En varmaan ala agrologiksi!

"Agrologit on niitä juntteja, jotka jättää kulkiessaan jälkeensä sen kammottavan lehmänkakan hajun!"

"Agrologit on niitä sellaisia karjakkoja, jotka vaan hoitaa lehmiä ja ajaa traktorilla".

"Agrologit on tyylittömiä maalaistolloja, jotka pukeutuu Valtraan ja Dimexiin."

Voi, kuinka väärässä olinkaan. Nimike agrologi voi johtaa pahasti harhaan. Olen hipahtava kasvissyöjätyttönen, joka julistaa kovaan ääneen eläinoikeusasioista ja joka ei koskaan ole hoitanut lehmiä tai ollut kiinnostunut lehmän hoidosta tuotantomielessä. Tai peltojen viljelystä. Tai oikeastaan mistään, mitä agrologit perinteisesti ovat tehneet. No, tässä minä nyt kuitenkin opiskelen ensimmäistä vuotta agrologiksi.

Olen kylläkin maalta kotoisin, sen tietää siitä että olen tehokkaasti onnistunut välttämään kaikki allergiat ja sairaudet viettämällä lapsuuteni maalla syöden hiekkaa, multaa, kakkaa ynnä muita luonnon antimia, sekä hoitaen ja rakastaen kissaa, koiraa ja hevosta. Maalla on ihanaa, se fiilis siellä on ihana. Se, kun on oikeasti hiljaista. Ja tilaa. Ei tietoakaan siitä kiireestä, melusta, hälinästä ja ahtaudesta mikä kaupungissa vallitsee. Ilmakin on jotenkin raikkaampaa.

Minulla ei ollut aiemmin hajuakaan, mitä kaikkea agrologit voivat tehdä. Uskoin vakaasti, että agrologit ovat niitä Valtra-takkisia lehmänhajuisia juntteja, joita joskus jossain syrjäisemmillä seuduilla kohtaa. Minä vastustan monia eläintuotannon tapoja, erityisesti tehotuotantoa. Pidän kyllä valtavasti lehmistä, aivan kuin kaikista muistakin eläimistä. En vain koskaan voisi kuvitella itseäni hoitamassa niitä sen vuoksi, että niistä saadaan jotain. Niiden pitää tuottaa meille jotain ollakseen jotain. Mitä nopeammin ja enemmän, sen parempi. Lihaa, maitoa, rahaa. Olenkin kuullut usein ihmettelyä siitä, että miten minä olen voinut päätyä opiskelemaan agrologiksi.

No, minäpä kerron nyt mitä kaikkea agrologit tekevät. Ensimmäinen asia, mikä agrologiopiskelijalta tulee löytyä, on rakkaus luontoon ja maaseutuun. Täytyy rakastaa ulkoilua, itsensä likaamista ja eräilyä, sillä opintomme ovat melko käytännönläheisiä. Täytyy olla hiukan juntti. Perus lehmä- ja pelto-opintojen lisäksi tarjolla on valtavasti muutakin. Oulun ammattikorkeakoulussa agrologit voivat opiskella ympäristöasioita, bioenergiaa, metsäaineita, johtamista, palveluyrittämistä, hevosia ja pieneläimiä. Opiskelijalla on täydet valtuuden itse valita kurssinsa. Itse olen painottanut opintoni täysin ympäristöön ja bioenergiaan. Ne ovat asioita, joihin minulla on valtava innostus ja mielenkiinto. Joidenkin mielestä agrologin nimeä kantavan tulisi hallita myös perinteiset agrologin työt, lehmät ja pelto. Minua ne eivät kuitenkaan kiinnosta lainkaan, siksi minusta varmaan tuleekin semi-agrologi tai melkein agrologi. Tai ei-lehmä-agrologi. Nimi johtaa edelleen hiukan harhaan.

Minä haluaisin oppia paljon lisää luonnosta ja uusista energiankäyttömahdollisuuksista. Olen hiukan sellainen "pelastetaan maailma!" -henkinen ihminen. Haluan tietää, miksi luonto ja ympäristö saastuu, mitä siitä seuraa ja miten se on estettävissä. Haluan ottaa kokeita ja näytteitä ja analysoida niitä. Haluan tietää ja olla mahdollisesti joskus kehittämässä vaihtoehtoisia ja uusia energialähteitä. Haluan tietää miten tämä kaikki ympärillämme toimii, ja mitä tapahtuu jos teollistuminen ja tehomaatalous vaan jatkuu ja kehittyy, ja maailma jatkaa saastumistaan. Haluan tulla ympäristö- ja bioenergia-alan ammattilaiseksi.

Sellainen agrologi minusta on tulossa.