Uusi jakso, viimeisiä viedään!

Tässä viikko sitten kun alkoi viimeinen tän kevätlukukauden jakso, niin huomasin, että minulla alkaa kurssit olla aikalailla kasassa! Kaikki pakolliset on suoritettu ja vapaastivalittavia vain jokunen jäljellä! :) Niin se aika vierähtää. Opinnäytetyö häämöttää edessä, mutta vielä ei ole edes varmaa aihetta saatu! Pientä ressiä pukkaa! :D No ei ees pahasti pukkaa. Vielähän tässä on aikaa. 

Olen lähdössä Afrikkaan, Namibiaan vaihtoon ens syksyksi! Tarkoitus olis puoli vuotta siellä viettää aikaa opiskelun merkeissä, eli kyseessä on siis ihan opiskeluvaihto - ei työharjoittelu! Hakupaperit on lähetetty Namibiaan, muttei vielä ainakaan ole  tullut takaisin paperit, eli vielä ei oo 100% varmaa se lähtö.. ainahan sieltä voidaan sanoa, ettei vaihto-opiskelijoita tänä vuonna oteta! Mutta en usko, että niin käy! Silti odotan innolla millon vastaus tulee, niin voi alkaa suunnittelemaan lähtöä enemmän! 

Nyt vielä loppurutistus kevään opinnoissa! Pieneläimet,  Toimintaympäristö ja kehittäminen (viimejakson hevoskurssiin liittyvä) Luonnonkasveista tuotteiksi ja Virkistysalueet ovat minun tällä hetkellä menevät kurssini. Pieneläimet toivon, että saan hyväksiluettua aikaisempien opiskelujeni kautta. Olenhan Koivikosta (OSAO Muhos) valmistunut eläintenhoitajaksi vuonna 2010! :)

Palataan ja pidetään kevättä rinnassa! ;) Mä pidän ainaki!

 
Tässä teille kuva minusta! Istun luennolla ja laitan huulikiillettä kevään kunniaksi! ;)

 

Kevättä rinnassa

Nyt on kevään viimeinen rutistus polkaistu käyntiin oikein kunnolla! Sormet sauhutenhan tässä on saanut kirjoitella tehtävää ja raporttia toisensa perään, onneksi aikaa on kuitenkin jäänyt hiukan myös keväisestä luonnosta ja ilmasta nauttimiseen. Liimasin pitkän (ehkä hieman ahdistavankin pitkän) "to do"-listan kalenterini kanteen. Ainakin omalla kohdallani aikataulutus, asioiden muistaminen ja organisointi on kaikkein vaikeinta opiskeluissa. Etenkin ryhmätyöt ja aikataulujen sovittaminen muiden ryhmäläisten kanssa on haastavaa, kun yhden pitäisi hakea lapsi hoidosta, toisen mennä töihin ja kolmatta ei ole näkynyt koulussa viikkoon. Minä en pärjäisi ilman kalenteria tai post it-lappuja päivääkään, olen niin hajamielinen että unohdan toisinaan oman ikänikin.

Tänään, kun minulla ei (harvinaista kyllä) ole iltavuoroa, päätin tehdä kaikki tehtävät listaltani pois. No, kello on kohta viisi, istun edelleen koulussa ja saan pyyhkiä listaltani pois ainoastaan kaksi tehtävää. Ulkona on mieletön aurinkoinen keväinen iltapäivä, ja mieleni tekisi vain heittää kirjat roskikseen ja juosta huutaen ulos. Muistan kyllä jo yläasteelta ja lukiosta, että "kevättä rinnassa" tarkoittaa tosiaankin ankaraa puurtamista tuskanhuokausten säestyksellä. Sitten kun kevään viimeinen tentti on ohi ja kaikki kohdat pyyhitty yli näistä raivostuttavan iloisen pinkeistä "to do" -listoista, koittaa vapaus. Se mielessä jaksaa puurtaa ja nauttia sitten keväällä kun vuoden tavoite, 60 opintopistettä, on saavutettu.

Todellisuudessahan tämä keväinen opiskelu ei olisi lainkaan yhtä tuskaista puurtamista kuin se omalla kohdallani on. Ellen olisi haalinut töitä, koiria, harrastuksia ja erinäisiä muita velvoitteita, voisin jakaa ja aikatauluttaa töitäni. Ei todellakaan ole viisain keino istua kokonaista päivää niskat ulvoen ja kirjoittaa viittä raporttia ja esseetä. Vaikka aiheena olisi niinkin mielenkiintoisia asioita kuin Itämeri ja luonnonsuojelu, on kuusi tuntia yhteen perään tietokoneella istumista kammottavaa tuskaa.

Nyt, kun viimeiset ilta-auringonsäteet valaisevat Kotkantien kampusta, aion poistua rakennuksesta hieman lyhyempi "to do" -lista mukanani ja palata huomenna asiaan aivan uudella innolla. 

