Osaamisperusteinen ohjaus haastaa opettajan kohtaamaan jokaisen opiskelijan yksilöllisesti


Tässä pieni häivähdys ammatillisen opettajan arjesta, kun hän pohtii ammatillisen kasvun tukemista ja huoleen tarttumista osaamisperusteisessa koulutuksessa. Ohjaus rakentuu yksilöllisesti opiskelijan kanssa laaditun henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan. Jokaista opiskelijaa tuetaan saavuttamaan koulutukselle asetetut osaamistavoitteet. 

 

Yksilöllisen kehittymisen näkeminen auttaa opettajaa ammatillisen kasvun tukemisessa

Tänään perjantaina klo 11:45 istuin syventyneenä rutiineihin ja huomasin tutun hahmon vilkuttavan ikkunan takaa. Vinkkasin tulemaan sisälle. Opiskelijani tuli työhuoneeseeni ja ilmoitti saaneensa työpaikan onnistuneen työelämään tutustumisen johdosta. Opiskelija oli käsin kosketeltavan innostunut onnistuessaan tavoitteessaan saada uusi suunta elämäänsä. Kuinka onnellinen olinkaan hänen vuokseen! Opiskellessaan hän teki selväksi mitä hän halusi ja vaati ohjauksen mukautumista tarpeisiinsa.

Aika ajoin pohdin, onko minun tehtävä vastata yksittäisen opiskelijan tarpeisiin. Tämän opiskelijan tapaaminen muistutti minua jälleen osaamisperusteisen opetuksen merkityksestä. Jos minulla on kykyä ja halua nähdä ja pysähtyä hetkeksi, kuunnella opiskelijan tarpeita ja ohjata ja tukea sekä luottaa ja olla rohkea - niin kyllä! Onnistuin ohjauksessa ja voin ilman aplodeja todeta: minä onnistuin ”tönäisemään” oikeaan suuntaan.

Osaamisperusteinen ohjaus haastaa opettajan kohtaamaan jokaisen opiskelijan yksilöllisesti

Huoleen tarttuminen vähentää huomisen murheita

Tällä viikolla kävi eräs toinen opiskelija keskustelemassa kanssani. Olen ollut pitkään huolissani hänestä. Opiskelut eivät etene. Miten voisin auttaa ja tukea häntä? Vai voinko? Hän puhuu hiljaa ja tuijottaa pöytää… Katsomme toisiamme. Minä ja erityisopettaja. Etsimme yhteistä kieltä. Tilanne ja näyttämö eivät tue meitä. Opettaja auktoriteettina työpöydän takana. Yritämme olla ihmisinä, tasavertaisina. Kuinka vajavaisia olemmekaan? Tarjoamme mitä meillä on. Opiskelija poistuu tilanteesta.

Pohdimme kahdestaan, onnistuimmeko?  

Osaamisperusteinen ohjaus haastaa opettajan kohtaamaan jokaisen opiskelijan yksilöllisesti

Näitä asioita pohtivat AmO Ismo Molkoselkä tuutoreidensa Sirpa Perungan ja Iiris Hapon kanssa.


Ammatillisen opettajan osaamisen kehittämisen merkitys ja näkökulmia tulevaisuuteen

Osaamisen kehittämisen merkitystä ja vaikuttavuutta voidaan tarkastella ammatillisten opettajien, työyhteisön ja alakohtaisten verkostojen sekä johdon näkökulmasta. Osaava Verso -hankkeissa vuosina 2010–2016 mallinnettiin koulutuksenjärjestäjien strategiaan kytkeytyvää ammatillisten opettajien osaamisen kehittämisen kokonaisuutta. Hankeprosessin aikana kuvattiin opetushenkilöstön osaamisalueita ja kokeiltiin erilaisia osaamisen kehittämisen käytäntöjä sekä luotiin koulutuksenjärjestäjille toimintamalli ammatillisten opettajien osaamisen kehittämiseksi. Osaava Verso I-VI hankkeiden loppuraportissa ”Yhteiset askeleet Ammatillisten opettajien osaamisen kehittäminen ja johtaminen – Oppilaitosyhteisöjen käytäntöjä nyt ja tulevaisuudessa” kuvataan ammatillisten opettajien tulevaisuuden osaamisen ja asiantuntijuuden kehittäminen. (Paaso. A, Hätönen. H & Haapakoski. P. 2016.)

