Teaching Practice in Dundee and Angus College, Scotland.

I started the teaching session by first shadowing different lecturers who use different teaching styles totaling more than 30 hours. Although teaching is predominantly traditional, a good ICT and teacher student interaction is evident amongst most teaching staff. Teaching is mainly lecturing methods using power point slide shows. In some sessions student teacher interaction is strongly emphasized while some other sessions are met with teacher centric approach.

Dundee and Angus College is situated in the Dundee province of Scotland, it is the 4th biggest city in UK.with population of about 150, 000 people. D&A provides learners the opportunity to be awarded certificates and diplomas ranging from NC to HND. And also award degrees in some disciplines. After the HND diploma, students who want to proceed further have the opportunity to move directly to the Universities. The college has three campuses scattered around the city; the Gardyne, the Kingsway and the Arbroath campuses. Dundee is regarded as a student city as it is a house to two universities, Abertay University dating back to early 19th century and the more modern University of Dundee.

Visiting two campuses of the college, one would notice the contrasts in the environments. The Gardyne, and the Kingsway campuses are in close proximity. The Gardyne campus has the ICT unit of the school with a newly constructed building, a composite structure of glass, steel and concrete and secured on a green environment with beautiful landscape, no wonder it is the most loved campus by D&A college students. It is a house to the computer and creative media units. To a large extent the Gardyne campus is home to future entrepreneur hub. At the moment, it has a space for prospective entrepreneurs who are interested in entrepreneurial practise. This unit is rich in incorporating entrepreneurial practices in its teaching sessions.

During my stay I shadowed sessions in the construction, engineering, architectural technology, building surveying and built environment units, of the KIngsway campus and computer and creative media units in the Gardyne campus. Teaching sessions are student centered, with project based learning paradigm well documented as the teaching and learning style used in the Sustainability and Modern Methods of Construction course, a course I facilitated during my stay. As well as in the computer and creative media units.

Dundonians are very friendly people, one would readily catch a smile from a complete stranger on the street, and a warmly framed good morning greeting. D&A staff team is extremely friendly and always ready to assist in every matter. Accommodation and transport are relatively on the high side this explains why most commute to work from outside the city. However one can always find a suitable accommodation that suits one in every situation. I was rather fortunate to find accommodation quiet near to the Kingsway campus.

Dundee is a really interest place to visit and the college is something to consider for prospective student desiring to move abroad for work practise or study. As a welcome and farewell package, in the first week, the units took me round the city to the popular ‘Law’ a hill which is over 174 meters above sea level from which the entire Dundee can be viewed. I call that ‘’Dundee in one Minute’’ on my blogspace. Yet another outing in the third week, John Mitchel and his assistant took me to the highland village of Pitlochry, popular for its whiskey and the Pitlochry dam. The entire afternoon was spent in this beautiful and ancient village. I want to say a big thank you to the staff of D&A for the opportunity granted and particularly to the Construction Technology unit of the college who gave their time and assistance to make my stay worthwhile. 

Charles Chidom

Testing Finnish educational methods abroad

After almost one year of fascinating studies at OAMK School of Vocational Teacher Education here came the time to apply what we have been learning in the teaching practice. While being on maternity leave with six month baby at that time the only good option was to go to my home country – Lithuania.  

You might think that going back to where you come from to test your teaching skills is not as fancy as going to some exotic country far away, but I would argue that for me it was a nice challenge. After living, studying, and working in Finland for five years a lot of ‘Finnishness’ turned to be in my blood. Moreover, the last year spent in OAMK made a huge breakthrough and completely changed my understanding about creativity while teaching; learning by doing; student-centered classroom, and many other things that we explored over the studies. But will it work in a country, which I knew to be rather traditional in teaching methods, meaning where courses are conducted predominantly by lecturing; students have separate sessions for lectures and practice, and where group work guided by pre-tasks is not a day-to-day activity.

I ended up teaching in the biggest polytechnic in Lithuania – Vilnius University of Applied Sciences – for an English group studying International Business. First year students should have learned from me everything about the Corporate Social Responsibility during the five week period.  

First good news were that my class is going to be rather small – 15 students only. Interactive classroom should work just fine while having five groups with three people! After email with an introduction about myself and invitation to the course only 6 students showed up in the first lecture … That was brilliant start, especially knowing that groups, according to my plan, should have been formed during that very first lecture. And here adjustments began! It took more than one week to get everyone attending the lectures and doing the pre-tasks. Students were not particularly happy with pre-tasks, especially the longer ones, and I had to quit one of them and explain topic by myself together with paper assigned instead of conducting the usual group activity.

