Opetusharjoittelu Piilaakson kupeessa

Kun opetusharjoittelun tekeminen Edulabin yhteydessä kariutui siihen, ettei minulla ollut mahdollisuutta olla kevätlukukautta kokoaikaisesti paikalla Oulussa, tuli ulkomaan vaihdon mahdollisuus heti mieleeni. Tutorini kautta sain yhteyden Esa Virkkulaan, jolla oli heti antaa kattava lista ohjeita ja vinkkejä harjoittelun onnistumiseksi. OAMK:lla onkin todella kattava lista yhteistyökouluja, joista valita. Koulun valintaa rajoitti oma kielitaitoni, opetusta oli oltava englanniksi. Lisäksi halusin, Edulabissa nähdyistä innovatiivisista ratkaisuista innostuneena, päästä seuraamaan opetusta jossain uutta teknologiaa ja monimuotoisia opetusmenetelmiä hyödyntävässä maassa.

Ensimmäiseen kohdemaahan lähetetyt viestit eivät valitettavasti tuottaneet tulosta mutta uudella tutkimisella koululistasta löytyikin kiinnostava oppilaitos: Northwestern Polytechnic University, joka tarjoaa oppilailleen mm. huomattavan määrän ERP ja SAP-kursseja. Olen tehnyt suurimman osan omaa työuraani SAP:n parissa, joten se kiinnosti kovasti. Koululla on myös erityisen aktiivista yhteistyötä ympäristön yritysten kanssa ja se painottaa oppilaiden kouluttamista alueen yritysten tarpeisiin. Opetuksessa käytetään paljon mm. laboratorio-mallia ja projektioppimista. Koululla on lisäksi pelkästään etäopetukseen erikoistunut laitos joka tarjoaa laajan valikoiman kursseja laidasta laitaan. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta, joten odotukseni olivat lievästi sanottuna maltilliset toteutumisen suhteen, mutta niin vain parin päivän päästä Esalla oli jo hyviä uutisia: alustava kyllä-vastaus ja kysely saapumispäivästä! Sitten vain suunnittelemaan toukokuista, reilun 2 viikon matkaa Piilaaksoon, San Franciscon kupeeseen.

NPU:n koordinaattori, Monica, vastasi sähköposteihini ja kaikkiin kysymyksiini aikaeron aiheuttama viive unohtaen todella nopeasti. Tutkin koulun vaihtojaksollani tarjoamia kursseja ja valitsin niistä muutaman mielenkiintoisimman, joita haluaisin mennä seuraamaan. Millekään etäopetuksen kurssille en saanut osallistua teknisistä syistä, mutta kaikkien muiden toivomieni kurssien vastuuopettajat hyväksyivät pyyntöni Monican välityksellä. Lisäksi sain koulun suositteleman listan kursseista ja opettajista, joita minun kannattaisi mennä seuraamaan. Koulun tarjonta ja omat kiinnostuksen kohteet tarkentuivat vielä paikan päällä ja osallistuin vielä muutamalle “ylimääräiselle” kurssille ohi Monican kanssa tehdyn suunnitelman.

NPU on yksityinen mutta voittoa tavoittelematon, vuonna 1984 perustettu oppilaitos joka on suunnattu erityisesti Yhdysvaltoihin koulutusta hankkimaan tuleville ulkomaalaisille. Koulun lukukausimaksut ovat edulliset ja se on avoin kaikille mutta suurin osa opiskelijoista on edelleenkin Aasialaisia, lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Tämä antaa opetukselle aivan erityislaatuisen leiman. Itselleni ehkä yllättävintä oli ymmärtää koulun rooli paitsi itsenäiseen, vastuulliseen aikuisuuteen ja työelämään valmistavana myös amerikkalaiseen yhteiskuntaan perehdyttävänä tahona. Lähes joka tunnilla puututtiin opiskelijoiden käyttämiin, amerikkalaisten korvaan hassuilta kuulostaviin sanontoihin tai rohkaistiin oppilaita heidän omalle kulttuurille vieraisiin tapohin, esimerkiksi itsensä ilmaisuun väittelyssä. Tavoitteena kun on tehdä heistä unelma-työntekijöitä Piilaakson yritysten jatkuvaan tarpeeseen.

