Opiskelijavaihto Itävallassa perheen kanssa

Amokin sivuilta silmiini ponnahti kohta kansainvälisyys, joka sai minut pohtimaan: Opiskelijavaihtoon?

Ehkä viittä vaille nelikymppinen on jo liian vanha sellaiseen.. ja eihän minulla perheellisenä ole mitenkään mahdollisuutta lähteä lukukaudeksi kauas pois. No, tarkempi tutkailu kuitenkin selvensi minulle, että vaihtoon tai tässä tapauksessa opetusharjoitteluun voi lähteä myös lyhyemmäksi aikaa.

Halusin kuukaudeksi saksankieliseen maahan kieltä kehittämään, joten Amokin kv-koordinaattori ehdotti Linzissä olevaa Pädagogische Hochschule Oberösterreich –opettajakorkeakoulua. Koska kyseessä oli perhematka, löysin Airbnb:n kautta mukavan 2 makuuhuoneen asunnon Linzin keskustasta. Asunto oli kalustettu ja hyvin varusteltu lapsiperheen tarpeisiin ja mukavuutena myös nopea langaton netti, joka mahdollisti mieheni etätyöskentelyn.

Niinpä sitä sitten lähdettiin mieheni ja kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa Itävaltaan kuukaudeksi. Ennen matkaa kaikki järjestelyt hoituivat muutamalla sähköpostilla. Linzin kv-koordinaattori kyseli toiveitani ja suunnitteli minulle ohjelman, joka piti sisällään 5 vierailua ammatilliseen oppilaitokseen, opettajakorkeakoulun luentoja, Erasmus-opiskelijoiden englanninkielisiä pienryhmätunteja sekä paikallisten opettajaopiskelijoiden näyttötuntien seuraamista ja palautekeskusteluihin osallistumista.

Paikan päällä opettajat olivat kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, osaamisperusteisuudesta ja osalle myös Oulun Amok oli tuttu.

Ihmetyksiä Itävallassa

Eipä tartte mennä juuri merta edemmäs kalaan, niin löytyy jo tosi erilainen ammatillinen koulutusjärjestelmä. Itävallassa on ns. Dual System, mikä vastaa lähinnä Suomen oppisopimuskoulutusta. Voidakseen opiskella ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelijan täytyy ensin hankkia työpaikka. Sitten maakunnan opetustoimi (Landes Schulrat) jakaa opiskelijat alueen ammatillisiin oppilaitoksiin alojen mukaan. Opiskelijat eli jo 15-vuotiaat nuoret ovat työsuhteessa työpaikkaansa, noudattavat normaalia 40h/vk työaikaa, saavat 5 viikkoa kesälomaa ja ansaitsevat työstään harjoittelupalkkaa, joka on alasta riippuen 500-800€/kk ensimmäisenä vuonna ja 600-1000€ kolmantena vuonna. Etuna Itävallan järjestelmässä on se, että opiskelijoiden mukaan juuri työpaikka motivoi suorittamaan koulutuksen loppuun. Lisäksi nuorisotyöttömyys on alhaisempaa, sillä yleensä opiskelija jatkaa samassa työpaikassa valmistumisensa jälkeen.

Kohteliaita opiskelijoita ammattiopistovierailulla

Opettajakorkeakoulun johtaja oli järjestänyt minulle tutustumiskäyntejä alueen eri ammatillisiin oppilaitoksiin. Jokaisessa koulussa rehtori vastaanotti minut lämpimästi aamukahvin kera ja tarjolla oli myös mukava päiväohjelma koululla ja lounas rehtorin kanssa. Sain kuulla, että Linzin 10 ammattioppilaitosta ovat itsenäisiä, aloittain jaoteltuja yksiköitä, joissa jokaisessa on oma johto ja toimintatavat, yhteistyötä koulujen välillä ei juuri ole. Jokaisessa koulussa rehtorin esitellessä minulle koulurakennusta, opiskelijat tervehtivät vastaan tullessa aina meitä: Grüs Gott! joka on itävaltalainen yleinen tervehdys. Kun kysyin tästä, eräs rehtori kertoi, että kohteliaisuus on yksi heidän koulussa vaadittava taito. Opiskelijoiden on oltava kohteliaita asiakaspalvelijoita työpaikoilla, joten samaa vaaditaan myös koulussa.

