print
Alankomaata näkyvissä

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 Seuraava »

Brusselcation

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 30.5.2011, klo 03:54

Edellisellä kerralla tuli kirjoitettua Rooman reissusta ja aiemmin teksteissä ollaan matkattu Pariisiin ja Amsterdamiin, joten jatketaanpa näiden Eurooppalaisten pääkaupunkien esittelyitä. Euroopan Unionin keskiössä, eli Brysselissä, on tullut käytyä nyt yhteensä kolmesti.

Ensimmäinen oli toki hätäinen muutaman tunnin visiitti, joka ajoittui siihen kun olin matkaamassa vaihdon alkaessa Suomesta Belgian kautta kohti Hollantia. Tuolloin ei juuri muuta kerettykään näkemään kuin kaksi kaupungin juna-asemaa.

Toinen, jo vähän laajempi tutustumiskäynti tapahtui hiihtolomalla, kun poikkesimme Hannan kanssa pariksi yöksi kaupunkiin saapuessamme Pariisista kohti Tilburgia. Silloin tuli kunnon turistina käytyä läpi vanhan kaupungin aluetta sekä shoppailupaikkoja.

Kolmas reissu Brysseliin tuli tehtyä sitten menneellä viikolla, kun matkasimme kaupunkiin luokkamme kanssa. Kolmen päivän aikana oli tarkoitus päästä hieman pintaa syvemmälle EU-asioissa. Ohjelmassa oli esimerkiksi Suomen europarlamentaarikkojen haastatteluja sekä EU:n rakennuksiin tutustumista. Vaikka reissu oli minusta ehkä hieman puolivillaisesti suunniteltu ja kotoaan Brysseliin suihkinut opettaja oli välillä hieman kyrpä otsassa, jäi matkasta kuitenkin hyvät fiilikset. Kurssin puitteissa reissusta sai kuitenkin paljon enempi irti kuin keskenään kyykkimisestä koulun toimituksessa. Ja harvemmin nuita varsinkin ulko-oululaisia MEPpejäkään pääsee ihan henkilökohtaisesti jututtamaan.

 


Kolmannen reissun aikana tuli mm. haastateltua europarlamentaarikko Sampo Terhoa (PerusS).

 

Mutta jaetaampa tässä nyt keskitetysti hieman omia kokemuksia kaupungista näin matkaopastyyliin. Vaikken lähtisi vertailemaan Brysseliä ihan noihin muihin reissulla nähtyihin pääkaupunkeihin, niin onhan kyseessä kuitenkin ihan vekkuli paikka.

Yleistä:
Brysseli on miljoonakaupungiksi mielestäni yllättävän rauhallinen ja "pikkukaupunkimainen". Tämä illuusio saattaa johtua siitä, että olen palloillut lähinnä vain turistien suosimassa ns. vanhassa kaupungissa. Ihmisvilinä ei kuitenkaan ole kovin havaittavaa, paitsi ruuhka-aikojen metroissa, ja esimerkiksi liikenne noin yleensäkin vaikuttaa kohtalaisen verkkaiselta. Ei siis jatkuvaa töötin huudattamista tai jalankulkijoiden hengen vaarantamista, mihin esimerkiksi Roomassa saa kyllä tottua lähes kaikkialla.

Tämä "pikkukaupunkimaisuus" ei toki ole mikään huono asia. Brysseli on tavallaan oikein sympaattisen oloinen paikka, jossa omaleimainen keskiaikainen fiilis yhdistyy mukavasti EU:n mukanaan tuomaan moderniin city-menoon. Tämä näkyy toki erityisesti arkkitehtuurissa, mutta sama fiilis on havaittavissa vaikkapa shoppailussa. Isojen ostoskeskusten ja maailmanlaajuisten brändimyymälöiden vastapainoksi kaupungista löytyy helposti myös paljon omaleimaisia ja uniikkeja putiikkeja.

 


Paikallisesta skatekaupasta löytyi myynnistä pari Osiriksen klassisia D3-mallin kenkiä. Kyseessähän taitaa olla maailmanhistorian myydyin skatekenkä, kun saksalaiset gyberteinit ihastuivat näihin sämpylöihin. "Nämä oli sillon kymmennen vuotta sitten niin suositut, että tilasin heti kerralla useamman parin. Vielä on yhet jäänyt myymättä", totesi liikkeen myyjä. Paljonkohan nuista sais eBayssa?

Kieli:
Vaikka Bryssel sijaitsee Belgian flaaminkielisessä pohjoisosassa, puhuu kaupungin asukeista 80% ranskaa. Palvelua pitäisi kuitenkin irrota myös flaamia (=hollantia) taitaville. Ravintoloissa, kaupoissa ja pubeissa pärjää myös yleensäottaen englannilla. Lisäksi myös paskalla ranskalla pärjää vähän helpommin kuin vaikkapa Pariisissa, sillä ihmiset eivät puhu yhtä nopeasti.

Liikkuminen:
Lennot Brysseliin ovat semikallita, johtuen kuulemma EU:n vaikutuksesta. 60 km päässä kaupungista olevalle Charleroin lentokentälle (joka on nimetty harhaanjohtavasti Brussels Southiksi) lentääkin jo paljon halvemmalla ja kenttä onkin halpalentoyhtiöiden suosima.

Junat ovat kohtuuhintaisia ja lippua ostaessa kannattaa mainita olevansa alle 24-vuotias, mikä oikeuttaa jonkin asteiseen alennukseen. Vanhempienkin patujen kannattaa ehkä pienellä riskillä hamuta tätä alennusta, sillä itseltäni ainakaan ei ole kertaakaan kysytty papereita todistamaan ikääni alennusta pyytäessäni. Saattaa toki johtua mun naperomaisesta habituksestani. Hollannin puolelta tultaessa junayhteydet ovat myös hyvät. Yleensä junaa vaihdetaan jossain raja-asemalla. Esimerkiksi alle 24-v. alennuksella lippu Brysselista Tilburgiin taitaa kustantaa jotain 17e. Autolla ajaessa matkaa välille tulisi jotain reilut 120km.