Sain mahdollisuuden keskustella tarkemmin kahden professorin kanssa. Toisen kanssa puhuimme erityisesti SAP-kurssien järjestämisestä ja yhteistyöstä toimittajan kanssa. Toisen kanssa keskustelut avasivat silmiäni erityisesti kansainvälisten oppilaiden opettamisen erityispiirteisiin. Hän opettaa NPU:n ohella myös osavaltion yliopistossa ja kuvaili eroja selkeästi. Tämä professori on erityisen kiinnostunut uusista opetusmenetelmistä ja tavoista oppia, kuten myös kaikesta uudesta teknologiasta yleensä, joten niistäkin saimme innostuneita keskusteluja aikaiseksi. Olen äärettömän tyytyväinen matkaani, ehkä opin hiukan erilaisia asioita kuin etukäteen odotin mutta mielestäni jo pelkästään SAP-tunnit tai opettajien kanssa keskustelut olivat pitkän matkan arvoisia. Piilaakso on paikkana upea ja sen nyt omin silmin nähtyäni ymmärrän ylpeyden aiheen opettajien äänessä - on mahtava etuoikeus saada opiskella siinä ympäristössä. Muoti-ilmaisua käyttääkseni, siellä on kunnon pöhinää ilman turhaa pönötystä.

Riikka Airola

Opiskelijan ohjauksen tuulia Skotlannista

Opiskelijan ohjauksen tuulia Skotlannista

Osana opinto-ohjaaja opintoja sain mahdollisuuden vierailla Aberdeenissa, Skotlannin öljykaupungissa. Kaupunki on maan kolmanneksi suurin, asukkaita on hieman yli 200 000. Ensimmäinen yliopisto on perustettu jo niinkin kauan kuin 1495, varsinainen Aberdeenin yliopisto on 1860-luvulta. Yliopiston kampus alue on kuitenkin vaikuttavan ja juhlallisen näköinen, vanhojen rakennusten ympäröimä miljöö. Kaupungin yleisilme on graniitinharmaa, sillä sen rakennukset on lähes poikkeuksetta tehty graniitista.
Kahden viikon aikana oli tarkoitus seurata ohjausalan opintoja, vierailla paikallisissa kouluissa sekä tutustua erilaisiin ohjausalan toimijoihin yliopistolla ja kaupungissa. Vierailuohjelma oli tehty valmiiksi ja tekemistä sekä näkemistä riitti. Skotlannin aksentti on vahva, joten jouduin kyllä kerran jos toistekin pyytämään toistamaan mutta hyvin kieleen pääsi perille. Ihmiset ovat ystävällisiä ja pyrkivät varmasti käyttämään ”english”iä.
Heti alkajaisiksi pääsi seuraamaan opiskelijaryhmän ohjausopintoja. Huomasi, että aiheet heillä oli laajempia ja ehkä syvällisempiä. Olihan heillä tosin laajempi näkökulmakin ohjaukseen kuin meillä. Me keskitymme opinto-ohjaukseen, heillä oli enemmän terapeuttinen näkökulma. He korostivat vahvasti ”person-centered” ohjausta ajatuksella, että jokainen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Lisäksi osana opintoja jokaisella oli oma ”supervisor” – se olisi lähinnä meidän työnohjaaja-käsitettä lähellä mutta varmasti hyvä ja tarpeen kun harjoittelee erilaisia ohjaustilanteita. Mutta oli erittäin mielenkiintoista ja opettavaista osallistua heidän keskusteluun ja osassa käytiinkin läpi suomalaisen ja skotlantilaisen ohjauksen eroja/yhtäläisyyksiä. 