Ammatillisten opettajien tulevaisuuden osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämisen malli yhdistää toteutuessaan ammatillisen opettajan yksilöosaamisen, työyhteisön asiantuntijuuden kehittymisen ja koulutusorganisaation strategisten tavoitteiden toteutumisen oppilaitoksissa.

 

Ammatillisen opettajan näkökulma

Ammatillisten opettajien osaamisen kehittymisen prosessi muodostuu osaamisen ennakoinnista, osaamisen määrittämisestä, osaamisen arvioinnista, osaamisen kehittämisestä, täydennyskoulutuksesta ja osaamisen kehittämisen seurannasta. Seuraavilla näkökulmilla on vaikutusta opettajien osaamisen kehittymiseen:

• henkilökohtainen osaaminen saadaan näkyväksi osaamiskartan ja siihen liittyvä arvioinnin avulla

• yksilön ja tiimin kehittämisalueet ja koulutustarpeet tunnistetaan

• opettajan osaamisen linkittäminen työyhteisön osaamiseen ja sen kehittämisen tarpeisiin on olennaista

• yhteisöllinen kehittämistapa on haasteellista nykyisten työjärjestelyjen vuoksi

• opettajien työajan määrittäminen kehittämiseen on haasteellista

• opettajan osaamisen kehittäminen edellyttää uudenlaisia kehittämisen muotoja

• hyviksi koetut työelämäjaksot tulisi toteuttaa säännöllisesti osana opettajan työuran aikaista kehittämistä.

 

Alakohtaisen verkoston näkökulma

Alakohtaiset verkostotapaamiset mahdollistavat yhteistyön kehittämisen eri koulutuksenjärjestäjien, oppilaitosten ja alakohtaisten toimijoiden kesken. Verkostoissa voidaan ennakoida kaikille yhteisiä kehittämishaasteita ja näkökulmia kuten

• tutkintojen osaamisvaatimukset ja tutkintojen perusteet tutuiksi

• työelämän osaamistarpeet esille

• alakohtaiset yhteistyömallit ja verkostotapaamiset

• hyvä tapa opettajien osaamisen kehittämiseen voisi olla saman alan tutkintoja opettavien opettajien yhteiset tapaamiset, esimerkiksi vuosittain

• hyvien käytäntöjen jakaminen.

 

Työyhteisön näkökulma

Työyhteisöosaamisen merkitys korostuu koulutusorganisaatioiden rakenneuudistusten ja ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden myötä. Vaatimukset opetushenkilöstön kokonaisvaltaisesta, koko työuranaikaisesta osaamisen kehittämisen jatkumosta ja tiimityöstä tuovat omat haasteensa oppilaitosyhteisöjen osaamisen johtamiselle. Työyhteisöosaamisessa korostuvat

• johdon ja opettajien yhteistyö ja vuoropuhelu

• opettajien kehittymis- ja koulutussuunnitelmien merkitys osaamisen kehittämisessä

• koko työyhteisön osaamisen ja sen kehittämisen tavoitteiden yhdenmukainen suunta kaikkien tulee hallita tiettyjen työyhteisöosaamisen eri osaamisalueita.