Brysselin sisällä liikkumiseen ykkösvaihtoehto lienee metro. Kaupungista löytyy neljä metrolinjaa, jotka tosin kulkevat keskustassa pareittain ja  pitkälti päällekkäin. Tämä toki meinaa myös sitä ettei, keskustassa tarvi yleensä odottaa metroa kovin kauaa, kun voi matkustaa tavallaan kahdella linjalla. Loppupeleissä ainakin omaan käyttööni metrolinjat ovat kuitenkin olleet tarpeeksi kattavat.

Lisäksi kaupungissa kulkee ratikoita ja busseja, joissa käy myös metrokortit. En nyt kirveelläkään muista yhden matkan hintaa (taisi olla jotain 2€ luokkaa), mutta kolmen päivän matkustuskortti irtosi ainakin 9,50€ hintaan. Kannattaa muuten muistaa leimata liput ja kortit, sillä leimauspisteet eivät joka asemalla ole tosiaankaan mitenkään selkeästi matkan varrelle aseteltuja.

Nähtävyydet:

Brysselin suurin nähtävyys, ja samalla varmaan suurin pettymys, on Manneken Pis eli se kuseva suihkulähdepoika. Kuten moni muukin, odotin jotain näyttävää suihkulädettä, mutta sain pelkän nurkassa nyhjöttävän nulikan, joka on pienempi kuin useat nurkilla myytävät Manneken Pis -muistoesineet. Kaipa sitä kuitenkin ihan säälittävyydenkin vuoksi kannattaa kävästä katsomassa. Toisinaan nulikka puetaan myös erillaisiin vaatteisiin, kuten vaikkapa lapinpukuun.


Jarno oli hieman pettynyt nähtyään tämän suuren ja kuuluisan monumentin.

 

Manneken Pissin epävirallinen sisko, Jeanneken Pis onkin sitten jo paljon tuntemattomampi suihkulähde. Kyseessä on siis samanlainen versio, mutta tällä kertaa kuseksijana on tyttö. Viimeksi kun kävin siskoa katsomassa, ei kusi jostain syystä valunut pitkin reisiä. Huhuja kuulin että suihkulähteen omistaisi jokin ravintola, joka oli ilmeisesti hylännyt suihkulähteen ainakin hetkeksi. Jeanneken Pis löytyy samalta kujalta kuin super-pub Delirium, joten kannattaahan sekin vaikka kaljapäissään katsastaa.

 


Jeanneken Pis oli laitettu kaltereitten taakse, eikä pissakaan virrannut. Virtsatulehdus?

Manneken Pisin jälkeen seuraavaksi kuuluisin nähtävyys lienee Atonium. Tuo 102-metrinen, raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos on jo vähän kauempana keskustasta, mutta metrollahan sinne pääsee. Heyselin asemalta astuttaessa katse vain horisonttiin, niin sieltähän se möhkäle löytyy. Atoniumin sisällä on kuulemma ravintoloita yms. härpäkettä joihin matkataan palloja yhdistävillä hisseillä. Itse tyydyin katselemaan vain ulkoapäin ja nähtävää oli kyllä siinäkin.

 


Atonium

 

 


Säpinää Luxembourgin aukiolla.

Muuta nähtävää kannattaa kysellä sitten vaikka turisti-infosta. Eiköhän sieltä löydy jokaiselle jotakin. EU-rakennusten alue oli ainakin itselleni ihan mielenkiintoinen kontrasti ja jos anarkia kiinnostaa, löytyy Parlamenttitalon viereiseltä Luxembourgin aukiolta mielenosoituksia joka lähtöön. Vanhempaa arkkitehtuuria ja museoita tarjoaa sitten vanha kaupunki. Museoita tuntui löytyvän jos jonkinlaista: olutmuseota, instrumenttimuseota, sarjakuvamuseota... Kaupungilla voi helposti törmätä myös kerrostalonkokoisiin sarjakuvaruutuihin, sillä onhan Belgia kuuluisa sarjakuvamaa.


Ruoka ja juoma:
Belgialaisen keittiön kaksi tunnetuimpaa artikkelia taitavat olla ranskanperunat ja vohvelit. Nimestään huolimatta alunperin Belgiasta lähtöisin olevia ranskanperunoita saa varsinkin vanhassa kaupungissa lähes joka nurkalta. Majoneesin ja muiden soosien kanssa dipattaavat ranarit ovatkin usein ihan kelponaposteltavaa. Parhaimmillaan potaatit voivat kuitenkin olla lähes taivaallisia, varsinkin jos ranaripulju tekee ranskalaisensa itse perunoista. Halvalla lähtee ainakin pahin nälkä.

Vohvelit ovat sitten puolestaan niin perkeleen makeita. Lisäksi kermavaahtoa käytetään reippaasti. Jos ei pidä ällömakeasta, niin suosittelen ehkä välttämään niitä erillaisia suklaakastikkeita. Perusvohveli vaikka ilman mitään härpäkkeitäkin kun on kuitenkin hyvää kamaa. Vohvelipuljuja löytyy myös varsinkin ympäri vanhaa kaupunkia, varsinkin Manneken Pisin nurkilta.

 


Nam, nam!

 

Makeanhimoon vohveleiden lisäksi helpostusta tuovat lukuisat pienet suklaapuodit, jotka myyvät sitä kuuluisaa suussasulavaa belgialaista suklaata. Näistä puljuista löytyy valtavien valikoimien lisäksi myös suklaasuikulähteitä ja -putouksia, sekä mikä parasta: maistiaisia.

