print
Alankomaata näkyvissä

« Edellinen 1 2 3 4 5 6

Jo on pirtissä pitelemistä!

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 11.2.2011, klo 02:57

Tällä kertaa ajattelin tarjota teille lukijoille (moi äiti ja isä!) pienen sight seeingin kämppääni. Kuten siis tässä on keretty jo toitottaa, asun kimppakämpässä jossa on huoneita ilmeisesti 17 ihmiselle. Täyttöaste ei kuitenkaan ole ainakaan vielä ihan sataprosenttinen, mutta kyllähän jo se 14 kämppistäkin on sellainen määrä, ettei esimerkiksi kaikkien nimet todellakaan ole jääneet mieleen. Tänä iltana itseasiassa järjestimme yhteisen illallisen, johon koko pirtin poppoo osallistui. Muutamaa tyyppiä en ollutkaan nähnyt edes aiemmin, mutta jospa sitä pikkuhiljaa heihinkin tutustuisi. Eri kansallisuuksia kämpässämme taitaa olla kahdeksan kappaletta, eli kunnon muukalaislegioona siis kyseessä.

 

Perhe (lähes kokonaan) koossa.

 

Ennen vaihtoon lähtöä kämppäasia oli tosiaan se, joka ehkä eniten kuumotti. Kämppiksiä minulla ei koskaan ole ollut yhtä enempää ja viime vuosi Oulussa tuli asuttua varsin hulppeassa kolmiossa, joten kyllähän sitä pelko perseessä odotti, että mimmoiseen murjuun sitä tiensä löytää. Mitään kuviahan kun en esimerkiksi ollut nähnyt asunnosta vielä vuokrasopimusta kirjoittaessanikaan.

Ja näin alkuun täytyy myöntää, että kyllähän ensimmäisinä päivinä sitä tuli vähän ihmeteltyä, että tässäkö sitä tosiaan pitäisi seuraavat puoli vuotta asustaa. Heinäpään rauhallisuus, tilavuus ja ennenkaikkea yksityisyys tuntuivat muuttuneen koirankoppiin ja kulttuurien kohtauspaikkaan, jossa jouduit kanssakäymisiin myös juuri silloin rapulassa, kun sosiaalinen kanssakäyminen rallienglannilla ei niin kauheasti jaksanut napata.

Mutta kun täällä kämpässä on kohta viikko kökötetty, alkaa paikka tuntua jo kodilta. Lopulta puitteet ovat kuitenkin melko hyvät ja ennen kaikkea paljon paremmat, kuin mitä painajaisissaan pelkäsin. No joo, ehkä täällä ei kaikki vempeleet ihan toimi kuin pitäisi ja vieraiksi voi sattua tulemaan hiiripesue tai paikallinen narkkari, mutta onhan sitä tosin tullut asuttua Tuirassakin.

Aloitetaan nyt tästä mun omasta luolasta. Tuuri kävi sikäli, että sain nurkkahuoneiston. Nyt on siis ikkunat kahteen suuntaan. Kämpässä oli valmiina kaikki oleellinen. Eikai sitä loppujen lopuksi paljon muuta tarvitse.

 

Asuntomme on jaettu kolmeen käytävään, joista löytyy yhtä lukuun ottamatta kuusi huonetta. Minun käytävälläni asustaa suomikolleegat Samppa ja Jarno, Italialainen huilisti Davide (jota ei juuri näe, mutta joka tykkää kyllä treenata pillipiiparointia kohtalaisen paljon), ameriikkalainen tanssija-mormooni Samijo, sekä täysin stereotyyppinen irkku Oscar. Oscar on tullut pari kertaa pyydettyä pubiin, eikä miestä ole tarvinnut pahemmin suositella mukaan. Tykkää myös toki varastella ja tapella, eli on oikein erinomaista pubiseuraa.

 

 

Keittiössä kaikilla on oma hylly jääkaapissa sekä ruokakomerossa. Me Suomi-pojat toki otimme paikan hetimiten haltuun valtaamalla yhdestä nurkkakaapista hyllyn yhteisille ruoille. Ruoanlaittoon löytyy mikro ja kuumottavat kaasuliedet. Saapa nähdä milloin posahtaa. Toinen liesistä kun pitää vielä sytyttää itse sytkärillä, koska kipinänappi on paskana. Kuulin että naapuritalosta löytyy kuulemma myös semmoisia yleellisyyksiä kuin pakastin ja uuni. Meillä ei paljon lidlipitsoja kuitenkaan paistella.

