Tradenomien juhlaa

Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa
Tradenomien juhlaa

Oamkin Alumniyhdistys kantoi kortensa kekoon, kun pian valmistuvat tradenomit juhlistivat opiskelu-urakkansa päättymistä Oulun Teatrian Club Backstagella 12.5.2011. Tässäpä joitain tunnelmapaloja tuosta illasta :)

Ja kuten kuvista näkyy, loppuillasta tunnelma oli katossa!

Illan aikana tradenomit paitsi saivat aimo annoksen tietoa ammattijärjestöstään, niin ohjelmaan kuului myös muun muassa saunomista ja porealtaassa lekottelua, biljardia, karaokea sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Kiitos kaikille mukavasta illasta!

Kevätkarkeloiden aikaa

Alumniyhdistys perustettiin 20.4.2004 ja samaisella päivämäärällä synttäreitä juhlittiin vuonna 2011 keilauksen merkeissä.

Vappu - tuo perinteinen kevään juhla! Alumniyhdistys oli jo toisen kerran mukana WappuRallyssa omalla rastillaan, tällä kertaa sijaintina Mannerheimin puisto. Tehtävä vaati tiimityötä ja kommunikointitaitoja.

Seuraavaksi onkin vuorossa lisää juhlia valmistujaisten ja alumniyhdistyksen Kesän korkkajaisten muodossa. Lisää infoa sekä tunnelmakuvia menneistä tapahtumista löytyy Facebookin puolelta (Oamk alumnit).

Sanna

Kenestä Vuoden alumni 2011?

Oamkin yksiköiltä on odoteltu ehdotuksia Vuoden alumni –ehdokkaiksi. Mistä itse asiassa on kyse?

Vuoden alumnin nimitys on kunnianosoitus Oamkista valmistuneelle omalla alallaan ansioituneelle henkilölle. Valinnassa yleisiin kriteereihin kuuluvat oman koulutustaustan ja Oamk-identiteetin esiinnostaminen sekä tunnettuuden lisääminen. Vuoden alumneja valitessa pyritään huomioimaan myös Oamkin strategian 2015 painoalat.

Mikäli erityistä aihetta on, voi kollegio nimittää myös vuoden kunnia-alumnin sellaisesta henkilöstä, joka ei ole valmistunut Oamkista, mutta joka on erityisen ansiokkaasti tehnyt työtä Oamkin tai alumniyhdistyksen toiminnan eteen.

Käytännössä Vuoden alumni on kunnianosoituksen lisäksi myös edustustehtävä. Hänet kutsutaan seuraavan vuoden ajan kunniavieraana Oamkin tilaisuuksiin kuten työelämä- ja sidosryhmäseminaareihin. Hän voi olla mukana opiskelija- ja alumnirekrytoinnissa. Vuoden alumni toimii edustuskasvona sekä alumniyhdistyksen että Oamkin puolesta.

Vuoden alumnin valitsee alumniyhdistyksen kokoama kymmenen henkilön muodostama kollegio, johon kuuluu jäseniä Oamkin eri yksiköistä. Vuoden alumni julkistetaan vuosittain juhlatilaisuudessa Pyryn päivän aikoihin, jonne sekä alumniyhdistyksen jäsenet että Oamkin henkilökunta ovat tervetulleita.

Joko teidän yksikönne on tehnyt ehdotuksen? Myös alumniyhdistyksen jäsenet voivat tehdä ehdotuksia. Aikaa ehdotuksen tekemiseen on vielä 30.4.2011 saakka!

Lisätietoja: http://www.oamk.fi/ajankohtaista/?kieli=fi&ak_osio=uutisjuttu&kid=43&id=13690

 

Sanna Savolainen

alumnihallituksen puheenjohtaja

Vauhdilla työelämään?

Valmistuin tietojenkäsittelyn tradenomina joulukuussa 2010. Aikaa tutkinnon suorittamiseen meni tasan 3,5 vuotta eli aikataulussa joku sanoisi. Ammattikorkeakoulu varmasti oli myös tyytyväinen, että ajallani valmistuin. Koin tärkeäksi, että valmistun ajoissa ja pääsen siirtymään nopeasti työelämään, mutta ei aivan suunnitelmien mukaan mennyt. Opiskeluelämän työelämäkontaktit eivät työpaikkaa suoraan tuottaneet vastavalmistuneelle. Tämä nyt ei monelle tullut yllätyksenä, mutta itselle se oli ainakin palautus maanpinnalle.

Opiskelun alkuvaiheessa kävin opintojen ohella töissä. Ei vaikuttanut arvosanoihin ja olipahan rahaa elämäänkin. Harjoittelun suoritin ennen harjoittelulle varattua ajanjaksoa ja harjoittelulle varatun ajan käytin opinnäytetyön tekemiseen. Harjoittelut ja opinnäytetyön tein eri yrityksiin Oulun ja Raahen seudulla. Opiskelun ohessa koin, että olin hyvin saanut kontakteja työelämään aktiivitoiminnan ja työnteon kautta sekä että niistä olisi hyvä ponnistaa töihin. Pari kuukautta ennen valmistumista aloin lisäksi ottamaan yhteyksiä minua kiinnostaviin yrityksiin ja tiedustelemaan työtehtäviä. Haettavia paikkoja kyllä riitti ja aina muutamasta tuli kutsua haastatteluunkin. Valmistuminen tuli, mutta työtilanne ei ollut selvillä.

Kaksi kuukautta ehdin olla Raahen työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaana. Välillä meinasi jo usko loppua työpaikan saamisesta, mutta kuten eräs viisaampi sanoi: ”Kyllä ne asiat selviävät. Se vaan osaa ottaa oman aikansa.” Aktiivisesti töitä etsin ja hakeminen kävikin jossain määrin työstä, kun aika meni sen verran joutuin. Eräs ilta aivan puun takaa sitten tulikin puhelu. Yritys johon opinnäytetyöni tein oli nyt valmis palkkaamaan minut. Mielelläni otin minulle tarjotut työtehtävät vastaan ja töissä nyt ollaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut enemmän työelämäyhteistyötä opintoihin. Pakollinen harjoittelu ja opinnäytetyö eivät yksinään luo tarvittavia kontakteja tulevaisuutta varten. Loppujen lopuksi työelämään siirtyminen on vain omasta aktiivisuudesta täysin kiinni. Itseään kannattaa valmentaa työelämään tehokkaasti jo opiskeluaikana, esimerkiksi tekemällä vapaa-ajalla erilaisia töihin valmentavia harjoitteita. Opiskelujen jälkeen se sitten on huomattavasti vaikeampaa. Trust me.

Juha Ahola

Alumnit ry:n jäsen

Oravanpyörä / onnenpyörä

Oulun seudun ammattikorkeakoulun lakisääteisenä tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Lisäksi laissa on määrätty että ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa.

Ok. Meillä näyttäisi olevan ongelma, oikeastaan korillinen ongelmia, joista ilmeisesti olisi korrektia puhua kehittämisen kohteina. Maahamme on syntynyt kymmenien tuhansien vahvuinen reservi korkeakoulutettuja työttömiä, toisin sanoen korkeakoulumme kouluttavat liikaa väkeä vetämättömille työmarkkinoille. Työelämällä ei siis ole tarvetta kaikille valmistuneille ja kulutamme yhteiskunnan resursseja kuluttaaksemme niitä hieman lisää ihmisten valmistuttua koulutustaan vastaamattomiin töihin, tai mikä vielä ikävämpää, työttömiksi. Ei ole mitään järkeä tunkea ylikoulutettua porukkaa töihin, missä heidän koulutuksestaan ei välttämättä ole mitään hyötyä, lisäksi vieden usein työpaikat juuri noihin töihin koulutetuilta ihmisiltä. Täällä Oulun seudulla kärsimme Suomen korkeimmasta nuorisotyöttömyydestä ja kolme kaupungissamme toimivaa korkeakoulua muiden oppilaitosten ohella sen kun pukkaavat lisää väkeä kilpailemaan vähäisistä työpaikoista. Alueellamme pelastajaksi ei ole odotettavissa paljon puhuttua työvoimapulaa, siitä pitää huolen Oulun alueen muuttovoittoisuus, vähäinen halu lähteä työn perässä toiselle paikkakunnalle, suuri syntyvyys ja koulutettujen työttömien määrä. Ainoa vaihtoehto on siis luoda uusia työpaikkoja seudullemme.

Myös alueemme elinkeinorakenne luo erityisiä haasteita työllistymiseen, olemme keränneet munamme ICT-koriin. Nyt olisikin viimeistään korkea aika alkaa miettimään, että millekäs sitä nyt sitten ryhdyttäisiin, kun tuotanto lipuu teollisuuden lailla konteissa kohti halvempia maita. Korkeaa tekniikan osaamistahan meidän ei ole syytä hukata, vaan valjastaa se aloille joilla on erittäin paljon potentiaalia ja kehityttävää sekä kysyntää tulevaisuudessa, kuten energiaratkaisut, peliteollisuus ja terveysalan tekniset ratkaisut. Tuota osaamista pystyy hyödyntämään todella monialaisesti, suurimmat rajoitteet asettaa lienee hyväksyntä valinnoillemme, taipumus takertua tekemään asiat kuten ne on aina tehty, muutoksen pelko, uskalluksen ja luovuuteen kannustamisen puute, sekä koulutuksen - kuitenkin - niin hidas muunnettavuus ko. alojen edellytyksiksi. Vielä kun pystymme lisäämään siihen taidon myydä ja markkinoida osaamisemme, niin meillä on toivoa. Päätöksiä olisi kuitenkin tehtävä pikimmiten, että töitä ylipäätänsä olisi Oulussa jatkossakin muille kuin työvoima- ja sosiaalitoimistojen työntekijöille, sekä sairaan- ja vanhustenhoitajille.

Monialaisuutta ja aidon innovatiivisen toimintaympäristön saavuttamisen ensimmäinen askel on luoda opiskelijat, heidän kykynsä ja mahdollisuutensa oikeasti yhdistävä ammattikorkeakoulu. Tällä tavalla saisimme muokattua koulutusohjelmiamme vastaamaan työelämän tarpeita ja muodostettua pysyviä kontakteja ja yhteistyötä unohtamatta mielekkäitä työelämälähtöisiä projekteja. Tämä auttaa myös opiskelijoita rakentamaan entistä tarkemmin täsmennettyjä, ainutlaatuisiakin tutkintoja ja näin ollen antaisivat entistä paremmat valmiudet kilpailla jotakin tiettyä erityisosaamista entistä enemmän vaativilla työmarkkinoilla. Tällaisesta yhteisöstä oikein organisoituna ja tuettuna voisi kehkeytyä myös yritystoimintaa paljon hedelmällisemmin mitä Oamkista tällä hetkellä syntyy. Koulullamme, mutta myös jokaisella sen opiskelijalla palautteenantajana ja kehittäjänä on vielä paljon tehtävää, että saavuttaisimme takeen tarpeeksi korkeasta laadusta. Yksin koulutuksella emme tietenkään voi työttömyyttä poistaa, vaan siihen tarvitaan ennennäkemättömät talkoot, joihin on osallistuttava niin kaupungin, yritysten kuin kolmannen sektorinkin. Valtiovallankin voisi huutaa apuun, sillä työllistäminen on erittäin kallista. Ei voi pitkässä juoksussa olla kovin järkevää pitää noin suurta joukkoa työttöminä, vaan pikaisesti pitäisi lisätä tukea työllistämiseen. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla oikeus tehdä työtä, eikä siitä saisi tehdä työnhakijalle niin hankalaa eikä työllistävälle niin kallista.

Korkeakoulujen aloituspaikkoja on varmasti syytä tarkastella valtakunnallisesti ja niin tulee tapahtumaankin. Seudullamme nuorten työttömyys ei siis todellakaan ole oma vika. Aikuisten ihmisten tulee kuitenkin muistaa oma vastuunsa, missään vaiheessa ei passaa tuudittautua siihen ajatukseen, että koulutus itsessään valmistaisi automaattisesti suoraan ammattiin ja pelkkää tutkintotodistusta näyttämällä pääsisi heittämällä töihin. Vastuu pitää huomata ottaa myös siitä, että ne valmiudet sinne työelämään saa haetuksi sieltä koulusta, eikä luottaa siihen että ne sieltä valmiiksi annetaan. Vaikka kyse on korkeakouluopiskelijoista, pitäisi ohjaukseen sijoittaa sen verran, että jokainen opiskelija pystyisi oppimansa ja kokemansa perusteella reflektoimaan omaa osaamistaan ja näin ollen kykenisi suunnittelemaan ja toteuttamaan tulevaa uraansa entistä konkreettisemmin omien vahvuuksien perusteella. Jo opiskeluaikana tulee olla ennalta aktiivinen tulevan uransa suhteen, pitää silmänsä auki, havainnoida alan kehittymistä ja luoda kontakteja jatkuvasti. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Tapio Korhonen

alumnihallituksen jäsen