 

Johdon näkökulma

Johdon sitoutuminen osaamisen kehittämiseen ja osaamisen johtamiseen näkyy organisaatioissa strategisten tavoitteiden toteutumisena ja myös koulutuksen vaikuttavuudessa ja tuloksellisuudessa. Oppilaitoksen johdon osallistuminen koulutuksiin ja työyhteisötilaisuuksiin edistää osaamisen kehittämisprosessien juurtumista oppilaitoksiin. Johdon tehtävänä on

• osaamisen johtaminen ja osaamisenhallinnan näkyväksi tekeminen

• osallistuminen osaamisen kehittämisen keskusteluihin, niiden alullepano ja niiden johtaminen

• systemaattinen strategisten tavoitteiden ja osaamisen linkittäminen kehityskeskusteluihin

• kehittämis- ja koulutussuunnitelmien merkityksen avaaminen osaamisen kehittämisessä

• esimiesten tukeminen toteuttamaan sovitut osaamisen kehittämisen toimenpiteet ja niiden toteutumisen seuranta

• osaamisen kehittämisen seurantatietojen keruu ja johtopäätösten tekeminen niiden pohjalta

• osaamisen kehittämisen ja johtamisen prosessin luonti, toteutuksen johto ja seurannan pohjalta uusien mallien kehittäminen

 

Yleiset suositukset Osaava Verso -mallin toteuttamiseksi

• On hyvä, jos osana osaamiskarttaa hyödynnetään valmiita aineistoja. Näitä julkisesti käyttöön tarjottavia aineistoja löytyy nyt osaavaopettaja.fi -sivustoilta.

• Opettajien alakohtaiset osaamisalueet on hyvä työstää yhteistoiminnallisesti alan opettajien yhteistyönä.

• Kuvausten laadinnassa kannattaa hyödyntää tutkinnon perusteita ja opetussuunnitelmia.

• Kuvauksissa on olennaista ottaa huomioon erityisesti tulevaisuudessa tarvittava osaaminen. Tässä auttavat esimerkiksi erilaisten opettajan työn ennakointihankkeiden ja selvitysten tulokset.

• Kuvausten yleisyys-yksityiskohtaisuus on syytä testata ensimmäisissä arvioinneissa. Olennaista on se, että kuvaukset ovat sisällöllisesti sellaisia, että niiden avulla voidaan nostaa esille selkeitä kehittämisalueita. Mikäli käytössä on osaamisen sähköinen järjestelmä, osaamiskartta luo myös tiedon siitä, millaisilla hakukriteereillä osaajia voidaan hakea.

• Osaamisen arviointikriteerit on hyvä kuvata riittävän laajalle asteikolle. Osaava Verso -hankkeissa on ollut käytössä pääosin viisiportainen asteikko.

• Henkilöstölle tulee tiedottaa hyvin sekä osaamisen arvioinnin tavoitteista, että sen käytännön toteutuksesta.

• Osaamiskartasta voidaan poimia erilaisia osaamisprofiileita eri henkilöstöryhmille, jotta kaikkien ei tarvitse arvioida koko osaamiskartan aineistoa. Myös tästä tulee tiedottaa henkilöstölle.

• Ennen osaamisen arviointeja kerätään opiskelijapalautteissa saadut aineistot. Niitä hyödynnetään kehityskeskusteluissa valittaessa osaamisen kehittämisen painopisteitä.

• Varsinkin ensimmäisten arviointien yhteydessä on tärkeää, että henkilö voi arvioida osaamistaan halutessaan myös niiden osaamisalueiden osalta, joita hänelle ei ole määritelty osaamisen tavoiteprofiiliin. Näin saadaan esille henkilöstöllä kokonaisuudessaan oleva osaaminen, ja myös tavoiteprofiileita voidaan tarkentaa.

• Ihanteellista olisi, että osaamisen arvioinnit ja niihin liittyvät keskustelut esimiehen kanssa toteutettaisiin suhteellisen tiiviissä organisaatiossa yhteisesti sovitussa aikataulussa.

On toivottavaa, että kehityskeskustelujen jälkeen toteutetaan ryhmissä yhteinen tilaisuus, jossa vielä käsitellään yhdessä tulevia kehittämistarpeita ja täsmennetään kehittämissuunnitelmia. Jo ennen kehityskeskusteluja on hyvä linjata kehittämisen linjauksia ja mahdollisia painopisteitä sekä antaa henkilöstölle linjauksia varsinkin organisaation kannalta keskeisistä kehittämisen painopisteistä.