 

Paluu arkeen

Ensimmäinen arkipäivä loman jälkeen on yleensä vaikea. Päälle jääneet lomarutiinit, puolille päivin nukkumiset ja yöriekkumiset on vaikeaa kytkeä pois päältä. En tiedä mitä nyt on tapahtunut, sillä heräsin tänään ennen herätyskellon soittoa. Takaisin arkeen pirteänä kuin peipponen, aivan kuin loma olisi toden totta ladannut akkuni. Lähdin pyöräilemään kohti Kotkantietä leveä hymy kasvoillani, järkyttävän kovasta pohjoistuulesta ja hetkenä minä hyvänsä hajoavasta polkypyörästä huolimatta. Koulu oli kuitenkin autio ja tyhjä: Luvan toimisto (harvinaista kyllä) pimeänä, tupakkapaikka tyhjillään, samoin kuin kulttuurin kirjaston työtila. Luonnonvara-alan yksikössä näkyi vain oranssilla lattiakoneellaan hurjasteleva siivooja. Missä kaikki ovat? Olenko tosiaan ainoa, joka palasi kouluun innosta puhkuen?

Keväästä on tulossa hektinen, mutta varmasti myös mielenkiintoinen. Viime jaksosta jatkuvat laajemmat kurssit Ympäristöasioiden hallinta ja matematiikka. Alkavia kursseja ovat English for Working Life ja kovasti odottamani Pieneläimet ja Bioindikaattorit ja ilmanlaatu. Bioindikaattorit ja ilmanlaatu -kurssia opettaa vieläpä lempiopettajani Kaisu Sipola, joten odotettavissa on erityisen mielenkiintoinen ja opettavainen kevät.

Hiihtoloma ei todellakaan ollut tänä vuonna hiihtoloma. En ole päässyt tänä talvena kertaakaan laduille, vaikka olen entisaikaan ollut aikamoisen intohimoinen hiihtäjä. Luistellut olen tänä talvena kerran. Onko tämä sattumaa, vai onko TÄMÄ nyt sitä ilmastonmuutosta? Ikäänkuin kunnollisia vuodenaikoja ei enää olisi olemassakaan. Luulenkin tämän virtapiikkini johtuvan siitä, että pimeä, märkä, synkkä ja ankea talvi on vihdoin selätetty. Herätyskellon soidessa ei ole enää pilkkopimeää, koulusta lähtiessäkään ei ole enää pilkkopimeää. Tiet ovat sulia, pyörän vaihteet eivät ole enää jäässä, aurinkokin toisinaan näyttäytyy. Talvikooma on selätetty, ulkoilustakin voi oikeasti nyt nauttia, ja sekin luonnollisesti lisää energian määrää. Kahvia ei enää tarvitse juoda litraa aamupäivän aikana pysyäkseen hereillä. Tervetuloa, kevät! Olen taas elossa!

Maaliskuista harmautta Kiikelissä
Maaliskuista harmautta Kiikelissä

Harjoitteluun, harjoitteluun!

Harjoitteluun, harjoitteluun!

Hiihtoloma lopussa ja sähköposti piti avata :(. Säpöhän oli täynnä postia ja siinä vastaillessa muistin että minun pitää sopia ensikesän työharjoittelusta. Menen työharjoitteluun Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan yksikköön jossa opiskelin eläintenhoitajaksi ennen oamkiin tuloa. Toivon että pääsen touhuamaan rakkaan kyyttökarjan parissa (kuvassa Emma, Elotar ja minä) sekä kikkailemaan traktorilla. Harjoittelun eka osa kestää mulla vaan kuukauden sillä sain hyväksiluettua puolet työskennellessäni ennen koulun alkua eräässä robottinavetassa.

Tarkoituksena oli tänään kirjoittaa laajemmin harjoittelusta mutta pää kyllä lyö ihan tyhjää, joten rupean valmistautumaan ensi viikolla alkaviin yrittäjyys ja luonnontuote kursseihin! :) 

Katriina soittelee piakkoin metsänomistajille

 
Morot tiskiin!

Ajattelin semmosta tänne blogiin raapustaa, kun mä sain meidän koululta semmosen työjutskan! Ku meidän koulullahan on näitä hankkeita toisensa perään nii paljon, ettei niissä kai kaikki pysy ees mukana (en minä!) ja yks nykyhetkisistä hankkeista on tämmönen metsähanke MoTaSu. Se keskittyy Ruka-Kuusamon alueen metsiin ja niiden hoitoon jne. en oo ihan varma, mutta kuitenki mä alan soittelemaan tässä pikapuolin nuille ton alueen metsänomistajille ja haastattelen niitä, eli kyselen vaan kysymyksiä ja kirjotan vastaukset valmiiseen lomakkeeseen!

Ehkä mä opin tästä jotaki, ku en oo oikein nuita metsäkursseja oo kauheena käyny tänä vuonna. ;) Mä soittelen yhteensä joku 20-30 tuntia ja sit mä saan sen verran palkkaa, että semmmmmmosta! :) Ihan kiva ku sai hommaa ja siitä syntyy rahaa!