Nevertheless, I must say that students were very smart and very-much into business (many of the students in Lithuania work already from the first year of their studies – this is one of the major reason for low attendance).  So discussions and activities went very well as soon as the new study method was accepted.

The other fear which I had was how a male-dominated group will be reacting to doing poster presentations on the analysis of the company/situation cases (i.e. lot’s of drawing in almost in every class!).  I was pleasantly surprised that students started asking with excitement “What we will draw today?”. Meaning that instead of getting lost among new diagrams and shapes assigned for that day, they became very involved with different tools for analysis and presentation. After these interactive sessions it was rather easy to keep student attention on the short lecture which was meant to wrap up the topic highlighting the major points in the theme. Nevertheless, as soon as I included some longer lecture in the middle (by getting back to what I assumed is more comfortable way for them to learn, since this is what they are used to) – immediately the ocean of smart phones showed up in their hands and eyes sank down to them…

Thus, after ‘tasting’ the ‘Finnish way of learning’ students were not very keen on getting back to the ‘old stuff’. On the top of that, I believe that the Finnish way of teaching allowed me to build a good relationship with students rather quickly. Although they knew that I am going to be really strict and none of them will get away without doing the tasks assigned, in the end they were approaching me with very open discussions and even shared a lot of personal issues.

All in all, it was a wonderful try for me while applying what I have learned in OAMK/Amok, Finland. Obviously, ‘Finnish methods’ were enjoyed by the students as well, since course received evaluation of 4,8 out of 5. For now, I only hope that Finland will offer more education on pedagogy in English which I could attend and that I will have more chances to apply my knowledge received in Finland and abroad.

Aušrinė Šilenskytė

Kansainvälistä kokemusta Uumajan yliopistosta

Minulla oli tilaisuus seurata opetusta kahden viikon jaksolla Uumajan yliopistossa osana ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja. Tämä tapahtui ambulanssitoimintaan erikoistuvien sairaanhoitajien kurssin mukana.

Olen itse työskennellyt aikaisemmin ambulanssissa ja myöhemmin hankitut teologin (uskontotiede) ja työnohjaajan koulutukset ohjasivat kiinnostusta etiikan alueelle ja kohtaamisen kysymyksiin, kuitenkin edelleen tällä ensihoidon alueella.  Nämä yhdistettynä kiinnostukseeni monikulttuurisuuden ulottuvuuksista valikoitui Ruotsi luontevasti kohdemaaksi. Heidän kokemuksensa  monikulttuurisuudesta lienevät historiallisesti pidemmät ja yhteiskunnallisesti leveämmät kuin meillä Suomessa.

Harjoittelupaikan löytymiseen liittyi monenlaisia vaiheita ennen kuin löytyi sopiva oppilaitos ja päästiin sovittelemaan ohjelmia ja aikatauluja. Tapauksessanikin taisi aivan ensimmäisestä kontaktista mennä kymmenisen kuukautta lähtöpäivään. AMOKin kansainvälisistä asioista vastaava opettaja Esa Virkkula oli olennainen apu eri vaiheissa.

Ambulanssiin erikoistuvien opiskelijoiden pohjakoulutusvaatimus Ruotsissa on sairaanhoitajan tutkinto. Vuoden mittaisella erikoistumiskoulutuksella saadaan pätevyys, joka mahdollistaa myös yliopistolliset jatko-opinnot. Hyppäsin pariksi viikoksi tällaisen erikoistumisvaiheensa viimeisellä lukukaudella opiskelevien sairaanhoitajien kyytiin.  Varsinaisen opetusharjoitteluni teen Oulussa, joten Uumajan jakso oli lähinnä opetukseen tutustumista ja observointia. Tosin hyvin monissa yhteyksissä oltiin kiinnostuneita havainnoitsijan eli minun palautteesta. Tilanteesta riippuen myös osallistuminen oli sallittua ja toivottua, kuten vaikkapa etiikkaa käsittelevissä seminaareissa Adobe Connection –yhteydellä tai live –tilanteessa luokkahuoneessa.

Yhteyshenkilönäni ja isäntänäni toimi ambulanssikurssin johtaja Tom, jonka kanssa etukäteisvalmistelukin suoritettiin. Hän oli valmistellut rakenteellisesti ja kaikin puolin minulle todella hyvän ohjelman. Käytännössä sain olla mukana melkein kaikissa opetukseen liittyvissä toiminnoissa; luennot, simulaatioharjoitukset, seminaarit, valmentava pienryhmäkeskustelu, kahdenkeskiset keskustelut opettaja/tutkijoiden kanssa aihealueilta, jotka liippasivat omia intressikysymyksiäni, jne.