• Henkilöstöä on hyvä ohjata kehittämisen vaihtoehtojen ja painotusten mietintään. On olennaista, että kehittämisen kohteita priorisoidaan ja mietitään sekä lyhyen että pidemmän ajanjakson kannalta.

• Kehittämisen alustavat suunnitelmat laaditaan yksilökohtaisissa kehityskeskusteluissa. Niiden jälkeen suositellaan pidettäväksi yhteinen keskustelu, jonka pohjalta suunnitelmat täsmennetään.

• On toivottavaa, että mikäli käytössä on sähköinen järjestelmä, se tarjoaisi hyvät raportointiominaisuudet sekä mahdollisuuden kehittämissuunnitelmien monipuoliseen laadintaan ja yhteenvetojen tekemiseen.

• Kehittämisen suunnitteluvaiheessa otetaan kantaa myös kehittämiseen tarvittaviin resursseihin.

• Kehittämisen toteutumista seurataan. Tavoitteena on, että mikäli suunnitelmiin tulee muutoksia, myös niistä sovitaan yhdessä esimiehen kanssa ja muutokset kirjataan järjestelmään.

• Kehittämisen seurannan tulisi antaa tietoa sekä määrällisistä asioista että myös siitä, mihin asioihin ja osaamisalueisiin kehittämistä on kohdennettu.

Koulutuksenjärjestäjät ja oppilaitokset voivat hyödyntää Osaava Verso -mallia parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuvattujen osaamisalueiden ja toimintamallin pohjalta voidaan laatia osaamiskuvauksia ja profiileja, joita työyhteisö voi käyttää tulevaisuuden kehittämislinjauksia laati­essaan ja henkilöstönsä osaamisen kehittämisessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti tammikuussa 2016 Opettajankoulutusfoorumin uudistamaan opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutusta. Tulevaisuuden haasteisiin ja yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin pyritään vastaamaan uuden opettajankoulutuksen kehittä­misohjelman avulla. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman 2016 strategiset linjaukset määrittävät suunnan suomalaiselle opettajankoulutuksen ja opetushenkilöstön koko työuran aikaiselle osaamisen kehittämiselle. Linjaukset koskevat kaikkia opettajia. Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta ja koko työuran aikaista osaamisen kehittämisen tukea. Ammatillista kehittymistä tukevan toiminnan tulee olla johdettua, vaikuttavaa, suunnitelmallista ja pitkäkestoista. Opettajien tulee voida aktiivisesti osallistua yhteistyöhön, verkottumiseen ja oppilaitosten toimintaympäristöjen ja -kulttuurien uudistamiseen.

Tavoitteena on koota opettajien suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi, ja osaamisen kehittämistä johdetaan tavoitteellisesti kehittymissuunnitelmia hyödyntämällä. Osaamistarpeita ennakoidaan ja erilaisia vertaistuen ja yhteistyön malleja voidaan hyödyntää verkostoitumalla ja rakentamalla yhdessä tekemisen kulttuuria. Oppilaitosten strategista johtamista tullaan vahvistamaan kehittämällä johtamisen koulutuksia. Tässä opettajankoulutuksen kehittämisohjelman mukaisessa työssä voidaan erinomaisesti hyödyntää Osaava Verso -hankkeissa ja oppilaitosverkostoissa tehtyä ja tässä julkaisussa kuvattua uraauurtavaa työtä.

Ammatillisen opettajan osaamisen kehittämisen merkitys ja näkökulmia tulevaisuuteen

Tutustu Osaava Verso I–VI -hankkeiden loppuraporttiin täältä!