Vierailuja oli järjestetty kahteen varsin erilaiseen secondary schooliin (lähinnä meidän yläaste), yliopiston Career Service eli uraohjauspalveluihin ja yliopiston ylioppilaskuntaan. Lisäksi vierailumahdollisuus Skills Development Scotland (SDS), jossa SDS:n ohjaaja käy 2-3 päivänä kouluissa kertomassa omien vahvuuksien tunnistamisesta, jatko-opinnoista, urapalveluista jne. SDS on paikka, jonne nuori, jolla ei ole jatko-opintoja, pääse uraohjaajan kanssa keskustelemaan erilaisista mahdollisuuksista ja osallistumaan eripituisiin työllistymistä edistäviin toimintoihin. Tässä olisi nuorisotyöttömyyden hoitamiseen uudenlaisia toimintamalleja.
Mielenkiintoisia poimintoja koulujen joistakin käytänteistä, joita voisi myös meillä miettiä kuten se, miten koulun arvot konkretisoituvat ilmoitustaululla lehtileikkeissä tai miten häiriköivät opiskelijat saadaan ”ruotuun” silloin kun opettajan äänen korottaminenkaan ei enää pure. ”Teachers have right to teach, students have right to learn”. Koulurauhaa oli heidän ”behaviour management”illa tässä koulussa parannettu.
Asunto järjestyi kätevästi yliopiston Hillhead asuntolasta, noin 20 minuutin kävelymatkan päästä Aberdeenin yliopistosta. Asuntola on tarkoitettu ensimmäisen vuoden ja vaihto-opiskelijoille (yhteiset keittiöt, WC-tilat sekä suihkut). Vaikka asuntolanhoitaja ilmoitti, ettei heillä valitettavasti ole petivaatteita eikä mitään keittiötarvikkeita, saimme tulessamme käärön, josta löytyi niin peti- kuin liinavaatteetkin. Hillheadin uusi vastaanottorakennus toimii 24/7, lisäksi alueella on pieni kauppa. Kahden viikon reissussa oli hyvä, että asuntolan alueelta löytyi myös pesulatilat: pesukoneet ja kuivausrummut.
Matka oli todella antoisa, järjestelyt toimivat hyvin ja tapaamamme yliopiston henkilökunta ja opiskelijat ystävällisiä. Tavoitteena onkin tämän pilottikäynnin jälkeen saada opiskelijavaihtoa lisää ja olimme iloisia, kun pari opiskelijaa ilmoittikin, että tulisivat vierailulle Suomeen.

Anne Jurvakainen

Linz -Grüß Gott, Frittatensuppe, Knödel und Leberkäse

 

Mukavuusalueen ylittäminen on muodikasta. Niinpä minäkin ryhdyin tuumasta toimeen. Lähtöä edeltävänä iltana mietin, että hulluko olen kun kotoa lähden. Mutta sisäinen palo oppia ja kokea oli voimakkaampi. Niinpä lähdin 24.2. aamutuimaan lennolle kohti kolmen viikon seikkailua, jonka arvelin olevan kuin kepin isku jäähän: railot voivat ulottua pitkälle ja avata uusia väyliä. Tämä tunne rinnassa olen edelleen reissun jälkeenkin.

 

Kolmen viikon reissuni päätarkoitus oli seurata opetusta, oppia uutta pedagogiikasta ja verkottua. Kaikki nämä toteutui ja paljon muutakin reppuun tarttui. Linzin Pedagoginen korkeakoulu otti minut hellästi huomaansa ja ohjelmaa oli järjestetty todella runsaasti.

Ensimmäinen päivä kului Christianin Nightingale – projektin videon tekemisessä ympäri Linziä. Näin paljon sellaista, mitä normaalituristi ei koskaan näe. Päivä oli pitkä, antoisa ja minä pääsin näyttelemään videolle: aivan huippukokemus. 

Seuraavaksi pääsin mukaan Philippan englannin opettajille tarkoitettuun seminaariin, joka järjestettiin Schläglin munkkiluostarissa lähellä Tšekin rajaa. Olimme seminaarissa kolme päivää ja kaksi yötä. Munkkiluostari oli itsessään jo eksoottinen kokemus. Kävin myös munkkien aamuseremoniassa kirkossa ja lauloin saksankielisiä virsiä antaumuksella. Pääsin opettamaan englanniksi muita ja saamani palaute oli aivan ihanan kannustavaa ja tuli tunne, että olen oikealla matkalla näiden opintojeni suhteen.

