Midterms

Midterms

Päivät sen kun lyhenevät. On ainakin kotoinen olo.

Ystäväni Charleen oli reissussa puolitoista viikkoa, joten olin talovahtina ja kissanhoitajana. Kivaa vaihtelua elämiseen: talo ja huussi keskellä metsää, ei ihmisiä ympärillä. 15-vuotiaan kissan kehräys luo äänimaailman huoneeseen. Charleen ja Gwennie-kissa ovat tosiaan tuttuja viime vuoden puolelta, ja piti ihan pysähtyä tajuamaan, että tässä sitä taas ollaan heidän kanssa!

Paikka sijaitsee noin 9 kilometrin päässä kampukselta, eli pyörää sai polkea. Charleen oli hetken huolissaan miten pärjään tuon matkan kanssa. Mitä jos on kylmä, pimeä ja sataa lunta? Hei, olen Suomesta, pyörä kulkee läpi vaikka kymmenen sentin loskan! Noh, hommasi hän kuitenkin tutuiltaan autokyydit minulle jokaiselle aamulle. Oulussa on tottunut siihen, että pyörällä pääsee, joten nautin kyllä jokailtaisesta pyöräilystä. Maksoin 30 dollaria kolmen kuukauden pyörävuokrasta, ei yhtään paha.

Nyt on kuitenkin mukava palata rytmiin täällä omassa kämpässä. Muutettiin tällä viikolla yksi kämppäkaveri toiseen paikkaan, johon hän oli jonotellut alkusyksyn. Meitä on nyt sitten taas kolme, ja heti tuntuu, että tilaa on enemmän. Ai niin, niin kuin ensimmäiseltä viikolta asti oli odotettavissa, tänne muutti aikaa sitten se sen hetken neljäs asukas. Australiasta! Gotta love that accent. Mutta niin, ihmisiä tulee ja menee.

Meiltä, jotka asuvat UAF:n Cuttlerin asunnoissa, ei vaadita meal plania. Eli opiskelijaravintoloiden eväistä en ole maksanut. Ensimmäisen viikon orientaatioon kuului valmiiksi maksettuja aamupaloja ja lounaita, joten sen verran näin sitä systeemiä. Juttelin pari päivää sitten yhden saksalaisen vaihtarin kanssa pitkästä aikaa, häneen törmäsin ensimmäistä kertaa Anchoragen lentokentällä elokuun viimeisenä päivänä. Hän yrittää edelleen vaihtaa asuntoaan Cuttleriin, juurikin että pääsisi meal planista eroon. Kuulemma raja tullut niiden eväiden kanssa vastaan. Pitsa ja pasta saa riittää. Saa nähdä asutaanko sitten saman katon alla pian. Täällä on iso oma keittiö missä kokkailla!

Ruoka on täällä kallista. Omenakilosta maksat sen seitsemän dollaria. Ja vielä kun haluaa valita sen luomu ompun. Mutta näillä mennään!

Kurssit etenevät kivasti. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että lukukauden puolenvälin kokeet sijoittuvat näille viikoille. Ensi keskiviikkona teen kokeen Applied Plant Science-kurssista. Niin kuin jo aiemmin olen maininnut, kurssilla on paljon tuttua sisältöä kasvisoluista, bakteereista ja ravinteista, mutta eipä ole turhalta tuntunut pieni kertaus! Mahtuupa sinne paljon uuttakin, kurssi on aika laaja. On ollut kivaa pistää kädet multaan ja nähdä kasvua kasvihuoneissa. Ensi viikolla perehdytään sitten enemmän näihin.

Midterms
Midterms
Midterms

Natural resources conservation-kurssilla on kyllä äärimmäisen innostunut opettaja, ja aihe sen vaatiikin. Nyt ollaan käsittelemässä ilmastonmuutosta. Mitäs onkaan tapahtunut ja tulee tapahtumaan... Kurssilla on ollut useita vierailijoita esittelemässä työtään eri aiheista, ja olen tykännyt, että aiheita käsitellään pelien muodossa. Eli esimerkiksi tänään ryhmissä edustettiin muka eri valtioita ja pohdittiin miten neuvotellaan CO2 päästöistä, kuka maksaa, kuka istuttaa metsät. Sellaista pientä kivaa...

Mitä ruuan tuottamiseen ja omiin mielipiteisiin tulee, tuntuu että alkaa heräillä näihin aiheisiin uusilla tavoilla. Eli jotain menee perille asti! Tarkoitan, että ymmärtääkseni jotain, haluan ymmärtää kaikki mahdollisesti pienet seikat, jotka liittyvät tai edes saattavat liittyä aiheeseen. Tämä on sellainen ala, joka on muutoksen alla koko ajan. Tai mikäpä ei olisi. Mielestäni on tärkeää miettiä sitä, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla, mihin ne johtavat, mitä oikeasti tavoitellaan. Inspiroiviin ihmisiin ja asioihin on aina mukava törmätä...

