista taustaa, neljä erilaista tulevaisuuden visiota omasta kehittymisestään. Nämä neljä polkua yhtyivät hetkeksi tilaisuudessa ja erkanivat uusiksi matkoiksi opettajaksi kehittymisen polulla.

 

AMOKin yliopettaja,

Raija Erkkilä