 

Koulutuspäällikkö Aila Paaso
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Osaamisen kehittäminen ja henkilöstökoulutus

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä

Pentti johdattaa opiskelijoita matemaattisten yhtälöiden maailmaan yliopistossa. Vuosikurssi toisensa jälkeen hän kamppailee saman haasteen kanssa: kuinka saada opiskelijat ymmärtämään matemaattisen totuuden? Muutaman kilometrin päästä Pentin työhuoneelta ahertaa toinen matemaattisten aineiden opettaja Riikka. Hän ratkoo yhtälöitä paikkakunnan toisessa korkeakoulussa, ammattikorkeakoulussa. Riikka taisteli aikansa saman haasteen kanssa kuin Pentti, mutta onnistui löytämään Facebookista matemaattisten aineopettajien vertaisryhmän, josta hän sai konkreettisia vinkkejä opetukseen, ja nykyisin hänen opiskelijansa pääsevät matematiikan ongelmien ytimeen ja ymmärtävät niiden logiikan. Mutta miten Pentti ja Riikka löytäisivät toisensa ja voisivat yhdessä tuumailla ratkaisuja omien opiskelijoiden parhaaksi?

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä, eli KOPE-hanke pyrkii omalta osalta juuri tähän. Tavoitteena on kehittää ja parantaa korkeakoulupedagogista opetusta yli oppilaitosrajojen niin, että opiskelijat oppivat entistä paremmin ja syvemmin. Toivotaan siis, että Pentti ja Riikka kohtaavat tulevaisuudessa esimerkiksi KOPE-hankkeen koordinoimissa työpajoissa, joissa jaetaan korkeakoulupedagogisia opetuskokeiluja. Tai ehkä he päätyvät keskustelemaan samaan verkkoryhmään korkeakoulupedagogiikan verkkokurssilla, joka on syntynyt KOPE-hankkeessa.

Yhteistyöllä rakennettu korkeakoulupedagogiikka on win-win –tilanne kaikille. Saman pöydän ääreen kokoontuvat opettajat saavat yhdessä aikaan opetusta, joka innostaa ja motivoi opettajaa ja auttaa opiskelijat oppimaan. Kumppanuus korkeakoulupedagogiikan koulutuksissa, käytäntöjen jakamisessa, tutkimushankkeissa ja rakenteiden kehittämisessä on jokaiselle korkeakoululle kannattavaa. Se säästää rahaa, mutta myös kallisarvoista aikaa. Kaikilla korkeakouluilla on hyviä kokemuksia ja käytänteitä jaettavana, mutta myös haasteita, joihin toivotaan uusia ratkaisuja. Ennen kaikkea yhteistoiminta korkeakoulujen kesken saa opiskelijat tekemään elintärkeää tulosta eli oppimaan ja kehittymään oman alansa asiantuntijaksi.

KOPE-hankkeessa rakennetaan vuosina 2017-19 valtakunnallista korkeakoulupedagogista toimintamallia ja yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken. KOPE on yksi 17 Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustusta saaneista korkeakoulutuksen kehittämishankkeista. Hanketta koordinoidaan Oulun ammattikorkeakoulun opettajakorkeakoulusta käsin ja osatoteuttajina ovat Oulun yliopisto ja muut Suomen neljä ammatillista opettajakorkeakoulua Jyväskylässä, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Valtakunnallista korkeakoulupedagogista yhteistyötä rakennetaan mm. korkeakoulupedagogiikan digitaalisten osaamismerkkien avulla, joilla jokainen opettaja voi kerätä itselleen osaamista omista tarpeistaan käsin. Lisäksi erilaisia korkeakoulupedagogisia yhteistyön toimintamalleja suunnitellaan, kokeillaan ja lopulta vakiinnutetaan alueryhmissä, joita koordinoivat ammatilliset opettajakorkeakoulut. Suunnittelutyö on juuri alkamassa ja syksyllä 2017 kerromme tarkemmin millaista korkeakoulupedagogista toimintaa on tarjolla. Pysy siis kuulolla!

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyöllä

Lisätietoja KOPE-hankkeesta: hankejohtaja Asko Karjalainen (asko.karjalainen@oamk.fi), projektipäälliköt Tomi Guttorm (tomi.guttorm@oulu.fi) ja Merja Maikkola (merja.maikkola@oulu.fi) sekä Hanna Alaniska (hanna.alaniska@oamk.fi).

Hankkeen kotisivut rakentuvat osoitteeseen oamk.fi/korkeakoulupedagogiikka ja sosiaalisessa mediassa kohdataan #korkeakoulupeda ja #kope.