 

 

 

Kuumotusliesi.

Olkkarissa on pieni tv, josta näkyy ihan koviakin kanavia, kuten Comedy Central ja Animal Planet. Ja onneksemme hollantilaiset suosii suomalaiseen tapaan tekstityksiä, joten englannin kielistä ohjelmaa voi vallan hyvin seurata. Simpsonit-Family Guy-Southpark putki esim. on ihan hyvää viihdettä. Ja kaiken kukkuraksi näkyy pari belgialaista kanavaa, joista yksi näytti suorana Belgia-Suomi futismatsin. Kelpaa.

 

Bongaa Big Poppa!

 

Yhteisistä kylpytiloista löytyy muutama tukkeutunut lavuaari sekä kolme kämästä suihkua. Mainitaan nyt vielä myös toisen vessan keskieurooppalaistyylinen pönttö, jossa jöötit jäävät kivasti siihen hollille, että kunnon kaapelinlaskun jälkeen saa jänskätä että osuuko se käsi siihen kasaan kun alkaa pyyhkimään.

 

Eli tämmönen murju tällä kertaa. Erikoismaininta vielä sille, että täällä tosiaan käy siivoajat kolmesti viikossa (jotka kuulemma ahkerasti katsovat olkkarissa tv:tä, polttavat sisällä tai tulevat töihin päissään), joten itse tarvii huolehtia vain tiskeistä ja oman loukon siisteydestä. Ja kun tosiaan ollaan opiskelijakorttelissa, niin tällähetkellä (klo 1:30) naapurikerrostalossa kuuluu olevan kohtuu villit bileet. Onneksi tässä pääsee nauttimaan myös itse laatumusiikista, kuten Vengaboys yms., sillä volyymit ovat sen verran kohdillaan. Noh, nyt soi näemmä Jay-Z:n 99 problems, joten mikäs tässä, puhtoisessa lähiössäni.

 

 

Ensireaktioita

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 4.2.2011, klo 19:53

 Kappas vain, sitähän ollaan Hollannissa. Tai ensin oltiin tosin Belgiassa. Tiistai aamuna lähdimme luokkakaverini Sennin vanhempien luota Joroisista kohti Lappeenrantaa, jossa meitä odottivat Suomen vanhin lentokenttä, sekä Ryan Airin lento Charleroihin, Belgiaan.

Jarno innoissaan lentämässä kohti Charleroita.

Parissa hassussa tunnissa olimmekin vaihtaneet lumisen Suomen harmaaseen Belgiaan. Etelänlomafiilis haihtui saman tien, kun astuimme koneesta tuuliselle lentokentälle, josta nappasimme suoran bussin kohti Brysseliä.

Jarno pakahtumassa onneensa matkalla kohti Brysseliä.

Saapuessamme Brysseliin meillä oli kolmisen tuntia aikaa löytää tiemme ”Brussels centraal” –juna-asemalle, jossa meidän oli määrä tavata tutor-oppilaamme. Matka bussiasemalta keskustaan taittui patikoiden pikaisen sight seeing tourin merkeissä, ja sen perusteella Bryssel vaikutti ihan lupsakalta kaupungilta.

 

Ranskalaiset perunat ovat kuulemma alunperin belgialaisia perunoita. Brysselissä ne ainakin maistuivat ihan samalta kuin aina ennenkin.

Juna-asemalla odottaessamme saimme ensikosketuksen säntilliseen hollantilaiseen ajantajuun, kun tuutorimme saapui luokkakavereineen asemalle noin viisi minuuttia ennen junan lähtemistä. Tilburgiin kuitenkin päästiin, missä meitä odottikin varsin viihtyisä hostelli heti juna-aseman nurkilla.

Ja vaikka paikallisen vaihtokoordinaattorin tapaa hoitaa asiat on toisinaan tullut hieman kyseenalaistettua, täytyy tähän väliin ottaa lakki pois päästä ja kiittää miestä rehdisti järjestelystä. Fontys nimittäin maksoi hostelliasumisemme aina perjantaihin asti, jolloin saimme viimein kämppämme opiskelija-asuntolasta.

Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli vielä ruokailu tuutorimme Rebecan luona. Tuolloin saimme myös oppia, että Alankomaissa tosiaan asutaan ahtaasti, jonka myötä pirttien hinnat ovat melko tujut opiskelijan kukkarolle. Rebecca ja hänen poikaystävänsä Teun nimittäin asuivat kahdestaan yksiössä, jossa saniteetti ja pesutilat jaettiin muiden kerroksen asukkien kesken. Ja valehtelematta kerrostalon käytävät näyttivät olevan kuin suoraan Baltimoren crack-luolista. Ja huomautetaan nyt vielä loppuun, että Rebecca oli erittäin tyytyväinen nykyiseen asuntoonsa, sillä se on kuulemma todella haluttu ja suurikokoinen opiskelija-asunto.

Tuleeko jollakin muullakin mieleen tästä C.R.E.A.M.:in musiikkivideo?

Seuraavat päivät menivätkin sitten tutustuessa kouluumme, sekä Tilburgin kaupunkiin. Näistä molemmista aiheista riittänee tarinaa vielä useammaksi blogipostaukseksi asti, joten kerron niistä lisää myöhemmin. Näin äkikseltään voin kuitenkin todeta, että Fontys Hogeschool Journalistiek vaikutti näin ensikosketukselta varsin pätevältä ja viihtyisältä opinahjolta ja Tilburg ei myöskään voi olla kovin huono mesta, koska sieltä löytyy Kentucky Fried Chicken.

Tänä aamuna (perjantai) jätimme sitten tippa linssissä hostellimme aamupaloineen, ja lähdimme kartoittamaan asuntotilannettamme paikallisen opiskelijavuokranvälitysfirman pakeille. Ja kyllähän sieltä se murju lopulta irtosi viidenkymmenen allekirjoitetun sopimuksen jälkeen. Tästä lähtien siis jos pidän bileet, joihin osallistuu yli viisi henkeä, olen velvoitettu ilmoittamaan tapahtumasta sekä sen osallistujista yksityiskohtaisesti vuokrafirmalle kaksi viikkoa ennen kemuja.

Totta puhuen tämä asunto, jonka siis jaan ilmeisesti 16 ihmisen kanssa, tuntuu näin ensihädässä kuitenkin ihan lungilta paikalta. Täytyy räpsiä tässä joutessaan kuvia kämpästä blogiin, koska sortuisin kuitenkin ronskiin liioitteluun tai häpeälliseen vähättelyyn, jos alkaisin purkaa näyttöpäätteelle omaa näkökulmaani asunnosta. Hetkinen. Taidan sortua siihen kyllä jo nytkin, joten lienee aika lähteä kohti yhteistä keittiö/olohuone kompleksiamme ja sosialisoitua hieman uusien kämppisteni kanssa.

 

Jarno ja hilpeä "paskameri".


Ps. Kerta teitä raikulipoikia ja –tyttöjä kuitenkin asia kiinnostaa kaljan hinta täälläpäin, niin voin kertoa että olimme poikain kera melko pähkinöinä, kun löysimme kaupasta korin kaljaa yhdeksällä eurolla. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, sillä tänään huomasimme lähikauppamme myyvän koria reilun neljän euron hintaan. Nyt kusemme onnesta hunajaa ja juomme vähintäänkin hintansa väärtiä Euroshopper premium lageria. Nice.

Mulla kauas menolippu on

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 31.1.2011, klo 19:15

Jos hommat menee niin kuin Strömsössä, istun reilun vuorokauden kuluttua junassa jossain päin Belgiaa, suuntanani Alankomaat ja Tilburg. Mutta koska matkasuunnitelmat ovat tällä hetkellä kaikkea muuta kuin selvät, koetan jo henkisesti varautua siihen, että matkaan tulee mutkia.

Tällä hetkellä istun myös junassa, tosin kaukana Beneluxista. Välipysäkit eivät ole Bryssel, Antwerpen tai Rotterdam, vaan lähes  yhtä mediaseksikkäät Muhos, Vaala ja Paltamo. Tällä hetkellä päämääränä on Pieksämäki, josta matka jatkuu autokyydillä Joroisiin, jossa vietämme yön luokkakaverini vanhempien luona. Aamulla ennen sian pieremää on sitten aika ottaa suunta kohti Lappeenrantaa, josta Ryan Airin on määrä lennättää meidät Charleroihin.