Pääsin eri opettajien mukana osallistumaan niin teoriaopetukseen kuin käytännön työn harjoitteluun. Pidin jopa opettajan pyynnöstä extempore englannin tunnin keskustellen opiskelijoiden kanssa vaihto-opiskelusta, koulutuksesta ja Suomesta. Jokaisessa koulussa kun opettaja tuli luokkaan, opiskelijat nousivat seisomaan. Tämä oli myös osa kohteliaisuus-käytäntöä. Luokissa en nähnyt mitään ongelmia työrauhan suhteen ja opiskelijat olivat hyvin kiltin oloisia ja aktiivisia tunnilla. Opiskelijoiden hyvää käytöstä ihmettelin myös opettajille. Kysyin, miten toimitaan, jos häiriökäyttäytymistä ilmenisi: siitä ilmoitetaan myös työnantajalle, sillä koulujakso on myös palkallista aikaa. Tämä keino takaa usein työrauhan.

Ammatillinen opettaja Itävallassa

Maakunnan opetustoimi valitsee ammatilliset opettajat maakunnan sisäisen odotuslistan (Warteliste) kautta. Opettajaksi haluavat saavat pisteitä työkokemuksen, koulutustaustan, perhestatuksen ja muiden tekijöiden mukaan ja kun ammatillinen oppilaitos tarvitsee opettajaa, listan kärjessä olevat ehdokkaat pääsevät rehtorin haastatteluun. Tämän jälkeen valittu opettaja aloittaa työt lyhyen perehdytyksen jälkeen ja on suotavaa aloittaa myös ammatillisen opettajan opinnot opettajakorkeakoulussa. Opintoihin on usein mahdollista käyttää yksi palkallinen lukuvuosi ja loput työn ohessa. Ammatillisen opettajan tutkintoa ei siis voi suorittaa ilman työpaikkaa opettajana. Ammatillisen opettajan työ on intensiivistä, kun 10 viikon jaksoissa vaihtuu opiskelijat, joille pitäisi opettaa koko vuoden asiat siinä ajassa. Mutta kesäloma on mukavat 13 viikkoa.

Miksi Linz?

Koska Itävalta on kaunis maa ja Linz eloisa kehitykseen satsaava kaupunki. Opettajakorkeakoulu järjesti yksilöllisen ohjelman minua varten ja tunsin itseni tervetulleeksi. Linz on sopivan kokoinen (200 000 asukasta), paljon tekemistä ja nähtävää ja hyvät yhteydet niin Wieniin, Salzburgiin kuin alppimaisemiin. Tyttäreni lähtöpäivän kysymys kiteytti ajatuksemme: Voitaisko me jäädä tänne?

Tiina Takalammi

Opetusharjoittelu Tansaniassa - Mitä on hyvä tietää?

Suoritin opetusharjoitteluni Tansaniassa, Moshin kaupungissa aivan Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron juurella. Opetusharjoitteluni kesti kuusi viikkoa. Olin kolme viikkoa The Moshi Institute of Tecnology -oppilaitoksessa, kaksi viikkoa Gabriella Rehabalitation Center -kuntoutuskeskuksessa ja viikon niin sanotussa lapsivankilassa.

Afrikka meni sieluuni

Kokemukseni harjoittelusta ulkomailla olivat pelkästään myönteisiä. Tutustuin tansanialaiseen kulttuuriin, sain uusia ystäviä, vahvistin englannin kielen taitoani, näin unohtumattomia maisemia… Sanotaan, että Afrikka menee sieluusi, ja näin minullekin kävi. Ennen lähtöäni etsin tietoa Tansaniasta sekä virallisemmilta sivuilta että sosiaalisesta mediasta. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen, mikä minua Tansaniassa odotti. 

Miten voit valmistautua Tansanian matkaasi?

Aloita matkasi suunnittelu ajoissa, mielellään useita kuukausia ennen harjoittelua. Ammatillisen opettajakorkeakoulun (Amok) kv-koordinaattori tukee ja neuvoo sinua apurahan ja matkakorvausten hakemisessa. Amok myös vakuuttaa sinut mahdollisten sairauksien ja yllättävien tapahtumien varalta. Harkitse, tarvitsetko laajemman matkavakuutuksen. Tansaniassa ei kokemukseni mukaan hyväksytä koululta annettua ns. vakuutuskorttia, joten maksat itse kustannukset, joista saat korvauksen vakuutusyhtiöltä myöhemmin.