Pakko sanoa, että lähdin tänne niillä mielin etten mitään sopeutumisvaiheita kyllä varmasti tarvitse. Nyt sen sitten myöntää itselleen, että olihan se alkusyksy uuvuttava: kaikki on suurta (oikeasti, kaikki autoista jääkaappeihin ja käytäviin) ja energiaa kului, kun pohti miten ihmisille pitäisi puhua. Näytänkö vihaiselta, jos en huomioi hymyllä ja tervehdyksellä kämppäkavereita joka ikinen kerta kun tulen samaan huoneeseen? Haha... Nyt opiskelun täytteistä viikonloppua viettämään!

Lepoa välillä!

Tuleepa välillä liioiteltua tuota työmäärää oman pään sisällä! Tai oikeastaan sitä, mitä kaikkea opiskelijoilta ehkä vaaditaan. Noh, kai opiskelijalta vaaditaan sitä, että hän motivoituneena tiedonhakijana kiinnittää opinnoissaan erityistä huomiota omiin kiinnostuksen kohteisiinsa, ja toivottavasti tekee jotain rakentavaa kaikella oppimallaan, luo uutta. Jotenkin omien opintojeni, ja tässä vaihdon ensimmäisen kuukauden aikana, lähdin sille linjalle, että kaikesta pitää tietää kaikki (tai ei mistään mitään), ja lopulta huomasin olevani todella väsynyt ja hämilläni. Päädyin pyörittelemään asioita ties minne syvyyksiin ja mikään ei pysynyt yksinkertaisena tai selkeänä. No onneksi tuli oivallettua tämä.

Ensimmäinen tentti oli maanantaina. Kattoa tuijottelin sitä edeltävän yön. No mutta hyvinhän se meni. Olen ilmeisesti niin näkyvästi ollut huolissani menestymisestäni ks. kurssilla (natural resources conservation & policy), että sain sähköpostia opettajalta tentin jälkeen: relaa, hyvin sinulla menee!

Koen, että opettajat ovat todella joustavia ja huolehtivat siitä, että kaikki pysyvät kärryillä. Muutenkin ihmiset ovat todella ystävällisiä. Kesti hetken tottua siihen, että kaupan kassalla kysellään kuulumisia. Ja vastaantulijat hymyilevät.

Vaikka viime viikkoina on tuntunut, että kaikki seitsemän päivää viikosta kuluvat kurssien kanssa sählätessä, tuleehan täällä tehtyä muutakin. Mutta vapaa-ajanvietto voi pahasti kärsiä siitä, jos murehtii opintoja silloinkin, kun on luvannut itselleen vapaata. Siinäpä sellainen pulma, joka kannattaa ratkaista, koska kokoaikainen huoli ei loppupeleissä tee hyvää koulumenestykselle, eikä omalle hyvinvoinnille.

Täytyy kyllä sanoa, että kampuksen ulkopuolella olen aika vähän liikkunut, mitä nyt bussilla matkaan ruokaostoksille ja kaverin kanssa ohjattuun meditaatioon kerran viikossa. Minulle iso juttu aina uudesta ympäristöstä on löytää se elintärkeä lenkkipolku. Liikkua täytyy, että pää jaksaa. Selvittää vähän ajatuksia.

En käsitä, että aikaa on kulunut jo reilu kuukausi. Kun uusi viikko alkaa, tuntuu että seuraavaksi herään jo perjantaiaamuun. Aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta sunnuntaina. Nyt on tiistai. Ei ole kun on torstai.

Tähän loppuun kuva viime viikon keskiviikolta kauniisti ikkunalasin läpi:

 

Lepoa välillä!

Ja tältä päivältä:

Lepoa välillä!

Oh, Alaska.

Ensilumi

Ensilumi

No niin! Nyt on jo tekemisen meininkiä tässä hommassa. Viisi kurssia ja kaikki etenevät vauhdilla! Verkkokurssi vaatii paljon, se on tullut huomattua. Lähinnä siinä, että pitää nyt skarpata ja saada aikataulutettua fiksusti oma arkiviikko. Marjoja, marjoja, marjoja… aihe on sentään mielenkiintoinen, mitenpäs muuten!

Yllä näkyy kirjat, jotka suositeltiin hankkimaan. Muiden kurssien materiaalit ovatkin sitten verkossa. Niin kuin kuvasta näkyy, minusta pitäisi tässä luonnonvarojen ja kasvien opiskelun ohella kehittyä kunnon eräilijä!

Nyt saan lisättyä kuviakin tekstin sekaan! Tässä otoksia Wilderness Leadership-kurssin viikonloppureissulta. Patikointia ja lumen keskellä yöpymistä. Okei, ei lunta kovin hurjasti satanut, mutta ehdottomasti enemmän kuin odotin! Oli aika rauhallista liikuskella maastossa ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillessa mättäille. Lumi suli muuten pois, mutta tuolla korkeammalla saattoi säilyäkin.