Sitten pitäisi päästä jotenkin Tilburgiin, johon on Charleroista matkaa noin 150 kilometriä. Vaivihkaa on toki tullut paikallisia junayhteyksiä vilkuiltua, mutta saapa nähdä, monenko mutkan kautta perille lopulta päästään. Todennäköisesti hyppäämme ensitöiksemme Brysseliin vievään junaan, jonka jälkeen pitäisi Tilburgiin päästä parilla vaihdolla.

Hyvällä tuurilla tapaamme Brysselissä kaksi tuutoriamme (jotka sattuvat olemaan juuri samana päivänä kaupungissa) ja jatkamme heidän kanssaan matkaa kohti Tilburgia.

Tai sitten emme.


Jarno täpinöissään matkalla kohti Pieksämäkeä.

Seuraavaksi ajattelin alkaa tilittämään epäselvistä asuntohäsläyksistä, sillä vielä hetki sitten minulla ei ollut mitään varmuutta siitä, saammeko vuokraamamme opiskelija-asunnot käyttöön saavuttuamme, vaiko vasta loppuviikosta. Vaihtokoordinaattorimme kun tuumi yhtä ja vuokranvälitysfirma toista.

Jätän nyt kuitenkin pahimmat tilitykset ja homottelut sikseen, sillä luokkakaverini Jarno jonka kanssa taitan tällä hetkellä matkaa, sai juuri iloisen puhelun. Toinen luokkakaverimme oli nimittäin saanut varmaa tietoa vaihtokoordinaattoriltamme siitä, että saamme asunnot jo keskiviikkona. Lisäksi hän lupasi varata meille huokeahkon hotellimajoituksen ensimmäiseksi yöksi. Yllättäen nyt matkaa onkin reilusti huolettomampaa jatkaa, kun yöpymispaikat ovat selvillä.


Elämän eväät pakattuna.

 

Viimeiset päivät ovat olleet melkoista härdelliä, sillä itseni tuntien jätin toki muuttamisen ja muut säädöt viime tinkaan. Monen vaihtoon lähtöä suunnittelevan suurin murhe on usein kotimaan asunto. Mitä sille tehdä ja mihin roudata irtaimisto? Itse sain tosin asuntohommat hoidettua pienellä munkillakin erittäin hyvin. Kaverini nimittäin muuttaa tilalleni kimppakämppäämme vaihdon ajaksi. Käytännössä minun tarvitsi tyhjentää vain oma huoneeni tavaroistani, jotka onnistui viedä vanhempieni luokse säilöön. Kuulostaa helpolta, mutta kyllähän sitä romua oli näemmä kertynyt kaappien syövereihin ihan kiitettävästi. Noh, parilla autoreissulla kamat sai kuitenkin siirrettyä.

Muuton ohella toinen probleema oli pakkaaminen vaihtoa varten. Kerran jos toisenkin sitä tuli tuumattua, että mitäs helvettiä sitä pitäisi mukaansa ottaa, että pärjäisi sen puolivuotta ulkomailla. Kevät-/kesävaatteitahan sitä tuli lähinnä pakattua, joten Keski-Euroopan  ennätyslumimyrskyjä odotellessa. Pääperiaatteena olen kuitenkin koittanut pitää ohjetta, että sitä mitä ei ole mukana, voi ostaa sitten paikan päältä. Katsotaanpa sitten riittääkö se 20 kilon painorajoitus matkatavaroissa takaisin tullessa..

Jospa sitä lähtis vaikka vaihtoon

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 20.1.2011, klo 18:05

Viime päivien ajan olen koostanut itselleni eräänlaisia check-listoja, joiden avulla olen yrittänyt pitää huolta, että kaikki oleellinen tulee hoidettua kuntoon ennen opiskelijavaihtoon lähtemistä. Uusimmasta, täyteenahdetusta listasta löytyy esimerkiksi seuraavia tehtäviä: "laita Kelalle lappua, hoida vakuutusasiat, säädä junaliput ja osta se vitun kamera." Katsellessani työpöydälläni lojuvaa kryptista listaa, iskee usein pelonsekainen tunne. Pohdin, ehdinkö tosiaan hoitaa nuo kaikki ennen kuun loppua, jolloin edessä on lähtö Alankomaihin. Säätämistä nimittäin tuntuu riittävän.