Ota selvää tarvittavista rokotuksista ja muista suosituksista. Malariaan sairastuminen on todellinen riski Tansaniassa, joten malaria-rokotus on ehdottomasti otettava! Älä valitse halvinta mahdollista rokotusta vaan paras mahdollinen. Aloita maitohappobakteerien syöminen pari viikkoa ennen lähtöäsi ja varaa niitä riittävä määrä myös mukaasi. Näin vähennät riskiä sairastua ikävään vatsatautiin.

Varaudu poikkeuksellisiin olosuhteisiin: peseydyt ja pyykkäät ehkä kylmällä vedellä, kuumuus ja kosteus ja toisaalta taas sateet voivat aiheuttaa ongelmia, sähköt katkeavat usein, netti ei toimi, jaat ehkä yllättäen huoneesi usean ulkomaalaisen kanssa.

Vaikka Moshi on turvallinen kaupunki, pimeän tullen et voi yksin liikkua jalkaisin. On myös oltava tarkkana omien tavaroiden suhteen eikä kannata kuljettaa suuria summia rahaa mukana. Tansanian shillinkejä ei saa muualta kuin Tansaniasta, eurot eivät yleensä ole käypää valuuttaa, USA:n dollarit vastaavasti ovat. Pankkikorttia käytin vain rahannostoon, koska se ei käynyt maksuvälineeksi missään. Länsimaalaisena sinuun suhtaudutaan pääosin myönteisesti, mutta esimerkiksi kaupoissa sinulta voidaan pyytää ylihintaa. Kannattaakin aluksi mennä ostoksille jonkun paikallisen kanssa.

Tansanialaisen kulttuurin ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia: Masai-heimo moniavioisuus, ruumiillisen kurittamisen hyväksyminen, erilaiset hygieniaolosuhteet, koneiden ja laitteiden puute, kiireettömyys (lue: aikataulut eivät välttämättä pidä). Pukeutumisessa kannattaa huomioida, että olkapäät ja polvet on hyvä pitää peitettyinä, kunnioitettavaa ei myöskään ole pitää liian tiukkoja housuja (esimerkiksi farkut eivät ole sopivia useilla työpaikoilla).

Pedagogiset puitteet

Opetusvälineinä oli pääsääntöisesti vain valkotaulu ja yksi tussi. Kerran pääsin käyttämään tietokonetta ja sain näytettyä muutaman dian. Sähköisten laitteiden varaan ei kuitenkaan kannattanut opetustaan suunnitella. Koululla oli vain kaksi diaprojektoria, eikä niistäkään välttämättä ollut apua – sähkökatkosten takia. Oppikirjoja oli vain opettajalla. Oppilaat kirjoittivat ”book”-vihkoihinsa kaiken, mitä opettaja taululle kirjoitti.

Opetustilat olivat pienet, joten liikkumistilaa ei juurikaan jäänyt, kun kaikki oppilaat olivat paikalla. Tosin sitäkin sattui, ettei paikalla ollut yhtään oppilasta: aamulla oli ehkä satanut, julkinen liikenne ei ehkä toiminut, oppilaita tarvittiin jossakin muualla… Olipa syy mikä tahansa, ei siitä nostettu isoa meteliä, odoteltiin ja katseltiin kaikessa rauhassa.

Karibu sana!

Tervetuloa uudelleen – nämä sanat korvissani ja mielessäni jätin hyvästit Tansanialle. Oli ihana tulla läheisten luo kotiin. Mielessäni on kuitenkin jo haave Tansaniaan paluusta!

Toivotan sinulle yhtä upeaa opetusharjoittelumatkaa kuin itselläni oli!

Saara Kotajärvi
Amo
PS. Voit kurkata opetusharjoittelutunnelmista lisää blogistani http://opeksikuitenkin.blogspot.fi/

Teaching Practice in Dundee and Angus College, Scotland.