 


Suklaapissaa, JEE!

Ravintolatarjonnan suhteen en nyt osaa sanoa oikein juuta enkä jaata, kun en ole syönyt kuin parissa raflassa. Täytyy nostaa esille kuitenkin kiinalainen Au Bon Bol osoitteesta Rue Paul Devaux 9. Paikan jonkinlaisena erikoisuutena ovat käsintehdyt nuudelit, jotka ovat kyllä opiskelijabudjetin Pirkka-nuudeleihin tottuneelle melkoista haute cuisinea. Enkä ole ainoa mielipiteeni kanssa, sillä tämä hintalaatusuhteeltaan loistava (isot annokset jotain kympin luokkaa) on rankattu Trip Advisorissa myös Brysselin kärkiravintoloiden joukkoon. Etelä-Korealainen luokkakaverini Su näytti myös tykkäävän ruoasta, joten hyvää se on!

 


Voittaa jopa Sampan erikoisen, tonnikalanuudelit à la Rautio.

 

Juomapuolelta ei tietenkään voi sivuttaa belgialaisia oluita. Niitä on joka lähtöön ja ne ovat hyviä. Kaupungista löytyy erikseen kauppoja, joista saa noita harvinaisempiakin bissejä, mutta myös perus ruokakauppojen valikoimat ovat hyvät.

 


Pientä esimerkkiä kaljakauppojen valinnanvarasta.

Pubeista esille täytyy nostaa yhden kujan vallannut kompleksi nimeltä Delirium. Paikan valikoimaan kuuluu 300+ olutta ympäri maailmaa ja sillä on päästy aina Guinessin ennätysten kirjaan asti. Hanaoluitakin löytyy kymmeniä ja kaiken kattava juomalista onkin jo melkoinen raamattu oluen ystävälle. Kokeilunhaluisille valikoimasta löytyy myös kaiken maailman mansikka-, hunaja- ja suklaaoluet.

 


Huoli pois poronpurijat, listalta löytyy myös Lapparia. Tosin hinta on kohtuu suolainen.


Torstai-iltaisin Deliriumin alakerrassa kuullaan myös livemusisointia. Mielenkiintoinen yhteensattuma tapahtui hiihtolomareissulla, kun paikalla järjestettiin Brysselin ilmakitarakarsinnat. Karsinnan voittajat selviytyivät Belgian karsintoihin, josta voittaja puolestaan edustaa maataan elokuussa ilmakitaran mm-kisoissa Oulussa. Itselleni tuli kyllä täytenä yllätyksenä se, kuinka iso asia tuo mm-kilpailu on maailmalla. Useampi janari kun oli kuitenkin selvästi panostanut esitykseensä aina asuvalintaa myöten. Noh, katsotaampa sitten elokuussa Kauppatorilla (?) kuinka Belgia pärjää.

 

Ciao Tutti!

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 22.5.2011, klo 23:57

Parisen viikkoa sitten meillä oli täällä jonkin sortin spring break, eli lomaviikko. Tuo "toinen hiihtoloma" selittynee sillä, että Fontysissa (=vaihtokouluni) opiskellaan aina heinäkuun puoleen väliin asti. Tarkoitus oli pitkään ollut jo reissuun lähtö tuon lomaviikon aikana, mutta lopulta hyrskäytimme Jarnon kanssa lennot Roomaan kohtalaisen myöhään. Fiksuina reissumiehinä majoitushommat eivät tietenkään olleet kunnossa kuin paria päivää ennen matkalle lähtöä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, sillä sain nauttia roomalaisesta vieraanvaraisuudesta tuon kuusi päivää mitä reissussa olimme. Eipähän tarvinut pusikoissa nukkua.

Homma meni siihen malliin, että pari ensimmäistä yötä asustelin paikallisen tuttavani Flavion nurkilla. Olin tutustunut Flavioon lukiossa Youth European Theatre -projektin myötä, jolloin asustelin pari viikkoa Flavion perheessä. Vastavuoroisesti vuotta myöhemmin Flavio asusteli pari viikkoa luonani Oulussa. Vaikka olin nähnyt miestä viimeksi syksyllä -07, tuntui ettei mikään olisi muuttunut. Ja tarkoitan tätä nyt positiivisena asiana. Juttu luisti heti samaan malliin kuin neljä vuotta sitten joten mieheksi kasvaneen pojan kanssa oli mukava viettää aikaa.

 


Flavio ja Real Dealin paita mallia 2006.

 

 


Flavion kanssa kävimme ekana iltana hänen kaverinsa synttärikekkereillä. Pöytä oli laitettu koreaksi. Oikeanpuolimmaisella neidillä myös hurmaava purukalusto.

Flaviolla oli viikonloppuna kitarakilpailut, joten loppupäiviksi täytyi katsella majoitusta sitten jostakin muualta. Onneksi Jarnon majoittajana toiminut Gianluigi otti myös minut nurkkiinsa pyörimään, toimien sen ohella vielä loistavana kokkina sekä matkaoppaana meille suomipojille. Hieno mies!

 


Gianluigin kanssa soppaa ja känkkyä homopitseeriassa(?).

 


Nähtävää Roomassa riittää niin tuhannen. Komeita vanhoja kirkkoja renessanssiajan maalauksineen riittäisi vaikka Tilburgille jakaa. Jokaisessa kadunkulmassa tuntuu rantaraybankaupustelijoiden lisäksi löytyvän jos jonkinmoista valokuvaamisen ja turistitaivastelun arvoista. Historiallisia jäänteitä Rooman imperiumista, vaikuttavia rakennuksia, suihkulähteitä, plazoja, pittoreskeja ravintoloita... you name it! Vaikka aiemmalla reissulla viitisen vuotta sitten tuli kaupunkia aika laajasti nähtyä, uutta ihmeteltävää riittää yllin kyllin.