Luottamus tänään ja huomenna

Oletteko koskaan laskeneet, minä vuonna kouluttamamme opettajat tai heidän opiskelijansa ovat vielä työelämässä?  Laskelma osoittaa selvästi +/- 2060-luvulle. Se tarkoittaa, että työmme ei saa suuntautua eiliseen eikä tähän päivään, vaan kauas tulevaisuuteen. Tosin Goethe sanoi, että ihminen, joka ei tunne ihmiskunnan historiaa edeltävien 3000 vuoden ajalta, elää kädestä suuhun! Paitsi tulevaisuuden ennakointia, meidän on siis otettava oppia myös menneestä.

Miltä näyttää Suomi sadan vuoden päästä, pohtii Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen. Tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Käsityksiä siitä, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan, voidaan kuitenkin muodostaa. Tulevaisuuteen voidaan kyllä vaikuttaa valinnoilla. Seuraavassa kurkistus muutamiin tutkimustuloksiin.

Työstä tutkija toteaa, että etätyö yleistyy niin, että suurin osa työstä tehdään muualla kuin perinteisellä työpaikalla. Automatisaatio ja robotisaatio korvaavat jopa kolmanneksen työstä, mikä synnyttää työttömyyttä ja toisaalta syrjäytymisen uhkaa. Palkkatyön käsite haudataan, ja tilalle nousee mielekkään työn ja toiminnan käsite. Olemme menossa kohti merkitysyhteiskuntaa, jossa ihminen hakee merkityksiä kaikista toimistaan. Tulevassa elämystaloudessa tuotteet, palvelut ja niiden kysyntä liittyvät elämyksiin.

Koulutuksesta tulee kaikkiallista. Opettajat ovat valmentajia ja mahdollistajia. Opiskelijat voivat itse tuottaa oppimateriaalit ja opettavat toisiaan. Työssä oppiminen yleistyy, erityislahjakkuuksien erityisasema tunnustetaan, ja erityisoppimista vaativien opiskelijoiden tarpeet otetaan paremmin huomioon.

Käteistä rahaa ei ole sadan vuoden kuluttua paljonkaan käytössä. Raha muuttuu virtuaaliseksi. Kun vertais- ja jakamistalous yleistyy, lähestytään vaihdantataloutta, jossa vaihdetaan hyödykkeitä, ei rahaa. Maksuvälineet voivat myös muuttua rahasta joksikin muuksi. Esimerkiksi luottamus ja autenttisuus ovat jo nyt havaittavissa olevia vaihdantavälineitä.

Luottamus näkyy tänä päivänä laajemmin esimerkiksi matkailussa. Airbnb-palvelu, joka tukee matkailijan asettumista vuokrakoteihin, perustuu luottamukselle: että vieras on vastuullinen toisen omaisuuden käytössä. Myös autenttisuus, aitous on jo nostanut päätään: lähiruokaa suositaan ja ”ikään kuin elämä” on saanut kritiikkiä.

Lähivyöhykkeellä, ihmissuhteissa luottamus on ikiaikainen, keskeinen tänään ja huomenna. Se ei ole itsestäänselvyys: se on rakennettava ja sitä on vaalittava. Kukaan ei voi ostaa eikä lainata luottamusta itselleen vaan se on ansaittava tai lunastettava kunkin ihmisen omalla käyttäytymisellä.

Mitä luottamus oikein on? Se on sitä, että toisen kanssa voi olla oma itsensä. Voi jakaa sen, mitä tahtoo, myös kipeitä asioita. Kaikkea ei kuitenkaan ole pakko kertoa. Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu; on tärkeää osata kuunnella aidosti toista ja pitää välillä oma suu kiinni. Luottamus synnyttää vastuullisuutta kanssakulkijoista ja halun olla luottamuksen arvoinen. Se tarkoittaa myös, että on valmis tulemaan avuksi tarpeen tullen.