I started the teaching session by first shadowing different lecturers who use different teaching styles totaling more than 30 hours. Although teaching is predominantly traditional, a good ICT and teacher student interaction is evident amongst most teaching staff. Teaching is mainly lecturing methods using power point slide shows. In some sessions student teacher interaction is strongly emphasized while some other sessions are met with teacher centric approach.

Dundee and Angus College is situated in the Dundee province of Scotland, it is the 4th biggest city in UK.with population of about 150, 000 people. D&A provides learners the opportunity to be awarded certificates and diplomas ranging from NC to HND. And also award degrees in some disciplines. After the HND diploma, students who want to proceed further have the opportunity to move directly to the Universities. The college has three campuses scattered around the city; the Gardyne, the Kingsway and the Arbroath campuses. Dundee is regarded as a student city as it is a house to two universities, Abertay University dating back to early 19th century and the more modern University of Dundee.

Visiting two campuses of the college, one would notice the contrasts in the environments. The Gardyne, and the Kingsway campuses are in close proximity. The Gardyne campus has the ICT unit of the school with a newly constructed building, a composite structure of glass, steel and concrete and secured on a green environment with beautiful landscape, no wonder it is the most loved campus by D&A college students. It is a house to the computer and creative media units. To a large extent the Gardyne campus is home to future entrepreneur hub. At the moment, it has a space for prospective entrepreneurs who are interested in entrepreneurial practise. This unit is rich in incorporating entrepreneurial practices in its teaching sessions.

During my stay I shadowed sessions in the construction, engineering, architectural technology, building surveying and built environment units, of the KIngsway campus and computer and creative media units in the Gardyne campus. Teaching sessions are student centered, with project based learning paradigm well documented as the teaching and learning style used in the Sustainability and Modern Methods of Construction course, a course I facilitated during my stay. As well as in the computer and creative media units.

Dundonians are very friendly people, one would readily catch a smile from a complete stranger on the street, and a warmly framed good morning greeting. D&A staff team is extremely friendly and always ready to assist in every matter. Accommodation and transport are relatively on the high side this explains why most commute to work from outside the city. However one can always find a suitable accommodation that suits one in every situation. I was rather fortunate to find accommodation quiet near to the Kingsway campus.

Dundee is a really interest place to visit and the college is something to consider for prospective student desiring to move abroad for work practise or study. As a welcome and farewell package, in the first week, the units took me round the city to the popular ‘Law’ a hill which is over 174 meters above sea level from which the entire Dundee can be viewed. I call that ‘’Dundee in one Minute’’ on my blogspace. Yet another outing in the third week, John Mitchel and his assistant took me to the highland village of Pitlochry, popular for its whiskey and the Pitlochry dam. The entire afternoon was spent in this beautiful and ancient village. I want to say a big thank you to the staff of D&A for the opportunity granted and particularly to the Construction Technology unit of the college who gave their time and assistance to make my stay worthwhile. 

Charles Chidom

Testing Finnish educational methods abroad

After almost one year of fascinating studies at OAMK School of Vocational Teacher Education here came the time to apply what we have been learning in the teaching practice. While being on maternity leave with six month baby at that time the only good option was to go to my home country – Lithuania.  

You might think that going back to where you come from to test your teaching skills is not as fancy as going to some exotic country far away, but I would argue that for me it was a nice challenge. After living, studying, and working in Finland for five years a lot of ‘Finnishness’ turned to be in my blood. Moreover, the last year spent in OAMK made a huge breakthrough and completely changed my understanding about creativity while teaching; learning by doing; student-centered classroom, and many other things that we explored over the studies. But will it work in a country, which I knew to be rather traditional in teaching methods, meaning where courses are conducted predominantly by lecturing; students have separate sessions for lectures and practice, and where group work guided by pre-tasks is not a day-to-day activity.

I ended up teaching in the biggest polytechnic in Lithuania – Vilnius University of Applied Sciences – for an English group studying International Business. First year students should have learned from me everything about the Corporate Social Responsibility during the five week period.  

First good news were that my class is going to be rather small – 15 students only. Interactive classroom should work just fine while having five groups with three people! After email with an introduction about myself and invitation to the course only 6 students showed up in the first lecture … That was brilliant start, especially knowing that groups, according to my plan, should have been formed during that very first lecture. And here adjustments began! It took more than one week to get everyone attending the lectures and doing the pre-tasks. Students were not particularly happy with pre-tasks, especially the longer ones, and I had to quit one of them and explain topic by myself together with paper assigned instead of conducting the usual group activity.