Kahtena maanantaina olin Philippan mukana Gmundenissa, jossa hän käy arvioimassa englannin kielen opettajaopiskelijoita. Opettajan koulutushan on Itävallassa erilainen kuin Suomessa. He menevät ensin kylmiltään jonnekin opettamaan ja myöhemmin suorittavat pedagogisen pätevyyden. Kenenkään mielestä systeemi ei ollut oikein kiva. Lisäksi opettajien arvostus ei ole siellä samalla tasolla kuin Suomessa. Minäkin pääsin siis mukaan arvioimaan, mutta eniten antoi minulle toisten opettajaopiskelijoiden opetuksen seuraaminen. Konstit ovat tosiaan monet.

Seurasin myös Philippan ja Nielsin opetusta Pedagogisella korkeakoululla muutamana päivänä. Olin jo tuttujen englannin opettajaopiskelijoiden tunneilla ja sain monta uutta Facebook – ystävää. Nielsin kansainvälisen vaihtoryhmän tunnilla meitä oli kymmenestä eri maasta ja minä viihdyin ryhmässä erinomaisesti. 

Pääsin tutustumaan yhteensä kuuteen eri ammattikouluun, Berufsschuleen, ja minut otettiin kaikissa todella lämpimästi vastaan. Jännitin kovasti kaikkia vierailuja, mutta kaikki meni hienosti. Opiskelijat olivat kiinnostuneita Suomesta ja saivat hyvää englannin kielen harjoitusta kanssani. Eräs opiskelijaryhmä oli tehnyt minua varten Itävallasta esitelmän ja olin todella otettu moisesta aktiivisuudesta. Berufsschule 10 teki vierailuistani nettisivuilleen pienen artikkelin, tässä linkki. Pidän kovasti itävaltalaisesta ammattikoulujärjestelmästä, missä opiskelijat ovat töissä koko opiskelun ajan, käyden välillä koulussa eripituisia jaksoja tai yhden päivän viikossa.

Kyllä minulle jäi hyvä mieli koko reissusta, sain paljon uusia ystäviä, sain itseluottamusta, opin itsestäni paljon uutta, opettamiseen on läjä materiaalia mistä ammentaa ja haaveeni lähteä ulkomaille joskus töihin, ehkäpä opettamaan, sai pienen kipinän alleen. Auf Wiedersehen Linz!

- Irene Lankila -

 

Free Moverina Australiassa

Free Moverina Australiassa

Aloittaessani ammatillisen opettajan opintojani vuonna 2014 kerrottiin heti alussa opiskelijavaihdon olevan mahdollista. Olen aikaisemmin pyrkinyt hyödyntämään tällaiset tilaisuudet ja aloinkin heti miettimään vaihtoehtoja siihen kuinka voisin päästä vaihtoon. Tiesin että voisin olla vaihdossa korkeintaan kuukauden ja että ottaisin 4- vuotiaan tyttäreni mukaan reissuun. Koin helpoimmaksi vaihtoehdoksi matkustaa kielellisesti ja kulttuurillisesti kohtalaisen tuttuun maahan. Ystäväni on asunut Sydneyssä nelisen vuotta, joten kohdemaa ja paikkakunta valikoituivat näillä perusteilla. OAMKilla ei ollut valmiita suhteita tai sopimuksia Australiaan joten päädyin lähtemään matkaan niin sanotusti free moverina. Suosittelen kuitenkin ensimmäistä vaihtoa suunnitteleville sellaista kohdetta, jossa koululla on yhteistyösopimus ja yhteyshenkilöt. Byrokratia ja muuttuvat suunnitelmat voivat ahdistaa, jos on muutenkin uuden asian äärellä.