Pari ensimmäistä päivää osallistuin tämän 15 hengen ambulanssiryhmän koulutukseen ja simulaatioharjoituksiin. Hyvä tilaisuus minulle myös tutustua ryhmään puolin ja toisin. Viikon loppupäivät toteutettiin MSB:n pelastuskoululla Sandössä, Kramforsissa. Jaksolle osallistui tämän ambulanssiryhmän lisäksi opiskelijoita Poliisikorkeakoulusta ja MSB:n palo- ja pelastuskoulutuksesta, yhteensä toistasataa opiskelijaa. Valmentautumisen idea on lyhykäisesti se, että mahdollisissa onnettomuustilanteissa kukin ammattiryhmä vastaa toki omasta perustehtävästään, mutta jos resursseja riittää, osallistuvat he myös näiden toisten ryhmien työskentelyyn heidän johdollaan. Tämän mahdollistamiseksi on tunnettava toisten ammattiryhmien toimintatapoja, välineistöä ja luotettava näiden ammatilliseen johtamiskykyyn. Tähän päämäärään tähtäsivät kaikki toiminnot Sandössä. Olennainen rakenteellinen muoto olivat noin parinkymmenen hengen ns. ”poikkiryhmät” (tvärgrupper), joissa kaikkien kolmen ammattiryhmän opiskelijat aluksi opettivat toisiaan ja sitten työskentelivät yhdessä suurissa onnettomuusharjoituksissa, joista tässä mukana pari kuvaa.  Näitä opiskelutilanteita leimasi hyvin positiivinen ja korkeasti motivoitunut ote oppia uutta ja näin laajentaa omia osaamisalueitaan. 

Viimeisellä viikolla minulle oli varattu tilaisuus omaan esitykseen ns. lounasseminaarin yhteydessä, mihin tutkija/opettajakunta osallistuu kukin omien aikataulujensa niin salliessa. Otin siihen mukaan joitain pedagogisia ja didaktisia huomioita Pelastuskoulun harjoituksista Sandöstä, alustin hieman sosiaalipsykologian rooliteoriaa sekä taustoitin ja ohjasin roolinvaihtotekniikkaa hyödyntävän käytännön kohtaamisharjoituksen J. L. Morenon metodologian mukaisesti. Mielekäs kokemus, vaikkakin nyt ensimmäistä kertaa toteutettuna ruotsiksi.    

Vastaanotto koko vierailun ajan oli henkilökunnan taholta tavattoman ystävällistä. Sain useampia kontakteja, joiden kanssa yhteydenpito vielä jatkuu vierailuviikkojeni jälkeenkin aihealueiden tiimoilta, joista yhteistä rajapintaa löytyy. Ja syntyi siellä pari oppimateriaaliin liittyvää kehitysideaakin, joita osaltani täällä päässä jatkoselvitän. Isäntäni Tom oli tehnyt ja teki todella paljon ystävällisellä ja ammatillisella otteella, jotta vierailuni onnistuisi hyvin; ja se todella onnistui hyvin! Olen suuresti kiitollinen myös Amokille, että tällainen tutustumisjakso oli ylipäätään mahdollinen ja erityisesti Esalle, joka pitkäjänteisesti osaltaan ohjasi homman maaliin.

Uumaja on kiinnostava ja Oulusta käsin näppärästi tavoitettavissa oleva kaupunki. Yli 30 000 opiskelijan yliopistoalue tarjoaa tiedekuntia moneen lähtöön. Suosittelen lämpimästi opettaja-opiskelijavierailua Uumajaan.

Jarmo Salmi    

Opetusharjoittelu Piilaakson kupeessa

Kun opetusharjoittelun tekeminen Edulabin yhteydessä kariutui siihen, ettei minulla ollut mahdollisuutta olla kevätlukukautta kokoaikaisesti paikalla Oulussa, tuli ulkomaan vaihdon mahdollisuus heti mieleeni. Tutorini kautta sain yhteyden Esa Virkkulaan, jolla oli heti antaa kattava lista ohjeita ja vinkkejä harjoittelun onnistumiseksi. OAMK:lla onkin todella kattava lista yhteistyökouluja, joista valita. Koulun valintaa rajoitti oma kielitaitoni, opetusta oli oltava englanniksi. Lisäksi halusin, Edulabissa nähdyistä innovatiivisista ratkaisuista innostuneena, päästä seuraamaan opetusta jossain uutta teknologiaa ja monimuotoisia opetusmenetelmiä hyödyntävässä maassa.