Tällä kertaa uusina kokemuksina tuli tarkistettua esimerkiksi huliganismin syntykoto Circus Maximus sekä vaikuttava Colosseum sisältä päin. Maailman pienuudesta saatin todiste viimeksi mainitussa, kun törmäsimme Jarnon kanssa Il Colosseon uumenissa turkkilaisiin kämppäkavereihimme Leilaan ja Büshraan. Tiesimme että tytöt ovat jossain päin Italiaa, mutta melko puskistahan tuo tapaaminen tuli.

 

 

Näistä hienoista kuvista saimme pulittaa yhteensä vitosen ahneelle gladiaattorismiehelle. No mitä sitä ei nyt hyvästä Facebook-matskusta pulittaisi?

 

 


Maailman pienin valtio.

 


Olihan se Pietarin kirkko edelleen mykistävän suuri.

 

Itselleni se kovin juttu oli kuitenkin lauantai-iltainen reissu Stadio Olimpicolle seuraamaan AS Roma - AC Milan futismatsia. Vaikka kyseessä oli varmasti yksi kauden suurimpia otteluita AS Romalle, onnistuin saamaan keskiviikkona myyntiin tulleista lipuista omani, kun läksin ostamaan pilettiä torstaina lähimpään AS Roma storeen. Halvimmat, 18 e maksavat kaarrepaikat olivat myyty (onneksi?), mutta nurkkaan pääsi istumaan vielä ihan kohtuulliseen 31 euron hintaan.

Matka otteluun lähti Vatikaanista, josta taivalsin kävellen muutaman kilometrin stadionille, sillä Rooman hieman puutteellinen metroverkoston kautta ei lähemmäs päässyt. Pikkuhiljaa Roman nuttuun pukeutuneita faneja alkoi ilmestyä matkaseuraksi, ja vajaan kilometrin päässä stadionilta ihmismassa alkoi olla jo melko valtava. Vielä kun AS Roman bussi ajoi ohitsemme, nousi desibelit melkoisesti ihmisten hurratessa ja autojen tööttäillessä menemään. Hieman sekavan sisäänkäyntisysteemin jälkeen löysin lopulta oman porttini, josta pääsin nököttämään omalle paikalleni jo hyvissä ajoin ennen ottelua.

Panosta kamppailussa riitti kunnolla, sillä yksi tasapelipistekin riitti varmistamaan Italian mestaruuden, Scudetton, AC Milanille kuuden kuivan kauden jälkeen. Myös Romalla oli panosta, mikäli se mielisi päästä Mestareiden liigaan tulevalla kaudella.

 

 


Totti, Ibra, Robinho, Mirko, Prince, Silmplicio sekä maailman paras JOHN ARNE RIISE!

 

Panosten ja joukkueiden myötä kyseessä oli suurin futismatsi, jota olen päässyt livenä seuraamaan. Tilanteita ottelussa oli varsinkin Milanilla, mutta lopulta peli päättyi maalittomaan 0-0 nyhjäykseen, joka varmisti Milanille mestaruuden. Vaikka kotijoukkuetta kannatinkin, toivoin toki salaa edes tuota pistettä Milanille, jotta pääsisin todistamaan Milanin voitonjuhlia. Ja sitähän sitten lopulta sain mitä tilasin.

 


Tuoreet Italian mestarit.

Harmittavasti päähuomion matsissa vei tuo jalkapallon vittumainen lieveilmiö, huliganismi. Roman ja Milanin fanien välillä oli myllyt sallittu jo ottelun alkuminuuttien aikana, kun Milanin pojat nakkelivat soihtuja kohti Roman faneja ja Roman hulit taas hyökkäsivät Milanin katsomoon. Helvetinmoisen järkkäriarmeijan avustuksella tilanne saatiin kuitenkin rauhoittumaan.

Periaatteessa tuo fanien keskinäinen larppaus ei nyt vielä ole niin paha asia, sikäli mikäli molemmat osapuolet ovat myllyhaluisia. Ottelun jälkeen jouduin todistamaan kuitenkin vielä karmeampaa kohtausta, kun oman katsomoni alaosassa syntyi tappelua ja paniikkia. Katsomosta kun löytyi sekä Milanin että Roman faneja, jotka antoivat aploodit ottelun jälkeen mestaruuden vieneelle Milanille. Tämä ei ilmeisesti sopinut AS Roman "tosikannattajille", jotka hyökkäsivät ilmeisesti melko randomisti näiden vierasjoukkueelle tunnustusta antavien katsojien kimppuun.

Itse huomasin tilanteen alkavan, kun kuulin alempaa mekastusta ja huomasin kuinka ihmiset pakenivat katsomon alaosasta kohti yläosaa jossa itsekin istuin. Iskihän siinä pieni paniikki, kun näin miten nämä hulifanit myllyttivät 6 vs. 1 tyyliin maassa makaavia ja verta valuvia sivullisia. Ja tosiaan tuossa katsomossa istui ihan perus jalkapalloyleisöä lapsista vahnuksiin.

Toki myös tavalleen uskollisena AS Roman kannattajat yrittivät vielä ottelun lopuksi polttaa oman pyhättönsä katsomoita. Kyllähän tuollainen toiminta jätti paskamaisen kuvan koko ottelusta, sekä muuten ihan hienosta ja perinteikkäästä seurasta. Eikö ne "meidän joukkue on parempi kuin teidän joukkue" -painit voisi käydä kunnon larppaushengessä jossain piilossa ja ennen kaikkea kaukana futisstadioneista sekä tervehenkisistä kannattajista? Ilmeisesti Stadio Olimpicolle voisi suositella yhtä tiukkaa linjaa kuin mihin olen törmännyt täällä Hollannin liigassa. Eli apinat häkkiin ja turvatoimet huippuunsa. Ennemmin sitten vaikka rajoittaa hieman sitä tunnelmaa, jos se estää katsomoiden muuttumisen UFC-areenoiksi.