Nevertheless, I must say that students were very smart and very-much into business (many of the students in Lithuania work already from the first year of their studies – this is one of the major reason for low attendance).  So discussions and activities went very well as soon as the new study method was accepted.

The other fear which I had was how a male-dominated group will be reacting to doing poster presentations on the analysis of the company/situation cases (i.e. lot’s of drawing in almost in every class!).  I was pleasantly surprised that students started asking with excitement “What we will draw today?”. Meaning that instead of getting lost among new diagrams and shapes assigned for that day, they became very involved with different tools for analysis and presentation. After these interactive sessions it was rather easy to keep student attention on the short lecture which was meant to wrap up the topic highlighting the major points in the theme. Nevertheless, as soon as I included some longer lecture in the middle (by getting back to what I assumed is more comfortable way for them to learn, since this is what they are used to) – immediately the ocean of smart phones showed up in their hands and eyes sank down to them…

Thus, after ‘tasting’ the ‘Finnish way of learning’ students were not very keen on getting back to the ‘old stuff’. On the top of that, I believe that the Finnish way of teaching allowed me to build a good relationship with students rather quickly. Although they knew that I am going to be really strict and none of them will get away without doing the tasks assigned, in the end they were approaching me with very open discussions and even shared a lot of personal issues.

All in all, it was a wonderful try for me while applying what I have learned in OAMK/Amok, Finland. Obviously, ‘Finnish methods’ were enjoyed by the students as well, since course received evaluation of 4,8 out of 5. For now, I only hope that Finland will offer more education on pedagogy in English which I could attend and that I will have more chances to apply my knowledge received in Finland and abroad.

Aušrinė Šilenskytė

Kansainvälistä kokemusta Uumajan yliopistosta

Minulla oli tilaisuus seurata opetusta kahden viikon jaksolla Uumajan yliopistossa osana ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja. Tämä tapahtui ambulanssitoimintaan erikoistuvien sairaanhoitajien kurssin mukana.

Olen itse työskennellyt aikaisemmin ambulanssissa ja myöhemmin hankitut teologin (uskontotiede) ja työnohjaajan koulutukset ohjasivat kiinnostusta etiikan alueelle ja kohtaamisen kysymyksiin, kuitenkin edelleen tällä ensihoidon alueella.  Nämä yhdistettynä kiinnostukseeni monikulttuurisuuden ulottuvuuksista valikoitui Ruotsi luontevasti kohdemaaksi. Heidän kokemuksensa  monikulttuurisuudesta lienevät historiallisesti pidemmät ja yhteiskunnallisesti leveämmät kuin meillä Suomessa.

Harjoittelupaikan löytymiseen liittyi monenlaisia vaiheita ennen kuin löytyi sopiva oppilaitos ja päästiin sovittelemaan ohjelmia ja aikatauluja. Tapauksessanikin taisi aivan ensimmäisestä kontaktista mennä kymmenisen kuukautta lähtöpäivään. AMOKin kansainvälisistä asioista vastaava opettaja Esa Virkkula oli olennainen apu eri vaiheissa.

Ambulanssiin erikoistuvien opiskelijoiden pohjakoulutusvaatimus Ruotsissa on sairaanhoitajan tutkinto. Vuoden mittaisella erikoistumiskoulutuksella saadaan pätevyys, joka mahdollistaa myös yliopistolliset jatko-opinnot. Hyppäsin pariksi viikoksi tällaisen erikoistumisvaiheensa viimeisellä lukukaudella opiskelevien sairaanhoitajien kyytiin.  Varsinaisen opetusharjoitteluni teen Oulussa, joten Uumajan jakso oli lähinnä opetukseen tutustumista ja observointia. Tosin hyvin monissa yhteyksissä oltiin kiinnostuneita havainnoitsijan eli minun palautteesta. Tilanteesta riippuen myös osallistuminen oli sallittua ja toivottua, kuten vaikkapa etiikkaa käsittelevissä seminaareissa Adobe Connection –yhteydellä tai live –tilanteessa luokkahuoneessa.