Ensimmäiseen kohdemaahan lähetetyt viestit eivät valitettavasti tuottaneet tulosta mutta uudella tutkimisella koululistasta löytyikin kiinnostava oppilaitos: Northwestern Polytechnic University, joka tarjoaa oppilailleen mm. huomattavan määrän ERP ja SAP-kursseja. Olen tehnyt suurimman osan omaa työuraani SAP:n parissa, joten se kiinnosti kovasti. Koululla on myös erityisen aktiivista yhteistyötä ympäristön yritysten kanssa ja se painottaa oppilaiden kouluttamista alueen yritysten tarpeisiin. Opetuksessa käytetään paljon mm. laboratorio-mallia ja projektioppimista. Koululla on lisäksi pelkästään etäopetukseen erikoistunut laitos joka tarjoaa laajan valikoiman kursseja laidasta laitaan. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta, joten odotukseni olivat lievästi sanottuna maltilliset toteutumisen suhteen, mutta niin vain parin päivän päästä Esalla oli jo hyviä uutisia: alustava kyllä-vastaus ja kysely saapumispäivästä! Sitten vain suunnittelemaan toukokuista, reilun 2 viikon matkaa Piilaaksoon, San Franciscon kupeeseen.

NPU:n koordinaattori, Monica, vastasi sähköposteihini ja kaikkiin kysymyksiini aikaeron aiheuttama viive unohtaen todella nopeasti. Tutkin koulun vaihtojaksollani tarjoamia kursseja ja valitsin niistä muutaman mielenkiintoisimman, joita haluaisin mennä seuraamaan. Millekään etäopetuksen kurssille en saanut osallistua teknisistä syistä, mutta kaikkien muiden toivomieni kurssien vastuuopettajat hyväksyivät pyyntöni Monican välityksellä. Lisäksi sain koulun suositteleman listan kursseista ja opettajista, joita minun kannattaisi mennä seuraamaan. Koulun tarjonta ja omat kiinnostuksen kohteet tarkentuivat vielä paikan päällä ja osallistuin vielä muutamalle “ylimääräiselle” kurssille ohi Monican kanssa tehdyn suunnitelman.

NPU on yksityinen mutta voittoa tavoittelematon, vuonna 1984 perustettu oppilaitos joka on suunnattu erityisesti Yhdysvaltoihin koulutusta hankkimaan tuleville ulkomaalaisille. Koulun lukukausimaksut ovat edulliset ja se on avoin kaikille mutta suurin osa opiskelijoista on edelleenkin Aasialaisia, lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Tämä antaa opetukselle aivan erityislaatuisen leiman. Itselleni ehkä yllättävintä oli ymmärtää koulun rooli paitsi itsenäiseen, vastuulliseen aikuisuuteen ja työelämään valmistavana myös amerikkalaiseen yhteiskuntaan perehdyttävänä tahona. Lähes joka tunnilla puututtiin opiskelijoiden käyttämiin, amerikkalaisten korvaan hassuilta kuulostaviin sanontoihin tai rohkaistiin oppilaita heidän omalle kulttuurille vieraisiin tapohin, esimerkiksi itsensä ilmaisuun väittelyssä. Tavoitteena kun on tehdä heistä unelma-työntekijöitä Piilaakson yritysten jatkuvaan tarpeeseen.

Sain mahdollisuuden keskustella tarkemmin kahden professorin kanssa. Toisen kanssa puhuimme erityisesti SAP-kurssien järjestämisestä ja yhteistyöstä toimittajan kanssa. Toisen kanssa keskustelut avasivat silmiäni erityisesti kansainvälisten oppilaiden opettamisen erityispiirteisiin. Hän opettaa NPU:n ohella myös osavaltion yliopistossa ja kuvaili eroja selkeästi. Tämä professori on erityisen kiinnostunut uusista opetusmenetelmistä ja tavoista oppia, kuten myös kaikesta uudesta teknologiasta yleensä, joten niistäkin saimme innostuneita keskusteluja aikaiseksi. Olen äärettömän tyytyväinen matkaani, ehkä opin hiukan erilaisia asioita kuin etukäteen odotin mutta mielestäni jo pelkästään SAP-tunnit tai opettajien kanssa keskustelut olivat pitkän matkan arvoisia. Piilaakso on paikkana upea ja sen nyt omin silmin nähtyäni ymmärrän ylpeyden aiheen opettajien äänessä - on mahtava etuoikeus saada opiskella siinä ympäristössä. Muoti-ilmaisua käyttääkseni, siellä on kunnon pöhinää ilman turhaa pönötystä.