Luottamukseen liittyy ihmisen kunnioittaminen hänen lähtökohdistaan riippumatta. Jos toinen on erilainen kuin minä, on muistettava, että minä itse en ole mittapuu. Erilainen ei ole vähempiarvoinen. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, meillä ei ole oikeutta väheksyä tai mitätöidä heitä sen vuoksi.

Yhdessä tekeminen auttaa luottamuksen syntymistä. Kokemukset voivat olla näennäisesti samanlaisia, mutta tapa kokea ne tai suhtautua haasteisiin on yksilöllinen. Siinä voimme tukea toisiamme vertaisina, vaikka erilaisina. Vain luottamuksen ilmapiirissä voi tapahtua henkistä ja ammatillista kasvua. Luottamus on toiminnallisesti siis sitä, mitä teemme ja miten suhtaudumme kanssakulkijoihimme.

Miten luottamuksen ilmapiirin saisi syntymään ja pysymään omassa oppimisorganisaatiossa? Ensiksikin toimintaperiaatteiden tulisi olla johdonmukaisia, kaikkia työyhteisön jäseniä tulisi kohdella tasapuolisesti ja annetuista lupauksista pitää kiinni. Työyhteisön jäsenten tulisi voida kokea olonsa turvalliseksi ja että heistä välitetään, eli hyväksytään kukin ihminen omana itsenään. Lisäksi oppimisyhteisössä tulisi arvostaa osaamista ja kehittää sitä edelleen. Hienoa on, jos ihmisten omat ja työyhteisön arvot ja tavoitteet ovat yhdensuuntaisia.

Mentorit voivat olla avainasemassa työyhteisön hyvinvoinnin ja luottamuksen edistäjinä nyt ja tulevaisuudessa, huolehtia uusien opettajien kotoutumisesta opettajayhteisöön ja tukea uransa lopulla olevien jaksamista luottamuksen ja sydämellisyyden hengessä.  Thomas Carlyle (1795-1881) kysyi ja vastasi: Miten on ystävyys mahdollista? Siten, että molemmin puolin suositaan hyvää ja totta.

Luottamus tänään ja huomenna

 

Yliopettaja emerita Säde-Pirkko Nissilä
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Mistä tiedän, milloin osaamiseni on riittävää?

Kysymys: Olen juuri aloittanut opintoni ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja olen jo perehtynyt koulutuksenne osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Mielestäni minulla on jo ainakin osittain osaamistavoitteiden mukaista osaamista aiemman työkokemukseni vuoksi. En kuitenkaan ole täysin varma, onko osaamiseni riittävää. Tarvitseeko minun olla huolissaan? Nimimerkki Epätietoinen.

Mistä tiedän, milloin osaamiseni on riittävää?

Vastaus:

Hyvä nimimerkki Epätietoinen! Ei tarvitse olla huolissaan.

Olet itse asiassa jo aloittanut ensimmäisen tärkeän vaiheen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessissa pohtiessasi omaa osaamistasi suhteessa koulutuksemme oppimistavoitteisiin. Osaamisen itsearviointi on nimittäin keskeinen vaihe henkilökohtaistetussa opinpolussasi. Sen takia ammatillisessa opettajankoulutuksessa opiskelijoiden tulee opintojen alkuvaiheessa yleensäkin arvioida sen hetkistä osaamistaan suhteessa opettajankoulutuksen osaamistavoitteisiin henkilökohtaista opintosuunnitelmaa (HOPS) laatiessaan.

Mikäli sinulla on esimerkiksi pitkä opettajakokemus, sinulta oletettavasti myös löytyy osaamista, joka voidaan ottaa koulutuksessa huomioon. Pitkäänkään työkokemukseen vetoaminen ei sinänsä tosin koulutuksessamme vielä riitä, vaan osaaminen on myös osoitettava. Me opettajat nimittäin arvioimme joka tapauksessa opiskelijan osaamista ennalta määriteltyjen osaamistavoitteiden ja niihin liittyvien arviointikriteereiden perusteella. Siksi onkin hyvä, että olet perehtynyt jo myös noihin arviointikriteereihin. Osaamistavoitteet ja arviointikriteerit muodostavat siten viitekehyksen tai eräänlaisen peilin, johon nähden opiskelijat aiempaa kokemustaan jäsentävät.  Tavallaan opiskelijat tarkastelevat ja jäsentävät aiempia tekemisiään samalla uudenkaltaisesta näkökulmasta.