 

Ensilumi
 
Ensilumi
Ensilumi

Kuvia parin viikon takaa.

Ensilumi
 

Bongaa teltat.

Ensilumi

Päivällistä nauttimassa.

Yhtä kasvitieteen kurssia varten on opeteltava latinankielisiä kasvien nimiä. Niitä ei vaadittu viime vuonna Oulussa, mutta nyt tulee sitten perehdyttyä niihinkin. Kansainvälisesti jos enemmän tulee joskus kasvien kanssa työskenneltyä, niin helpottaapahan mahdollisesti hommaa. Ks. kurssilla istutettiin mm. basilikaa ja maissia. Tarkoituksena tarkastella miten erilaiset valonlähteet vaikuttavat kasvuun. Meillä on käytössä isot kasvihuoneet tällä kurssilla, ja eilen käsiteltiinkin erilaisia kasvihuonemalleja.

 Luonnonvarojen suojelua ja kestävää maataloutta käsittelevät kurssit ovat kyllä mielenkiintoisia. Kurssivalinnoissani on asioita, joita opiskelin jo viime vuonna Oulussa, mutta eri kieli ja paikka antavat kyllä uutta näkökulmaa näihin juttuihin. Tehtävää on paljon, varsinkin kun tuntuu, että vieras kieli uuvuttaa helpommin. Mutta kun haluaa oppia niin sillä innolla mennään!

Tässä vielä pari otosta kampukselta. Siellä aina aamuvarhain suuntaan luennoille.

Ensilumi
Ensilumi

Kieli solmussa, mieli korkealla.

Luonto! ^_^ Viikonloppuna tuli irroteltua ajatuksia torstaina alkaneista kursseista retkeilyjen merkeissä. Olen kiitollinen, että täällä on paikallinen ystävä, joka auttaa minkä tahansa asian kanssa, ja suunnittelee tietenkin vapaa-ajalle menoja. Lauantaina suuntasimme Fairbanksin lähellä olevalle White Mountains National Recreation Area:lle. Sieltä löytyi Wickersham Dome Trail, helppoa ja mukavaa liikkumista, ja mustikoita lähti reissulta mukaan seuraavan aamun puuroon! Sunnuntaina sai nauttia mahtavista maisemista Denali State Parkissa (Little Coal Creek Trail, Kesugi Ridge). Kyllä kelpaa!

Eilinen maanantai oli luennoista vapaa, koska Labor Day. Sain kyllä itseni väsytettyä kestävän maatalouden kurssimateriaaleilla. Apuna tulee käytettyä paljon sanakirjaa ja sanojen oikeinlausuntaa pyrin harjoittelemaan samalla. Jotenkin olen vielä suomen ja englannin kielten välissä, välillä huomaan etsiväni sanavarastostani sanaa, joka on hukassa molemmilla kielillä! Pitää lueskella paljon niin kyllä se siitä lähtee sujumaan. Odotan mielenkiinnolla keskusteluja ja tekstin tuottamista kirjallisesti, heh. Viikonloppu oli kyllä kielen kannalta myös todella hyvä juttu. Pääsi rentoutumaan ja keskustelemaan.

No miltäs ne arkiviikot näyttävät tästä eteenpäin? Tiistai- ja torstaiaamuisin istun Principles of Sustainable Agriculture -kurssin luennoilla. Myöhemmin samoina päivinä on Wilderness Leadership Education -luennot. Tämän kurssin etenemistä odotan innolla! Siihen kuuluu viikonloppureissuja maastoon, ja ensimmäinen tulee olemaan ensi viikonloppuna. Käsitellään mm. vaelluksen suunnittelua, navigointia ja tietenkin opitaan mitä tehdä, kun karhuja hengaa leirissä. Vähän vaihtelua maatalouteen.

Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin istun Natural Resources, Conservation and Policy –luennoilla. Paljon teoriaa varmasti luvassa. Yliopisto on pieni ja professorit tulevat varmasti muistamaan opiskelijat kursseillaan, mikä on kyllä todella hyvä juttu. Vähän on omia rajoja rikottava, että tulee lähdettyä enemmän keskusteluihin mukaan, mutta se onkin yksi syy miksi tänne olen hakeutunut. Ulos vain omalta mukavuusalueelta, ja etsimään kieli- ja keskustelutaitoja ryhmässä. Olen pitkälti yksin työskentelijä, joka tekee hommat omaan tahtiin, joten kehitellen tässä pieniä haasteita itselleni...