Mutta tästä idioottimaisesta ja nolosta katsomoepisodista huolimatta, itse reissu oli kyllä mahtava. Olihan siellä pieniä ongelmia, kuten perjantainen julkisten kulkuvälineiden yleislakko, sekä väärään bussiin hyppäämiset ja kaupungin laidalle joutumiset, mutta hyvää aikaa vieraanvaraisessa seurassa kyllä piisasi. Tokavikana päivänä päästiin vielä Välimeren rannallekin asti, jossa paikallisten mielestä kylmä vesi oli juuri sopivan lämpöistä. Harmi että kamerastani loppui tietenkin akku juuri Milanin voitonjuhlien alettua, joten kuvia en enää loppureissulta pystynyt napsimaan.


Buona notte!

Huomenna aamulla olisi sitten lähtö toiseen eurooppalaiseen pääkaupunkiin, eli Brysseliin, jossa huipennamme EU kurssimme. Kellokin on kohta yksi yöllä, joten pitäisiköhän tässä alkaa pakkaamaan?

Kuinka minusta koetettiin tehdä tv-toimittaja

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 14.5.2011, klo 18:06

Kerran jos toisenkin olen kuullut pientä napinaa blogini lukijoilta siitä, että kirjoitan liian pitkiä blogipostauksia. "En jaksa lukea. Liikaa tekstiä. Y-hyy!" No jospa tällä kertaa koetan jättää sitten sen romaanin kirjoittamatta ja annan vastineeksi audiovisuaalista nautintoa? Deal!

Tällä hetkellä koulussa on menossa Euroopan Unionia käsittelevä kurssi. Keskeisenä osana kurssiamme kirjoitamme sekä lyhyempiä että pitempiä juttuja Come on Europe! -nettisivustollemme. Jos Euroopan Unionin kuviot sekä timantin kova journalismi kiinnostaa, lukaiskaapa tulevina viikkoina sivuamme osoitteessa: http://comeoneurope.wordpress.com.

Mutta tosiaan: vähemmän tekstiä, enemmän videoita.

Eli minäpä tässä nyt esittelen hieman tuotoksiani Camera Journalism -kurssiltamme. Kurssista on ollut pohdintaa blogissani jo aiemmin, ja loppukurssi mentiin pitkälti samoilla eväillä. Tässä nyt kuitenkin vähän osviittaa siitä mitä on tullut tehtyä.

Ensimmäisenä nostan esille minun ja Sampan tekemän jutun Suomen jalkapallomaajoukkuepelaaja Veli Lammesta. Tästähän on tosiaan ollut blogissa jo aiemminkin puhetta, ja tokihan tässä oli se itselleni kaikista mieluisin ja mielenkiintoisin aihe, mistä olen täällä jutun tehnyt. Panostimme juttuumme kunnolla ja esimerkiksi editissä pätkää tuli hierottua usein koulun sulkemiseen asti. Tämän vuoksi opinkin paljon uutta Avidista, joka olisi muuten jäänyt varmasti oppimatta, ellei olisi omatoimisesti tahtonut.

Lopputuloksena olen juttuumme kohtuu tyytyväinen. Jos ei huomioi teknistä toteutusta (joka on sekin ihan kohtuu mallillaan), voisin rehellisesti kuvitella näkeväni tämänkaltaisen jutun vaikkapa Urheiluruudussa. Sikäli ehkä hieman harmittaa, että tämä oli ensimmäinen "kunnon" tv-juttumme, joten mukaan mahtui vielä paljon hassahduksia, jotka karsiutuivat kurssin edetessä jutuistamme pois. Mutta kyllähän tämän uskoisi peruskatsojalle uppoavan ihan hyvin.

Teimme jutusta myös suomenkielisen myyntiversion, jota koetimme kaupata eteenpäin. Harmittavasti kysyntää tällaisille jutuille ei Suomesta loppupeleissä kauheasti löydy (verrattuna esimerkiksi kirjoitettuihin jalkapallojuttuihin), emmekä saaneet juttua myytyä. Canal+/maikkarin Futis+ -ohjelma sekä Suomen Palloliitto sentään katsoivat juttumme ja antoivat molemmat siitä jopa vielä varsin positiivista palautetta. Harmi vain että Canal+ ei enää televisoi maajoukkueen otteluita tai Hollanin liigaa, joten ymmärrän ettei heitä kiinnosta puffata kilpailijoiden tuotetta. Palloliitto puolestaan myönsi olevansa rehellisesti sen verran perse auki, ettei heillä ole varaa ostaa ulkopuolisia juttuja. Annetaan siis jutulle arvoisensa ensi-ilta tässä suositussa blogissani:

Tämä toinen pätkä käsittelee eduskuntavaalien ennakkoäänestystä täällä Hollannissa. Aluksi haastateltavaksi suostuvien suomalaisten löytäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopulta haastateltavia sitten löytykin jo niin paljon, että osan sai jättää jutusta kokonaan ulos. Aihe oli hieman haastava tv-jutuksi, sillä kuvausoikeudet olivat aika tiukassa itse äänestyspaikassa. Onneksi saimme neuvoteltua lopulta niin, että saimme kuvata oman äänestämisemme.

Äänentasot kusevat hieman viimeisen haasteltavan kohdalla, ja toki mukana on muutamat pakolliset tekniset virheet. Kuvituskuvan kanssa meni totuttuun tapaan aikamoiseksi tappeluksi, varsinkin kun itse äänestyspaikalla kuvaaminen oli siis todella hyvin rajoitettua. Ihan ok paketti tuosta kuitenkin lopulta räävittiin kasaan. Tämmöisiähän nämä ennakkoäänestysjutut on?