Toisaalta en vieläkään tunnu käsittävän, että jo parin viikon päästä ähötän (toivottavasti) nihkeässä soluasunnossani Tilburgissa, jossa jaan elämäni viiden kämppiksen kanssa. Tai kuudentoista. Tällä hetkellä tiedän tulevasta asunnostani tosiaan vain vuokran ja osoitteen. Ja sen, että se tulee todennäköisesti olemaan kuppainen solu, josta minulle on varattu oma huone ja jonka yleiset tilat, kuten vessan ja keittiön, tulen jakamaan joko viiden tai kuudentoista kämppiksen kanssa.

Matkajänskätystä onneksi lievittää se, että kanssani vaihtoon lähtevät neljä luokkakaveriani. Voipahan pysyä turvallisesti omassa kuppikunnassaan, jossa voi puhua paikallisista paskaa suomeksi. Hollannin rappioromanttista kieltä, joka kuulostaa erehdyttävän paljon myös siansaksalta, en toivottavasti joudu käyttämään edes vähää alusta, sillä koulunkäyntikielenäni Fontysin Ammattikorkeakoulussa toimii englanti. Luotan myös sokeasti siihen, että paikalliset ymmärtävät englantia. Jos eivät ymmärrä, pitänee varmaan puhua lujempaa.

Mutta mukahassuttelut sikseen. Pitihän se käydä ostamassa suomi-hollanti-suomi -sanakirja reissua varten. Olen jo omaksunut oleellisemman: Een pils graag -taikasanalla pitäisi saada olutta. Seuraava opeteltava fraasi voisikin olla jatkoa edelliseen, eli: Ik heb hoofdpijn, pijn in m'n maag. Suomeksi tuo rimpsu menee kutakuinkin näin: "Päätäni särkee, vatsani on kipeä."

 

 

Mutta jottei tämä ensimmäinen bloggaukseni menisi täysin dadaksi, niin mainitaampa nyt jotain perusasioita. Olen siis lähdössä helmikuun ensimmäinen päivä Alankomaihin, Tilburgiin. Siellä olisi tarkoitus viettää ahkeran opiskeulun parissa seuraavat  kuusi kuukautta, ellei maitojuna satu kutsumaan aikaisemmin. En nyt rupea vielä mainostamaan tulevia opintojani, sillä niistä ehdin varmasti kertoa sitten viisaampana kun ollaan päästy Tilburgissa koulun makuun.

Idea lähteä vaihtoon putkahti päähäni jo ensimmäisten kouluviikkojen aikana, kun saimme kuulla tarinaa vaihdossa olleilta, vanhempien vuosikurssien opiskelijoilta. Elättelin pitkään ajatusta suunnata vaihtoni ranskankieliseen maailmaan, sillä olen aiemmin peruskoulussa ja lukiossa lukenut ranskaa sen 10 vuotta (ylppäreissä pitkästä ranskasta B, JEE!). Lopulta tärkeimmäksi prioriteetiksi otin vaihtokohteeltani opetuksen. Kun ranskankielisistä maista ei löytynyt Oamkin kanssa yhteistyötä tekeviä journalistikouluja, päätin kohdistaa katseeni englanninkielistä opetusta tarjoaviin kouluihin. Lopulta jäljellä olivat Alankomaat ja Skotlanti. Näistä valinnan tein lopulta aiemmin kyseisissä paikoissa olleiden oppilaiden vaihtoraporttien perusteella (vaihtoon mielivät, kyselkää ihmeessä näitä raportteja kv-vastaaviltanne!), ja koska Skotlannin vaihtokoulua kehuttiin byrokratiahelvetiksi, jossa kaikenlainen säätäminen ja sähköpostien huomiotta jättäminen tuntuu olevan maan tapa, päätin valita Alankomaat ja Fontysin, joiden opetuksellista tasoa ja säätämisen tasoa ei ainakaan kovin tulisesti tuomittu.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen päätökseeni, sillä jos tämä hollantilaisten kanssa sähköpostitse käyty vääntäminen on vain alkusoittoa Skotlannin vastaavaan, niin jaksamisia vain sumusaarille halajavat. Nimittäin ei tämä säätäminen hollantilaistenkaan kanssa nyt ihan pelkkää marmeladia ole ollut. Mutta kerrotaampa siitä sitten lisää tulevissa bloggauksissa.

« Edellinen 1 2 3 4 5 6