Riikka Airola

Opiskelijan ohjauksen tuulia Skotlannista

Opiskelijan ohjauksen tuulia Skotlannista

Osana opinto-ohjaaja opintoja sain mahdollisuuden vierailla Aberdeenissa, Skotlannin öljykaupungissa. Kaupunki on maan kolmanneksi suurin, asukkaita on hieman yli 200 000. Ensimmäinen yliopisto on perustettu jo niinkin kauan kuin 1495, varsinainen Aberdeenin yliopisto on 1860-luvulta. Yliopiston kampus alue on kuitenkin vaikuttavan ja juhlallisen näköinen, vanhojen rakennusten ympäröimä miljöö. Kaupungin yleisilme on graniitinharmaa, sillä sen rakennukset on lähes poikkeuksetta tehty graniitista.
Kahden viikon aikana oli tarkoitus seurata ohjausalan opintoja, vierailla paikallisissa kouluissa sekä tutustua erilaisiin ohjausalan toimijoihin yliopistolla ja kaupungissa. Vierailuohjelma oli tehty valmiiksi ja tekemistä sekä näkemistä riitti. Skotlannin aksentti on vahva, joten jouduin kyllä kerran jos toistekin pyytämään toistamaan mutta hyvin kieleen pääsi perille. Ihmiset ovat ystävällisiä ja pyrkivät varmasti käyttämään ”english”iä.
Heti alkajaisiksi pääsi seuraamaan opiskelijaryhmän ohjausopintoja. Huomasi, että aiheet heillä oli laajempia ja ehkä syvällisempiä. Olihan heillä tosin laajempi näkökulmakin ohjaukseen kuin meillä. Me keskitymme opinto-ohjaukseen, heillä oli enemmän terapeuttinen näkökulma. He korostivat vahvasti ”person-centered” ohjausta ajatuksella, että jokainen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Lisäksi osana opintoja jokaisella oli oma ”supervisor” – se olisi lähinnä meidän työnohjaaja-käsitettä lähellä mutta varmasti hyvä ja tarpeen kun harjoittelee erilaisia ohjaustilanteita. Mutta oli erittäin mielenkiintoista ja opettavaista osallistua heidän keskusteluun ja osassa käytiinkin läpi suomalaisen ja skotlantilaisen ohjauksen eroja/yhtäläisyyksiä. 

Vierailuja oli järjestetty kahteen varsin erilaiseen secondary schooliin (lähinnä meidän yläaste), yliopiston Career Service eli uraohjauspalveluihin ja yliopiston ylioppilaskuntaan. Lisäksi vierailumahdollisuus Skills Development Scotland (SDS), jossa SDS:n ohjaaja käy 2-3 päivänä kouluissa kertomassa omien vahvuuksien tunnistamisesta, jatko-opinnoista, urapalveluista jne. SDS on paikka, jonne nuori, jolla ei ole jatko-opintoja, pääse uraohjaajan kanssa keskustelemaan erilaisista mahdollisuuksista ja osallistumaan eripituisiin työllistymistä edistäviin toimintoihin. Tässä olisi nuorisotyöttömyyden hoitamiseen uudenlaisia toimintamalleja.
Mielenkiintoisia poimintoja koulujen joistakin käytänteistä, joita voisi myös meillä miettiä kuten se, miten koulun arvot konkretisoituvat ilmoitustaululla lehtileikkeissä tai miten häiriköivät opiskelijat saadaan ”ruotuun” silloin kun opettajan äänen korottaminenkaan ei enää pure. ”Teachers have right to teach, students have right to learn”. Koulurauhaa oli heidän ”behaviour management”illa tässä koulussa parannettu.
Asunto järjestyi kätevästi yliopiston Hillhead asuntolasta, noin 20 minuutin kävelymatkan päästä Aberdeenin yliopistosta. Asuntola on tarkoitettu ensimmäisen vuoden ja vaihto-opiskelijoille (yhteiset keittiöt, WC-tilat sekä suihkut). Vaikka asuntolanhoitaja ilmoitti, ettei heillä valitettavasti ole petivaatteita eikä mitään keittiötarvikkeita, saimme tulessamme käärön, josta löytyi niin peti- kuin liinavaatteetkin. Hillheadin uusi vastaanottorakennus toimii 24/7, lisäksi alueella on pieni kauppa. Kahden viikon reissussa oli hyvä, että asuntolan alueelta löytyi myös pesulatilat: pesukoneet ja kuivausrummut.
Matka oli todella antoisa, järjestelyt toimivat hyvin ja tapaamamme yliopiston henkilökunta ja opiskelijat ystävällisiä. Tavoitteena onkin tämän pilottikäynnin jälkeen saada opiskelijavaihtoa lisää ja olimme iloisia, kun pari opiskelijaa ilmoittikin, että tulisivat vierailulle Suomeen.

Anne Jurvakainen