Olen myös valinnut kurssin nimeltä Introduction to Applied Plant Science, joka tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen. Siis kunhan vain saan varmistuksen siitä, että kurssi tullaan pitämään tänä syksynä. Se on nimittäin vielä epävarmaa, koska kurssille on ilmoittautunut vain 6 opiskelijaa. Huomenna on vasta ensimmäinen luento, ja silloin toivottavasti homma selviää. Perjantaihin mennessä on tehtävä kaikki lopullisesti kurssivalinnat, ja toivon, ettei tarvitsisi säätää enää valintojen kanssa, vaan tämä kasvi-kurssi pysyisi lukkarissani. Täysin verkossa tapahtuva Wild and Cultivated Berries of Alaska -kurssi avautuu vasta ensi viikolla. Siitäpä se opiskelijan elämä lähtee sitten pyörimään.

Ja Amazon.com on kiva. Satasen kirjoja kympillä. Shoppailin siellä sitten ensimmäistä kertaa.

Vaihto Alaskassa! - Ensimmäisiä fiiliksiä.

Nyt lähtee käyntiin syyslukukauden vaihtoaika Alaskassa! Tässä fiiliksiä hakuprosessista ja ensimmäisestä päivästä kampuksella.

Huhhuh, University of Alaska Fairbanksin kampukselle on siis saavuttu sunnuntaina paikallista aikaa noin kello 21. Liikkeelle lähdin Oulusta myöhään lauantai-iltana. Aikaerohan on 11 tuntia, eli siitä voi laskeskella kauanko tuli matkattua ennen perille saapumista. Pitkääään! Siihen mahtui yksi öinen bussimatka ja kolme lentoa.

Ennen tätä matkustelun täytteistä viikonloppua paperihommia tuli tehtyä muutama kuukausi. Ensinnäkin North2North-vaihto-ohjelmaan pyrkiminen oli oma monivaiheinen prosessinsa. Oli mm. motivaatio-kirjeen kirjoittelua ja suosittelijoiden hommaamista. Ensin odoteltiin väliaikatietoja, ja niiden mukaan vaihtoon lähtemiseni näyttikin jo hetken hyvin epätodennäköiseltä. Mutta ah sitä päivää, kun sain sähköpostiini tiedon, että apuraha on minulle myönnetty, ja että vaihtokohteena on toivomani Fairbanks! Apurahan ja opiskelupaikan varmistuttua alkoikin lomakkeita sadella sähköpostiin ja kv-toimistolle. Asunnon hakemista, kurssivalintoja, terveyskyselyitä. Viisumin hakemista varten piti matkustella Helsinkiin lyhyeen haastatteluun. Tuberkuloosi-testikin oli kuulemma välttämätön.

Kaikki se kannatti. Tai no mitä nyt ensimmäisen päivän perusteella voi sanoa. Odotukset ovat ainakin korkealla! Ja tuntuu, että tuon hakuhässäkän jälkeen on suurikin saavutus istua nyt tässä opiskelija-asunnossa. Jaan huoneen Saksasta tulleen opiskelijan kanssa, ja asuntoon mahtuu vielä yksi paikallinen opiskelijakin. Neljäs saattaa kuulemma ilmaantua, jos paikkansa peruneiden tilalle tulee uusia opiskelijoita.

Kurssit starttaavat torstaina 3. päivä. Siihen asti on orientoitumista opiskeluun. Papereita saa vieläkin täytellä ja kurssikirjoja on alettava heti metsästämään. Taitaa vielä matkustamisen jälkeinen pieni väsymys painaa niskassa, kun rentoutuminen tuntuu tässä vaiheessa hankalalta. Mutta uskon, että arkeen asettuminen tapahtuu hyvinkin pian!

Opiskelen täällä vain luonnonvara-alan kursseja. Yksi eLearning-kurssikin päätyi valintoihini. Kurssivalinnoista löytyy mm. marjoja, maastoa ja kestävää maataloutta. Niistäpä sitten enemmän, kun pääsee loppuviikosta hommiin. Joop, jännittää. Ehkä lähinnä englanniksi opiskelu. Kieli on vielä tässä vaiheessa aikalailla solmussa, mutta pikkuhiljaa omatkin ajatukset lähtevät pyörimään englanniksi, koska sitä ympärillään vain kuulee.

Ai miksi juuri Alaska ja Fairbanks? Kerronpa sitten, kun olen löytänyt syyn tälle vetovoimalle, joka kiskoi minut näihin maisemiin! Tästä paikasta on tullut haaveiltua, ja täällä sitä nyt ollaan! Taas, koska viime kesänä tein kuuden viikon reissun Alaskaan. Takaisin oli päästävä, ja on aivan mahtavaa, että sain tämän tilaisuuden yhdistää opiskelun ja Alaskan!

Huh! Tämä nyt tämmöisenä pikaisena aloituksena, mutta avaan opiskelijan elämää Fairbanksissa lisää myöhemmin! :)