Oman vaihtoni haasteet

En tuntenut Australian koulutusjärjestelmää kovinkaan hyvin, mutta olin kiinnostunut perehtymään siihen. Kielen suhteen en jännittänyt, mutta kulttuurilliset erot tulivat selville jo vaihtoa suunniteltaessa ja harjoittelu/ vierailupaikkoja etsiessä. Kontakti oppilaitoksiin tapahtuu toimiston ja sihteerien kautta. Opettajien yhteystietoja ei ole suoraan saatavilla ja eurooppalaiset vierailijat eivät lukuvuoden lopussa olleet kovinkaan tervetulleita. Päästyäni paikanpäälle joulukuun alussa asiat kuitenkin helpottuivat. Puhelimitse ja suorilla käynneillä sain riittävät kontaktit ja vierailut järjestettyä. Vaikka Australia on omalla tavallaan rennon maan maineessa, ovat tietyt asiat hyvin hierarkkisia. Sähköiset palvelut ovat käytössä vain joiltakin osin ja monet käytännöt muistuttivat kokemuksistani englannissa 2000-luvun alussa.  

Monikulttuurisuus opetuksessa

Vierailin toisen asteen ammatillista opetusta tarjoavassa TAFE:ssa. Pari vuotta sitten toteutetun koulutusjärjestelmän muutoksen myötä opiskelemaan pääsee käytännössä tällä hetkellä jokainen, jolla on rahaa. Tasokokeita järjestetään hakeutumisvaiheessa, mutta periaatteessa kurssimaksun maksamalla sai käydä kurssin. Tämä on tuonut opettajille erittäin paljon uusia haasteita, sillä esim. monet maahanmuuttajat halusivat nopeasti ammattiin pätevöittävän sertifikaatin tai tutkinnon, vaikka heillä ei ollut riittäviä numeraalisia tai kirjallisia perustaitoja. Ammatillisen sertifikaatin saattoi saada jopa 3-6 kk koulutuksella, mikäli osaaminen oli riittävä. Usein kuitenkin kielitaidon puutteet vaikeuttivat itsenäistä tiedonhankintaa ja kurssin lopussa läheskään kaikki eivät päässeet läpi. Tapaamani koordinaattori on itse mukana opiskelijavalinnoissa ja tasotesteissä ja he pyrkivät näiden perusteella ohjaamaan puutteellisen kielitaidon omaavat opiskelijat ensin suorittamaan perusopintoja ja näin parantamaan kielitaitoaan ja perustaitojaan. Kursseja on koko ajan tarjolla ja niihin pääsee helposti mukaan. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus henkilökohtaiseen opiskelupolkuun ja tukeen. TAFEn eri yksiköissä on ohjaajia, jotka toimivat erityisryhmän edustajien tukena opinnoissa (esim. näkö- tai kuulovamma, mielenterveysongelmat, muu terveydentila, liikuntarajoite tai taloudelliset haasteet). Tutkinnon saavuttamiseksi osaamiskriteerit ovat tietysti samat, mutta keinot osaamisen hankitaan voivat vaihdella. Pariopetuksesta on saatu hyviä kokemuksia ja esim. oppimisvaikeuksista kärsivien opiskelijoiden kohdalla parina päivänä viikossa on oppitunneilla mukana aineenopettaja sekä ammattiopettaja. Lisäksi kirjastoissa on oppimiskeskuksia, joissa voi tavata ohjaajaa, joka auttaa opinnoissa drop in periaatteella.

Verratessani kuulemaani omiin kokemuksiini suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ensimmäisenä huomaa sen että Suomessa eri kieli ja kulttuuriryhmiin kuuluvia opiskelijoita ei ole määrällisesti edelleenkään kovin paljoa pääkaupunkiseudun ja suurempien kaupunkien ulkopuolella. Järjestelyt esim. suomea toisena kielenä puhuville ammattiopiskelijoille ovat edelleen poikkeuksia eikä normaalia opetuksen mukauttamista.