Ja ollaanhan me toki tehty paljon muutakin, kun tahti oli suunnilleen yksi juttu / viikko. Tähän oli tarkoitus ottaa vielä Sampan toimittama ja minun kuvaamani juttu, joka koski hollantilaisopiskelijoiden lukukausimaksujen korottamista. Mielestäni se oli myös varsin onnistunut tekele, mutta perskele kun tiedosto oli näemmä korruptoitunut. En siis voi enää katsella sitä, saatika laittaa tänne muiden ihmeteltäväksi. Toivottavasti koulun kovoilta löytyisi vielä toimiva versio.

Pistetään nyt vielä loppukevennykseksi tällainen pätkä, jossa pääsi edes vähän leikkimään ediitin kanssa. Tehtävänä oli kuvata ja editoida minuutin pätkä jostain yksinkertaisesta toiminnasta. Ideanahan tässä oli opetella kuvaamaan niin perkeleesti kaikkea pikku näperrystä erilaisista kuvakulmista. Lopulta tämä tehtävä oli kuitenkin erittäin opettavainen, sillä kerrankin saimme kaveriksemme ammattilaisen, kolun av-kikkailija Janin. Jan opasti meitä kädestä pitäen kuvaamisessa (siihen asti kunnes miehellä tuli kylmä ja hän paineli takaisin sisälle lämpimään) eikä tyytynyt vain haukkumaan valmista tuotosta paskaksi. Yllättäen jopa opettajamme Gie tykkäsi tästä.

PS. Mitä jos huomenna vähän?:

Multikansallinen (ja jääkiekosta mitään tajuamaton) kisastudio viritteillä.

Kuningattarellinen vappu

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 3.5.2011, klo 19:46


Oranssit puvuntakit ja halpaa, lämmintä skumppaa. Elämä risaseksi.

Vappu on kuulemma opiskelijan parasta aikaa. Parina viime vappuna haalarihulinointi opiskelijaremmissä on jäänyt välistä ulkomailla oleskelun vuoksi. Viime vuonna vappu vierähti maailman suurimman ja kauneimman salibandyjoukkueen, SBT Internationalin, kanssa Espanjan aurinkorannikolla ja tänä vuonna vappumunkit ja -simat jäivät väliin täällä Hollannissa.

Espanjassa suomivapun vietto oli pitkälti omilla harteilla, sillä manoloille kyseessä oli vain yksi viikonloppu muiden joukossa. Täällä Hollannissa nykyisen, poliittisesti laimentuneen karnevaalivapun tunnelmaan oli helppo päästä paikallisten turvin, sillä vappuaattona Alankomaissa juhlitaan Queen's Dayta. Tuo kuolleen kuningattaren syntymäpäiväkekkeri on kuin eräänlainen hollantilaisuuden juhlapäivä, jolloin vedetään salkoon Alankomaiden lippu ja päälle jotain oranssia. Kyseessä ei kuitenkaan ole esimerkiksi Suomen itsenäisyyspäivään verrattavissa oleva harras juhla, vaan todellakin suomivapun veroinen kostea juhla.

Innokkaimmat aloittavat kuningattaren juhlimisen jo vappuaaton aattona, eli 29. päivä huhtikuuta, jolloin vietetään niin sanottua Queen's Nightia. Tuolloin hulinaa on kuulemma erityisesti Haagissa, mutta jonkinlaiset alkoholinhuuruiset laulukekkerit oli pystyssä myös Tilburgissa. Itse skippasin tuon "etkovapun", sillä lauantaina oli edessä aikainen nousu (viikonlopuksi) kohti Amsterdamia. Kun samana iltana Thor päätti heittää ensimmäisen täällä todistamani ukkosmyrskyn, makoilin lopulta oikein tyytyväisenä oman peittoni mutkassa.

Aamulla herättyäni iskin Jarnon kanssa Queen's Dayta varten ostamamme tyylikkäät, oranssit puvuntakit niskaan, ja suuntasimme kohti Tilburgin keksustan asemaa, jossa meillä oli määrä tavata ESN-poppoo kymmeneltä. Koska Amsterdam on selvästi suosituin Queen's dayn viettopaikka, olivat junat tukossa jo aamusta alkaen. Korviimme kantautui jopa huhua, että Amsterdamin keskustan juna-asema oli suljettu ruuhkan vuoksi, joten päätimme vaihtaa s'Hertogenboschissa Amsterdamin eteläasemalle vievään junaan.

Miksi sitten kaikki haluavat Queen's Dayna juuri Amsterdamiin. Yksi selitys lienee perinteinen "noku kaikki muutki", mutta muita syitä voivat olla vaikkapa valtavat, ilmaiset ulkoilmakonsertit sekä suuret pihakirppikset. Tapahtumaa kyllä kaupungissa riittää, sillä jo lähes juna-asemamme uloskäynnille oltiin pystyetty ensimmäinen bileaukio, jossa dj:t paukuttivat perus hollantikuraa nurkkiin virtsaaville ihmisille.


Aukioilla oranssia ihmismerta näkyi lähes silmän kantamattomiin


Jarnon mielestä naisten pitkät kalsarit housuina ovat mauttomat. Toisin kuin esim. tyylikäs oranssi puvuntakki, joka sopii joka juhlaan, kuten mm. hautajaisiin.

Suunnatessamme kohti kylän isointa ulkoilmakonserttia tuli samalla vilkuiltua myös hieman katujen varret täyttäneisiin kaupustelijoihin. Pikkupojat myivät talonsa edessä vanhoja lelujaan ja isommat pojat vaikkapa vintillä roudattua vinyylikokoelmaansa. Välillä olisi tehnyt mieli jäädä pläräilemään kauppatarjontaa, mutta koska oranssissa ihmisvilinässä ei passannut hukata porukkaansa, päätin jättää piha-aarteet odottamaan kärsivällisempää ostajaansa.