Yhteyshenkilönäni ja isäntänäni toimi ambulanssikurssin johtaja Tom, jonka kanssa etukäteisvalmistelukin suoritettiin. Hän oli valmistellut rakenteellisesti ja kaikin puolin minulle todella hyvän ohjelman. Käytännössä sain olla mukana melkein kaikissa opetukseen liittyvissä toiminnoissa; luennot, simulaatioharjoitukset, seminaarit, valmentava pienryhmäkeskustelu, kahdenkeskiset keskustelut opettaja/tutkijoiden kanssa aihealueilta, jotka liippasivat omia intressikysymyksiäni, jne.

Pari ensimmäistä päivää osallistuin tämän 15 hengen ambulanssiryhmän koulutukseen ja simulaatioharjoituksiin. Hyvä tilaisuus minulle myös tutustua ryhmään puolin ja toisin. Viikon loppupäivät toteutettiin MSB:n pelastuskoululla Sandössä, Kramforsissa. Jaksolle osallistui tämän ambulanssiryhmän lisäksi opiskelijoita Poliisikorkeakoulusta ja MSB:n palo- ja pelastuskoulutuksesta, yhteensä toistasataa opiskelijaa. Valmentautumisen idea on lyhykäisesti se, että mahdollisissa onnettomuustilanteissa kukin ammattiryhmä vastaa toki omasta perustehtävästään, mutta jos resursseja riittää, osallistuvat he myös näiden toisten ryhmien työskentelyyn heidän johdollaan. Tämän mahdollistamiseksi on tunnettava toisten ammattiryhmien toimintatapoja, välineistöä ja luotettava näiden ammatilliseen johtamiskykyyn. Tähän päämäärään tähtäsivät kaikki toiminnot Sandössä. Olennainen rakenteellinen muoto olivat noin parinkymmenen hengen ns. ”poikkiryhmät” (tvärgrupper), joissa kaikkien kolmen ammattiryhmän opiskelijat aluksi opettivat toisiaan ja sitten työskentelivät yhdessä suurissa onnettomuusharjoituksissa, joista tässä mukana pari kuvaa.  Näitä opiskelutilanteita leimasi hyvin positiivinen ja korkeasti motivoitunut ote oppia uutta ja näin laajentaa omia osaamisalueitaan. 

Viimeisellä viikolla minulle oli varattu tilaisuus omaan esitykseen ns. lounasseminaarin yhteydessä, mihin tutkija/opettajakunta osallistuu kukin omien aikataulujensa niin salliessa. Otin siihen mukaan joitain pedagogisia ja didaktisia huomioita Pelastuskoulun harjoituksista Sandöstä, alustin hieman sosiaalipsykologian rooliteoriaa sekä taustoitin ja ohjasin roolinvaihtotekniikkaa hyödyntävän käytännön kohtaamisharjoituksen J. L. Morenon metodologian mukaisesti. Mielekäs kokemus, vaikkakin nyt ensimmäistä kertaa toteutettuna ruotsiksi.    

Vastaanotto koko vierailun ajan oli henkilökunnan taholta tavattoman ystävällistä. Sain useampia kontakteja, joiden kanssa yhteydenpito vielä jatkuu vierailuviikkojeni jälkeenkin aihealueiden tiimoilta, joista yhteistä rajapintaa löytyy. Ja syntyi siellä pari oppimateriaaliin liittyvää kehitysideaakin, joita osaltani täällä päässä jatkoselvitän. Isäntäni Tom oli tehnyt ja teki todella paljon ystävällisellä ja ammatillisella otteella, jotta vierailuni onnistuisi hyvin; ja se todella onnistui hyvin! Olen suuresti kiitollinen myös Amokille, että tällainen tutustumisjakso oli ylipäätään mahdollinen ja erityisesti Esalle, joka pitkäjänteisesti osaltaan ohjasi homman maaliin.

Uumaja on kiinnostava ja Oulusta käsin näppärästi tavoitettavissa oleva kaupunki. Yli 30 000 opiskelijan yliopistoalue tarjoaa tiedekuntia moneen lähtöön. Suosittelen lämpimästi opettaja-opiskelijavierailua Uumajaan.

Jarmo Salmi