Opiskelijavaihtoni merkittävimpiä havaintoja oli se kuinka ”vaivattomana ja tavanomaisena” asiana monikulttuurisuus ja -kielisyys Australiassa ilmeni. Se on hyväksytty tosiseikka ja haasteiden ratkaisemiseksi on kehitetty toimintatapoja. Olen edelleen vakuuttunut siitä että yksi tärkeä tehtävä minulla tulevana ammatillisena opettajana on auttaa ja tukea tulevia kollegoitani kohtaamaan ja keksimään ratkaisuja monikulttuuristen ja kielisten oppilaiden opetuksessa. Omien kokemuksieni avulla voin helpottaa niiden opettajien työtä, jotka kohtaavat ensimmäistä kertaa suomea toisena kielenä puhuvia oppilaita työssään. Matkailu avartaa ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille opiskelijoille!

Sanna Hiltunen

[image:901:]

Jinan University, Guanzhou, China

I completed my teacher practice at Jinan University  in a city of Guangzhou in the province of Guangdong in south of China in October-November 2015.

China’s influence is increasing everywhere in the world and it is visible nowhere more than in higher education institutions. In some top American universities already one third of students have Chinese background and for example in Aalto University where I work we have nowadays Chinese students in almost every course. Yanhong’s earlier post in this blog described very well the contrast between the classic Chinese and modern western approaches to teaching and learning. Thus, I wanted to explore how I could implement more “learner centric” methods for the Asian students and Jinan University was keen to learn more “western methods”.

Jinan University (JNU) is a public research and comprehensive university and it is one of the oldest universities established on mainland China tracing back to the Qing dynasty (1644–1911). Its mission is to spread Chinese learning and culture from North to South, and from China overseas. Jinan University was the first university in China to recruit foreign students, and is currently the Chinese university with the largest number of international students. Its International School  provides undergraduate programs taught fully in English in nine subjects varying from pharmacy to accounting.

My teaching practice consisted of 18 hours of teaching in a Public Finance course and observing 33 hours of teaching in other courses. My observation are very similar to what also Yanhong observed: teaching is mostly lecturing and very teacher centric. However, this wouldn’t necessarily need to be case. I observed also lot of pending demand for more student-centric and interactive methods both from students and teachers. In the feedback forms that I collected from my own lectures students clearly expressed their satisfaction for the methods I used. Similarly almost every teacher I spoke was worried by the lack of interaction in the class. My own experience confirmed what also Yanhong pointed, students are actually ready for more interaction. The lack of interaction is probably more just an old habit and due to the lack of proper pedagogical training for teachers. That’s something where we have lot to give to China.  Go east, young teachers!

 

Jinan University, Guanzhou, China

I was teaching the Public Finance course for two different classes. Second year accounting and fourth year finance students. Three 3h sessions for both groups. I.e. I got an opportunity to experiment teaching the same content twice. Topics that I taught were Health Care, Pension, and Income Redistribution systems. What could be more suitable than have a teacher from a Nordic welfare country to talk about those topics! At least some balanced view to the American book and mostly Chinese context. I decided to apply three different kind of teaching methods: first week was traditional lecturing supported with some computer-facilitated (Socrative) interaction, second week was group work or “participants teach”, in the third week we had debates in the class.

Jinan University, Guanzhou, China

The lessons went much better than I expected. Of course the level of interaction was not as high as it might have been somewhere else, but it improved all the time. Naturally, there were some challenges when the exercises we did were new to many, but these students were keen to learn and the course feedback was overwhelmingly positive. In general I am always impressed how hard-working and smart Chinese students are. It is very rewarding experience for a teacher to teach such talented students and students appreciated really lot what I did with them.

Guangzhou itself is China’s 3rd biggest city – its metropolitan area has some 25 million people. It and the surrounding Guangdong province have always been China’s gateway to outside world so it is perhaps bit more open-minded for new ideas than other provinces. Guangzhou is developing and getting rich extremely fast. For those who want to feel the buzz of fortunes (and history) being made around you, it is a must-visit place.

Jinan University, Guanzhou, China

Jinan University is probably among the easiest place to land in China as non-Chinese teacher. Reception was very warm, all people around were very helpful and friendly and students were keen to learn from visiting teachers. Jinan University also expressed that they would be interested to have teacher trainees from us also in the future. Please contact our international coordinator if you are interested in. I can highly recommend it.

Thank you Jinan University for this opportunity!

Timo M. Partanen