Jos koet omaavasi monipuolista kokemusta esimerkiksi oppimisen ja osaamisen arvioinnista, niin mietipä arviointiin liittyvää osaamistasi suhteessa arviointia koskeviin osaamistavoitteisiimme ja arviointikriteereihin. Samalla voit pohtia, millaisia arviointiin liittyviä dokumentteja osaamisestasi sinulla olisi jo valmiina tai millä muilla eri keinoilla voisit osaamisesi osoittaa. Voisitko esimerkiksi omien arviointiin liittyvien dokumenttiesi lisäksi ajatella kertovasi oppilaitoksenne arviointiin liittyvistä linjauksista ja omista arviointikäytännöistäsi omassa opintoryhmässäsi? Siten oman arviointiosaamisesi osoittaminen palvelisi samalla sellaisia opiskelijatovereitasi, joiden opetus- ja arviointikokemus on sinua vähäisempää. Usein osaamisalueen (esim. arviointiosaaminen) osaamista osoitetaan käytännössä usealla eri tavalla opintojen eri vaiheissa. Tarvittaessa myös tuutorin kanssa keskustelemalla on helppo täydentää osaamisensa osoittamista. Siinä mielessä on turha huolehtia, onko osaaminen jo riittävää.  

Haasteellisempaa tuo osaamisen osoittaminen on tilanteessa, jossa ei opiskelija eikä opettaja osaa heti tunnistaa kaikkea sitä osaamista, mitä opiskelijalla eri osaamistavoitteisiin liittyen on jo olemassa. Siksi tuota omaa aiempaa osaamistaan on hyvä pyrkiä huolella miettimään HOPSia laadittaessa. Opiskelijoilla saattaa olla vaikea löytää sidoksia aiemman osaamisensa ja koulutuksen osaamistavoitteiden välillä. Vaikka on ymmärrettävää, että sellaisenaan aiempi osaaminen vain harvoin täydellisesti vastaa esimerkiksi arviointiosaamiseen liittyvän osaamisalueen sisältöjä, niin toisaalta on hyvä pyrkiä tunnistamaan, millaiset omaan työ- ja kokemustaustaan liittyvät seikat osaamisalueeseen liittyvät. Mikäli tunnet epävarmuutta oman osaamisen tunnistamisen mahdollisuuksista, on näistä asioista syytä keskustella avoimesti oman tuutorin kanssa. Osaamisen tunnistaminen on siten prosessi, jossa opiskelija ja ohjaaja yrittävät yhdessä ymmärtää opiskelijan taustaa ja samalla niitä keinoja ja välineitä, joiden avulla osaaminen olisi tunnistettavissa. Osapuolten yhteinen ymmärrys opiskelijan omaamasta osaamisesta suhteessa koulutuksen osaamistavoitteisiin voi löytyä siten vasta vähitellen yhteisten keskusteluiden myötä. Osaamisperusteinen HOPS voikin täydentyä vähitellen opintojen kuluessa.  

Hyvä nimimerkki Epätietoinen. Kannustankin sinua ottamaan yhteyttä omaan tuutoriisi. Hänen kanssaan keskustellen teille varmastikin syntyy yhteinen ymmärrys siitä, millaista osaamista voisit osoittaa jo hyvin alkuvaiheessa opintojasi. Oman HOPSisi laadinnan yhteydessä teet samalla myös suunnitelman, millä tavoin osaamistasi näiltä osin osoitat. HOPSin laadinnan ja siihen liittyvän ohjausprosessin yhteydessä voitte keskustella tuutorin kanssa samalla siitä, minkä tavoitteiden suhteen sinun on vielä perusteltua täydentää osaamistasi ennen varsinaista osaamisen osoittamista. Menestystä opintoihisi!

 

Yliopettaja Kari Kiviniemi
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu