Tulevien alumnien pikkujoulujen viettoa

Oletko järjestämässä opiskelijatapahtumaa, luokkakokousta tai työelämätapahtumaa? Alumniyhdistys antaa avustusta erilaisiin alumnien ja opiskelijoiden järjestämiin tapahtumiin. Joulun aikaan avustimme optometristien ja tradenomien pikkujouluja. Alta voit kyseisistä tapahtumista:

 

Optometristipikkujoulut

Järjestimme Oulun ammattikorkeakoulun optometristiopiskelijoiden perinteiset pikkujoulut marraskuun lopulla. Juhlien tarkoitus on tuoda yhteen eri vuosikurssien opiskelijat, jotta pääsemme tutustumaan toisiimme ja pitämään yhdessä hauskaa. Olemmehan mitä suuremmalla todennäköisyydellä toistemme työkavereita tulevaisuudessa.

Juhlapaikkana toimi Tetran tilat Oulun ydinkeskustassa ja järjestämisestä vastasimme jälleen me ensimmäisen vuoden opiskelijat. Pääsimme luokkamme kanssa jatkamaan jo mukavasti alkanutta ryhmäytymistämme ja kaikista paljastui uusia kykyjä kuten mestarileipureita, kekselijäitä visualisteja, tehokkaita organisaattoreita, mainioita markkinoijia ja sanavalmiita viihdyttäjiä. Juhlia järjestäessä tekemisen määrä ja työläys aina yllättävät, mutta yhdessä touhuaminen oli hauskaa. Jännitimme, saammeko lippuja kaupaksi, riittääkö ruoka, onko koristeita tarpeeksi ja saadaanko tila näyttämään juhlavalta sekä ennen kaikkea saadaanko kaikki tehtyä ajoissa. Viimeiset joulutortut valmistuivat hetki ennen ensimmäisen juhlavieraan saapumista ja paikalla meitä oli loppujen lopuksi viitisenkymmentä.

Loistava juontajamme piti huolta, että kellään ei ollut juhlissa tylsää. Ohjelmassa oli kilpailuja, leikkejä ja tehtäviä, joihin kaikki osallistuivat innokkaasti. Tutustuimme toisiimme ja pöytäseurueet sekoittuivat eli pikkujoulut tekivät tehtävänsä. Saimme paljon kiitosta juhlista ja kehuivatpa jotkut jopa parhaiksi optometristipikkujouluiksi tähän mennessä. ;) Ensi vuonna pääsemme itse vieraiksi, joten sitä innolla odotellessa!

 

Tradenomipikkujoulut

Nyt on ensimmäinen syksy koulua painettu, paljon uutta opittu ja uusiin ihmisiin tutustuttu. Elokuussa koulun alkaessa oli kaikki aivan uutta ja kaikki luokkakaverit olivat täysin uusia kasvoja.   Osakon tuutoritoiminta on mahdollistanut luokallemme tuutorit, jotka ovat tutustuttaneet meitä uusia opiskelijoita toisiimme sekä järjestäneet paljon tapahtumia meille syksyn aikana jotta kaikki saisivat kavereita. Syyslulukauden kruunasi luokkamme pikkujoulut, joita olivat sponsoroimassa Otro ry sekä Oamkin alumnit. Suuret kiitokset että mahdollistitte pikkujoulumme!
- Lik16spb

Alumnit tukemassa verkostoitumista: agrologiopiskelijoiden syyskisat Mustialassa

 

Alumniyhdistys antaa avustusta opiskelijoiden tai alumnien järjestämille tapahtumille, jotka tukevat ryhmäytymistä, työelämää tai alumniutta. Tänä syksynä olemme päässeet tukemaan montaa hienoa tapahtumaa. Eräs avustamistamme tapahtumista oli luonnonvara-alan opiskelijoiden matka Mustialan syyskisoihin, josta seuraavassa tarkempi kuvaus.

 

Oulun luovat Mustialassa

Lähdimme 4.11 perjantaina Oulusta kolmen autollisen voimin kisailemaan Hamk:n, Mustialan kampuksella järjestettäviin syyskisoihin. Syyskisat ovat toinen vuosittain järjestettävistä Suomen agrologiopiskelijoiden kokoontumistapahtuma. Tapahtumissa päästään tutustumaan ja verkostoitumaan maan muiden vertaisten opiskelijoiden kesken. Tapahtumissa järjestetään aina lauantaille kisatapahtuma, jossa mitellään koulujen kesken. Syyskisoissa urheilulajina toimii sähly ja Nuijaturnauksessa keväisin kisaillaan lentopallomestaruudesta.

Kisoihin lähdimme kevyen lumisateen saattelemana, ja jokainen auto lähti omaan tahtiinsa lipumaan kohti etelää. Matkaa yhteen suuntaan karttui kullekin autolle vajaat 600 km. Lukuisten sattumusten jälkeen kuitenkin saimme päästyä perille.

Lauantain kisailut alkoivat osaltamme heikonpuoleisesti, alkueristä saimme voitettua vain yhden ja saimme kaksi tasapeliä. Mittelöt olivat erä erän jälkeen todella tasavertaisia, mutta eilinen pitkä ja raskas matka vian painoi pelaajien suorituksia. Olimme jo menettäneet toivomme viimeisen tasapelin jälkeen ja päätimmekin jo suunnata kohti saunatiloja nuolemaan kuvainnollisia haavojamme. Kunnes kuitenkin joukkueen kapteeni meni vielä varmistamaan tilanteen järjestävältä seuralta. Yhdessä voitossa saavuttaneiden maaliemme johdosta olimme kuin ihmeen kaupalla sittenkin selvinneet pronssipeleihin. Keräsimme kiireen vilkkaa pelaajat takaisin kentälle ja finaalipeli sai alkaa. Pronssipeliin Savoniaa vastaan astuimme suoraan edellisestä pelistä väsyneinä. Peli alkoi hyvin tasaväkisesti, kuitenkin erätauon viheltäessä tilanne oli 2-1 Savonialle. Erätauon jälkeen kisaajat olivat saaneet uutta virtaa, kun alkoi selvitä, että tämä voi oikeasti olla voitettavissa. Ja siitä alkoi tiukka nousu altavastaajan asemasta. Maaleja alkoi sadella, tilanne tasoittui 2-2 ja hurmio pelaajissa kiihtyi. Tilanne muuttui hetki hetkeltä päädystä päätyyn, kunnes tähtihyökkääjät löysivät oikeat paikat iskeä. Pisteet nousivat 3-3 ja viimeiset minuutit alkoivat lähestyä. Pokaali mielissään alkoi tiukka loppukiri, ja pisteet nousivatkin viimehetkillä 3-5 tilanteeseen ja pelistä loppui tiima. Olimme voittaneet pronssia!

Voitosta ylpeät pelittäjät odottamassa palkintojenjakoa

Voittoa lähdimme juhlistamaan luonnollisesti saunottamalla poikaa pitkään ja hartaasti, Poika ei välttämättä ollut kaunein eikä isoin, mutta se oli meidän. Saunomisten jälkeen koko edustus lähti koulun alueella toimivaan pienpanimo Iso Piippuun maistelemaan mitä heillä olisi tarjolla. Panimon oluttuvassa järjestimme itsemme keskeiseen pitkään pöytään, jossa pääsimme yhdessä juhlistamaan omaa pientä mutta sitäkin merkittävämpää saavutustamme.

Oulun edustus juhlistamassa lähipanimossa pronssiVOITTOA

Lauantaista selvittyämme lähdimme sunnuntaina autokunnittain pikkuhiljaa valumaan kohti pohjoista, väsyneinä mutta onnellisina.

Pekka Runola
Oamk, Luonnonvara-ala


 

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Alumnit järjestivät Virpiniemessä seikkailupäivän lauantaina 15.8. Ilma oli todella kaunis ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Etukäteen ilmoittautuneita oli paljon, mutta paikanpäälle ei ilmestynyt kuin murto-osa ilmoittautuneista. Tämä ei kuitenkaan menoa hidastanut, vaan lähdimme aluksi koko porukalla mäkihyppytorniin köydellä laskeutumista varten. Torniin kiipesi neljä rohkeinta, joista lopulta kaksi huimapäisintä uskalsivat tulla köyttä pitkin 30 metrisestä tornista alas. Ohjaajamme sanoi hienosti, että rohkeutta on myös sanoa ei.

 

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 1. Menossa huipulle

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 2. Huipulla ollaan

Aluksi suorittaja puki päällensä valjaat sekä kypärän ja tämän jälkeen ohjaaja aloitti ohjeistamaan turvallisen ja oikeanlaisen laskeutumistavan.  

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 3. Sanna ohjaajan opissa

Tämän jälkeen oli edessä tämän rastin ehkä pahin kohta, suorittajan tuli kiivetä kaiteen yli ja päästää kädet irti. Käsien irti päästämisen jälkeen suorittaja lähti laskeutumaan vaakatasoon niin pitkälle, että pää oli tason alapuolella, jalat reunaa vasten.

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 4. Sanna menossa alas  

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015
Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 5. Suvi lähdössä alas

Tämä siksi, että pää ei kolahtaisi tasoon, kun suorittaja päästää jalatkin irti ja jää köyden varaan roikkumaan. Kun sitten oli vihdoin pelkän köyden varassa, oli aika katsella maisemia ja hengähtää. Muutama metri laskeutumista meni hieman kädet täristen ja hieman peläten, mutta kun sitten oppi kunnolla luottamaan varusteisiin, niin loppumatka olikin pelkkää nautintoa ja ylpeyttä omasta rohkeudesta. Laskeutuminen itsessään oli todella helppoa. Toisella kädellä hallittiin koko ajan köyttä ja omaa vauhtia. Matkalla pystyi jarruttelemaan ja katselemaan maisemia tai sitten antaa lisää vauhtia itselleen.   

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 6. Sitten mentiin

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 7. Melkein maassa

Laskeutumisen jälkeen suuntasimme porukalla elämysradalle. Vaihtoehtoina olisi ollut jakaantua kahteen ryhmään ja mennä rasteja eri ryhmissä läpi. Päätimme kuitenkin pienen osallistujamäärän takia pysyä yhdessä ryhmässä. Ensimmäisenä elämysradalla oli edessä hyppy trapetsilla. Eli ensin täytyi kiivetä tolppaa pitkin ylös ja nousta puisen lautasen päälle seisomaan. Tämän lautasen päältä oli sitten tarkoitus hypätä trapetsiin roikkumaan. Suorittajalla oli valjaat ja kypärä päällä ja ohjaaja varmisti turvallista suorittamista köyden avulla. Kaikki osallistujat, lukuun ottamatta nuorimpia, olivat kyllin rohkeita kokeilemaan rastia. Osa onnistui hyppäämään trapetsiin, kun taas osa kiipesi tolppaan ja lopetti siihen. Hienoja suorituksia kaikki.

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015
Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 8. Mallisuoritus

Trapetsin jälkeen suuntasimme pylväsportaille eli vanhan hirviön hampaille. Ideana tässä oli kiivetä tasaisesti nousevia tolppia pitkin ja päästyään viimeiselle tolpalle suorittajan tulisi hypätä alas. Tässäkin rastilla suorittajalla oli valjaat ja kypärä päällä ja ohjaaja varmisti turvallisen laskeutumisen köyden avulla. Kaikki eivät tätä rastia suorittaneet johtuen osittain ajan loppumisestakin. Ne jotka rastin suorittivat, suoriutuivat hienosti ja aplodien saattelemana hyppäsivät viimeisen tolpan päältä alas.

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 9. Valmiina hyppäämään

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 10. Kiipeilyä

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 11. Hyppy tuntemattomaan

Jännittävän päivän jälkeen suuntasimme vielä porukalla laavulle, johon alumnit olivat järjestäneet evästä. Tarjolla oli makkaraa, voileipiä, kahvia, teetä ja pillimehua. Ruokailun yhteydessä oli mukava tutustua toisiimme ja kerrata päivän tapahtumia. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja kaikilla oli varmastikin hauskaa. Varmasti jokaisella oli kotiin vietävänä uusia kokemuksia ja ylpeys omasta suorituksestaan.  

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Virpiniemen seikkailupäivä la 15.8.2015

Kuva 12. Eväitä ja makkaranpaistoa.

 Teksti ja kuvat: Suvi Holopainen

Alumnit SUPpi-koulussa

Kesä ja Oulun kauniit vesistöt houkuttelivat alumneja kokeilemaan uutta muotilajia suppailua. Seuraavassa alumniyhdistyksen hallituksen jäsen Sanna kertoo, miten SUP-koulu alumneilta sujui. Pääsivätkö kaikki läpi vai hyytyikö joku kesken matkan?

Alumnit SUPpi-koulussa

Tapahtuma aika oli 6.8.2015 klo 18.00-20.00. Osallistujia meitä oli paikalla 8kpl, mikä oli oikein sopiva osallistujamäärä tapahtumalle. SUP-koulunkäynti alkoi kuivaharjoittelulla torinrannan kupeessa, mistä siirryimme vuorotellen vesille perusteiden läpikäymisen jälkeen.

Alumnit SUPpi-koulussa

Alumnit SUPpi-koulussa
Vesille päästyämme etsimme tasapainoa aluksi polviseisonnassa.

Vähitellen nousimme seisomaan laudan päälle ja lähdimme soutamaan.

Tiellemme tuli myös pieni este ylitettäväksi. Toisin sanoen alitettavaksi.

Vastaan tuleva meloja varoitti meitä edessämmeolevasta kovasta virtauksesta, mikä johtui patosillan auki olemisesta.

Virtauskohdassa sai meloa oikein olan takaa!

Kaikki selvisivät kuitenkin sinnikkäästi virtauskohdan läpi melomisesta. Hyvä me! 

Alumnit SUPpi-koulussa

Kaikki SUPpi-koululaiset läpäisivät koulun mallikkaasti! Harmaan tihkusateinen kelikään ei menoa haitannut. SUPpailu oli lajina oikein mukava. Tehoja pystyi säätämään itse näppärästi. Laji sopii leppoisaksi sunnuntai ”ajeluksi”, tai tehokkaaksi kokovartalotreeniksi riippuen omasta melomistyylistä.

Teksti ja kuvat: Sanna Hirvaskari

Klara vappen - eller inte

Vappu, tuo opiskelijajuhlista jaloin, vaativin, pisin ja raskain, on tapahtumista kenties se, jota valmistumisen jälkeen jää eniten ikävöimään. Ikävään on toki kehitetty mitä mainioin ratkaisu - se, että alumnit pitävät rastia Vappurallyssa (kyllä, sen nimi on tämä ikuisesti) ja pääsevät siten nauttimaan vapun tunnelmasta vielä ekstravuosina.

Alumnien rastilla noudatettiin tänä vuonna varsin voimakkaasti perinteitä. Se oli Lyötynpuistossa kuten viime vuonna ja se sisälsi saman tehtävän kuin viime vuonna. Siis esineiden sokkona tunnistamisen. Odotushuoneena rastissa oli tietovisa kuten aiempinakin vuosina.
 
Rastin suoritti 150 ilmoittautuneesta joukkueesta lähes sata. Rastilla kävi melkoinen ryysis, mutta onneksi rastivahdit olivat varautuneet erottumaan joukosta alumnipaidoilla ja vilkkuvilla pupunkorvilla. Yhdet korvat muuten menetettiin Laanaojan kautta merelle, mutta onneksi tähän oli varauduttu parilla ekstraparilla. Sää suosi rasteiluja ja opiskelijoiden lahjonta oli ensiluokkaista, eikä rastinpito olisi juuri voinut mennä paremmin.
Klara vappen - eller inte
Klara vappen - eller inte


Rasteilun jälkeen alumnijoukko siirtyi nauttimaan paikallisen kebab-pitserian antimista ja jatkoi siitä kesäteatterille reivaamaan. Kesäteatterilla oli valtava tungos ja meno, jopa kenties allekirjoittaneen kuuden opiskelijavapun paras. Alumnit tunnisti tietysti välkkyvistä pupunkorvista.

Ja eihän se vappu alumnien osalta tietenkään yhteen päivään jäänyt. Edustusta löytyi myös Tynskän työnnöstä ja Otowapusta. Ja kävipä siinä sitte lopulta niinkin, että vappupäivänä pari pitkittyneestä vapusta kärsinyttä alumnia päätyi vappusiman etsinnässään aina Umpitunneliin ja Ruotsin puolelle, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Klara vappen - eller inte

Klara vappen - eller inte

Teksti: Daniel Wallenius