Vedetään tähän väliin myös yksi tuikitärkeä fakta Amsterdamin Queen's Daysta. Ruokakaupat eivät nimittäin myy asiakkailleen kuin yhden oluen. Mäyriksen saa toki täyteen ahkeralla kauppojen kiertelyllä, mutta viisainta on tuoda kekkereihin omat juomat. Koska täysi reppu selässä reissaaminen skolioosin partaalla ei ole maailman mielyttävin asia, oli istuskelupaikan löytäminen viimein erittäin mukava juttu. Itseasiassa se oli niin mukava juttu, että lähes samalla paikalla tuli istuskeltua koko päivä. Mutta mikäs siinä: hyvää seuraa, taivaalla helottava aurinko ja lämmin skumppa kelpasi vallan mainioisti.


Niin ja olihan siellä sitten toki sitä livemusiikkia. Suurin osa esiintyjistä taisi olla kuitenkin hollantilaisia, joten tuo musiikkipuoli meni vähän ohi. Oltiin kyllä tosin kuulevinamme Von Hertzen Brothersia jossain välissä, mutta toisaalta kyllä me olimme näkevinämme myös Jay Kayn Jamiroquaista...

Pientä miinusta pitää antaa paikallisista elämäntaparikollisista, jotka kössivät hienon puhallettavan Fanta-kruununi. Kaverit taisivat olla aika kokeneita näpistelijöitä, sillä kun yksi nappasi kruunuun, kävivät porukan kädet siihen malliin, ettei  kukaan enää kohta tiennyt, mihin kruunu oli päätynyt. Ilmeisesti kyseessä oli siis kunnon taskuvarasjengi, sillä kuulimme että he olivat porukalla varastatelleet myös muilta huono-onnisilta. Onneksi Jarnon kanssa tajusimme pienen suullisen välien selvittelyn jälkeen poistua paikalta, sillä lopulta saamme kai olla kiitollisia, että omaisuudestamme vain tuo kruunu lähti kävelemään. Eli muistakaapa myös muut pitää varanne taskuvarkaitten suhteen.


Yö saapuu kaupunkiin.

Kun ilta alkoi hämärtyä ja ilma viiletä, kävimme vielä pienen kierroksen Amsterdamin suuressa Vondelparkissa, jonka jälkeen otimme suunnan kohti Tilburgia. Paluumatka tosin viivästyi, sillä yhden perutetun junan takia päädyimme kiertämään lopulta viisi eri asemaa, ennen kuin saavuimme yöllä Tilburgiin. Noh, eipähän tarvinut viettää yötä ainakaan Eindhovenin pusikoissa...

Että semmoinen vappu tälläkertaa. Huomenna otankin suunnan sitten kohti Roomaa, jonne lähden viettämään Jarnon kanssa lomaviikkoani. Jotenkin reissuunlähtöön ei osaa suhtautua samalla tavalla kuin Suomessa, sillä vaikka olenkin asunut Tilburgissa jo kolme kuukautta, tunnen olevani edelleen vain pitkällä reissulla. Pakkaamistakaan en ole vielä jaksanut aloittaa, sillä mukaan lähtee vain reppuun mahtuvat tavarat. Jos kuitenkin jotain odotan Rooman reissulta, niin sitä, että pääsen tapaamaan ystäväni Flavion, jonka perheen luona asuin pari viikkoa viitisen vuotta sitten. Tai no kyllähän mua himottaa vähän myös italialainen jäätelö.

Vierasseutumatkailua

m8koju00 Kirjoittanut Jussi Kotila   blogissa Alankomaata näkyvissä
Julkaistu 30.4.2011, klo 00:18

Yksi hyvä asia tässä alankoisessa maassa on sen alan pienuus. Koska maan rajat puskee vastaan joka suunnasta jo parin-kolmen sadan kilometrin kruisailun jälkeen, ovat välimatkat kaupunkien välillä todella lyhyet. Ainakin näin oululaisen näkökulmasta. Tuntuuhan se nimittäin vähän höpöltä, että matka täältä Tilburgista vaikkapa Amsterdamiin tai Brysseliin, on puolet lyhyempi kuin matka Oulusta Rovaniemelle.

Ja toisin kuin vaikkapa välillä Oulu-Rovaniemi, täällä junat kulkevat tiuhaan ja useimmiten myös ajallaan. Tai tiuhaan ainakin päivisin ja viikonloppuisin, ei välttämättä torstai-iltana välillä Eindoven-Tilburg.

Lisäksi ympäriinsä junailu on ihan sopivahintaista touhua. Esimerkiksi reissu Tilburgista Amsterdamiin (välimatka vajaa 120 km) kustantaa kakkosluokassa normitaksalla 16.10€.

 


Tälläkin Maastrichin reissulla myöhästyttiin ekasta junasta. No eipä hätiä mitiä, puolen tunnin päästä istuttiin jo seuraavassa junassa.

 

Sitten on toki olemassa vielä kaikki alennussetit junamatkoihin. Opiskelijoilla homma menee niin, että he pääsevät nauttimaan ilmaisista junamatkoista valintansa mukaan joko arkisin tai viikonloppuisin. Ei todellakaan paha diili. Harmi vain että tämä setti koskee vain maassa pysyvästi opiskelevia, joten vaihtarit eivät tuosta etuudesta pääse nauttimaan.

Jos junailu Hollannin sisälla kuitenkin vaihtojakson aikana kiinnostaa, suosittelen hommaamaan off-peak alennuskortin. Kortti maksaa 55€ ja on voimassa vuoden verran. Kortin omistaja sekä kolme hänen matkaseuralaistaan ovat läpyskän myötä oikeutettuja 40% alennuksiin junamatkoista. Tämä alennus koskee kaikkia maansisäisiä junamatkoja, lukuunottamatta arkijunailua aamuisin ennen kello yhdeksää. Eli kortti kannattaa hommata vaikka porukassa, sillä se maksaa todella nopeasti itsensä takaisin.

Ainut ongelma korttia hakiessa on se, että sen myöntämiseen vaaditaan hollantilainen pankkitili. Pankkitilin ei kuitenkaan tarvi olla oma, joten jos saat joltakin tilinumeron lainaan, homma hoituu myös niikseen. Itsekin käytin korttia hakiessani eteläkorealaisen vaihtotoverini Su:n tiliä, ja homma toimi kuin junan vessa. Täytetty lappu vain aseman tädille tai sedälle ja parit passikuvat sekä 55 € pöytään, niin saat samantien jo väliaikaisen, normisti toimivan kortin. Kolmen viikon sisällä sitten postista pitäisi tippua se virallinen versio.

Ja tässä sitten vielä pikkukieroilijoiden kerhon ilmainen vinkki: Kolme kuukautta voimassa olevassa väliaikaisessa kortissa ei ole kuvaa (toisin kuin postitettavassa, lopullisessa kortissa), eikä sitä asiallisesti näytettäessä yleensä kysytä henkkareita. Näin ollen oman kortin tipahtaessa luukusta, voi tuon väliaikaisen läpyskän myydä esim. kierolle siikajokelaiselle (Jaska, missä se maksu viipyy!?), joka voi rällätä kavereineen ihan samaan tapaan tuolla kortilla. Ette sitten toki kuulleet tätä vinkkiä täältä, mikäli konduktööri sattuisikin kyselemään väliaikaisen kortin tueksi henkkareita.

 


Hah, hah, haa! Mine matkustaa vähe kaverin alennuskortilla 40% alennuksilla.

Ja sitten ihan turisteille ja köyhille tiedoksi: näitä kortteja löytynee melko monelta matkustajalta. Joten jos usua riittää, kysytte vain rohkeasti samaa junaa odottavilta, voisitteko liittyä hänen alennukseen oikeuttavaan entourageensa. Olen kuullut, että tätä "kimppakyytiä" harrastetaan jonkin verran, ja eipä minulla itsellänikään kyllä olisi asian kanssa mitään ongelmaa, jos joku edes puoliskarppi matkustaja kysyisi minulta palvelusta. Tässä tilaanteessa kun noudatetaan oikeaoppisesti kortin tarjoamaa etuutta matkakavereille, joten mikäs siinä.

Ja tuota nuin, missäs sitä on tullut sitten tähän mennessä junailtua? Isketään nyt vähän litaniaa pöytään, että voin uskotella lukijoille ja itselleni, että kauenpanakin on käyty kuin keskustan KFC:ssä. Elikkä tähän mennessä on täällä Alankomaissa tullut Tilburgin lisäksi nähtyä juna-asemaa pidemmältä: Baarle-Nassau, Eindhoven, Heerlen, Maastrich, Kerkrade, Rotterdam, Amsterdam ja Haag. Taitavat nuo kaupungit olla jopa vierailujärjestyksessä.

Näistä kaupungeista pysäyttävimmät ovat olleet ehkäpä Rotterdam ja Haag. Tämä siksi, että nämä kaupungit eivät ole tuntuneet enää hollantilaisilta kaupungeilta. Toki ihmetystä on herättänyt vaikkapa osaksi Belgiaan kuuluva Baarle-Nassau, jossa valtioiden rajat ovat piirretty mihin sattuu. Tai roomalaisen valtakunnan peruja oleva Maastrich tai kanaalien ja huorien luvattu kaupunki Amsterdam. Mutta silti juuri Rotterdam ja Haag ovat olleet ne pysäyttävimmät vierailukohteet.

Miksi? No ensinnäkin toisen maailman sodan aikana pillun päreiksi pommitettu Rotterdam on moderneine pilvenpiirtäjineen jotain täysin epähollantilaista, ainakin mitä tulee arkkitehtuuriin. Samanlaista sekamelskaa en ole nähnyt vielä missään, koskaan. Ensi kerralla kun teen pitemmän vierailun Rotterdamiin, niin toivottavasti muistan kameran lisäksi ottaa mukaan myös akun siihen kameraan, niin ehkäpä pääseen jakamaan blogissani myös kuvin tätä happopäissä toteutettujen arkkitehtiprojektien kirjoa.

Entä sitten Euroopan korkeimman tuomioistuimen kotikaupunki Haag. Kaupungin rantabulevardia astellessa tulee tunne, että on teleportannut suoraan jonnekin välimeren rantakaupunkiin. Rantaa silmän kantamattomiin ja rihkamakojua siellä täällä. Tästä on sentään kuvia, olkaapa hyvä:

 


Haagissa beachia riittää vaikka muille jakaa. Tuolla meressä sitä tuli talviturkkikin heitettyä. Kylymää oli ves.

 

 


Jotenkin tämä ei vain tunnu Hollannilta.

 


Mr. Mallorca viihtyi erinomaisesti Haagin rantakebulassa.

 

Huomenaamulla vierasmaakuntamatkailu jatkuu, sillä tarkoitus olisi lähteä juhlistamaan paikallista vappua, eli Queens dayta Amsterdamiin. Luvassa pitäisi olla oranssia ihmismerta, ilmaiskonsertteja puistoissa ja päiväkohtainen sääntö, jonka mukaan kaupoissa myydään vain yksi olut per asiakas. Noh, eväät reppuun ja menoksi. Hyvää vappua!

 

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 Seuraava »